VT:n ja UT:n jumaluuksien erot

I ja II Mooseksen kirjan jutut ovat hienointa kaunokirjallisuutta aina siihen asti kun kymmenen käskyn laki annetaan. Sitten muuttuu koko tyyli toiseksi. Nuo lakitekstit ovat kuin eri kieltä. Kuin eri kirjoitusjärjestelmä.

Kun VT:n alku on ajatusta niin kuin Johanneksen evankeliumi UT:ssa on 10käskyn laista alkaen kuin puhetta niin kuin Koraani. Onhan UT:ssakin Paavalin kirjeet saneltuja eli ne ovat puhetta ja yhtä tylsiä kuin Mooseksen laki verrattuna Johanneksen evankeliumiin ja kirjeisiin, jotka ovat ajatuksia.

Eli kyse on ajatusten, sanojen, puheen tai näkyjen kirjaamisesta ylös. Jeesus sanoo vuorisaarnassa (Berkeley Revised edition), että: Te olette kuulleet sanotun kaukaisten, muinaisten aikojen vanhimmille: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Eli Jeesus ei viittaa tässä Mooseksen lakiin, vaan vielä vanhempaan lakiin ennen vedenpaisumusta.

Intian Ramajana eeppksessa Jehova esiintyy hellänä ja armollisena. Hän tappaa kylää vaivanneen demonin ja katuu sitä ja on valmis menemään seitsemäksi vuodeksi metsään erakoksi sovittaakseen tekonsa. Ramajanassa Jehova ei tee pienitäkään tekoa ilman jälkiseuraamusta. Ja hänelle hyvät ja pahat ovat siinä samanarvoisia. Jos hän tekee pahaa pahalle niin silloinkin hän tahtoo sovittaa ja mennä vankeuteen.

Intian Bhagavadgita antaa taas raadollisen kuvan Jeesuksesta. Jeesus on valtava kosminen peto, joka ahmii kaiken nieluunsa aiheuttaen kidutusta, tuskaa ja valitushuutoja.

Eli hindulaisilla nuo roolit ovat jokseenkin päinvastoin. Jehova on hellä ja lempeä, mutta Jeesus on se, joka on kaiken pahuuden takana.