Etenkin itä-rintamalla kaatui miljoonia saksalaisia ja venäläisiä, kuka nämä ruumiit hautasi? Entä mikä käytäntö oli länsiliittoutuneilla, entä Suomessa? Näistä miehistä ei sotakirjoja eikä elokuvia tehty. En ole ikinä asiasta kuullut edes puhuttavan, unohdettua sotahistoriaa.
Ketkä ruumiit hautasi?
Kuka tietää
20639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
yleensä siihen erikseen määrätyt selustayksiköt. Saksa ja NL käyttivät tähän erityisesti rangaistusyksiköitä.Tietysti myös rintamajoukot hautasivat ruumiita, yleensä joukkohautoihin.
Suomessa ruumiit pyritiin lähettämään kotiseudulle.
Kyllä esimerkiksi Ranskassa on suuri määrä liittoutuneiden hyvin hoidettuja sotilashautausmaita.
Käy ihmeessä katsomassa kotiseurakuntasi hautausmaalla sankarivainajien hautoja, niin saat nähdä sotahistoriaa omin silmin, jos et ole ikinä edes kuullut tai lukenut.
"Käy ihmeessä katsomassa kotiseurakuntasi hautausmaalla sankarivainajien hautoja, niin saat nähdä sotahistoriaa omin silmin, jos et ole ikinä edes kuullut tai lukenut"
Kävin viime kesänä sankarihaudoilla lapsuuden kotikaupunkini lähellä juuri tekemässä tuollaisen "läpikävelyn". On oikeasti kyllä aika pysäyttäväää kun lukee noita syntynyt/kaatunut/paikka rivi kerrallaan.
Yhdessä kivessä oli SS-salamat. Perhana kun en muista että oliko kaatumispvm ennen joukkojen paluuta 1943. Tuli sellainen mieleen että jos mies kaatui SS-riveissä esim Nordlandissa niin haudattiinko hänet "sinne kauas" ja hauta on siellä yhä? Ei kai tuota SS-tunnusta laitettu hautakiveensä jos kaatui suomalaisessa asepuvussa täällä paluunsa jälkeen vaikka oli ehjin nahoin selvinnyt SS-osastossa ja palannut Suomeen? Vai miten on?
Vai voiko olla että kyseessä
hups
muistokivi kaatuneelle joka kadonnut rintamalla SS-palveluksen aikana siellä kaukana?
saksalaiseen tapaan omiin kenttähautausmaihin, jos ruumis löydettiin ja tunnistettiin.
Tässä tapauksessa on voinut olla kyseessä Suomeen tuotu ja täällä kuollut haavoittunut.
Muutenhan he olivat Suomen armeijan sotilaita paluunsa jälkeen.
Tuo taitaa olla ainoa suomalainen SS-miehenä Suomeen haudattu sotilas. Minulla ei ole Jokipiin kirjaa lähellä, mutta muistelen kyseisen SS-Unterscharführerin haavoittuneen jossakin Kaukasuksen suunnalla, josta hänet lennätettiin saksalaiseen sotasairaalaan, jossa sitten kuoli. Sotilaan isä oli suomalainen kirkkoherra, joka kävi itse hakemassa poikansa ruumiin Saksasta. Vainaja haudattiin kotipitäjänsä suomalaiseen sankarihautaan, jossa hautakivi edelleen herättää huomiota siihen kaiverretun saksalaisen sotilasarvon vuoksi.
Olen itse nähnyt tuon hautakiven jonkin Tampereen lähipitäjän sankarihautausmaalla. Muistaakseni sotilasarvo on kirjoitettu väärin muotoon "USEHA", kun oikea lyhenne olisi "USCHA". Kivenhakkaaja lienee lukenut väärin käsinkirjoitetun ohjeen.
Valkeakoskella, Sääksmäen hautausmaalla.
Ihmetyttää, että tuohon kiveen on laitettu SS-tunnus. Hautakivet tilattiin ja tehtiin käsittääkseni joka puolella vasta sodan jälkeen, jolloin ei ollut syytä eikä yleensä haluakaan esitellä minkäänlaisia natsitunnuksia.
Mikä siinä on kaatumispaikkana? Täkäläisissä kivissä on vain "sotas." ilman paikkakuntaa, jos on sotasairaalassa kuollut.
