Putin on aivan hermona

Presidentti Niinistö oli jo niin heroraunio kenraali Makarovinnedessä, että Putin kohdatakseen Niinistö joutuu tekemään happiharjoituksia ja nappaamaan rauhoittavia.

Miksi Niinistö vetää itsensä ja Suomen tuollaiseen solmuun. Onko Niinistö vain tyhmä vai kiero vai molempia kun Venäjän kanssa voisi aivan hyvin pitää hyvät välit?

Mikä Niinistöä vaivaa kirjoitti:

Presidentti Niinistö oli jo niin heroraunio kenraali Makarovinnedessä, että Putin kohdatakseen Niinistö joutuu tekemään happiharjoituksia ja nappaamaan rauhoittavia.

Miksi Niinistö vetää itsensä ja Suomen tuollaiseen solmuun. Onko Niinistö vain tyhmä vai kiero vai molempia kun Venäjän kanssa voisi aivan hyvin pitää hyvät välit?

Lue lisää

Sauli on täysin kunnossa

" Presidentti Niinistö oli jo niin heroraunio kenraali Makarovinnedessä, että Putin kohdatakseen Niinistö joutuu tekemään happiharjoituksia ja nappaamaan rauhoittavia. "

Eihän Niinistöä mikään vaivaa, eikä hänellä ollut pienimpiäkään vaikeuksia neuvotellessaan Makarovin kanssa. Ihan rauhalliseen sävyyn hän venäläiskenraalille kertoi, että nykyisin Venäjä tekee Naton kanssa tiiviimpää yhteistyötä kuin Suomi. Makarovkin oli sitä mieltä, että on hyvä puhua asioista avoimesti ja selkeästi.


" Miksi Niinistö vetää itsensä ja Suomen tuollaiseen solmuun. Onko Niinistö vain tyhmä vai kiero vai molempia kun Venäjän kanssa voisi aivan hyvin pitää hyvät välit? "

Eihän Niinistö ole vetänyt Suomea eikä itseään mihinkään solmuun. Niinistöllä on erittäin hyvät suhteet Venäjällä olevaan veljespuolueeseen (Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä), ja ihan lähiviikkojen aikana hän menee Venäjälle tapaamaan Putinia, jolloin suhteet vielä vahvistuvat. Sale on Putinin kanssa jo sopinut, että kenraali Makarovin törttöilystä ei näissä neuvotteluissa enää puhuta, sillä todelliset ystävykset eivät takerru tällaisiin pikkuasioihin.

EvakkoPoika kirjoitti:

Sauli on täysin kunnossa

" Presidentti Niinistö oli jo niin heroraunio kenraali Makarovinnedessä, että Putin kohdatakseen Niinistö joutuu tekemään happiharjoituksia ja nappaamaan rauhoittavia. "

Eihän Niinistöä mikään vaivaa, eikä hänellä ollut pienimpiäkään vaikeuksia neuvotellessaan Makarovin kanssa. Ihan rauhalliseen sävyyn hän venäläiskenraalille kertoi, että nykyisin Venäjä tekee Naton kanssa tiiviimpää yhteistyötä kuin Suomi. Makarovkin oli sitä mieltä, että on hyvä puhua asioista avoimesti ja selkeästi.


" Miksi Niinistö vetää itsensä ja Suomen tuollaiseen solmuun. Onko Niinistö vain tyhmä vai kiero vai molempia kun Venäjän kanssa voisi aivan hyvin pitää hyvät välit? "

Eihän Niinistö ole vetänyt Suomea eikä itseään mihinkään solmuun. Niinistöllä on erittäin hyvät suhteet Venäjällä olevaan veljespuolueeseen (Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä), ja ihan lähiviikkojen aikana hän menee Venäjälle tapaamaan Putinia, jolloin suhteet vielä vahvistuvat. Sale on Putinin kanssa jo sopinut, että kenraali Makarovin törttöilystä ei näissä neuvotteluissa enää puhuta, sillä todelliset ystävykset eivät takerru tällaisiin pikkuasioihin.

