Maailma muuttuu koko ajan. Me ihmiset muutumme ja ympäristö muuttuu koska muutamme sitä.
Mihin kaikkeen meidän tulee sopeutua?
Kun muutokset tulevat koko ajan kiihtyvää tahtia, on vaikeaa hahmottaa, mihin pitää sopeutua ja mihin ei ehkä kannatakaan sopeutua. Tieto lisääntyy ja muuttaa kaikkea. Tietoa on yhä enemmän ja välillä se on ristiriitaista. Meiltä vaaditaan aina vain enemmän. Ei enää riitä, että muistaa tietoa vaan sitä pitää osata etsitä, kyseenalaistaa ja muokata.
Vaikka Raamatussa sanotaan että tieto katoaa, ei se tarkoita sitä, että sitä pitää karttaa. Se haastaa meidän kaikki muutokseen.
Jokaisella ikäpolvella on oma totuutensa, eli se mikä on opittu aikoinaan. Kun kasvatimme yhden suupolven, se kasvoi maailmaan, jota ei ollut ollut koskaan ennen. Nyt syntyvät sukupolvet tulevat maailmaan, josta ei kukaan tiedä, mitä se on ja mihin se johtaa.
Tiedolla on se hyvä puoli, että voimme hyödyntää aiempien sukupolvien elämää. Nyt ehkä nauramme sille, kuin peseytymistä pidettiin synnillisenä toimena. Tai kuinka naisten alushousuja pidettiin vain haureutta harjoittavien naisen kapineina. Mutta vastustus oli yhtä rajua, kuin nyt kaikkein näiden uudistusten edessä.
Sanotaan että ihmiskunnan muisti on lyhyt, se kantaa vain 50 – 70 vuotta taaksepäin. Samoin sanotaan, että aika kultaa muistot. Emme enää muista niitä ikäviä ja raskaita puolia.
On ymmärrettävää että halutaan tarttua edes johonkin, joka pysyisi. Joka ei muuttuisi koko ajan. Uskonto lienee yksi niistä, mistä haetaan pysyvyyttä. Vaikka se ei olisi ollutkaan sitä koskaan, siitä vain halutaan tehdä sellaista. Pelko siitä, ettei tiedä mihin nämä kaikki muutokset oikeastaan vievät, on monelle suuri. Eikä siinä ole mitään hävettävää.
Mitä muutoksia SINÄ pelkäät? Miksi niitä pelkäät?
Muutos
69
169
Vastaukset
- .....
Jaa-a, pelkään kyllä eniten sitä, mitä tästä hillittömästä luonnon tärväämisestä seuraa. Siihen ei kristinuskosta ole apua.
- .....
mummomuori kirjoitti:
Kuinka niin ei kristinuskosta ole hyötyä? Mistä olisi hyötyä?
Kirkko on kyllä viime vuosina alkanut selittää, että meidän tulee viljellä ja varjella luontoa eikä vain viljellä, mutta se on niin kovin voimatonta ja tehotonta. Se ei pure kunnolla, koska siinä tarjotaan ihmisille vain yksi uusi lisävelvoite. Sellainen puree, mistä ihmiset tuntevat saavansa jotakin merkityksellistä.
En mä vaan tiedä, mistä olisi hyötyä. - M@k3
..... kirjoitti:
Kirkko on kyllä viime vuosina alkanut selittää, että meidän tulee viljellä ja varjella luontoa eikä vain viljellä, mutta se on niin kovin voimatonta ja tehotonta. Se ei pure kunnolla, koska siinä tarjotaan ihmisille vain yksi uusi lisävelvoite. Sellainen puree, mistä ihmiset tuntevat saavansa jotakin merkityksellistä.
En mä vaan tiedä, mistä olisi hyötyä.Itseasiassa Kirkko tappaa ihmiskunnan.
