Mitä tulikaan luvattua...

Näin totesi KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen HS:n eduskuntavaalikoneessa:

Suomen ei tule enää antaa uusia sitoumuksia velkaista EU-maiden velkojen hoitamiseksi. Kreikan lainaehtojen väljentämiseen ei tule suostua. Ylivelkaisten maiden ja EU-maiden yhteistyön kannalta on terveempää hoitaa velkakriisit velkajärjestelyjen kautta yhdessä velkaantuneen maan, sitä rahoittavien luottolaitosten ja näiden pankkien kotimaiden kanssa. Tukipaketit eivät ole köyhille suuntautuvaa kehitysapua, vaan tukea velkojaan periville rahoituslaitoksille. Euroaluetta perustettaessa sovittiin, että jokaisella maalla on vastuu vain omasta julkisesta taloudestaan. Kreikan kriisin puhjettua tästä periaatteesta luovuttiin. Yhteisvastuun illuusio euroalueella on itsessään ristiriitainen. Samaan aikaan, kun huonosta taloudenhoidosta suunnitellaan sanktioita, käytännössä rakennetaan veronmaksajien rahoin mittavia apupaketteja rahaliiton pelastamiseksi. Ehdotukset EU-maiden yhteisestä talouspolitiikasta veisivät lisää valtaa keskitetyille järjestelmille eikä pitkälle vietynä olisi maamme etu.

Kreikka olisi pitänyt päästää velkasaneeraukseen ja näin välttää nyt syntynyt moraalikadon vaara.

Näin taas totesi puoluesihteeri Peter Östman:

Suomen ei tule ottaa vastattavakseen talouttaan huonosti hoitaneiden EU- jäsenmaiden velkoja tai kansainvälisten rahoituslaitosten riskejä minkään järjestelyn kautta, kuten esimerkiksi yhteisten velkakirjojen tai Euroopan Keskuspankin suorittamien jäsenmaiden velkakirjojen ostojen kautta.

Kreikan ja Irlannin tukeminen oli virhe, sillä kunkin maan pitäisi hoitaa omat asiansa.

Muistakaa KD:n äänestäjät ja miksi eivät muutkin nämä ja monet muut eduskuntavaalilupaukset nyt kun Espanja on seuraavana valtiona uppoamassa ja itkemässä rahan perään.

On kristillisdemokraattista kantaa vastuuta ja vastuu tekee pienestä suuren...