Hyvä kolumni Kalevasta. Kannattaa lukea täyttä asiaa.
- - -
Nuoret demarinaiset jakavat täyttä häkää Lipposen pesää
Aikanaan Paavo Lipponen teki miehen työn, kun nosti äkäisiä demarinaisia hallituksiinsa. Nyt asiaa pidetään niin itsestään selvänä, ettei SDP:ssä kohta ole miehillä mitään virkaa. Hyvä jos kelpaavat kahvinkeittäjiksi.
Nuoret naiset, demariprinsessa Heli Paasion johdolla, ovat aloittaneet vallankumouksen, jonka tavoitteena on sysätä vanha isäntä uunin pankolle. Paavo halutaan passittaa kotiin heti eikä vuoden päästä. Paasio ei ainakaan tunne herran pelkoa. Ja miksi tuntisi, kun perheessä on demariherroja kahdessa polvessa.
Paasion ohella puolueen vahvoja nuoria naisia ovat Säde Tahvanainen ja Susanna Rahkonen. Paasio vielä kainosteli asettumista tavoittelemaan kultaista kruunua. Siksi hän liputti Tarja Filatovin puolesta.
Ei kannattaisi. Filatov on työministerinä tyystin epäonnistunut. Jos nuoret naiset eivät vielä uskalla pistää itseään likoon, tarjolla on pätevä keski-ikäinen nainen, opetusministeri Tuula Haatainen.
Lipposen varjoon ahdetut miehet eivät kuitenkaan noin vain antaudu naiskaartin edessä. Erkki Tuomioja miettii lähtöään SDP:n puheenjohtajakisaan Antti Kalliomäestä ja muista perintöprinsseistä puhumattakaan.
Tässä vain odotellaan, milloin Eero Heinäluoma ilmoittautuu kisaan. Mies onkin vahvoilla, onhan hänen valmentajanaan Matti Ahde, kabinettipolitiikan kruunamaton kuningas.
Puheenjohtajataisto ja halu palauttaa punamulta 1980-luvun menettelytapoihin ovat ilmeisesti ajaneet SDP:n sekasortoiseen tilaan. Puolueessa sekoillaan mennen tullen. Sekin päivä piti nähdä, että Sinikka Mönkäre höyrähti miesten viettelyksille ja ryhtyi houkutuslinnuksi. Fiksuna naisena Mönkäreen olisi pitänyt hoksata, minkä kuopan puolueen mestarijuonikot hänelle kaivoivat.
Jostain syystä Olli Rehn oli demarien pelin poliitikoille vaikea pala. Mönkäre on tohtori, mutta niin on Olli Rehnkin. Demareista Lipposen ohella vain Erkki Tuomioja vetää vertoja Rehnin Eurooppa-tietämykselle ja asiantuntemukselle.
Mutta ennen kuin Rehnin nimitys varmistui SDP:ssä, Rehn keskusteli Savonlinnassa Jouni Backmanin kanssa ja saunotti Ahteen Mikkelin mökillä. Näinhän päätöksiä valmisteltiin Kalevi Sorsan valtakunnassa. Puolue on palannut vanhoihin menettelytapoihin puhumattakaan aatteesta, joka tuoksuu ihka aidolta 1970-luvulta.
Onneksi Lipponen pani puolueen aisoihin. Mönkäre kuitenkin sai tahran jakkuunsa. Se on vahinko, sillä Mönkäre on ollut erinomainen ministeri kolmessa hallituksessa. Lisäksi hän on ollut vahvoilla Lipposen seuraajaksi.
Sosiaalidemokraattien toimintaan on pesiytynyt jotain kummaa. Rehnin globalisaatiotyöryhmän ajatukset ilmeisesti suistivat järjen SAK:n etäispäätteiltä. Inho yltyi niin pitkälle, että Esko Ahokin olisi kelvannut Brysseliin ennen Rehniä.
Miten joku voi ylipäätään keksiä, että moneen kertaan nöyryytetty Aho suostuisi moiseen vaihtokauppaan? Sitä paitsi punamulta on palannut nimityspolitiikassa kultaiselle 1980-luvulle. Poliittisia virkoja jaetaan sulle mulle. Presidentin päähän potkima Aho nimitettiin Sitran johtoon. Presidentti taas piti huolen omistaan ja nimitti Erkki Liikasen Suomen Pankin pääjohtajaksi.