Kehoittamalla täyttämään maan ja kieltämällä ehkäisyn, ihmisiä tulee kokoajan lisää, heidän ruokkimiseensa tarvitaan lisää peltoja ja peltojen tieltä kaadetaan sademetsää joka on maapallon keuhkot.
Sitten kun sademetsät ovat kaadettu ja ihmiset tukehtuvat saasteisiin ja kuolevat nälkään kun kaikki pellot ovat muuttuneet autiomaaksi, niin uskovaiset voivat olla tyytyväisiä koska heidän kauan odottamansa maailmanloppu on tullut, tosin sillä erotuksella että heitä ei oteta ylös minnekkään.
Ainoa mikä auttaa on yhden lapsen politiikka. M@k3 kirjoitti:
Itseasiassa Kirkko tappaa ihmiskunnan.
Kehoittamalla täyttämään maan ja kieltämällä ehkäisyn, ihmisiä tulee kokoajan lisää, heidän ruokkimiseensa tarvitaan lisää peltoja ja peltojen tieltä kaadetaan sademetsää joka on maapallon keuhkot.
Sitten kun sademetsät ovat kaadettu ja ihmiset tukehtuvat saasteisiin ja kuolevat nälkään kun kaikki pellot ovat muuttuneet autiomaaksi, niin uskovaiset voivat olla tyytyväisiä koska heidän kauan odottamansa maailmanloppu on tullut, tosin sillä erotuksella että heitä ei oteta ylös minnekkään.
Ainoa mikä auttaa on yhden lapsen politiikka.Usko tarkoittaa myös sitä, että toivo ja luottamus pysyvät yllä. On muutoksia joille itse voi vähän jotain, muutoksia jotka ovat itsestä riippumattomia. Mitä enemmän on ihmisiä vaikuttamassa, sitä enemmän myös voi saada aikaan hyviä muutoksia.
Mutta kovin suuriin saappaisiin laitoit suomen luterilaisen kirkon? Tarkoitit varmaan jotain toista?
Aasia, Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat aika kaukana?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_väestö
Meinaatko ettei lääketieteellä, teollisuudella tai kulttuurilla ole ollut mitään vaikutusta tähän globaaliin muutokseen?
Miten niihin tulisi varautua, jotta muutos ei niin paljon ahdistaisi? Vai voiko tuohon ahdistukseen tehdä jotain?- M@k3
mummomuori kirjoitti:
Usko tarkoittaa myös sitä, että toivo ja luottamus pysyvät yllä. On muutoksia joille itse voi vähän jotain, muutoksia jotka ovat itsestä riippumattomia. Mitä enemmän on ihmisiä vaikuttamassa, sitä enemmän myös voi saada aikaan hyviä muutoksia.
Mutta kovin suuriin saappaisiin laitoit suomen luterilaisen kirkon? Tarkoitit varmaan jotain toista?
Aasia, Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat aika kaukana?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_väestö
Meinaatko ettei lääketieteellä, teollisuudella tai kulttuurilla ole ollut mitään vaikutusta tähän globaaliin muutokseen?
Miten niihin tulisi varautua, jotta muutos ei niin paljon ahdistaisi? Vai voiko tuohon ahdistukseen tehdä jotain?Tiedät varmaan mitkä uskonnot kieltävät ehkäisyn? Ne kaksi isointa.
Enkä oikein usko että mistään pikkusäädöistä on apua jos ihmisiä tulee miljardi lisää kymmenen vuoden välein. M@k3 kirjoitti:
Tiedät varmaan mitkä uskonnot kieltävät ehkäisyn? Ne kaksi isointa.
