Tunne hakuisuus ja markkinointi srk:ssa

Pohdiskelija_

Lähes jokaisessa seurakunnassa olen törmännyt samaan ilmiöön: tilaisuuksista saatetaan tehdä hyvin tunnepitoisia musiikkeineen ja kauniine puheineen. Helluntaiseurakunnassa törmää tosi usein tilanteisiin, missä ihmisiä pyydetään nousemaan ylös, sulkemaan silmänsä ja kohottamaan kätensä merkiksi Jumalalle, jos kaipaa esim. uutta voitelua elämäänsä. Taustalla soi kaunis musiikki, puhuja rukoilee yhteisen rukouksen mihin jokainen voi yhtyä. Sitten ylistetään ja kiitetään yhdessä Jumalaa tanssien ja hyppien.

Ihmisiltä saattaa valua kyyneleet ja he alkavat halailemaan ja taputtelemaan toisiaan. Eihän tässä toisaalta mitään vikaa ole, mutta.. mitä näistä tilaisuuksista oikeasti jää ihmisille käteen? Liian usein ihmiset eivät muista, mitä puhuja on puhunut. Puhe voi myös olla suurimmaksi osaksi jotain muuta, kuin Jumalan sanan opettamista. Kun jälkeenpäin muistelee tilaisuutta, niin ihmiset muistaa kivan musiikin, lämpimän tunnelman jne, mutta puhe ei välttämättä ole tavoittanut kuulijaa. Kun musiikki lakkaa, tilaisuus loppuu ja on aika palata arkeen, niin tyhjyys vain jää jäljelle, kun ei siitä saanutkaan mitään pysyvää.

Siksi onkin virkistävää, jos on päässyt tilaisuuksiin, missä ihan oikeasti opetetaan esim. Jeesuksen vertauksia ja tutkitaan Raamattua. On myös ihanaa, jos ihminen otetaan vastaan sellaisenaan kuin hän on: masentuneena, sairaana, iloisena jne eikä yritetä väkisin muuttaa tilannetta ja tunnemaailmaa toiseksi. Ei ole pakko pomppia, jos ei huvita. Ei ole pakko hymyillä teko-hymyä, jos ei hymyilytä. Jumala näkee senkin käden, joka ei nouse, koska Jumala näkee sydämeen. Ketä varten tuo kädennostokin on oikeastaan tarkoitettu? Ihmisiä vai puhujaa varten?

Usein kun kuulee, miten puhuja kertoo, miten sielläkin tilaisuudessa lähes kaikki nostivat kätensä, kun minä luin tämän rukouksen, että oli se aika läpimurto kokous! Kenen kunniaa tässä on oikeastaan tarkoitus kohottaa?

Myös evankelioinnista on tehty ku joku viimiseen asti hiottu markkinointi-projekti! Ylistäjäksikään ei kelpaa kuka tahansa. Evankelioinnissa saatetaan antaa valmis kaava, mitä tulee noudattaa ja mistä ei pidä poiketa. Eikö Jumala käytäkään ihmisiä omalla tavallaan? Eri ihmisiä, eri tavoin? Ei sama kaava vetoa kaikkiin ihmisiin, eikä ihmisiä voiteta Jeesukselle minkään toteutuneen kaavan avulla, vaan kyllä Pyhä Henki on ainoa, mikä sen uskon syntymisen voi tehdä.

Sitten on tämä palveleva-evankeliointi. Onhan se hienoa, että mennään kadulle esim. jakamaan ilmaista makkaraa ja mehua ja vedetään siitä kiitokset kotiin. Mutta siis oikeesti, miksi nää ihmiset korottaa sillä omaa kunniaansa sanomalla, miten tää oli menestys-juttu, kun kävi näin ja näin paljon ihmisiä. Ei-uskovaiset tekee ihan samaa, jakaa välillä ilmaista hernekeittoa ym. Tottakai ihmiset tulevat hakemaan, jos ilmaiseksi saavat. Mitä ihmeellistä tässä on?! Sekö tekee hommasta menestyneen, että on ollut pitkä jono?

Tuntuu, että rehellistä Raamatun opetusta on vaikeaa löytää. Onneksi ei sentään mahdotonta. Raamatun tutkimisen sijaan seurakunnissa puuhaillaan kyllä usein kaikkea muuta kivaa. Jos tilaisuuksista lopetettaisiin musiikit, tanssi-esitykset, kahvitukset yms, niin olisi kiva nähdä, mitä jää jäljelle.

12

62

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Samaa mieltä

      Hyvä kirjoitus! Totta puhut! Itse kuuntelen siksi juuri paljon kotona raamatunopetustunteja netistä. mm. Teuvo Kopra on hyvä opettaja! Muitakin löytyy ja kertaus on opintojen äiti! :)))

    • erkki m

      just näin.

      Tunteilla ja uskolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eipä paljon järjelläkään.

      On säälittävää, että ihmisiä opetetaan hakemaan tietynlaista tunnetilaa ja sitten sanotaan, että Jumala kohtaa siinä.

