Elämän outo huumnori

Kaikki aina kuvittelevat että elämäni tarinat on valhetta ja siksi haluankin tietää mitämieltä olette?!?!

89 vuonna kun synnyin jouduin samantein teholle josta minut siirretiin lastenkotiin sillä perheessäni oli skitsofreniaa ja p*-puhetta alkoholismista. Puolen vuoden ikäisenä viimein pääsin kotiin vanhempieni luokse. Lapsuuteni vietin väkivallan keskellä minua lyötiin ensimmäisenkerran jo ennen kun osasin kävellä

Eikä siinäviellä kaikki olihan siinä viellä epilepsiaa ja koulukiusaamista omiamielenterveys häiriöitä ja omat kohellukset ja pienet mutta vakavat terveysongelmat.

13vuotiaana elämäni heitti viellä vähän vettä myllyyn ja menetin äitini. No minut otettiin hetihuostaan. Juorut äitini kuolesmasta olivat sellaisia että olen tappanut hänet ja ongelmat kasaantuivat. Minut erotettiin huonon käytöksen takia koulusta ja jatkuvasti ajauduin liian hävyttömiin tilanteisiin joten päätin ettäen ole yleisessä koulussa vaan sijoituspaikkani järjesti minulle oman opettajan.kun elämänisolmuja alettiin sen jälkeen aukaisemaan niin hullunmyllly lähti liikkeelle. Tuli alkoholiongelmaa, huumausaineet, omaa pahaa oloani purin väkivallalla ja pahinta oli kun en osannut puhua. No viimein 16 vuotiaana tajusin ottaa viimein apua vastaan ja aloin ymmärtää että elämä on sitä mitä siittä itse rakentaa. Mutta eihän se helpoksi tehty. Perheeni ei ollut valmis henkisellä tasolla olemaan tukenani niinkuin toivoin ja ajauduimme jatkuvasti riitoihin.Alkoi taistelu omasta vapaudesta joka jatkui kauan ja taistelu tanner oli kuin rooman hyökkäyksen jäljiltä. Aina kun onnistuin esim. saamaan koulusta hyvän todistuksen tuli ilmoitus että isäni ei suostu ottamaan minua asumaan luokseen.

No sain viimein opiskelu paikan ja kaikki viimein sujui kuin saduissa muistan sen tunteen kun olin ystävieni kanssa rannalla ja se onnellisuus vilpittömyys ja rakkaus elämää kohtaan valtasi minut. No tämä onni olisi jatkunut kunnes itse koin sen ensirakkauden huuman ja tein virheen ja muutin sen miehen perässä vanhalle kotipaikka kunnallenija vuoden ajan tyhmänäkestin lähisuhde jamuutaväkivaltaa kunnes hän viimein heitti minut meidän asunnosta pihalle. Sain pian tietää että hän oli vienyt säästöni ja hän myi kaiken arvokjkaan mitä asuntoon jäi. Olisin ehkä saanut rahani takaisin jos hän ei olisi tehnyt viimeistäpäätöstään oman käden kautta.

Exäni jätti minulle myös velkaa jotka oli tehnyt pikavipein ja tilaillut nimilläni kaiken mitä voi. No nyt sitten makseleen velkoja joita oli liikaa. Vuosia yritin löytää oman itseni takaisin jatkuvalla tsempillä jota tarjosivat onneksi kaverit ja sosiaalitoimi. Stressin ja rahattomuuden (huonoruokavalio pitkään) ansiosta sain pysyviä ruumiin toiminnallisia häiriöitä jotka vaikuttivat alavalintoihini.

Burn outtien lukuisien sairaslomien, kärvistelyn ja viimein ymmärryksen jälkeen päätin antaa itselleni hetken aikaa. Lopetin edelliset opiseklut ja jatkan vielläkin etsimistä sitämitä olen. Onneksi olen tottunut tekemään töitä ja ei tarvitse olla notkumassa yhdyskunnan taakkana.

Toivon että teksti on jotenkin ymmärrettävä. Siinä on elämäni pikkupähkinänkuoressa. Mutta kaikki te siellä joilla on vaikeaa muistakaa aina että hymy sieltä tulee jossain kohti aina. Ei auta kun nostaa leuka ja nauttia elämän antamista ihanista asioista ja oppia huonoista.