Enkä oikein usko että mistään pikkusäädöistä on apua jos ihmisiä tulee miljardi lisää kymmenen vuoden välein.No, ainakin osa katolilaisista menee paavin käskyjen mukaan. Itse kyllä luulen, että köyhyys on pahempi asia. ei ole varaan edes ehkäisyyn. Suuri lapsikuolleisuus on yksi, silloin tehdään ”varalle” paljon lapsia, että edes joku jäisi eloon. Kolmas on lääketiede, se takaa että nekin jäävät eloon, jotka muuten kuolisivat – näin siis Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Luontoa tuhlaa vain pieni joukko. Me länsimaalaiset hyvinvoivat! Rahamaailma haluaa lisää rahaa, joten tuotantoa aina vain kasvatetaan – meitä ryöstökuluttajia alkaa olla mm. kiinassa. Me myös saastutamme aina vain enemmän.
Ei näistä uskoa voi syyttää. Ihmisen loputonta sokeutta ja ahneutta siitä tulee syyttää!
- Kristinuskon kirja.
Kirkon oppi ja Jeesuksen tuoma kristinusko ovat kaksi eri asiaa. Kirkon oppi häviää ja se on ihan ok. Jeesuksen välittämä Jumalan sanoma jatkaa kulkuaan kaikkien vaikeuksien kautta.
Maailman muutos on taloudellisesti., valtasiirtymisineen, jne. aivan käsittämätön tämän päivän ihmiselle. Ainakin jos osaa realistisesti ajatellä tulevaisuutta. Miten on elämän todellisuus muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ? Ja tästä eteenpäin ?
Riittääkö lähimmäisen rakkaus ? Joka tapauksessa se ei poista ihmiskunnan väestön kasvamista. Muutoksen vaikutuksiin en osaa sanoa tällä palstalla, vaikka minulla on hyvinkin konkreettinen kuva . . Olenhan sentään korkeakoulun käynyt talouskaveri.Ainakin se on uutta, että ihmiset liikkuvat maasta ja maanosasta toiseen sankoin joukoin ja nopeasti. Ihmiskunta paisuu, eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea siitä seuraa. Enää voi voida hallita ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. Se on suuri muutos.
En tiedä onko kenelläkään sen kummemmin oikeaa oppia siitä, mitä on kristinusko. Jokaisella on oma painotuksensa ja näkemyksensä siitä. Enemmän alkaa olla heitä, jotka omasta mielestään ovat ”löytäneet” sen ”oikeamman” tavan uskoa, kuin että joku auktoriteetti sitä ohjaisi. Ehkä sekin tuo omaa epävarmuutta?
- Nasaretilainen
Raamattuhan kehoittaa, eli itse Jeesus Kristus: " Älkää peljätkö! Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa TURVALLISELLA mielellä, minä olen voittanut maailman."
Mitä pelättävää on lunastetulla kristityllä ? Eikö Sanassa ole, että varpusestakin pidetään huolta, ja "ettekö te ole suurempi arvoiset kuin varpuset."
"Rakkaudessa ei pelkoa ole," mutta maailma muuttuu ja ihmiset. Lopunajan ihmisistä sanotaan, etteivät he halua sitoutua mihinkään, ovat rahanahneita ja itsekkäitä, väkivaltaisia. Kansa nousee kansaa vastaan jne.
Kathryn kuhlman profetoi jo 70- luvulla, Kiinasta tulee talousmahti, ja muslimit levittäytyvät kristittyihin maihin. Kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa.
Karttakaa pahaa ja pysykää hyvässä kiinni, neuvotaan Raamatussa. Maailma katoaa ja sen himo, mutta Jumalan Sana pysyy ikuisesti.
Ihmisen sydämestä tulevat Jeesuksen mukaan "pahat aikomukset". Niinpä yksityisellä ja kansallisella tasolla voi vain toivoa, ettei 60- vuoden takainen historia toista itseään, vaikka takeita ei ole.- Siinäpä se
"Mitä pelättävää on lunastetulla kristityllä ? Eikö Sanassa ole, että varpusestakin pidetään huolta"
Juuri tuon takia kristinuskosta ei ole juurikaan apua aiemmin mainittuun hillittömään luonnon tärväämiseen. Opissahan suorastaan neuvotaan heittämään pyyhe kehään.
