Unelmahöttöä kieltenopettajille

Ihmettelen, miksi meille tulee edelleen pedagogista propagandaa, jonka mukaan kaikki oppivat kaiken - sellaista vuosikymmenten takaista unelmahöttöä.

Tuttu kieltenopettaja toi terveisiä kansainvälisestä kieltenopetuksen kongressista, jossa oli ollut ruotsinruotsalainen kielipedagogi puhumassa. Tämä pedagogi oli julistanut, ettei saa puhua kielilahjakkuudesta vaan on puhuttava vain työmäärästä: kaikki oppivat kunhan tekevät riittävästi työtä. Tämä on tietysti pötyä, se on selvää jokaiselle käytännön opetustyötä tekevälle. Lisäksi oli julistettu taas kerran, että kielet vahvistavat toisiaan eli mitä enemmän kieliä lukee, sitä paremmin se sujuu. Tämäkään ei pidä käytännössä paikkaansa, sillä erityisesti "kielellisiä vaikeuksia omaavilla" kielet eivät tue toisiaan, sanat eivät siirry kielestä toiseen kuten ne tekevät "kielissä lahjakkaan" kohdalla. Mutta jos käsite "kielissä lahjakas" on kielletty, tietysti tuota edellistä lausetta ei voi edes rakentaa saati ajatella loppuun.

Tässä ilmapiirissä on tietysti virallisesti mahdotonta nähdä muuta ongelmaa ruotsinopetuksessa kuin sen, ettei se ala aikaisemmin ja ettei siihen ole varattu enempää tunteja. Vapautuksia ruotsissa ei näin ollen tarvita.

Olisipa joku edes tehnyt suuntaa antavaa kartoitusta siitä, mikä olisi vapautusten todellinen tarve:
- kuinka suuri osa seiskaluokkalaisista ei oikeasti pysty omaksumaan toista vierasta kieltä
- kuinka monelle yläasteikäiselle ruotsin opiskelu teettää kohtuuttomasti töitä suhteessa opittuun
- kuinka moni jättää lukion väliin pääosin siksi, että takkuinen ruotsinopiskelu on saanut uskomaan, ettei pysty akateemisiin opintoihin
- kuinka monen lukio pitkittyy tai jää kesken pääosin ruotsin takia
- kuinka monen korkeakouluopinnot pitkittyvät tai jäävät kesken pääosin ruotsin takia
- kuinka suuria uhrauksia huonosti suoritettu virkamiesruotsi vaatii ja kuinka suuri osa päästetään lopulta armosta läpi (tästä lienee jotain tehtykin)

Näissä kartoituksissa ei vielä tarvitsisi lainkaan kysyä, käyttääkö joku ruotsia todella kouluputken jälkeenkin.
Eikä sitäkään kuinka paljon tarvittaisiin yhteiskunnan tasolla ja/tai yksilön kohdalla jotain muita kieliä, niitä mitä on jäänyt lukematta ruotsin takia.

Vapautuksia ei tällä hetkellä anneta kuin ääritapauksissa. Tässä taustalla on paitsi "kaikki oppivat kieliä niin paljon kuin tahtovat"-ideologia niin myös "ruotsi on nuortemme oikeus" -ideologia. Siis ilman virkamiesruotsipaperia katsotaan nuortemme ammatillisen uran vaarantuvan tavalla, joka tekee vapautukset täysin mahdottomaksi.

Mikäli vapautuksia oikeasti annettaisiin tarpeen mukaan, vapautuksia tarvinneisi niin moni, että pakolta katoaisi pohja.