Eikös uskovaiset ole varustettu ihan sillä samalla järjellä kuin muutkin ihmiset. Miten siis voi uskoa aikuinen ihminen, että esivanhempamme Aatami ja Eeva ovat alunperin asuttaneet ihanaa paikkaa, jota paratiisiksi kutsutaan. Jumala hääti pois syystä, että söivät kiellettyä hedelmää, Jeesus, joka oli itse Jumala, naulittiin myöhemmin ristille, että ihmiset pääsisivät takaisin ihanaan paikkaan, missä ollaan onnellisia ikuisesti.
Eikö normaalille ihmiselle tule mieleen, että juttu on liian paksua ? Liian hyvää tai pahaa ollakseen totta ? Normaalitilanteessa hyvin harva moiseen uskoisi, mutta mikä saa järjen sumenemaan niin, että hyvin moni uskoo tämmöiseen ilman epäilyksen häivääkään ?
Eikö normaalille ihmiselle tule mieleen, että juttu on liian paksua ? Liian hyvää tai pahaa ollakseen totta ? Normaalitilanteessa hyvin harva moiseen uskoisi, mutta mikä saa järjen sumenemaan niin, että hyvin moni uskoo tämmöiseen ilman epäilyksen häivääkään ?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eiköhän se ole yksinkertaisestai vain tarve uskoa?
Tarpeita uskoon on sitten erilaisia, joita jumalan/jumalien toivotaan sitten tyydyttävän?
Kukaan ei kait hae apua, tai turvaudu sellaiseen, jota ei katson tarvitsevansa, ellei sitten usko "varmuuden vuoksi", möhempiä tarpeita ajatellen?
"varmuuden vuoksi" uskoa asioihin, joille normaalisti naureskelisi?
>>Miten ihminen haluaisi "varmuuden vuoksi" uskoa asioihin, joille normaalisti naureskelisi?
Yksi syy on myös halu kuulua johonkin ryhmään. Jos kyseissä ryhymässä on omasta mielestä "hyvää porukkaa", niin on toki turvallista liittyä sellaisen jäseneksi. Ryhmän jäsennyys tekee sitäpaitsi ihmisestä hiukan paremman ihmisen kuin sellaiset, jotka eivät kuulu samaan ryhmään.
ei mielestäni voi kuitenkaan puhua uskosta, jos roikkuu mukana vain seuran vuoksi.
no mä ainakin ihan henkilökohtaisesti olen uskonut ja en kuulunut mihinkään ryhmään...
Katos ku se on ihan henkilökohtainen suhde Elämänantajan kanssa. Ei musta ole tullut yhtään parempaa ihmistä, mutta mulla on Rakkaus, joka rakastaa, ja toivo, joka antaa mun elämälle tarkoituksen.
Jesus is life!
Tekstistäsi päätellen voisit olla vaikka jonkin sortin panteisti, mystistä fiilistelyä.
Se usko on sitten seurausta ryhmään liittymisestä. Uskotila on käsittääkseni ihan mukava ja helppo olotila.
Hyvin monet ihmiset eivät ajattele sen enempää, vaan uskovat "valmiisiin malleihin", seuraavat isiensä jälkiä ja ovat kulttuuriperimäm vankeja sukupolvesta toiseen.
Tässä on jo tullut että ihminen uskoo kulttuurin, helvetin pelon ja ryhmään kuulumisen tarpeen takia. Voisin lisätä että jotkut uskovat painostuksen takia, usko tai kadut. Afrikassa monet heimossa uskovat jotta saisivat edes kourallisen viljaa kirkosta. Joku on jopa väittänyt että usko johtuu jostain aivon sähkömagneettikentästä tai jotain. Kuulostaa jo aikas erikoiselta. Loppujen lopuksi niitä "tosiuskovaisia" on aika vähän. Suurin osa on varmaan täälläkin julistamassa maailmanlopusta ja helvetin liekeistä. Voisikohan näissä tapauksissa jo varovaisesti sanoa että kyseessä on mielenterveydelliset ongelmat? Toisaalta mikä minä olen sanomaan mikä on tervettä ja ei, kukin tyylillään. Anteeksi uskovaiset, älkööt loukkaantuko :)
että voisin tulla tänne keskustelemaan asiallisesti puhuvien ihmisten kanssa, niin sain luettavakseni tuon tekstin. Ihmettelen sitä, miksi Raamattu pitää yrittää käsittää kirjaimellisesti. Ei varmaan kenenkään tänne kirjoittavan koulussa uskontotunneilla ole opetettu tuolla tavoin.