Lue lisää

Suomen Venäjän-politiikka on retuperällä. Eikä se ole ainoastaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitusten syytä. Vaikka ennen jouduinkin aina puolustelemaan presidentti Halosta tiettyjen yleisten syiden takia, tosiasia on se ettei hän varsinkaan toisella kaudellaan enää hoitanut kunnolla idänpuoleista tonttiaan. Kuten olen niin usein sanonut, Venäjä on Suomen ratkaiseva tulevaisuuden suunta. Tai se voisi olla. On kohtalokasta Suomen kannalta, jos nyky-Venäjä on Suomesta yhtä vähän kiinnostunut kuin nyky-Suomi Venäjästä. Kaikki huomio, joka venäläisten toimesta Suomea kohtaan osoitetaan, olkoonpa se vaikka provokaatioidenkin muodossa, on tavallaan hyvä merkki - Venäjällä ei ole unohdettu Suomea. Eivätkä suomalaiset saa unohtaa Venäjää. Koskaan. Siitä on Mauno Koivistokin jaksanut suomalaisia kiitettävästi muistuttaa (aivan kuin siten hyvittäen vanhoja poliittisia virheitään ja syntejään, jotka 1990-luvun taitteessa koituivat satojentuhansien suomalaisten taloudelliseksi, useissa tapauksissa jopa fyysiseksi tuhoksi).

Kun länsimaiden perikato - spengleriläisen mahtipontisesti sanoen - meidän aikanamme koittaa, kun EU-liittovaltioprojekti lopullisesti kariutuu, kun lännen velkatalouden kupla peruuttamattomasti puhkeaa, kun USA joutuu samanlaiseen kriisiin kuin Neuvostoliitto hajotessaan, Suomi joutuu neuvottelemaan venäläisten kanssa eräistä konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Koska muutakaan suuntaa, jolla olisi jotain positiivista tarjottavaa Suomelle, ei silloin ole enää jäljellä. Mitä lopultakaan tarkoittaa Suomi Saksalle tai Ranskalle, Iso-Britanniasta tai Italiasta puhumattakaan? Mikä on Suomen merkittävyys Pentagonin tai Wall Streetin maailmankartalla? Mitä painoarvoa Suomella on edes muille Pohjoismaille? Suomen kansalliset edut eivät yksinkertaisesti käy yhteen niiden maiden kanssa, joihin Suomi on viimeisen 20 vuoden aikana sitonut kohtalonsa, koska Suomi muka kuuluu "samaan arvoyhteisöön" tai mitä propagandatermiä lännettymiskehityksen puolustamiseen onkin kulloinkin käytetty. Kun EU-Olympoksen valtiaat ja vielä kaukaisempi USA uppoavat yhä syvämmälle omiin ongelmiinsa, ei Suomi näyttäydy länsimaiden "kansainväliselle yhteisölle", muuta kuin huijattavana, hyväksikäytettävänä ja uhrattavaksi valmiina hölmöläisenä, omien intressiensä ajamiseen kyvyttömänä typeryksenä valtioiden joukossa - ja sitähän Suomi pitkään on jo ollutkin. Miten kauaksi ollaankin tultu - nyttemmin syyttä suotta halveksitusta - "suomettuneisuuden" ajasta, jolloin Suomi pystyi käyttämään hyväkseen, jopa tavallaan huijaamaan Neuvostoliittoa, maailman toiseksi vahvinta supervaltaa. Suomi käytännössä saneli Kekkosen suulla ehtoja Moskovalle - miettikääpä, onnistuisiko sama koskaan Suomen ja Brysselin välillä!