      Tämä sama ilmiö näkyy missä suitsutellaan ja poltetaan kynttilöitä - se uskonnollisen tunnetilan hakemista toisin keinoin.

      • Pohdiskelija_

        Kun kuuntelee ihmisten kertomuksia esim. uskoontulemisesta, niin kyllä niissä selvästi tulee ilmi, miten Jumala kohtaa ihmistä ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja tunteissa. Yksi entinen narkkari tuli uskoon ollessaan täysin pohjalla ja pimeydessä, pelkästään lukemalla Raamattua. Eräs henkilö, joka ei uskonut parantumiseensa, sai kokea ihme-parantumisen. Ei tosiaan tarvitse väkisin ajautua johonkin tiettyyn tilaan, jotta voi kohdata Jumalaa. Usein unohdetaan, miten Raamatun henkilötkin ovat kokeneet aika kovia, tuntevat ahdistusta ja kärsimystä ja silti Jumala on heidän kanssaan.


      • erkki m
        Pohdiskelija_ kirjoitti:

        Kun kuuntelee ihmisten kertomuksia esim. uskoontulemisesta, niin kyllä niissä selvästi tulee ilmi, miten Jumala kohtaa ihmistä ihan kaikenlaisissa tilanteissa ja tunteissa. Yksi entinen narkkari tuli uskoon ollessaan täysin pohjalla ja pimeydessä, pelkästään lukemalla Raamattua. Eräs henkilö, joka ei uskonut parantumiseensa, sai kokea ihme-parantumisen. Ei tosiaan tarvitse väkisin ajautua johonkin tiettyyn tilaan, jotta voi kohdata Jumalaa. Usein unohdetaan, miten Raamatun henkilötkin ovat kokeneet aika kovia, tuntevat ahdistusta ja kärsimystä ja silti Jumala on heidän kanssaan.

        tietenkin ihmisillä on tunteita ja hyvin voimakkaita sellaisia voi olla esim uskoontulemisen yhteydessä. On kuitenkin harhaa väittää, että voimakkaat tunteet saisivat aikaan pelastumisen.
        Sama juttu uskonelämän myöhemmissä vaiheissa.
        Systemaattinen uskonnollisten tunteiden ruokkiminen ja tavoitteleminen johtaa ennemmin tai myöhemmin pettymyksiin.


      • Pohdiskelija_
        erkki m kirjoitti:

        tietenkin ihmisillä on tunteita ja hyvin voimakkaita sellaisia voi olla esim uskoontulemisen yhteydessä. On kuitenkin harhaa väittää, että voimakkaat tunteet saisivat aikaan pelastumisen.
        Sama juttu uskonelämän myöhemmissä vaiheissa.
        Systemaattinen uskonnollisten tunteiden ruokkiminen ja tavoitteleminen johtaa ennemmin tai myöhemmin pettymyksiin.

        Olen samaa mieltä kanssasi! Meitä ihmisiä on niin moneen junaan, että meihin vetoaa eri asiat. Joku saattaa liikuttua syvästi hengellisessä tilaisuudessa, tulla tuossa tunne-latauksessa uskoon, mutta luopua pian uskostaan, kun löytää jotain uutta stimulaatiota itselleen. Ei Jumalan sanaa voi korvata elämyksillä.. Todella moni ihminen on myös kohdannut Jumalan elämänsä syvimmässä pimeydessä, eikä suinkaan niin, että olisi aktiivisesti tavoitellut jotain taivaallisia fiiliksiä esim. ylistämällä. Liian usein monista asioista yritetään tehdä valmis kaava, millä tavoitellaan pääsyä Jumalan luo. Itse en ymmärrä näitä ylistys-seminaareja ym, millä yritetään avata taivaanportteja. Minä kun luulin, että sinne taivaaseen on vain yksi tie. Kun on löytänyt tilaisuuksia, missä puhuja on paneutunut aiheeseensa, selittää terveellä tavalla Raamattua ja missä pääpaino ei ole ihmisten viihtymisessä, niin tuommoiset tilaisuudet tuntuu pelkältä höttöseltä.


    • EläväKiittävät

      Ei tunteissa mitään vikaa ole. Miksi Elämän Herran edessä pitäisi olla kova ja tunteeton? Hurraattehan te jääkiekkopelissäkin. Miksi ei sitten Jumalan huoneessa? Kysymys on vain siitä, että te ette siitä pidä - silloinhan Jumalakaan ei voi siitä pitää. Sana kyllä opettaa aivan toisin. Raamatun sankarit tanssivat jopa hurmoksissa Herransa edessä. Sitokaa itsenne, mutta antakaa muiden elää...

      • erkki m

        ei tunnehakuisuus ja Jeesuksen pelastustyön oivaltamisesta mahdollisesti syntyvät tunteet ole sama asia.