Olisi kenen hyvänsä varmaan vaikea, jos tuontyyppisesti teisteistä ajatellaan, ruveta selittämään muuta. Vastassa olisi helposti kehäpäätelmä: Jos et usko näin, kuin minä sanon, niin et ole uskova lainkaan; jos taas uskot, niin kuin minä sanon uskovien uskovan, olet hölmö. Selitä siinä sitten.
Olen sikälikin hivenen pettynyt, kun täällä on keskusteltu usein ihan fiksusti. Pakenin tänne Luterilaisuuspalstalta, kun siellä jotkut käyvät luterilaisten kimppuun hyvin tuomitsevasti lapsikasteen takia, jotkut toiset taas siksi, koska eivät hyväksy sitä, että luterilaiset ovat eronneet katolilaisuudesta. Lutherkin siinä ryöpytyksessä on saanut kuulla enemmän kuin kunniansa.
Mieleeni vain tuli, voisiko olla sellainen palsta, jossa eri mieltä asioista olevat ihmiset voisivat kuitenkin asiallisesti ja järkevästi toisiaan tuomitsematta ja halventamatta keskustella keskenään. Sellaisen jos löytäisin, olisin tyytyväinen.
Kyllä se noin kerrottiin pyhäkoulussa lapsille ja minun lapsuuteni uskontunneilla. Ja siitä oli puhekin.
Jos haluaa paeta ja pettää itseään vertauskuvallisuudella, niin mitä siihen on sanomista. Onhan olemassa käytännöllisesti katsoen ateisteja teologeja, jotka katsovat myös Jumalan vertauskuvana ei persoonallisena olentona.
Oletkos sinä näitä ateisteja, jotka eivät usko, että kuoleman jälkeen odottaa onnela, joka kestää ikuisesti, ja tähän onnelaan pääsy oli KIRJAIMELLISESTI ristiinnaulitun JUMALAN ansiota.
Raamatulla on minun nähdäkseni suuret ongelmat koskien tulkintaansa kirjaimellisuus-kuvannollisuus-akselilla.
1) 100% kirjaimellinen tulkinta kaataa Raamatun omiin sisäisiin ristiriitoihinsa ja satumaisuuksiinsa (puhuvat käärmeet ja aasit, sekä kuolleiden henkiinnousemiset; eri evankeliumien keskeiset versioristiriidat).
2) 100% kuvannollinen tulkinta taas "laimentaa" koko jutun ja näin ollen tekee Raamatusta vain yhden eepoksen muiden joukossa, jolloin itse uskonto vain laimenisi pois.
3) "Mikä ei ole kirjaimellista on kuvannollista"-tulkinta. Tämä tuo esille auktoriteetti ongelmat: kuka/ketkä voivat sanoa, mikä osa Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti ja mikä osa taas kuvannollisesti. Tämähän se nykyinen tilanne on ja seurakset nähdään jo: reilusti yli 10 000 kristinuskon sisäistä liikettä, jotka erottaa toisistaan vain pilkunviilaus.
Nyt joku uskovainen voi ehdotta jumalaa kyseiseksi auktoriteetiksi. Ongelma on tässä: teidän jumalanne ei ole hirveän sosiaalinen. Eihän se edes tahdo tehdä omaa olemassaoloaan selväksi, joten millä mahdollisuudella teidän jumalanne rupeaa julkaisemaan kirja-arvosteluja?
näin täysin maallikon näkökulmasta, sillä en ole opiskellut päivääkään uskonto- tai muita siihen liittyviä tieteitä. Tietoni perustuvat siten tietosanakirjoihin yms. ja ovat hyvin puutteeelliset.
Ensinnäkään Raamatun teksti ei ole säilynyt alkuparäisenä. Siksi emme edes tiedä, millainen se olisi ollut. Vanhan testamentin hepreankielinen teksti säilyi kauan aikaa vain suullisena traditiona. Nlmrkttmstnmnssmlsllkrjtkslljssjssnstnknsnntt mrkttnjsntlkrjttthtnlmnvlj. Kirjoitin tuon virkkeen niin kuin se silloin olisi kirjoitettu: vain konsonantit merkittiin eikä sanavälejä käytetty. Onkin ollut aikamoinen urakka saada noin kirjoitetusta tekstistä edes jotakin selvää. Vokaali-, paino ja välimerkit otettiin käyttöön vasta 7.- 9. vuosisadalla jKr. Nykyinen lukujako tavataan vasta 1200-luvulla ja jaejako 1500-luvulla.
Uudenkin testamentin kreikankielinen alkuteksti on säilynyt vain myöhempinä käsikirjoituksina. Alkuperäiset käsikirjoitukset oli kirjoitettu suuraakkosilla papyrukeselle tai pergamenteille.
Raamatun teksti on ollut, käsitykseni mukaan, hyvin vaikeatajuista eikä sitä ole ollut helppo kääntää eri kielille. Nimimerkki Kaikentietävä ( ? ), joka opiskelee teologiaa, kirjoitti jollekin näistä keskustelupalstoista kerran näytteen käännösvaikeuksista: hän kirjoitti sanatarkasti pari Raamatun hepreankielistä virkettä kirjaimellisesti suomeksi ( joista en minä ainakaan niiden omalaatuisen kuvakielen takia ymmärtänyt paljon mitään. Vahinko, että en kirjoittanut niitä muistiin. ) Sitten hän kirjoitti virkkeet, niin kuin ne on suomeksi käännetty.
Jos Jumala olisi sanellut Raamatun yhdelle henkilölle, joka olisi sen kirjoittanut muistiin, niin kuin jotkut haluavat asian ymmärtää, niin näitä ymmärtämisvaikeuksia ei olisi. Sen ovat kuitenkin kirjoittaneet muistiin eri ihmiset eri aikoina, niin hyvin tai huonosti kuin ovat asiat ymmärtäneet.
Minun mielestäni Raamattua varmaan parhaiten ymmärtävät heprean kieleen, kirjallisuuteen, tuon alueen kultuureihin ja uskontoihin jne. monipuolisesti perehtyneet tutkijat. Parhaan tuloksen varmaan toisi eri alojen tutkijoiden yhteistyö ( kunkin tutkijan uskonnollisesta kannasta riippumatta ).
Ateistit (vaikka en kyllä tituleeraa itseäni myöskään sellaiseksi) vedetään aika usein vessanpyttyyn tällä palstalla ja keskustelut muuttuvat "huutokuoroiksi" puolesta ja vastaan.
Olen tosiaan kanssasi samaa mieltä siitä, että raamattua ei tarvitse tulkita niin kirjaimellisesti ja uskallan lisäksi uskoa, että kovin moni kristitty ei sitä myöskään tee.....
Asiallisesti keskustelevien palsta. Kyllä uskon asioistakin voi keskustella asiallisesti. Jostain syystä täälläkin melskaavat sellaiset henkilöt, joille uskonto ja sen eri ilmenemismuodot ovat kuin kuuma peruna tai ihmisyyteen kuulumaton aihepiiri, joka pitää kaikin tavoin kieltää. Vahinko.
Kyllä, juuri näin, ja moni tuntuu ajattelevan uskon asioista kovin pienesti tyyliin: Kun en ole nähnyt Jumalaa ja Raamatun kertomukset tuntuvat minusta epäloogisilta, se tarkoittaa, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Siis minä päätän Jumalan olemassaolosta sen perusteella miltä minusta tuntuu!!? Kuitenkin ihminen on sentään vielä aika pieni tekijä tässä maailmankaikkeudessa iäisyyden perspektiiviäkin ajatellen. Maan matosen on vaikea kurottautua mullasta ylöspäin.
koko ajatus, että olemme täällä jonkinlaisen synnin takia ja pääsemme kuoleman jälkeen jonkinlaiseen onnelaan, on täysin älytön idea, ihan vaan mutupohjaltakin. En ymmärrä, miten hommaan tulisi enemmän järkeä, jos sama asia kerrotaan vain toisella tavalla, "kuvainnollisesti".
Mitä asiatonta moisen ihmettelemistä on, kun ollaan siis ateismipalstallakin.
>>Kyllä, juuri näin, ja moni tuntuu ajattelevan uskon asioista kovin pienesti tyyliin: Kun en ole nähnyt Jumalaa ja Raamatun kertomukset tuntuvat minusta epäloogisilta, se tarkoittaa, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Siis minä päätän Jumalan olemassaolosta sen perusteella miltä minusta tuntuu!!?
on se uskovaisten suosima ajattelutapa, että totuus löytyisi paremmin ilman järkeilyä kuin järkeä ja loogista ajattelua käyttäen.
ei kuulemma olekaan enää sama totuus, mitä ateistipalstalla on totuttu käyttämään totuus sanaa. Totuudella onkin joku hengellinen merkitys, se totuus löytyykin ilman järkeilyä. Itseasiassa se totuus jää löytämättä, jos antaa järjen sumuttaa ajatteluaan, jos olen oikein ymmärtänyt. Verna voi selittäää varmaan paremmin, minä en ymmärrä enää yhtään mitään, olen kai löytänyt totuuden..
>> minä en ymmärrä enää yhtään mitään, olen kai löytänyt totuuden..
lakanut?
lakannut, eli lopettanut.
Minusta myös mainitsemasi perusteet ovat ihan hyviä perusteita sille, ettei usko jumalaan. Ei sillä, että jumalan näkeminen olisi yleensä mahdollista, mutta monet eri tieteiden tutkijat perustavat uskomisensa juuri sille, mitä voi konkreettisesti käsitellä ja tutkia ja laskea. Jos ihmisen ajatusmaailma perustuu tällaiseen käsitysmaailmaan, on ihan hyvä selitys olla uskomatta jumalaan siksi, että esim. jumalaa ei voi nähdä.
Ja tokihan minä päätän jumalan olemassaolosta sen perusteella miltä minusta tuntuu, koska miten muutenkaan sen tekisin? Joku päivä voi olla, että minulle todistetaan olleeni väärässä. Siinä vaiheessa ei auta kun myöntyä. Jumalan olemassaolo on varsin mielenkiintoinen asia pohdiskeltavaksi, enkä oikeastaan väitäkään, etteikö jumalaa voisi olla olemassa. Itse en kuitenkaan näin usko ja syynä on mm. jumalan epäkonkreettisuus, se että en koe tarvitsevani mitään ylempiä voimia elämäni elämiseen, maailman raakuus jne. jne.
Henk.koht olen sitä mieltä, että uskottavimpia uskomuksia kaikista ovat ehkäpä alkuperäiskansojen uskomukset luonnossa, puissa, kasveissa, eläimissä asuvista hengistä.
Ymmärsinkö oikein tuon viestisi. Siis, ihmisellä ei saa olla unelmia eikä haaveita paremmasta paikasta maanpäällä tai jossain muuallakaan. Aika mielenkiintoinen näkemys jos kerran näin on.
Ja ihminen ei ole normaali jos hän haaveilee tai elää osittain unelmiensa varassa. Jopa jotain !
Sanoisinko; tämä on jo tosi paksua puppua. Kun joku toinen ihminen alkaa määrittelemään ja ehkä osin määräämään sitä/siitä, mitä itse kukin saa täällä ajatella sekä haaveilla ja unelmoida.
haaveet ovat usein tavoittamattomia, mutta kyllä tämä taivashomma on jo haaveiden haave. Jos teillä on heittää kritiikkiä minun ihmettelystäni, niin miten tuo oma ajattelu taivaineen sulaa teillä niin helposti?
Niin ja jos mennään vähän pidemmälle näissä ihmis
polon haaveissa kuin keskiverto suomalaisen taivashaave, niin saattaa olla, että jollekkin intialaiselle tai afrikkalaiselle tai vastaavan maan köyhälle omakotitalon/asunnon tai oman auton saaminen on vielä suurenpi haave.
Ja todella epätodennäköinen tällä hetkellä.
Ja sivuasiasta itse pääasiaan takaisin.
Yleensä ottean se lienee kuitenkin aikalailla normaalia, ajatella kuoleman jälkeistä aikaa todellisena vaihtoehtona, joka on siis olemassa jossakin muodossa, näin minä asian näen.
"Miten siis voi uskoa aikuinen ihminen, että esivanhempamme Aatami ja Eeva ovat alunperin asuttaneet ihanaa paikkaa, jota paratiisiksi kutsutaan. "
- Alkukertomukset Raamatussa ovat ns. taaksepäin katsovaa profetiaa. Ei ole syytä ajatuksissaan "hitsautua" niiden yksityiskohtiin, vaan hedelmällisempää on katsoa kertomuksia laajemmin ja etsiä niistä varsinaista hengellistä viestiä. Aadam ja Eeva olivat alkuihmisiä, heitä jotka elivät yhteydessä luojaansa. Voimme aivan yhtä hyvin ajatella, että ihmisiä oli tuolloin useampiakin. Nämä kaksi nyt vain mainitaan heidän edustajinaan. Oleellista on, että he elivät alussa luomisen tilassa. Heillä oli yhteys Jumalaan. Viesti siis on, että alussa ihminen eli yhteydessä Luojaansa. Heidän asuinpaikkaansa tai tuota olotilaa kutsutaan paratiisiksi, onnelaksi. Raamatun sanoman vastainen on usko ja ajattelu, että ihminen olisi aina ollut erossa luojastaan tai että luomista ja Jumalaa ei ole.
