En missään nimessä etsi asiaan ratkaisua, he kerjäävät kolmiulotteisuutta. Ihan koko ajan pitäisi olla jotain kolmiulotteisuutta....
Ehkä parhaiten olen saavuttanut pulma-tehtävistä, ja arjen knopeista ihan normaalin sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä, että laitan niitä esille,kuin heijastin, en esim. riistä. Mutta vielä tarvitsisi paljon enemmän....
Aikaa, rahaa ja vaivaa, oikeastaan tässä saa kulumaan kaiken aikansa, jos haluaa...
Miten luostarilupaus voisi vaikuttaa elämääni? Onko sellaisia oikeasti olemassa? Mutta nyt koen, että mulla on suuri uskonnollnen tarve, ja aika lähteä luostariin rauhoittumaan. Ovatko ovat avoinna juuri minullekin. Eniten minua pelottaa kristuksen kieltäminen, ja omasta valtion kirkosta erottaminen, vaikkei se runoilla, ja loruillen nyt niin kauhean mahdollista olekaan, poistua Jumalan maailmasta; kanssakäymisestä oman seurakunnan uskottuna ja koottuna hahmona. Jumalan yhteisestä maailmasta, jossa on tilaa vain yksinkertaisesti meille kaikille, omaan mieleen tai sieluun, sen kummemmin julkisesti katsomatta. Joskus vain Jumalan maailma on arjen väsymyksen täyttämä uurastuksen keskiö, jolloin hektisyydeltä saa vain anoa armoa, ja hakea poissaoloonsa seurakunnasta, Jeesuksen Kristuksen elinpiiristä apua.
Matka on pitkä, niin kivinen on tie...
Vaan ihana enkeli eteenpäin vie
Niin pitkä on katse
Kun tiellä ei näy
Aavikon polte jo kauaksi käy....
Ehkä parhaiten olen saavuttanut pulma-tehtävistä, ja arjen knopeista ihan normaalin sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä, että laitan niitä esille,kuin heijastin, en esim. riistä. Mutta vielä tarvitsisi paljon enemmän....
Aikaa, rahaa ja vaivaa, oikeastaan tässä saa kulumaan kaiken aikansa, jos haluaa...
Miten luostarilupaus voisi vaikuttaa elämääni? Onko sellaisia oikeasti olemassa? Mutta nyt koen, että mulla on suuri uskonnollnen tarve, ja aika lähteä luostariin rauhoittumaan. Ovatko ovat avoinna juuri minullekin. Eniten minua pelottaa kristuksen kieltäminen, ja omasta valtion kirkosta erottaminen, vaikkei se runoilla, ja loruillen nyt niin kauhean mahdollista olekaan, poistua Jumalan maailmasta; kanssakäymisestä oman seurakunnan uskottuna ja koottuna hahmona. Jumalan yhteisestä maailmasta, jossa on tilaa vain yksinkertaisesti meille kaikille, omaan mieleen tai sieluun, sen kummemmin julkisesti katsomatta. Joskus vain Jumalan maailma on arjen väsymyksen täyttämä uurastuksen keskiö, jolloin hektisyydeltä saa vain anoa armoa, ja hakea poissaoloonsa seurakunnasta, Jeesuksen Kristuksen elinpiiristä apua.
Matka on pitkä, niin kivinen on tie...
Vaan ihana enkeli eteenpäin vie
Niin pitkä on katse
Kun tiellä ei näy
Aavikon polte jo kauaksi käy....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, haluaisin. Tapaamisemme oli hyvin outo ja ennalta varoittamaton. Se saattoi olla vaarallinen, tai elämäni pilaava kohtaaminen. Olin niin villi ja vapaa, mutta kutsumus voi antaa tapaa.
- Ei ihan hekuman hektisimmillä hetkillä... Pystyn nyt vasta ajattelemaan lähipiirini hylkäämistä, mutta olenko ennemminkin uskonnollinen uhri? Olen oikeasti taivasten tien ja Jumalan kohde. Koin epäonnistumista, mulla ei ollut tapaa tai aikaa, auttajaa....