BiF: Kokoomuksen läheisjärjestö vai RKP/Folktinget Kokoomuksessa?
10.5.2012 22:14 Vesa-Matti Louekoski Kotimaa, RKP, kuntauudistus, kielipolitiikka, Dragsvik, kansalliskielistrategia, Kokoomus, Folktinget, BiF, hovi- ja hallinto-oikeusuudistus 37 kommenttia
Tein vastikään minulle itselleni yllättävän löydön, joka eittämättä herättää voimakkaita mielleyhtymiä viimeaikojen käynnissä olevien valtakunnallisten uudistushankkeiden voittajiin ja häviäjiin.
Kyseessä on Borgerlig samling i Finland (BiF), joka on vuoden 2010 marraskuussa perustettu uusi ruotsinkielinen poliittinen yhdistys. BiF on Kokoomuksen läheisjärjestö, joka on avoin kaikille porvarillisesti ajatteleville.
Yhdistys on edeltäjäänsä Svedeliä (Kokoomuksen ruotsinkielinen valtuuskunta) riippumattomampi yhdistys. Tämän yhdistyksen tavoitteena on muun muassa: vahvistaa Suomen kaksikielisyyttä ja edistää ruotsinkielen käyttämistä Suomessa sekä lisätä kieliryhmien välistä ymmärrystä toinen toistaan kohtaan.
Vuoden 2011 syyskuussa BiF:n puheenjohtaja toimi Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtajana toimii Michael Berner. Kimmo Sasi toimii myös RKP-johtoisen Folktingetin II varapuheenjohtajana. Michael Berner on myös entinen RKP:n oikeiston keulahahmo, joka siirtyi vuonna 2004 Kokoomukseen. Muita hallituksen jäseniä olivat tuolloin: Eva-Johanna Slotte (Kokkola), Fred Sahala (Pietarsaari), Mikael Perjus (Kristiinankaupunki), Kristina Falkenstedt (Siuntio, Folktingetin edustaja 2008-2011), Sven Forsell (Lieto), Roger Weintraub (Lohja), Kari Hagfors (Loviisa), Anssi Holmström (Turku), Henrik Lundsten (Helsinki) ja Annukka Mickelsson (Helsinki, Folktingetin edustaja 2008-2011).
Vuoden 2012 BiF:n hallitus ilmenee täältä, jonka uuden hallituksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimivat edelleen Sasi ja Berner. Uuden hallituksen kokoonpanosta löytyvät myös Folktingetin edustajat Annukka Mickelsson ja Stephan Rantala (Kirkkonummi).
Eräs mielenkiintoisimpia havaintoja edellä mainitussa uuden hallituksen kokoonpanossa on Kristiinankaupungissa asuva Per-Elof Boström, joka oli kunnallisvaaleissa 2008 Kokoomuksen listoilla sitoutumattomana Uuden RKP:n ehdokkaana.
Mitähän nimi Uusi RKP pyrkii ilmaisemaan?
Merkille pantavaa on myös se, että BiF on pyrkinyt profiloitumaan edeltäjäänsä Svedeliä riippumattomammaksi sekä painottaa Suomen kaksikielisyyden vahvistamista ja ruotsinkielen käytön edistämistä. Tavoitteista ilmenee siten hyvin yhteneväisiä piirteitä RKP:n ja Folktingetin ajamien kielipoliittisten tavoitteiden kanssa.
Kun tarkastelemme vuoden 2011 hallitusneuvotteluiden tuloksena syntyneen Kokoomuksen Jyrki Kataisen hallituksen käynnistämiä uudistushankkeita, kuten Puolustusvoimauudistus, kuntauudistus, Kansalliskielistrategia-hanke tai hovi- ja hallinto-oikeusuudistus, voimme hyvin pian havaita, että RKP:n harjoittama kielipolitiikka nivoutuu hyvin läpitunkevasti lähestulkoon kaikkeen: Dragsvikin säilyttäminen; esim. Kunnallishallinnon rakenne-työryhmän selvityksen ensisijaisena vaihtoehtona esittämä Porkkala ja uusien kuntien kaksikielisyysvaatimusten edellyttämät kielilain höllennykset; Folktingetin tilaaman Ahtisaaren johtoryhmän Toimintaohjelman toimiminen Kansalliskielistrategia-hankkeen pohjana; Vaasan hovioikeuden säästäminen.
Kun kaiken tämän edellä mainitun ”laskee yhteen”, teen toteamuksen, että RKP:n puoluepoliittiset ja erityisesti kielipoliittiset tavoitteet pursuavat suorastaan jokaisesta yhteiskunnallisesta ”uudistustuutista”, Kokoomus-johtoisen hallituksen salliessa kaiken - milloin kieltäen, selitellen tai suorastaan vaieten. Olemme saaneet todistaa jopa puolusteluja Kokoomuksen taholta.
Entisenä kokoomuslaisena kysyn: Löytyykö tälle kaikelle todellisuudelle esimerkkejä Kokoomuksen sisällä olevista vastavoimista, paikallisista poliittisista kärsijöistä ja hämmentyneistä?
