Epävarmuus

Ihminen on pohtinut maailman rakennetta ja todellisuuden todellista olemusta kautta aikojen. Erinäisiin vastauksiin ollaan aina päädytty, mutta erittäin harvoin nämä vastaukset säilyvät. Vaikuttaa siltä, että pystymme määrittämään abosluuttisilta vaikuttavia kysymyksiä, mutta emme absoluuttisia vastauksia. Maapallon luultiin olevan kaiken keskipiste, auringon luultiin olevan ainoaa laatuaan (kuten aurinkokunnankin), galaksimme luultiin olevan ainoa galaksi, ja yhtäkkiä olemmekin tunnetussa universumissa lukuisten galaksien joukossa.

Pienimmätkin partikkelit voidaan aina vain jakaa pienempiin, ja näyttää siltä, että todellisuus koostuukin AINA jostakin rykelmästä, joka muodostaa aina oman kokonaisuuden, ja tämä kokonaisuus on taas yksi osa jotain isompaa kokonaisuutta. Voiko olla, että me ihmiset olemme harhaisia sen suhteen, että kaikella on loppu ja alku (maailmankaikkeuden alku/loppu, pienin/suurin partikkeli/kokonaisuus jne)? Voi olla, että kokonaiselta vaikuttava asia koostuukin lukuisista osista, emmekä todellisuudessa voi ikinä saavuttaa pienintä/suurinta mahdollista kokonaisuutta...aina löytyy jotain pienempää ja jotain suurempaa.

Jos tämä on totta, niin missä tässä voisi mahdollisesti olla tilaa Jumalalle? Ja mikäli kaikki olisi todellisuudessa koko-asteikolla loputtomasti jatkuvaa, niin eikö se tee fysiikasta jossain määrin turhaa (tiettyyn pisteeseen asti)? Emmehän me voi jatkaa partikkeleiden loputonta kahtia jakaamista ja purkamista, jotta voimme vain tietää, mitä muita pienempiä partikkeleita löydämme...ideoita?

(ps. Tiedän, että aihe ei suoraan liity ateismiin, mutta Jumalan olemassaolo on yleensä oleellinen aihe kun puhutaan todellisuuden luonteesta!)