Kuivasaaren vanha linnoitussaari on nyt sitten avattu yleisölle. Pari kertaa kesän aikana - seuraavan kerran elokuussa - pääsee maksulliselle kierrokselle saarelle katsomaan mm. vanhoja, nyt kunnostettuja 1930-luvun rannikkotykkejä. Eipä niillä varmaan enää ammuttaisi, mutta vieläpä tykkitorni ainakin kääntyy näyttävästi, siitä Suomenlinnan rannikkotykistökilta on kunniakkaasti pitänyt huolen.
Rannikkotykit Kuivasaarella niin järeitä ja pelottavia kuin ne ovatkin edustavat vanhentunutta aseteknologiaa 1920- ja 1930-luvun maailmasta, jolloin maata saattoi uhata mereltä tuleva laivasto, joka karkotettiin kantalinnoitetuilla tykeillä. Tämä oli ennen lentokoneiden ja mannertenvälisten ohjusten aikaa, jotka tekivät kantalinnoitteet naurettaviksi.
Tätä taustaa vasten on vain ihmeteltävä Kuivasaaren retkillä edelleen vaadittavaa Suomen kansalaisuutta saarella vierailevilta. Kohdetta käsitellään ikäänkuin sotasalaisuutena, jonka paljastaminen ulkomaalaisille voisi olla vaarallista.
Olisi jo varmaan aika kehittää Kuivasaarta ihan kokonaisvaltaisena matkailukohteena, joka voisi olla yksi Helsingin vetonauloista. Retkien määrää voisi kysynnän mukaan reippaasti lisätä ja tuo ulkomaalaisia turisteja syrjivä lauseke voitaisiin huoletta armeijan toimesta poistaa.
Tulkoon Kuivasaaresta helsinkiläinen turistikohde jo tunnetun ja vähän falskin Suomenlinnan jatkoksi kertomaan itsenäisen Suomen rannikkopuolustuksen historiasta!
Rannikkotykit Kuivasaarella niin järeitä ja pelottavia kuin ne ovatkin edustavat vanhentunutta aseteknologiaa 1920- ja 1930-luvun maailmasta, jolloin maata saattoi uhata mereltä tuleva laivasto, joka karkotettiin kantalinnoitetuilla tykeillä. Tämä oli ennen lentokoneiden ja mannertenvälisten ohjusten aikaa, jotka tekivät kantalinnoitteet naurettaviksi.
Tätä taustaa vasten on vain ihmeteltävä Kuivasaaren retkillä edelleen vaadittavaa Suomen kansalaisuutta saarella vierailevilta. Kohdetta käsitellään ikäänkuin sotasalaisuutena, jonka paljastaminen ulkomaalaisille voisi olla vaarallista.
Olisi jo varmaan aika kehittää Kuivasaarta ihan kokonaisvaltaisena matkailukohteena, joka voisi olla yksi Helsingin vetonauloista. Retkien määrää voisi kysynnän mukaan reippaasti lisätä ja tuo ulkomaalaisia turisteja syrjivä lauseke voitaisiin huoletta armeijan toimesta poistaa.
Tulkoon Kuivasaaresta helsinkiläinen turistikohde jo tunnetun ja vähän falskin Suomenlinnan jatkoksi kertomaan itsenäisen Suomen rannikkopuolustuksen historiasta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuivasaaren tykeillä voi viellä ampua, mutta koska kovia panoksia niihin ei ole vuosiin valmistettu on laukaukset yleensä ammuttu vesilaukauksina eli tykki täytetty vedellä ja ruutityynyillä. ulkomaalaisia ei päästetä koska tykit otettaisiin käyttöön sota-aikana helsingin puolustamiseksi. eli kyllä sota-aikana niitä tykin panoksia sitten tehtäisiin aina muutama kappale. ja viellä tohon ulkomaalaisiin kohtaan. tietenkin jenkit ja venäläiset tietää tarkat gps pisteet tykeille, mutta kumminkaan sinne ei haluta ketään vieraan valtakunnan edustajia tekemään muistiinpanoja. varsinkaan kun tykillä pystyisi ampumaan melkein viron rannikolle asti.
Kuten jo mainitsin, rannikkotykkien teknologia on auttamattomasti passé. Se oli sitä jo 1940-luvulla, kun neuvostoliittolaiset Porkkalassa kaavailivat sihtailevansa sieltä Helsinkiin. Monet tykinputket he totesivat niin kehnoiksi, ettei niillä uskallettu ampua edes koelaukauksia peläten niiden halkeavan. Porkkalasta olisi teoriassa voinut muutaman klunkin Senaatintorille asti pläjäyttääkin, mutta ei sillä vielä olisi vallattu koko Suomea, painostettu toki kylläkin. Kehnoiksi osoittautuneiden rannikkotykkien takia NL vaati Suomelta osana sotakorvauksia vanhan sotalaiva Väinämöisen, joka ankkuroitiin Porkkalan rantaan, peitettiin naamiointiverkolla ja joka sai toimia sitten "kelluvana rannikkopatterilinnakkeena".
Neuvostoliitto oli 1950-luvulle tullessa kypsä luopumaan Porkkalasta. Olemassaoloaikanaan Porkkalan neuvostotukikohta varautui ennenkaikkea ilmateitse tehtävää maahanlaskujoukkojen hyökkäystä vastaan. Siksi suurien peltoaukeiden reunoille rakennettiin konekivääripesäkkeitä, joista käsin olisi niitattu pelloille pudotetut amerikkalaiset laskuvarjojoukot. Sen sijaan tykinputkien sojottaminen meren suuntaan oli jo Porkkalaan saavuttaessa vanhaa puolustusajattelua. Se, että Porkkalan niemeä yleensä vaadittiin sotilastukikohdaksi pohjautui Neuvostoliiton sodanjohdon vanhentuneeseen strategiseen ajatteluun, ja toki siihen tosiseikkaan, että 1940-1941 Hankoniemi oli ollut Neuvostoliiton sotilastukikohtana.
1920-luvulla oli kova juttu, että saattoi ampua tykillä "lähes Viron rannikolle" asti. Horisontti kaartuu noin 60 kilometrin päässä. Tallinnaan on Helsingistä 87 kilometriä. Risteilyohjukset lentävät - riippuen onko lyhyen vai pitkän kantaman ohjus - jopa satoja kilometrejä eli laukaukset voivat tulla horisontin takaa. Tällaista hyökkäystä vastaan rannikkotykki ei voi mitään, sillä se ei näe lähestyvää vihollista. Yhtä suojaton se on ilmahyökkäyksiä vastaan.
Näistä syistä Kuivasaaren voisi luovuttaa jo kokonaan turismin käyttöön. Rannikkotykit kertovat yhdenlaisesta puolustusajatuksesta itsenäisen Suomen alkutaipaleelta, ja tätä osaa pääkaupunkimme historiasta voi valottaa vapaasti ulkomaalaisillekin.
Täydelliset tiedot Suomen rannikkopuolustuksesta lienee urkittu tietoon jo 1930-luvulla. Mitä niissä olisi enää salattavaa?
Kuivasaaresta kyllä löytyy muutankin aseistusta,
jos katsoo tarkemmin huomaa kallioon upotettuja
"panssarivaunun" tykkejä, kokoa en muista mutta
oisko ollu 70-80mm.