Talvisodan sankarivainajat ja vähän muutakin juttua kaatuneista eli tapetuista sotilaista. Tuo sana "kaatua" on otettu käyttöön hämäämistarkoituksessa!
Useimmat vastaukset esitettyihin kysymyksiin löytyvät Jaakko Sillanpään kirjasta "Tie ja sen raivaaja - kaatuneitten huollon kehittyminen sotiemme 1939-1944 aikana" (toim. Pekka Kurenmaa, julkaisija Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys 2002, ISBN 952-91-5512-3).
Juha Poterin Sankarihautaus vapaussodassa - valkoisten kaatuneiden hautaaminen Suomessa vuonna 1918.
Talvisodan sankarivainajat.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4127
P.S. raamatussa kyllä sanotaa että kuolleet haudatkoon kuolleensa...
"Näistä miehistä ei sotakirjoja eikä elokuvia tehty. En ole ikinä asiasta kuullut edes puhuttavan, unohdettua sotahistoriaa."
Ei ole kauaa, kun meillä esitettiin elokuvaa kaatuneiden huollosta.
Sitä on käsitelty lukemattomissa sotahistorioissa.
Aina huoltoa käsiteletäessa selvitetään myös kaatuneiden huolto.
Sakslaiset rakensivat kaatuneille kenttähautausmaat. Venäläiset kuoppasivat ruumiit joukkohautoihin. Joskus on paikalle pystytetty muistomerkki.
Se on selvää, että paljon ruumiita tuhoutui eri tavoin, eikä koskaan sijoitettu minkäänlaiseen hautaan.
http://www.sotavainajat.net/index.htm
http://www.sotavainajat.net/perussivut/sivut/muistomerkit.htm
http://www.sotavainajat.net/perussivut/sivut/tiedotus.htm
Julkaisut
Julkaisuun "Rajantakaiset kenttä- ja sankarihautausmaat" on koottu tiedot hautausmaista ja niiden sijainnista sekä kuvia hautausmaille pystytetyistä muistomerkeistä. 12 -sivuinen opas on Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vuonna 1999 tuottama. Opasta voi tiedustella yhdistyksestä.
Viime sodissamme noudatettua kaatuneitten huollon järjestelyä kuvataan teoksessa "Tie ja sen raivaaja" (kaatuneitten huollon kehittyminen sotiemme 1939 - 1944 aikana), Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi 2002, ISBN 952-91-5512-3.
Sotavainajien muiston vaalimistyötä esittelee monipuolisesti kirja "Sotavainajiamme rajan takaa" (Suomen sodissa 1939 - 45 kentälle jääneiden etsinnät ja muiston vaaliminen), Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004, ISBN 952-91-7168-4.
Suomalaisten edetessä 1941 kesä-lokakuussa venäläiset kaatuneet valtaosaltaan jätettiin paikalleen. Takaa tuli työvelvolliset haudankaivajat, mutta ennen kaikkea "epäluotettavaksi kommunisteiksi" luokitellut kuritusvangit saivat luvan käpäillä mädäntyneet raadot joukkohautoihin.
Pekka Kuusi kertoi haastattelussa, että hän oli kulkemassa takalinjassa ja katsoi, kun kuritushuonevangit paljain käsin kokoilivat ruumiinosia maastosta. Kuusi oli kysynyt johtavalta vanginvartijavääpeliltä, etteikö ole talikkoja tai kuokkia antaa avuksi? Vääpeli oli epäsotilaallisesti räkäissyt ja tiuskaissut jotakin "perkele minä ammun nekin samaan hautaan jos haluan!"
Pekka Kuusta ei täällä voi typerinkään stallarihokija kutsua kommarin ystäväksi. Mies kuului nuorukaisena AKS:aan ja IKL:een.
Kuusi kirjoitti teräviä näkemyksiä jatkosodan kenraaleista jo 1950-luvulla, mutta osa kuulemma jäi Suomen Kuvalehden, HS:n ja US:n toimituksiin "liian radikaaleina".
Sankarivainajoa jotka jäi Petäjäsaareen Pitkärannan edustalla,ei tuotu kotimaan multiin.
Ei ole valtio vienyt muistomerkkiä...rantasalmelaiset vie.
22 haavoittunutta soturia jäi romahtaneen kalliokielekkeen alle lääkintämiehineen.
Taitaa olla niitä ainoita paikkoja suomen sotahistoriassa josta ei perääntymislupaa tullut.
