Kaikki mulle vähänkään tärkeä on mennyt mönkään. Työ oli ainoita henkireikiä josta oikeasti nautin, mutta nyt tuli kenkää täysin yllättäen.
Kaikki alkoi oikeastaan menemään perseelleen mutsin tehtyä itsemurhan. Yritin kaikkeni auttaakseni häntä masennuksen keskellä, mutta se ei vaan riittänyt. Omatkin voimat siinä meni tyystin, mutta jotenkin siitä selvittiin ex-tyttöystävän kanssa.
Noh, eiköhän sitten tullut ero about vuosi sitten. 2-3kk siitä sain kuulla, että faija kuolee kohta syöpään. Lopullisesti hänen taipaleensa loppui sitten 4kk sitten. Vuosi on siis ollut aivan älyttömän rankka.
Keskityin suhteeseeni aivan liikaa ja muutettiin aika vasta uudelle paikkakunnalle. Olen aika totaalisen yksin juuri nyt ja siksipä olo alkaa olla aika älyttömän tuskainen.
En ole mielestäni mitenkään huono ihminen, mutta miten hemmetti tässä jaksaa? Jos joku haluaa kirjoitella, niin pistäkää ihmeessä mailia osoitteeseen [email protected]. Juttuseuralle olisi nyt tarvetta ja en tässä oikein muutakaan keksinyt.
Kaikki alkoi oikeastaan menemään perseelleen mutsin tehtyä itsemurhan. Yritin kaikkeni auttaakseni häntä masennuksen keskellä, mutta se ei vaan riittänyt. Omatkin voimat siinä meni tyystin, mutta jotenkin siitä selvittiin ex-tyttöystävän kanssa.
Noh, eiköhän sitten tullut ero about vuosi sitten. 2-3kk siitä sain kuulla, että faija kuolee kohta syöpään. Lopullisesti hänen taipaleensa loppui sitten 4kk sitten. Vuosi on siis ollut aivan älyttömän rankka.
Keskityin suhteeseeni aivan liikaa ja muutettiin aika vasta uudelle paikkakunnalle. Olen aika totaalisen yksin juuri nyt ja siksipä olo alkaa olla aika älyttömän tuskainen.
En ole mielestäni mitenkään huono ihminen, mutta miten hemmetti tässä jaksaa? Jos joku haluaa kirjoitella, niin pistäkää ihmeessä mailia osoitteeseen [email protected]. Juttuseuralle olisi nyt tarvetta ja en tässä oikein muutakaan keksinyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voimia sinulle. Itsekin vaikeita elämänvaiheita kokeneena voin vain sanoa, että vaikka nyt vaikuttaa niin kovin pimeältä ja synkältä, niin jälkeenpäin, siihen voi mennä vuosia tai vuosikymmeniä, saatat huomata kuinka tämän hetkiset elämän tuomat ylitsepääsemättömän vaikeat haasteet ovatkin sinua lopulta vahvistaneet ja kasvattaneet kohti valoa ja kohti jotain parempaa. Otetaan päivä kerrallaan. Pidä itsestäsi hyvää huolta.
Kammottavaa, en edes voi kuvitella miltä sinusta tuntuu, enkä ole ikinä kuullut kenellekkään tapahtuneen noin paljon pahaa about kertalaakilla :(
Tuossa paikassa missä nyt olet, on enää mahdollisuus kulkea ylöspäin (kun minnekkään muuallekaan ei enää pääse?).
Minulle ei ole mitään tuollaista koskaan käynyt, joten tuntuu ihan mahdottomalta sanoa mitään "lohduttavaa"..
Toivottavasti sinua auttaa edes vähän tällaisen sivustaseuraajan jaksamisen toivottelu, olet tekstistäsi päätellen varmaan aika vahva ihminen.
Toivottavasti selviät, et ole ainakaan ansainnut enempää vastoinkäymisiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
Kiitoksia vaan vastauksista kaikille! Teki kyllä hyvää edes tänne purkaa tuntemuksiaan ja kokemuksiaan sanoiksi.
Heippa ja virtuaalihali. Osanotto menetyksistäsi. Itselläni on myös ollut menetyksiä. Isäni kuoli jo kun olin nuori, muutama ystävä tehnyt itsemurhan tässä vuosien saatossa. Sen jälkeen myöhemmin läheisten syöpiä, sen jälkeen ero pitkäaikaisesta avomiehestä ja heti perään 2 lemmikin kuolema(aivan perheenjäseniin verrattavia). Olin tuolloin aivan romahtamaisillani, tai oikeastaan romahdinkin. Itkin vaan, välillä huutaen ja polvillani ja yritin selviytyä töistä.
Sitten meni muutama vuosi. Nyt on taas vaikea tilanne, ja vihdoin menin hakemaan apua. Minulla todettiin keskivaikea masennus ja saan lääkityksen ja terapiaa. Olisinpa mennyt jo vuosia sitten. Eli haluan sanoa, että jos olosi menee aivan kestämättömäksi, niin käy juttelemassa jollekin terveydenhoitohenkilölle. Sinulla on oikeasti tosi rankka tilanne, et tosiaankaan ole huono ihminen. Harvoin kukaan joutuu noin pahoja menetyksiä kokemaan, ja ilman perheen tukea. Voit myös tehdä esim. beckin masennustestin, linkki löytyy masennus-palstalta.
Kehotan myös muita vastaavissa tilanteissa olevia menemään keskustelemaan. Eräs tuttuni joutui kohtaamaan pahoja menetyksiä, mutta hän hoiti asiaa juomalla, ja mikäpä muu sellaisen päätteenä on kuin itsemurha:(
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007#comment-55654442
Tuonnenoin.
Kiitos vaan viestistä Lhellli, kovia kokemuksia silläkin suunnalla. Tuntuu, että aika hyvin ymmärrät sen mitä käyn läpi, joten giganttinen virtuaalihali sinnekin. :) Hyvä, että säkin jaoit oman tarinasi.
Sympatia kanssaihmisiltä lämmittää kyllä kovasti. Ei tässä nyt vielä romahtamassa olla, vaikka hetkeksi iskikin melkoinen lamaantuminen - eteenpäin sanoi mummo lumessa. :) Jotain jatkosuunnitelmia onkin jo tehty kaikesta huolimatta ja ei kun ensi perjantaina katsomaan miten niitä saisi toteutettua.