Jotenkin tuntuu, että tällainen tavoite on jotenkin kadoksissa useimmilta... iltaisin ja vapaahetkin luetaan dekkareita tai hömppää, katsotaan telkkua... kesällä loman tullen ihmetellään, mitä oikein tehtäisiin, kun onkin vapaata. Ihmettelen, mikseivät uskovat käytä vapaa-ajastaan ihan kohtuullista osaa Herran kasvojen etsintään. Onko todella hengellisesti asiat jo niin hyvin, ettei ole tarvetta kasvaa lähemmäs Jumalaa? Hengellisen etsinnänhän tulisi olla vieläpä ihan kärkipäässä tehtävälistalla.
"Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt. 6.)
"Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan." (Matt. 6.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
2. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." (Ps. 127)
Joo, niin on kadoksissa. Raamatun mukaan ilman pyhitystä ei pelastu.
Hyviä kirjotuksia.. laittaa miettiin uskonelämää ja sitä miten ja mihin annettua aikaa(nsa) käyttää, joo.
Ja se mua itkettää kans, et ku ois koko kesä aikaa kokoontua yhtee vaik kodeis, nii ketää ei kiinnosta :(
Tomaatin kysymys on hyvä ja niin kuin hyvät kysymykset aina, se tuottaa monia jatkokysymyksiä.
1. Miten ymmärrämme uskossa kasvamisen, mitä se on?, 2. Mitä minä teen pyrkiessäni kasvamaan uskossa - vaatiiko kasvu kurinalaista Raamatun lukemista ja tietyn ajan ja paikan varaamista rukoilemiseen ja mitä muuta? 3. Voinko joutua lain alle kasvamisen haasteessa, kun vakava pyrkimykseni uskossa kasvamisessa ei tuota mielestäni tulosta? 4. Mistä minä tai muut havaitsevat, että olen tai alan kasvaa uskossani, onko uskossa kasvu tuntuvaa ja näkyvää?, 4. Mistä olen tullut siihen ajatukseen, että uskovat eivät pyri kasvamaan uskossaan?. 5. Kuuluuko uskossa kasvuun eläminen Pyhän Hengen täyteydessä niin, että Pyhä Henki vaikuttaa entistä enemmän minussa armolahjojensa kautta ja näin ollen saan myös kokemuksia Jeesuksen läheisyydestä?
Suomen Raamattuopiston säätiön eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä sanoi kerran yleisötilaisuudessa, että vain harva uskova haluaa, että Jeesus ottaa hänessä muotoaan. Kuuluuko uskossa kasvamiseen, Kristuksen ottaessa meissä muotoa, kärsimys, kun kasvamme uskossa ja omaa lihaamme kuritetaan Jeesuksen saadessa enemmän tilaa sydämissämme? Olenko halukas kasvamaan uskossa maksoi mitä maksoi? Elänkö ja puhunko totta, vaikka se tuottaa minulle vihaa muiden taholta ja mahdollisesti työttömyyttä ja suuria vaikeuksia elämässäni? Onko uskossa kilvoittelevan kristityn tie yksinäinen ja koetellaanko häntä, onko hän todella uskossa kasvamisensa takana?
Uskossa kasvamiseen on selvä Raamatun kehotus. 2.Piet. 3:18 " ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään".