Muistatteko, minkä lupauksen

Pavelovits

media puristi Väyryseltä? Yksisanaisesti, mutta kuitenkin Väyrynen lupasi onnitella (sanamuotoa en muista) tulevaa puheenjohtajaa. Kiviniemeähän hän ei onnitellut 2010. Nyt on Väyrysellä tiukka paikka? Väyrysellä ei ole tällä hetkellä oikein mitään poliittista statusta edelleenkään, kun hän ei ole edes kansanedustaja. Ja poliittinen vallanhimo on vallan perkeleellinen miekkosella. Mikä on Väyrysen seuraava siirto?

11

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sano Paavo muikku

      "Omista sanoistaan liikuttunut Väyrynen esitti kokousväelle kysymyksen, haluavatko he siirtää hänet historiaan vai olla tekemässä historiaa?"

      Kepuväki halusi sitten Väyrysen historiaan.

      • Tipahti heti

        Paavo Väyrynen pettyi raskaasti, kun hän putosi ensimmäisellä kierroksella keskustan puheenjohtajakisassa.

        Väyrynen keräsi 493 ääntä ja tuli kolmanneksi.

        – Kyllä se oli pettymys. Oletin pääseväni toiselle kierrokselle, mutta äänet eivät riittäneet, Väyrynen sanoi.

        Väyrynen ei osannut sanoa, miksi kannatusta ei tullut enemmän.

        – Sitä täytyy kysyä kokousedustajilta.

        Väyrynen ei vielä osannut sanoa omasta tulevaisuudestaan mitään.


      • Koroljov

        "Kepuväki halusi sitten Väyrysen historiaan."

        Vanhemman valtiomiehen nöyryyttävä tappio ei ollut kohtalokas menetys ainoastaan Suomen Keskustalle, vaan koko Suomelle, kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville. Yhä synkemmäksi käyvät pilvet Suomen tulevaisuuden taivaanrannan yllä. Sääliksi käy kansaa ja puolueita, jotka pintapuolisista, jopa lapsellisisita syistä sysäävät syrjään ne harvat henkilöt, joiden johdolla Suomi voisi selviytyä 2010-luvun ja kuluvan vuosisadan myöhemmistä haasteista menestyksellisesti. Hyvä on, keskusta teki ratkaisunsa. Suomi siis jatkaa ajopuuna ajalehtimistaan. Väyrynen on surullinen sekä puolueensa että Suomen puolesta. Ja niin olen tänään minäkin. Muistuu mieleen kun Virolainen syrjäytti Karjalaisen Keskustan presidenttiehdokasäänestyksessä Kekkosen eron jälkeen. Väyrynen ei sitä tuolloin pystynyt estämään, jos nyt tosissaan edes yrittikään. Ehkä hän uskoi Vladimirovin tavoin, että Karjalainen oli jo menetetty tapaus. Mutta vaikka Karjalainen oli sammuva tähti, meillä oli aina jäljellä Väyrynen - oikeastaan tähän päivään asti.

        Onko Väyrysen, keskustapuolueen ja Suomen peli nyt lopullisesti pelattu? En tahtoisi sitä uskoa. Onhan Väyrynen tosi taistelija, joka on ponnahtanut jokaisen takaiskun jälkeen uudelleen pystyyn, pilkannut kaikkia poliittisen kuolemansa julistajia. Mutta toistuvat tappiot murtavat lopulta miehen kuin miehen, ja kohtalo on lyönyt Väyrystä säälimättä, samoin ihmisten kiittämättömyys ja keskinkertaisempien kateus, suomalaisten kansallinen ominaispiirre. Ja nyt jälleen omat koirat purivat. Jaksaako Väyrynen enää ottaa vastaan uusia iskuja? Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyn tätä vakavissani. Se kertoo jo jotakin. Näin vuodet vierivät, ja ne ajat jolloin Kekkonen oli Suomen johtaja, Karjalainen hänen työnsä mahdollinen jatkaja ja Karjalaisen todennäköinen seuraaja puolestaan Väyrynen, ovat yhä kauempana ja näkyvät ikään kuin harson lävitse. Tahtoisin muistaa paremmin.

        Suomi-parka. Miten pitkä onkaan ollut sen tie alas. Kokonaan toisenlaiselta näytti Suomen tie silloin aikoinaan.


      • Kepu hiipuu
        Koroljov kirjoitti:

        "Kepuväki halusi sitten Väyrysen historiaan."

        Vanhemman valtiomiehen nöyryyttävä tappio ei ollut kohtalokas menetys ainoastaan Suomen Keskustalle, vaan koko Suomelle, kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville. Yhä synkemmäksi käyvät pilvet Suomen tulevaisuuden taivaanrannan yllä. Sääliksi käy kansaa ja puolueita, jotka pintapuolisista, jopa lapsellisisita syistä sysäävät syrjään ne harvat henkilöt, joiden johdolla Suomi voisi selviytyä 2010-luvun ja kuluvan vuosisadan myöhemmistä haasteista menestyksellisesti. Hyvä on, keskusta teki ratkaisunsa. Suomi siis jatkaa ajopuuna ajalehtimistaan. Väyrynen on surullinen sekä puolueensa että Suomen puolesta. Ja niin olen tänään minäkin. Muistuu mieleen kun Virolainen syrjäytti Karjalaisen Keskustan presidenttiehdokasäänestyksessä Kekkosen eron jälkeen. Väyrynen ei sitä tuolloin pystynyt estämään, jos nyt tosissaan edes yrittikään. Ehkä hän uskoi Vladimirovin tavoin, että Karjalainen oli jo menetetty tapaus. Mutta vaikka Karjalainen oli sammuva tähti, meillä oli aina jäljellä Väyrynen - oikeastaan tähän päivään asti.

        Onko Väyrysen, keskustapuolueen ja Suomen peli nyt lopullisesti pelattu? En tahtoisi sitä uskoa. Onhan Väyrynen tosi taistelija, joka on ponnahtanut jokaisen takaiskun jälkeen uudelleen pystyyn, pilkannut kaikkia poliittisen kuolemansa julistajia. Mutta toistuvat tappiot murtavat lopulta miehen kuin miehen, ja kohtalo on lyönyt Väyrystä säälimättä, samoin ihmisten kiittämättömyys ja keskinkertaisempien kateus, suomalaisten kansallinen ominaispiirre. Ja nyt jälleen omat koirat purivat. Jaksaako Väyrynen enää ottaa vastaan uusia iskuja? Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyn tätä vakavissani. Se kertoo jo jotakin. Näin vuodet vierivät, ja ne ajat jolloin Kekkonen oli Suomen johtaja, Karjalainen hänen työnsä mahdollinen jatkaja ja Karjalaisen todennäköinen seuraaja puolestaan Väyrynen, ovat yhä kauempana ja näkyvät ikään kuin harson lävitse. Tahtoisin muistaa paremmin.

        Suomi-parka. Miten pitkä onkaan ollut sen tie alas. Kokonaan toisenlaiselta näytti Suomen tie silloin aikoinaan.

        Paatoksella kirjoitettua tosiuskovaisen tekstiä Koroljovilta

        "Onko Väyrysen, keskustapuolueen ja Suomen peli nyt lopullisesti pelattu?"

        Kepu on aika hempuli puolue, jos sillä ei ole kuin yksi ehdokas, joka sen pystyisi pelastamaan ja sen kepu jättää valitsematta.
        Suomi tuskin tarvitsee kepua sen enempää kuin Väyrystäkään.

        Tää on hauska tosiuskovaisen tulkinta:

        "Muistuu mieleen kun Virolainen syrjäytti Karjalaisen Keskustan presidenttiehdokasäänestyksessä Kekkosen eron jälkeen. Väyrynen ei sitä tuolloin pystynyt estämään, jos nyt tosissaan edes yrittikään. Ehkä hän uskoi Vladimirovin tavoin, että Karjalainen oli jo menetetty tapaus"


      • huono häviäjä?
        Koroljov kirjoitti:

        "Kepuväki halusi sitten Väyrysen historiaan."

        Vanhemman valtiomiehen nöyryyttävä tappio ei ollut kohtalokas menetys ainoastaan Suomen Keskustalle, vaan koko Suomelle, kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville. Yhä synkemmäksi käyvät pilvet Suomen tulevaisuuden taivaanrannan yllä. Sääliksi käy kansaa ja puolueita, jotka pintapuolisista, jopa lapsellisisita syistä sysäävät syrjään ne harvat henkilöt, joiden johdolla Suomi voisi selviytyä 2010-luvun ja kuluvan vuosisadan myöhemmistä haasteista menestyksellisesti. Hyvä on, keskusta teki ratkaisunsa. Suomi siis jatkaa ajopuuna ajalehtimistaan. Väyrynen on surullinen sekä puolueensa että Suomen puolesta. Ja niin olen tänään minäkin. Muistuu mieleen kun Virolainen syrjäytti Karjalaisen Keskustan presidenttiehdokasäänestyksessä Kekkosen eron jälkeen. Väyrynen ei sitä tuolloin pystynyt estämään, jos nyt tosissaan edes yrittikään. Ehkä hän uskoi Vladimirovin tavoin, että Karjalainen oli jo menetetty tapaus. Mutta vaikka Karjalainen oli sammuva tähti, meillä oli aina jäljellä Väyrynen - oikeastaan tähän päivään asti.

        Onko Väyrysen, keskustapuolueen ja Suomen peli nyt lopullisesti pelattu? En tahtoisi sitä uskoa. Onhan Väyrynen tosi taistelija, joka on ponnahtanut jokaisen takaiskun jälkeen uudelleen pystyyn, pilkannut kaikkia poliittisen kuolemansa julistajia. Mutta toistuvat tappiot murtavat lopulta miehen kuin miehen, ja kohtalo on lyönyt Väyrystä säälimättä, samoin ihmisten kiittämättömyys ja keskinkertaisempien kateus, suomalaisten kansallinen ominaispiirre. Ja nyt jälleen omat koirat purivat. Jaksaako Väyrynen enää ottaa vastaan uusia iskuja? Ensimmäistä kertaa elämässäni kysyn tätä vakavissani. Se kertoo jo jotakin. Näin vuodet vierivät, ja ne ajat jolloin Kekkonen oli Suomen johtaja, Karjalainen hänen työnsä mahdollinen jatkaja ja Karjalaisen todennäköinen seuraaja puolestaan Väyrynen, ovat yhä kauempana ja näkyvät ikään kuin harson lävitse. Tahtoisin muistaa paremmin.

        Suomi-parka. Miten pitkä onkaan ollut sen tie alas. Kokonaan toisenlaiselta näytti Suomen tie silloin aikoinaan.

        http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012060915688252_uu.shtml


    • 3+9

      Nähdäänkö Väyrynen lavalla?

      http://www.hs.fi/politiikka/Myös Väyrynen lupasi tukea keskustan uutta puheenjohtajaa/a1305571987011

      Puheenjohtajavalinnan suhteen, kuten on kerrottu, on täysin sama, kuka kepun johtoon valitaan. Kepun kannatus ei siitänsä nouse.

      • Koroljov

        "Puheenjohtajavalinnan suhteen, kuten on kerrottu, on täysin sama, kuka kepun johtoon valitaan. Kepun kannatus ei siitänsä nouse."

        Ei keskustapuolueen kannatuksella, keskustan menestymisellä tai kuihtumisella ole enää mitään merkitystä, kun kerran keskustaa ei tulevaisuudessakaan johda Väyrysen tasoinen henkilö vaan joku harmaa kompromissiehdokas, sattumapuheenjohtaja. Suomesta on näemmä tullut liian pieni maa suurmiehilleen, liian ahdaskatseinen suurille näkijöille, valtiomiehille, jotka kykenevät ymmärtämään historiaa ja geopolitiikkaa ja hahmottamaan Suomen oikean paikan asioiden laajemmassa kokonaisuudessa. Ei tässä sinänsä ole mitään uutta. Muistakaa kuinka vaikeaa suomalaisten oli ymmärtää Mannerheimia, hänen avarampaa, korkeatasoisempaa poliittista ajatteluaan, joka juonsi juurensa Venäjän keisarikunnan traditioista. Suomelle oli onneksi, että suurin suomalainen oli myös suuri venäläinen. Nyky-Suomelle olisi onneksi, jos maata johtaisi Väyrynen tai joku muu, joka hankki poliittisen koulutuksensa ja kokemuksensa aikana, jolloin Suomen itänaapuri ei ollut vain suurvalta, vaan peräti supervalta. Ne ajathan palaavat takaisin, mutatis mutandis tietysti, mutta kuitenkin ennemmin kuin suomalaiset arvaavatkaan. Suomi tarvitsee vielä Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen - ja Väyrysen - tasoisia valtiomiehiä sopeuttamaan Suomi 21. vuosisadan uusiin olosuhteisiin, länsimaiden taantumiseen ja Euraasian nousuun - siihen, mikä on väistämätöntä, välttämätöntä ja Suomen valtioetujen mukaista. Nyky-Suomi on ajopuu, joka on kadottanut suuntansa, hukannut kansallisen linjansa, unohtanut Paasikiven ja Kekkosen perinnön... Väyrysen kirvelevä tappio tietää sitä, ettei korjausliikettä voida vieläkään aloittaa. Toivottavasti ne, jotka asettuivat Väyrysen tielle puolueensa ja maansa edun vastaisesti, pystyvät elämään tekonsa ja omatuntonsa kanssa. Ratkaisu oli suuri, mahdollisesti kohtalokas.