Lännen rajamaana ja Euroopan reunana Suomi on tuomittu ainaiseen paarian asemaan. Senhän jo historiakin opettaa. Mutta toisaalta, toisaalla... Suomelle on aina olemassa Kreml, isoveli, kova neuvottelija, mutta myös luottamukseen valmis, ja siten luotettava. Venäjän kanssa Suomi voi saada edullisimmat sopimukset. Suomi vain on pahasti myöhässä. Euraasiaa rakennetaan jo Venäjän ympärille, mutta Suomi ei ole mukana... Ei suomalaisten pidä olla huolissaan siitä, jos joku Venäjällä halajaa Suomea Venäjän etupiiriin. Suomalaisten kannattaa pikemminkin olla huolissaan, jos kukaan Venäjällä ei enää kaipaa Suomea takaisin Venäjän helmaan. Ilman läheistä suhdetta Venäjään Suomi näivettyy tai jopa tuhoutuu 21. vuosisadan maailmassa. Suomen on löydettävä linjansa. Suomen on korjattava suuntansa. Paavo Väyrysen pääministeriys on ensimmäinen askel, mutta ei riittävä. Edes Väyrynen ei käsitä, kuinka syvässä ja parantumattomassa kriisissä USA:n johtama länsi ja Eurooppa ovat (Putinkaan ei sitä täysin näytä ymmärtävän, Medvedevistä puhumattakaan). On epäilyksenalaista, voidaanko EU-liittovaltioprojektista pelastaa mitään positiivista, varsinkaan Suomen kannalta. Suomi oli vähällä upota Saksan mukana vuosina 1918 ja 1944 (ja myöhemmin Neuvostoliiton mukana, myönnetään) - uhkaako sama kohtalo Suomea 2010-luvulla? Venäjä voisi olla Suomelle pelastusrengas. Jos suhteita olisi hoidettu kunnolla. Jos Suomessa olisi edelleen arvossaan aktiivinen Venäjän tunteminen ja ymmärtäminen. Jos kaikkea ei Suomessa olisi laskettu viimeiset 20 vuotta länsikortin varaan. Jos suomalaiset ymmärtäisivät geopolitiikkaa. Jos ja jos...

Koroljov kirjoitti:

Suomen Venäjän-politiikka on retuperällä. Eikä se ole ainoastaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitusten syytä. Vaikka ennen jouduinkin aina puolustelemaan presidentti Halosta tiettyjen yleisten syiden takia, tosiasia on se ettei hän varsinkaan toisella kaudellaan enää hoitanut kunnolla idänpuoleista tonttiaan. Kuten olen niin usein sanonut, Venäjä on Suomen ratkaiseva tulevaisuuden suunta. Tai se voisi olla. On kohtalokasta Suomen kannalta, jos nyky-Venäjä on Suomesta yhtä vähän kiinnostunut kuin nyky-Suomi Venäjästä. Kaikki huomio, joka venäläisten toimesta Suomea kohtaan osoitetaan, olkoonpa se vaikka provokaatioidenkin muodossa, on tavallaan hyvä merkki - Venäjällä ei ole unohdettu Suomea. Eivätkä suomalaiset saa unohtaa Venäjää. Koskaan. Siitä on Mauno Koivistokin jaksanut suomalaisia kiitettävästi muistuttaa (aivan kuin siten hyvittäen vanhoja poliittisia virheitään ja syntejään, jotka 1990-luvun taitteessa koituivat satojentuhansien suomalaisten taloudelliseksi, useissa tapauksissa jopa fyysiseksi tuhoksi).

Kun länsimaiden perikato - spengleriläisen mahtipontisesti sanoen - meidän aikanamme koittaa, kun EU-liittovaltioprojekti lopullisesti kariutuu, kun lännen velkatalouden kupla peruuttamattomasti puhkeaa, kun USA joutuu samanlaiseen kriisiin kuin Neuvostoliitto hajotessaan, Suomi joutuu neuvottelemaan venäläisten kanssa eräistä konkreettisista poliittisista kysymyksistä. Koska muutakaan suuntaa, jolla olisi jotain positiivista tarjottavaa Suomelle, ei silloin ole enää jäljellä. Mitä lopultakaan tarkoittaa Suomi Saksalle tai Ranskalle, Iso-Britanniasta tai Italiasta puhumattakaan? Mikä on Suomen merkittävyys Pentagonin tai Wall Streetin maailmankartalla? Mitä painoarvoa Suomella on edes muille Pohjoismaille? Suomen kansalliset edut eivät yksinkertaisesti käy yhteen niiden maiden kanssa, joihin Suomi on viimeisen 20 vuoden aikana sitonut kohtalonsa, koska Suomi muka kuuluu "samaan arvoyhteisöön" tai mitä propagandatermiä lännettymiskehityksen puolustamiseen onkin kulloinkin käytetty. Kun EU-Olympoksen valtiaat ja vielä kaukaisempi USA uppoavat yhä syvämmälle omiin ongelmiinsa, ei Suomi näyttäydy länsimaiden "kansainväliselle yhteisölle", muuta kuin huijattavana, hyväksikäytettävänä ja uhrattavaksi valmiina hölmöläisenä, omien intressiensä ajamiseen kyvyttömänä typeryksenä valtioiden joukossa - ja sitähän Suomi pitkään on jo ollutkin. Miten kauaksi ollaankin tultu - nyttemmin syyttä suotta halveksitusta - "suomettuneisuuden" ajasta, jolloin Suomi pystyi käyttämään hyväkseen, jopa tavallaan huijaamaan Neuvostoliittoa, maailman toiseksi vahvinta supervaltaa. Suomi käytännössä saneli Kekkosen suulla ehtoja Moskovalle - miettikääpä, onnistuisiko sama koskaan Suomen ja Brysselin välillä!