"Jumala hääti pois syystä, että söivät kiellettyä hedelmää,"
- Lankeemuksessa ei ole olennaista puu, hedelmä, käärme jne., vaan se, että ihminen koki houkutusta päättää KAIKESTA itse eli olla kuin Jumala. Ihminen alkoi KILPAILLA luojaansa vastaan. Seurauksena oli konflikti ja ihmisen joutuminen eroon Luojastaan. Erossa olemisen merkkeinä ovat kärsimykset ja kuolema. Raamatun sanoman vastainen on usko tai ajattelutapa, että kärsimykset ja kuolema olisivat luomisen alusta saakka kuuluneet elämään. Jumala ei ole luonut kärsimyksiä ja kuolemaa, vaan kapinoiva ihminen on itse myötävaikuttanut niiden olemassaoloon. Ihminen on vastuullinen Luojansa edessä ja kantaa yhteisvastuullisesti jo nyt tottelemattomuutensa, itsekkyytensä ja ylpeytensä hedelmiä.
"Jeesus, joka oli itse Jumala, naulittiin myöhemmin ristille, että ihmiset pääsisivät takaisin ihanaan paikkaan, missä ollaan onnellisia ikuisesti. "
- Jeesuksen tähden yhteys Luojaan on palautettavissa. Hän, ihminen, on jo rakentanut sen. Me pääsemme sitä kokemaan ja elämään uskossa Jumalan Poikaan, ihmiseksi syntyneeseen. Kuolema ja kärsimys eivät vallitse iäti, ne on jo voitettu Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa. Me elämme uskossa ylösnousemuselämää jo nyt, ajassa. Iäisyydessä löydämme lopullisesti sen olotilamme, johon meidät on kerran aikojen alussa tarkoitettu. Raamatun vastainen on usko ja ajattelutapa, että kuolema on tarkoitettu ihmisen lopulliseksi olotilaksi, että lopputulos kaikesta tästä monipolvisesta ja kauniistakin elämästä on vain tyhjyys, häviäminen. Raamatun sanoma antaa meille toivon, joka ei häviä kuolemassakaan.
"Eikö normaalille ihmiselle tule mieleen, että juttu on liian paksua ? Liian hyvää tai pahaa ollakseen totta ? Normaalitilanteessa hyvin harva moiseen uskoisi, mutta mikä saa järjen sumenemaan niin, että hyvin moni uskoo tämmöiseen ilman epäilyksen häivääkään ? "
- Varmasti tuo tulee mieleen. Oman järkensä voimassa ihminen ei voi uskoa eikä ottaa vastaan sitä mikä Jumalalta tulee. Hän kuitenkin tahtoo, että me uskoisimme ja antaa niiden löytää, jotka häntä sydämestään etsivät. (Jer. 29: 11-14)
maailmankaikkeudella, ja ollaan panteisteja. Ihminen alkoi saastuttaa maailmaa ja vieraantui luonnosta eli luojastaan. Jonkinlaisen luonnonkatastrofin seurauksena ihminen tai ne jotka jäljelle jäävät palaavat takaisin luonnontilaansa, tai katoavat kokonaan pois ja elämä jatkuu muussa muodossa, ehkäpä ihminen onkin se paholainen, joka tuomitsee itse itsensä häviämään maailmasta ja niin edespäin. Mutta eihän toki uskontunnustuksessa näin sanota. Siellä synnyttiin neitsyestä ja Jeesus tulee tuomitsemaan meitä hyvään tai huonoon paikkaan.
Perusidean täytyy olla joka tapauksessa sama tai ollaan jo muussa uskonnossa, kuten tässä panteismissa, joita palstalla tuntuu vilisevän.
se onkin uskomatonta, että tuollaiseen uskoo joku aikuinen, ajatteleva, looginen ihminen?
Mutta niin vain näkyy olevan, ei voi kuin ihmetellä.
uskonto on tavallaan maku asia, siitä on aika perkeleen paha alkaa kiistelemään.