      • Kepu petti taas
        Koroljov kirjoitti:

        "Puheenjohtajavalinnan suhteen, kuten on kerrottu, on täysin sama, kuka kepun johtoon valitaan. Kepun kannatus ei siitänsä nouse."

        Ei keskustapuolueen kannatuksella, keskustan menestymisellä tai kuihtumisella ole enää mitään merkitystä, kun kerran keskustaa ei tulevaisuudessakaan johda Väyrysen tasoinen henkilö vaan joku harmaa kompromissiehdokas, sattumapuheenjohtaja. Suomesta on näemmä tullut liian pieni maa suurmiehilleen, liian ahdaskatseinen suurille näkijöille, valtiomiehille, jotka kykenevät ymmärtämään historiaa ja geopolitiikkaa ja hahmottamaan Suomen oikean paikan asioiden laajemmassa kokonaisuudessa. Ei tässä sinänsä ole mitään uutta. Muistakaa kuinka vaikeaa suomalaisten oli ymmärtää Mannerheimia, hänen avarampaa, korkeatasoisempaa poliittista ajatteluaan, joka juonsi juurensa Venäjän keisarikunnan traditioista. Suomelle oli onneksi, että suurin suomalainen oli myös suuri venäläinen. Nyky-Suomelle olisi onneksi, jos maata johtaisi Väyrynen tai joku muu, joka hankki poliittisen koulutuksensa ja kokemuksensa aikana, jolloin Suomen itänaapuri ei ollut vain suurvalta, vaan peräti supervalta. Ne ajathan palaavat takaisin, mutatis mutandis tietysti, mutta kuitenkin ennemmin kuin suomalaiset arvaavatkaan. Suomi tarvitsee vielä Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen - ja Väyrysen - tasoisia valtiomiehiä sopeuttamaan Suomi 21. vuosisadan uusiin olosuhteisiin, länsimaiden taantumiseen ja Euraasian nousuun - siihen, mikä on väistämätöntä, välttämätöntä ja Suomen valtioetujen mukaista. Nyky-Suomi on ajopuu, joka on kadottanut suuntansa, hukannut kansallisen linjansa, unohtanut Paasikiven ja Kekkosen perinnön... Väyrysen kirvelevä tappio tietää sitä, ettei korjausliikettä voida vieläkään aloittaa. Toivottavasti ne, jotka asettuivat Väyrysen tielle puolueensa ja maansa edun vastaisesti, pystyvät elämään tekonsa ja omatuntonsa kanssa. Ratkaisu oli suuri, mahdollisesti kohtalokas.

        Koroljov vahvistaa asian. Kepuun ei voi luottaa.


      • eläkevaari..

    • missä onnittelut?

      Sitä reilua onnittelua odotellen, ei olla nähty vielä missään ?? Ainakin Timo Haapala kysynyt parissakin haastattelussa että väyryseltä , oletteko valmis lavalle onnittelemaan reilusti uutta puheenjohtajaa jos ette itse voita? Viimeksi kysyi tuon toissailtana ja silloin en kuullut reilua vastausta ja vaan väykky kiersi kysymyksen. Aiemmin oli luvannut reilun onnittelun puheenjohtajalle.

      Mutta mutta. Ei ole tainnut onnitella? Se toiselle annettava tunnustus on aina ollut kiven takana väykyllä . Hän kun on minä, minä minä ja korvaamaton mielestään...

    • Karkkipäivä mulla

      Väykkärillä on tänään taas vitutuspäivä.

      Kun Väyrynen jäi valitsematta eduskuntaan, häntä otti pattiin niin pahasti, että hän syytti omaa puoluettaan siitä. Myöhemmin totesi sen olleenkin onnekas tapahtuma, koska se mahdollisti hänen panostamisen pressavaalikampanjaan täysillä.
      Kun pressavaaleissakin tuli tyly tuomio, Väyrynen pyrki vastoin kepujohdolle antamaansa lupausta kepun puheenjohtajaksi, mutta ei siinäkään taistossa päässyt edes toiselle kierrokselle. Kuten ei pressavaaleissakaan.

      Nyt kyllä pitää Väykän vetäistä krooniseen vitutukseen väykkätilaviiniään oivallisen pitkä putki?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1998
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1037
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      877
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      763
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      751
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      13
      725
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      685
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      669
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      210
      668
    Aihe