Älkää ihmeessä lopettako pikavippejä!

Olen n. 3 vuotta pyörittänyt yritystä pikavipeillä. Olen ns. itsensä työllistävä yrittäjä, jos sitä nimitystä voidaan käyttää. Tuon maahan erilaisia teollisuuden komponentteja, joita myyn teollisuudelle. Lisäksi olen ollut ajoittain joissakin projekteissa asennusvalvontatehtävissä, tosin lyhyitä aikoja. Aloitin vuonna 2004, kun työnantajani lopetti toimintansa. Halusin kuitenkin olla vielä töissä. Jatkoin omalla yrityksellä. 2 vuotta harjoittelin ja kolmantena vuonna 2007 tulos oli jo suhteellisen hyvä noin yhden miehen yritykseksi. Sitten tuli vuosi 2008, jolloin teollisuudessa kaikki pysähtyi. Siitä asti on kiduttu. Tuloja on satunnaisesti. Menee 2-3 kuukautta ilman mitään. Otan pikavippejä, jotta saan laskuni maksetuksi. Sitten tulee pieni kauppa tai pari, jolla juuri saa nämä vipit kuitattua. Osa on mennyt jo perintään, jolloin lasku on melkein 2-kertainen. Menee joskus viikossa koko päivä, kun järjestelee pikavippejä. Sitten alkaa taas jännitys, tuleeko mistään rahaa, että saa vippinsä ja laskunsa kuitattua. Tätä on kestänyt jo monta vuotta. Vielä eivät luottotiedot ole menneet, mutta läheltä on pitänyt monta kertaa. Ilman pikavippejä olisin jo kuitenkin kanttuvei, koska mitään tukia, toimeentulotukia ym. en saa. Anoin jossain vaiheessa työttömyyskorvausta. Olen ollut koko ajan työnhakijana työvoimatoimistossa sekä etsien muutoin jotain väliaikaista työtä. Työvoimatoimisto totesi, että "työllistyy omassa yrityksessään" eikä korvausta myönnetty. Toimeentulotukea en myöskään saanut. Silloin vuoden 2007 jälkeen, jos olisin anonut valtion tukemaa suhdannelainaa, olisi sitä todennäköisesti myönnetty. Anoin kuitenkin vasta seuraavana vuonna, jolloin yrityksen talousluvut olivat jo nollissa, eikä sitä enää silloin myönnetty. Satoja miljoonia tosin jäi käyttämättä näitä suhdannelainojakin, joita poliitikot hehkuttivat, että ei teillä mitään hätää ole, me olemme järjestäneet teille lainamahdollisuuden huonon ajan yli. YTL eli yrittäjien eläkemaksut oli lopetettava 2,5 vuotta sitten, kun eivät rahat riittäneet ja olivat jo ulosmittauksessa, kunnes sain puuttuvat erät hoidettua pikavipeillä.
Siinä lyhykäisyydessään eräs tarina - ei todellakaan niin helppo kuin se näin ruudulta luettuna vaikuttaa. Näitä vastaavia on varmasti monia muitakin. Kaikki eivät vain kerro.
Niistä pikavipeistä. Eivät kaikki käytä niitä jossain kapakassa yön pimeinä tunteina. Minä en olisi selvinnyt tähän päivään ilman niitä. Ne ovat olleet ainoa mahdollisuus selvitä, koska muuta ei ole ollut. Jos te ne lopetatte, niin minunkin taruni loppuu, jos mitään muuta ei tule tilalle.