10.5.2012 22:14 Vesa-Matti Louekoski Kotimaa, RKP, kuntauudistus, kielipolitiikka, Dragsvik, kansalliskielistrategia, Kokoomus, Folktinget, BiF, hovi- ja hallinto-oikeusuudistus 37 kommenttia
Tein vastikään minulle itselleni yllättävän löydön, joka eittämättä herättää voimakkaita mielleyhtymiä viimeaikojen käynnissä olevien valtakunnallisten uudistushankkeiden voittajiin ja häviäjiin.
Kyseessä on Borgerlig samling i Finland (BiF), joka on vuoden 2010 marraskuussa perustettu uusi ruotsinkielinen poliittinen yhdistys. BiF on Kokoomuksen läheisjärjestö, joka on avoin kaikille porvarillisesti ajatteleville.
Yhdistys on edeltäjäänsä Svedeliä (Kokoomuksen ruotsinkielinen valtuuskunta) riippumattomampi yhdistys. Tämän yhdistyksen tavoitteena on muun muassa: vahvistaa Suomen kaksikielisyyttä ja edistää ruotsinkielen käyttämistä Suomessa sekä lisätä kieliryhmien välistä ymmärrystä toinen toistaan kohtaan.
Vuoden 2011 syyskuussa BiF:n puheenjohtaja toimi Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi ja varapuheenjohtajana toimii Michael Berner. Kimmo Sasi toimii myös RKP-johtoisen Folktingetin II varapuheenjohtajana. Michael Berner on myös entinen RKP:n oikeiston keulahahmo, joka siirtyi vuonna 2004 Kokoomukseen. Muita hallituksen jäseniä olivat tuolloin: Eva-Johanna Slotte (Kokkola), Fred Sahala (Pietarsaari), Mikael Perjus (Kristiinankaupunki), Kristina Falkenstedt (Siuntio, Folktingetin edustaja 2008-2011), Sven Forsell (Lieto), Roger Weintraub (Lohja), Kari Hagfors (Loviisa), Anssi Holmström (Turku), Henrik Lundsten (Helsinki) ja Annukka Mickelsson (Helsinki, Folktingetin edustaja 2008-2011).
Vuoden 2012 BiF:n hallitus ilmenee täältä, jonka uuden hallituksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimivat edelleen Sasi ja Berner. Uuden hallituksen kokoonpanosta löytyvät myös Folktingetin edustajat Annukka Mickelsson ja Stephan Rantala (Kirkkonummi).
Eräs mielenkiintoisimpia havaintoja edellä mainitussa uuden hallituksen kokoonpanossa on Kristiinankaupungissa asuva Per-Elof Boström, joka oli kunnallisvaaleissa 2008 Kokoomuksen listoilla sitoutumattomana Uuden RKP:n ehdokkaana.
Mitähän nimi Uusi RKP pyrkii ilmaisemaan?
Merkille pantavaa on myös se, että BiF on pyrkinyt profiloitumaan edeltäjäänsä Svedeliä riippumattomammaksi sekä painottaa Suomen kaksikielisyyden vahvistamista ja ruotsinkielen käytön edistämistä. Tavoitteista ilmenee siten hyvin yhteneväisiä piirteitä RKP:n ja Folktingetin ajamien kielipoliittisten tavoitteiden kanssa.
Kun tarkastelemme vuoden 2011 hallitusneuvotteluiden tuloksena syntyneen Kokoomuksen Jyrki Kataisen hallituksen käynnistämiä uudistushankkeita, kuten Puolustusvoimauudistus, kuntauudistus, Kansalliskielistrategia-hanke tai hovi- ja hallinto-oikeusuudistus, voimme hyvin pian havaita, että RKP:n harjoittama kielipolitiikka nivoutuu hyvin läpitunkevasti lähestulkoon kaikkeen: Dragsvikin säilyttäminen; esim. Kunnallishallinnon rakenne-työryhmän selvityksen ensisijaisena vaihtoehtona esittämä Porkkala ja uusien kuntien kaksikielisyysvaatimusten edellyttämät kielilain höllennykset; Folktingetin tilaaman Ahtisaaren johtoryhmän Toimintaohjelman toimiminen Kansalliskielistrategia-hankkeen pohjana; Vaasan hovioikeuden säästäminen.
Kun kaiken tämän edellä mainitun ”laskee yhteen”, teen toteamuksen, että RKP:n puoluepoliittiset ja erityisesti kielipoliittiset tavoitteet pursuavat suorastaan jokaisesta yhteiskunnallisesta ”uudistustuutista”, Kokoomus-johtoisen hallituksen salliessa kaiken - milloin kieltäen, selitellen tai suorastaan vaieten. Olemme saaneet todistaa jopa puolusteluja Kokoomuksen taholta.
Entisenä kokoomuslaisena kysyn: Löytyykö tälle kaikelle todellisuudelle esimerkkejä Kokoomuksen sisällä olevista vastavoimista, paikallisista poliittisista kärsijöistä ja hämmentyneistä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.