Vaalilupausten logiikka ja takinkäännökset

Vaalilupaus on lupaus yrittää! Muut yrittivät. PS ei yrittänyt.

Vaalilupaus ei ole lupaus onnistua, koska muillakin on oltava sanottavansa demokratiassa. Näin ollen nykyjärjsetelmässä kynnyskysymysten aika on ohi. Nykyjärjestelmässä ei myöskään puoluetta voi syyttää takinkääntämisestä jos puolue ei pysty pitämään lupaustaan. Sen sijaan takinkäätäminen on sitä että väittää ajavansa jotain mutta ajaakin sitten jotain muuta. Tai ei aija mitään.

Vasemmistoliitto ja SDP lupasivat vaalien alla ruuvata eurokriisin rahahanoja tiukemalle ja asettaa yksitiset sijoittajat vastuuseen. Kokoomus lupasi että näin ei tapahdu. Kumpikin sai osittain haluamansa eikä kukaan heistä ole pettänyt lupaustaan. Vihreät lupasi pitää kiinni ja jopa kiristää vihreää verotusta ja parantaa seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa. KD lupasi olla parantamatta kyseistä tasa-arvoa. RKP lupasi hoitaa omaa erityisaluettaan, ja sai kohtalaisen pitkälti tahtonsa läpi, mutta joutui myöntymään jonkun verraan verolupauksissaan.

Kaikki saivat jotain mutta kukaan ei saanut kaikkea. Neuvottelujen painoarvon määritteli vaalitulos.

Jos Soini olisi mennyt hallitukseen hallitusohjelma olisi penseämpi eurotukirahojen suhteen, penseämpi kaksikielisyyden suhteen, penseämpi puolustusvoimein leikkausten suhteen, penseämpi pakolais- ja kehitysmaatukien suhteen, penseämpi EU:n laajentumisen suhteen, penseämpi alv-korotusten suhteen, myöntesempi tuloverojen noston suhteen, penseämpi vihreiden verojen suhteen, sekä penseämpi homojen tasa-arvon suhteen.

Nyt hallitusohjelma on korostetusti PS-vastainen, koska hän ei pitänyt luopauksiaan, ja antoi muille vapaat lädet pitää kiinni omista lupaiksistaan.

Soini syyttää nyt hallituspuolueita "takinkääntämisestä" mutta niistä jokainen on pitänyt sanansa ja tehnyt voitavansa. Ennenvaaleja Soini lupasi mennä hallitukseen jos kansa niin haluaa. Sekä kansa että kaikki muut puolueet halusivat sitä. Mutta Soini käänsi takkinsa lupauksessaan pyrkiä hallitukseen keksien onton tekosyyn.