Uskonnot on turvautumista johonki ei todelliseen...esim siksi että turvataan kuoleman jälkeinen elämä...uskonnot on hömpötystä...kuten kristinusko/satanismi yms hömpötys....vaikka itsekki taidan olla kristitty tjsp mutta se ei tarkoita että olen kirkossa käyvä...illalla sängyssä rukoileva tonttu...äiti mut päätti kristiyks...vaikka ei me sitä täällä kutsuta silleenn...no aivan sama....kaikki uskonto on höpöhöpö hommia...Ateisti taas on jääräpäinen ei niin vain kaikkeen uskova....jeah...tota mieltä mä taidan olla...ehkä?
Tahdon lisätä oman rakentavan kommenttini ja toivoisin tämän mielenkiintoisen keskustelun jatkuvan asiallisena. Lukekaa loppuun, kiitos!
Usko on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Toisen uskosta ihmisellä ei ole valtaa sanoa yhtään mitään.
Mitä tulee uskovien ihmisten mielenvikaisuuteen äkkiseltään tuli vastaan seuraavat raamatunkohdat:
"Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat."
1. Kor. 1:21
"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla."
1. Kor. 2:14
1. Kor. kerrotaan asiasta enemmän, mutta en liitä näitä kohtia tähän, jotten säikyttäisi fanaattisimpia ateisteja pois.
Pointtina pidän kuitenkin sitä, että ihminen itsessään ajattelee olevansa liian viisas haksahtamaan tuollaisiin satuihin, mutta ihmisen etsiessä Jumalaa asioita ei tulekaan selittää järjellä vaan Hengellä.
Mitä taas tulee Raamatun "satumaisuuteen" löysin seuraavan raamatunkohdan:
"Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa."
2. Piet. 1:16
Kohta puhukoon puolestaan.. Evankeliumit ovat silminnäkijöiden kertomuksia, mikä selittää myös pienet erot.
Saan todennäköisesti vastauksia, joissa minua arvostellaan sen perusteella, että perustan väitteeni samaan "satukirjaan". Perustan puheeni siihen mitä minä pidän totuutena, aivan kuten te ateistitkin teette. Yritän täyttää Jeesuksen kehotusta:
"...olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu."
1. Piet. 2:15
Voisin myös tässä lisätä muutamia kommentteja ateistien ajatuksiin. Uskooko normaali ihminen varauksetta esim. tieteen selitykseen elämän synnystä, jonka luonnehtisin seuraavasti:
Ensin oli keskellä loputonta tyhjyyttä, ilman kenenkään tai minkään vaikutusta, sopiva määrä ainetta pienenä pisteenä. Tämä mystisesti ilmestynyt aine sattui räjähtämään ja kuinka ollakkaan ilmestyi suuri ja järjestelmällinen maailmankaikkeus. Sopivalla etäisyydestä sopivasta tähdestä oli planeetta. Vuosien saatossa ektoplasmasta ja vedestä tulikin eliöitä, jotka myöhemmin kehityivät ihmisiksi. Ja kaikki tämä tapahtui sattumalta.
Missä ovat tämän väitteen kiistattomat todisteet? Miksi biologian kirja on painavampi todiste kuin Raamattu? Tiede perustuu ymmärtääkseni kokeiluihin ja havaintoihin. Eipä tainnut olla professori paikalla maailman synnyn aikaan. Tämä teoria on siis silkkaa spekulointia.
Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun!
Vastausta odotellen,
Minä, 16
Itse en usko yhteen enkä kahteen tai kolmeenkaan jumalaan. Luulenpa silti, että olet hiukkasen hakoteillä, jos kuvittelet, että kaikki uskovaiset tituleeravat ja lisäksi uskovat sanasta sanaan sitä mitä raamatussa sanotaan. Varmasti moni esim. evoluutioteoriaan uskova henkilö voi rukoilla jumalaa tai käydä kirkossa. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia asioita, jos ei rupea tulkitsemaan asioita pilkulleen.
Ja jos jumalaan uskominen auttaa jotain ihmistä vaikka pysymään pois viinapullosta, niin liekö se sinun elämältäsi pois?
Epätoivoinen ihminen tosiaan turvautuu usein viinapulloon, kun ei tiedä paremmasta. Sitten kun tietää, jättää viinapullon pois. Mikä on se tieto, joka saa ihmisen muuttamaan elämänsä?
>>Epätoivoinen ihminen tosiaan turvautuu usein viinapulloon, kun ei tiedä paremmasta. Sitten kun tietää, jättää viinapullon pois. Mikä on se tieto, joka saa ihmisen muuttamaan elämänsä?