Tässä vain kauhulla odotetaan, miten nopeasti Suomen talous ajaa taas päin seiniä. Niinhän kävi 1980-luvun lopulla, kun Erkki Liikanen oli valtiovarainministerinä.
Tuulikki Ukkola
- - -
Nuoret demarinaiset jakavat täyttä häkää Lipposen pesää
Aikanaan Paavo Lipponen teki miehen työn, kun nosti äkäisiä demarinaisia hallituksiinsa. Nyt asiaa pidetään niin itsestään selvänä, ettei SDP:ssä kohta ole miehillä mitään virkaa. Hyvä jos kelpaavat kahvinkeittäjiksi.
Nuoret naiset, demariprinsessa Heli Paasion johdolla, ovat aloittaneet vallankumouksen, jonka tavoitteena on sysätä vanha isäntä uunin pankolle. Paavo halutaan passittaa kotiin heti eikä vuoden päästä. Paasio ei ainakaan tunne herran pelkoa. Ja miksi tuntisi, kun perheessä on demariherroja kahdessa polvessa.
Paasion ohella puolueen vahvoja nuoria naisia ovat Säde Tahvanainen ja Susanna Rahkonen. Paasio vielä kainosteli asettumista tavoittelemaan kultaista kruunua. Siksi hän liputti Tarja Filatovin puolesta.
Ei kannattaisi. Filatov on työministerinä tyystin epäonnistunut. Jos nuoret naiset eivät vielä uskalla pistää itseään likoon, tarjolla on pätevä keski-ikäinen nainen, opetusministeri Tuula Haatainen.
Lipposen varjoon ahdetut miehet eivät kuitenkaan noin vain antaudu naiskaartin edessä. Erkki Tuomioja miettii lähtöään SDP:n puheenjohtajakisaan Antti Kalliomäestä ja muista perintöprinsseistä puhumattakaan.
Tässä vain odotellaan, milloin Eero Heinäluoma ilmoittautuu kisaan. Mies onkin vahvoilla, onhan hänen valmentajanaan Matti Ahde, kabinettipolitiikan kruunamaton kuningas.
Puheenjohtajataisto ja halu palauttaa punamulta 1980-luvun menettelytapoihin ovat ilmeisesti ajaneet SDP:n sekasortoiseen tilaan. Puolueessa sekoillaan mennen tullen. Sekin päivä piti nähdä, että Sinikka Mönkäre höyrähti miesten viettelyksille ja ryhtyi houkutuslinnuksi. Fiksuna naisena Mönkäreen olisi pitänyt hoksata, minkä kuopan puolueen mestarijuonikot hänelle kaivoivat.
Jostain syystä Olli Rehn oli demarien pelin poliitikoille vaikea pala. Mönkäre on tohtori, mutta niin on Olli Rehnkin. Demareista Lipposen ohella vain Erkki Tuomioja vetää vertoja Rehnin Eurooppa-tietämykselle ja asiantuntemukselle.
Mutta ennen kuin Rehnin nimitys varmistui SDP:ssä, Rehn keskusteli Savonlinnassa Jouni Backmanin kanssa ja saunotti Ahteen Mikkelin mökillä. Näinhän päätöksiä valmisteltiin Kalevi Sorsan valtakunnassa. Puolue on palannut vanhoihin menettelytapoihin puhumattakaan aatteesta, joka tuoksuu ihka aidolta 1970-luvulta.
Onneksi Lipponen pani puolueen aisoihin. Mönkäre kuitenkin sai tahran jakkuunsa. Se on vahinko, sillä Mönkäre on ollut erinomainen ministeri kolmessa hallituksessa. Lisäksi hän on ollut vahvoilla Lipposen seuraajaksi.
Sosiaalidemokraattien toimintaan on pesiytynyt jotain kummaa. Rehnin globalisaatiotyöryhmän ajatukset ilmeisesti suistivat järjen SAK:n etäispäätteiltä. Inho yltyi niin pitkälle, että Esko Ahokin olisi kelvannut Brysseliin ennen Rehniä.
Miten joku voi ylipäätään keksiä, että moneen kertaan nöyryytetty Aho suostuisi moiseen vaihtokauppaan? Sitä paitsi punamulta on palannut nimityspolitiikassa kultaiselle 1980-luvulle. Poliittisia virkoja jaetaan sulle mulle. Presidentin päähän potkima Aho nimitettiin Sitran johtoon. Presidentti taas piti huolen omistaan ja nimitti Erkki Liikasen Suomen Pankin pääjohtajaksi.
Tässä vain kauhulla odotetaan, miten nopeasti Suomen talous ajaa taas päin seiniä. Niinhän kävi 1980-luvun lopulla, kun Erkki Liikanen oli valtiovarainministerinä.
Tuulikki Ukkola
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavaa ja soljuvaa tekstiähän tuo, mutta kun katsoo kirjoittajaa: Tuulikki Ukkola, yhden kauden "vahinko-kansanedustaja", liberaali, joka aatteena mennyt kansanedustajattomíin....
Joten ne ketun pihlajanmarjat siellä pohjalla katkeroittaa vanhahkon rouvan mielipidettä.
Hataria näyttävät olevan rouvan demujen sisäisten asioiden tuntemukset. Ja vaikka olisivatkin parempia, ei hän voisi muuta kuin yrittää myrkyn kylvöä mieliin!
NS "Vahvoja" nuoria demarinaisia luetellessaan U unohtaa jo puoluesiheeriksikin ehdotetun vaasattaren, Miapetra Kumpulan. Todellisen tulevaisuuden tekijän. ...
Mutta Ukkolahan itse on jo pitkällä siellä jäähdyttelijöiden takarivissä. Sieltä on hyvä huudella kolumnia maksullisesti.
Kesäteräkolumnia.
Ukkolan takia meinasin joskus liberaaleja äänestääkin. Hän oli harvoja siinä (liberaali)porukassa järkevästi ajattelevia siihen aikaan, kun liberaalitkin olivat eduskuntapuolue. Hän on vähän niin kuin Soininvaara vihreissä.
Viimeisen 15 vuoden aikana, mitä hänen juttujaan olen lukenut, harva on mennyt metsään. 1990-luvun puolessa välissä oli joitain, mutta yhden käden sormilla laskettavissa kuitenkin. Kynän kärki ei ole tylsynyt vieläkään. SDP:n kaltaiselle lievää hieman enemmän vasemmalle kallellaan olevalle konservatiivipuolueelle Ukkolan liberaalioikeistolaiset mielipiteet ovat varmasti myrkkyä.
Puolueena en äänestäisi Liberaaleja, enkä Vihreitä kumpaakaan. Ehkäpä ne ovat minulle liian liberaaleja puolueita. Konservatiivipäässä taas Kristityt ja Perussuomalaiset ovat minulle aivan liian tuhtia tavaraa.
nimimerkki Lapin punaa vastaa arvostelemalla
henkilöä
minkä puolueen tyyliin se kuuluu?
minusta älyllinen keskustelu on jotain muuta
vai kirjoittiko nimimerkki "Lapin punaa" oman
tekstinsä paskat housussa?
Mitäpä meikäläinen toisen mielipiteisiin sanoisi?
Sellaisin jokaisella oikeus!
Kuten kerroin, "hataria rouvan demunaisten asioiden tuntemus". Siitäpä esimerkinkin kirjoitin, eli Miapetra Kumpulan; nuoren vaikuttajan "unohtuneen" Ukkolan listalta.
Se taas oma mielipiteeni, joten olkoon!
En tiedä minkä puolueen tyyliin kuuluuhenkilön arvosteleminen, mutta ei kai sen tarvitse minkään puolueen tyyliin kuulua. Mehän kaikki arvioimme kirjoittajien motivaatioitakin. Ja sellaiseen kirjoittaja sa varautua.
Mielipiteet kun tulkitaan sellaisten taustojen ilmaisuja vastaan.
rpu saa kyllä pitää ihan omina mielipiteinään kuuluttamansa "älyllisen keskustelun".
Arvokasta älyllistä keskustelua varmasti on mielestänne viimeiset kolme riviänne:
"minusta älyllinen keskustelu on jotain muuta
vai kirjoittiko nimimerkki "Lapin punaa" oman
tekstinsä paskat housussa?"
Kiitos kohteliaisuudestanne!