Käsky kuului kenraalin suusta...saari pidetään viimeiseen mieheen.
Tästä tapahtumasta ei juurikaan sodanjälkeen kirjoiteltu,miksi....siksi koska isokenkäiset olisi tullu huonoon valoon.
Hehän niitä SANKAREITA oli...mitä noista rivimiehistä.
"Tästä tapahtumasta ei juurikaan sodanjälkeen kirjoiteltu,miksi....siksi koska isokenkäiset olisi tullu huonoon valoon."
Kyllä tuo asia on käsitelty sotahistorioissa. Siitä on tehty oma kirja sekä mm. aika hyvä tv-ohjelma ( Tuomo Rysti).
Kyllä se oli sulaa hulluutta tuollainen raatojen kuskaaminen tiukoissa paikoissa.
Rauhallisempana aikana sen vielä jotenkin ymmärsi. Suomalaisia kaatui paljon noissa ruumiiden noutoreissuissa "ei kenenkään maalta". Ihan hullua hommaa.
Kiestingin motissakin jäi viimeiset kaatuneet, noin 50 ukkoa, hautaamatta kun lähdettiin motista poissa. Sitä ennen tehtiin radan varteen kenttähautaa pitkä rivi ja sitten ne kaiveltiin sieltä reilun 50 vuoden perästä Suomen multiin.
Minulla on asiasta tehty monistevihkokin olemassa. Se on Jalkaväkirykmentti 12:n perinneyhdistys koonnut Oulussa 1998.
Kiestingin Motin 1941 ja Pirttijärven sissiretken 1942 sankarivainajien siirto kotimaan sankarihautoihin syksyllä 1997
Tiedot koonnut Yrjö Ensio
Saksa poltti ampumiensa komissaarien ja muiden tapettaviksi määrättyjen ruummiita. Ei varmasti ehkä kaikkia, mutta komissaari, politrukki ja muu puoluehenkilöstö oli ainakin 1941 vielä alinta saastaa ja valuuttaa. Suomalaiset saattoi saada kuusi suomensukuista tai ugrilaista sotavankia yhdestä komissaari trukki veijarista.
Tuskinpa sota-aikana ja etenemisvaiheessa oli kellään aikaa ja halua 'polttaa' ruumiita, joten kuulostaa perin epäuskottavalta.
Suomea lukuunottamatta kaikki toisen maailmansodan sotaakäyvät maat hautasivat kaatuneet niille sijoilleen. Olisi ollut käytännön mahdottomuus esim. kuljettaa USA:n sotilaan ruumis Keski-Euroopasta kotimaahan. Suomalaisista kaatuneista vain SS-miehet haudattiin saksalaistyyliin ja etenemisvaiheessa haudattujen ristit ja muut merkit postettiin yleensä etenevien neukkujen toimesta. Kiestingissä oli suuri saksalainen sotilashautausmaa, jonka puolestaan saksalaiset itse tasoittivat vetäytyessään alueelta.
Ruumiit eivät kyllä ole saaneet olla järin rauhassa leposijoillaan. Ainakin saksalaisten hautoja on kaivettu miinaharavan kanssa auki ja torreilla ja turuilla myydään nappeja ja solkia ym rihkamaa. Myytävä tavara on usein pahasti hapettunutta tai ruosteista. Asiasta löytyy myös runsaasti filminpätkiä youtubessa.
"Kyllä se oli sulaa hulluutta tuollainen raatojen kuskaaminen tiukoissa paikoissa."
Suomalainen sotilas ei kuoltuaan ollut "raato" vaan sankarivainaja, joka pyrittiin toimittamaan kotiseurakunnan multiin. Raatoja oli vihollisen kuolleet.
Tässä asiassa Suomi menetteli tavalla, josta monet muut maat ovat ottaneet oppia vasta paljon myöhemmin. Suomalainen sotilas ei ollut kasvotonta tykinruokaa kuten monessa muussa maassa.
Ei ole unohdettua sotahistoriaa ainakaan Suomessa.
Hämmästyttää lähellä Valkeakosea oleva sankarihauta, jossa kerrotaan suomalaisesta ss-miehestä, joka kaatui "Kaukasuksella".. Mikä "sankari""? Sotilasvalani "lupaan olla liittymättä vieraan vallan asevoimiin".
Suomalainen reserviläinen Hande