Lännen rajamaana ja Euroopan reunana Suomi on tuomittu ainaiseen paarian asemaan. Senhän jo historiakin opettaa. Mutta toisaalta, toisaalla... Suomelle on aina olemassa Kreml, isoveli, kova neuvottelija, mutta myös luottamukseen valmis, ja siten luotettava. Venäjän kanssa Suomi voi saada edullisimmat sopimukset. Suomi vain on pahasti myöhässä. Euraasiaa rakennetaan jo Venäjän ympärille, mutta Suomi ei ole mukana... Ei suomalaisten pidä olla huolissaan siitä, jos joku Venäjällä halajaa Suomea Venäjän etupiiriin. Suomalaisten kannattaa pikemminkin olla huolissaan, jos kukaan Venäjällä ei enää kaipaa Suomea takaisin Venäjän helmaan. Ilman läheistä suhdetta Venäjään Suomi näivettyy tai jopa tuhoutuu 21. vuosisadan maailmassa. Suomen on löydettävä linjansa. Suomen on korjattava suuntansa. Paavo Väyrysen pääministeriys on ensimmäinen askel, mutta ei riittävä. Edes Väyrynen ei käsitä, kuinka syvässä ja parantumattomassa kriisissä USA:n johtama länsi ja Eurooppa ovat (Putinkaan ei sitä täysin näytä ymmärtävän, Medvedevistä puhumattakaan). On epäilyksenalaista, voidaanko EU-liittovaltioprojektista pelastaa mitään positiivista, varsinkaan Suomen kannalta. Suomi oli vähällä upota Saksan mukana vuosina 1918 ja 1944 (ja myöhemmin Neuvostoliiton mukana, myönnetään) - uhkaako sama kohtalo Suomea 2010-luvulla? Venäjä voisi olla Suomelle pelastusrengas. Jos suhteita olisi hoidettu kunnolla. Jos Suomessa olisi edelleen arvossaan aktiivinen Venäjän tunteminen ja ymmärtäminen. Jos kaikkea ei Suomessa olisi laskettu viimeiset 20 vuotta länsikortin varaan. Jos suomalaiset ymmärtäisivät geopolitiikkaa. Jos ja jos...

Lue lisää

Lisäyksenä edelliseen:

"Jumala on antanut meille siirtomaaksi Venäjän", sanoi Paavo Haavikko eräässä haastattelussa vähän ennen kuolemaansa (jota skandaalimaisesti ei noteerattu Suomessa juuri ollenkaan - kuvaavaa lännettyneen ja eurottuneen Suomen alennustilalle, että kaikkien aikojen suurin ja kansainvälisesti tunnustetuin suomalaiskirjailija kuoli melkeinpä unohdettuna). Saamani palautteen perusteella tiedän ettei minun pitäisi laittaa Jumalaa ja Venäjää samaan virkkeeseen, ei edes sitaatissa, mutta koska Haavikko oli oikeassa, kuten niin usein, jääköön hänen lauseensa muistuttamaan kaikkia siitä, mikä siunaus Suomelle historiallisesti on ollut ja voi vastaisuudessakin olla Venäjä, Venäjä, Venäjä.