        Ei UT osoita missään kohtaa, että tunnetilojen avulla pääsisi parempaan yhteyteen Jumalan kanssa.
        Hengen täyteydestä sanotaan näin: "..vaan täyttykää Hengellä PUHUEN kiitosvirsillä ja psalmeilla.."


      • Pohdiskelija_

        Kyllä saa ja pitääkin olla tunteita. Missään nimessä ei pidä olla kova ja tunteeton. Mutta ei usko voi perustua tunteille/tunnekokemuksille, niin ku ei järjellekään. Seurakuntaankaan ei pitäisi houkutella ihmisiä vain viihdykkeiden takia, vaan sen takia, että oppisivat oikeasti jotain uskosta ja Jeesuksesta. Minulla ainakin vaihtuu tunteet välillä niin paljon, että jos perustaisin uskoni tunteisiini, niin luulisin olevani jokatoinen päivä rakastava uskova ja jokatoinen helvettiin matkalla oleva syntinen.

        Minä uskon siihen ajatukseen, että sen minkä ihminen tekee aidosta sydämestä Jumalalle, niin se on oikein. Mutta tärkeintä kaikessa pitäisi olla Jumalan sana, ei se että järjestetään viihdykettä itselle ja muille. Olen itse kokenut sen tyhjyyden, kun on ensin taivaalliset sfäärit, mutta sitten sitä palaa yksin kotiin ja arkeen. Pian se tunne-kokemus haalistuu eikä mitään ole jäänyt jäljelle. Sen sijaan Jumalan sana on ja pysyy, siinä on voimaa, rohkaisua, totuutta..

        Kyllä minäkin ylistän, mutta ei sen pidä olla kokouksen päätarkoitus.
        Jotain on pielessä, jos mieleen jää vain mukavat kemut, mutta mitään uutta ei olla opittu Jeesuksesta ja elämisestä. Mitä muuten ovat nämä ylistys-koulut ja seminaarit?


      • Pohdiskelija_

        Lisäisin vielä näin, että Jumalan sanan kuuluisi olla meidän pääravintoa. Eihän me normaalistikaan syödä vain jälkiruokaa. Jos alkaa syömään enemmän jälkiruokaa kuin pääruokaa, niin ei se nälkä sillä jälkiruualla lähde. Jälkiruoka ei korvaa sitä pääateriaa, vaikka se täyttääkin vatsaa. Ei hengellisyydessäkään kuulu fiilistellä vain kaikkea mukavaa, ilman että ottaa oikeasti selvää Jumalan tahdosta. Sitäpaitsi liika sokeri menee päähän samoin kuin monet hengelliset ilmiöt, mistä puuttuu tasapaino. Eikä se liika sokeri ole edes terveellistä, vaikka hyvältä hetken maistuisikin.


      • erkki m
        Pohdiskelija_ kirjoitti:

        Lisäisin vielä näin, että Jumalan sanan kuuluisi olla meidän pääravintoa. Eihän me normaalistikaan syödä vain jälkiruokaa. Jos alkaa syömään enemmän jälkiruokaa kuin pääruokaa, niin ei se nälkä sillä jälkiruualla lähde. Jälkiruoka ei korvaa sitä pääateriaa, vaikka se täyttääkin vatsaa. Ei hengellisyydessäkään kuulu fiilistellä vain kaikkea mukavaa, ilman että ottaa oikeasti selvää Jumalan tahdosta. Sitäpaitsi liika sokeri menee päähän samoin kuin monet hengelliset ilmiöt, mistä puuttuu tasapaino. Eikä se liika sokeri ole edes terveellistä, vaikka hyvältä hetken maistuisikin.

        jep, hyvin sanottu


      • uudet opit

        Miksi muuten ns. ylistysopin kannattajat aina kuvittelevat, että kaikki muut uskovat käyvät huutamassa jääkiekkopeleissä?


      • Pohdiskelija_
        uudet opit kirjoitti:

        Miksi muuten ns. ylistysopin kannattajat aina kuvittelevat, että kaikki muut uskovat käyvät huutamassa jääkiekkopeleissä?

        Minä en ainakaan huuda missään pelissä, kun en missään pelissä edes käy. Konserteissakin käyn tosi harvoin, enkä sielläkään mitään huutele. Aina en viitsisi edes kutsua tätä nyky-rämpytystä ylistykseksi, pahimmillaan alunperin hartaasta ja pyhästä laulusta on tehty ku joku rienaava rock/heviversio. Olisi myös kiva tietää, missä kohtaa Raamatussa puhutaan siitä, että ylistyksellä saataisiin taivaat avattua ja kohottaisiin johonkin semmoiseen pyhyyteen, miten muulla tavalla ei päästä. Magiassa ja New Agessa käytetään tiettyyn tilaan pääsemisessä mm. juuri tietynlaista musiikkia, suitsukkeita ja jonkun mantran hokemista ja siihen keskittymistä. Tämä nykyinen ylistys-kulttuuri ei paljon heidän touhuistaan eroa!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1987
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1021
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      872
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      757
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      749
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      721
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      685
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      680
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      666
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      208
      663
    Aihe