Terve,
Haluisin kysyä kannattaako maanviljelyä tukea A) jos tuotteen viljely on maassamme epäsuotuisaa? - Eikö Suomalaisella tuotteella olisi kysyntää myös kalliimmalla hinnalla? Ei välttämättä ole kannattavaa tuottaa 70% kokonaiskulutuksesta Suomessa! Eikö olisi parempi jos kehitysmaat saisivat tuotteita myytyä jolloin heidän elintasonsa parantuisi =voisimme myydä sinne omaa osaamistamme koska silloin heillä olisi rahaa ostaa niitä.
B) ylipäätänsä missään muodossa? Olen sitä mieltä että tilanne ettei tukia olisi ollenkaan on melkein mahdoton saavuttaa, mutta uskon että erikoistumalla tilat voisivat menesstyä esim. investointitukien avulla.
Mitäs mieltä muut ovat?
Haluisin kysyä kannattaako maanviljelyä tukea A) jos tuotteen viljely on maassamme epäsuotuisaa? - Eikö Suomalaisella tuotteella olisi kysyntää myös kalliimmalla hinnalla? Ei välttämättä ole kannattavaa tuottaa 70% kokonaiskulutuksesta Suomessa! Eikö olisi parempi jos kehitysmaat saisivat tuotteita myytyä jolloin heidän elintasonsa parantuisi =voisimme myydä sinne omaa osaamistamme koska silloin heillä olisi rahaa ostaa niitä.
B) ylipäätänsä missään muodossa? Olen sitä mieltä että tilanne ettei tukia olisi ollenkaan on melkein mahdoton saavuttaa, mutta uskon että erikoistumalla tilat voisivat menesstyä esim. investointitukien avulla.
Mitäs mieltä muut ovat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikäli kehitysmaina pidetään sellaisia maita kuin Brasilia, Australia ja Thaimaa, niin kyllä - kehitysmaat hyötyisivät, jos EU-lakkaisi tukemasta sokerintuotantoaan. Kokonaan toinen kysymys on sitten se, ostaisivatko nämä maat siltikään sen enempää suomalaisia kännyköitä tai muuta roinaa.
Kun EU luopuisi sokerin tuotannosta, maailmanmarkkinahinta nousisi, joten kuluttajahinnoissa ei juurikaan tapahtuisi muutosta. Sen sijaan työttömiä tulisi lisää - ei niinkään viljelijöistä, vaan sokeria jalostavasta teollisuudesta.
Todellisilla kehitysmailla ei ole resursseja tyydyttää maailman sokeritarvetta. Ne eivät siihen ikinä pystykään johtuen monesta syystä. Ruokosokerin vedenkulutus on moninkertainen juurikassokeriin verrattuna, ja vedes saanti rajoittaa sokerintuotantoa esim Afrikassa.
Siellä, missä tuotanto onnistuu, se siirtyisi markkinoiden vapautuessa nopeasti monikansallisten Delmonte-yhtiöiden hallintaan aivan samoin kuin on käynyt kahville, kaakaolle, tupakalle, kumille, puuvillalle jne.
Edelleenkään afrikkalainen tuottaja ei saisi kuin känsät kämmeniinsä.
Nykyinen EU:n sokeripolitiikka tarjoaa kiintiöidyt markkinat kaikkein köyhimpien tuottajamaiden sokerille. Nämä maat eivät ikinä pysty kilpailemaan Australian, Brasilian ja Thaimaan suurtuotannon kanssa.
Sokerin tuonnin vapauttaminen lopettaisi todellisten kehitysmaiden sokerin viennin EU:hun kertaheitolla.
EU:n nykyinen sokeripolitiikka ei ole virheetöntä, mutta asioilla on aina monta puolta. WTO:ssa vapaakaupan puolesta messuavat eivät koskaan ole kehitysmaiden, kuluttajien eivätkä ympäristön puolella, se on turha luulo. Ne ovat omien itsekkäiden etujensa puolella, olkaamme mekin.
...