Teitpäs hyvän avauksen, Mummomuori! Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tähän vastaillaan.
Omalta kohdaltani ajattelisin, että pelottavinta on joskus ollut ajattelu ja tosiasioiden katsominen sellaisena kuin ne ovat . Pelottavaa on myös eri mieltä oleminen - jos on kovin samanmielisten ihmisten ympäröimänä.
Mutta se on ollut kyllä valtavan helpottavaa, että niissä kohdin missä on uskaltanut ajatella ja katsoa sitä mikä on totta, ei ole tapahtunut mitään hirveää. Jumala on kestänyt kysymykseni ja kyseenalaistukseni - ei ole niistä kaatunut tai lakannut olemasta olemassa. Jumala on antanut minun olla sellainen kuin olen, ihminen joka ei lopulta tiedä paljon mistään paljon mitään. Sitä kutsuisin armoksi.
- VirpiJos muutosta ajatellaan sellaisena, että itse haluisi muuttua, niin onko meillä siihen aina mahdollisuus? Se minkä itse olen laittanut merkille, läheiset saattavat jopa ahdistua siitä, kun joku muuttuu toisenlaiseksi kuin minä he ovat häntä pitäneet. Yllättäen siihen reagoidaankin niin, ettei anneta toisen muuttua.
Itse pelkään tulevia muutoksia, jotka alkavat taloudellisilla mullistuksilla. Kun ihmiset eivät enää saa töitä ja toimeentuloa, mitä siitä seuraa. En nyt halua maalailla ikäviä asioita, mutta olen vanhan ajan kasvatti. Kaikkeen tulee varautua. Meidän arkemme on niin rahan ympärille kietoutunut, ettei sitä aina edes ymmärrä, mihin ja miten se vaikuttaa.
Olen vain huomannut että epävarmuusmuutosten keskellä luo monelle epämääräistä ahdistusta. Se purkautuu toisinaan ihan kummallisilla tavoilla. Usko voi olla tuolloin ahdistusta vähentävää, mikäli vain uskaltaudutaan puhumaan siitä ja puhua myös eri tavalla kuin perinteisesti siitä puhutaan?- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Jos muutosta ajatellaan sellaisena, että itse haluisi muuttua, niin onko meillä siihen aina mahdollisuus? Se minkä itse olen laittanut merkille, läheiset saattavat jopa ahdistua siitä, kun joku muuttuu toisenlaiseksi kuin minä he ovat häntä pitäneet. Yllättäen siihen reagoidaankin niin, ettei anneta toisen muuttua.
Itse pelkään tulevia muutoksia, jotka alkavat taloudellisilla mullistuksilla. Kun ihmiset eivät enää saa töitä ja toimeentuloa, mitä siitä seuraa. En nyt halua maalailla ikäviä asioita, mutta olen vanhan ajan kasvatti. Kaikkeen tulee varautua. Meidän arkemme on niin rahan ympärille kietoutunut, ettei sitä aina edes ymmärrä, mihin ja miten se vaikuttaa.
Olen vain huomannut että epävarmuusmuutosten keskellä luo monelle epämääräistä ahdistusta. Se purkautuu toisinaan ihan kummallisilla tavoilla. Usko voi olla tuolloin ahdistusta vähentävää, mikäli vain uskaltaudutaan puhumaan siitä ja puhua myös eri tavalla kuin perinteisesti siitä puhutaan?"Itse pelkään tulevia muutoksia, jotka alkavat taloudellisilla mullistuksilla. Kun ihmiset eivät enää saa töitä ja toimeentuloa, mitä siitä seuraa"
Nyt on olemassa sosiaaliturva, jota ei "vanhoina hyvinä aikoina" ollut. Mitä tulee mainitsemaasi yhteisöllisyyteen, minulle riittää muutama ystävä. Sukua ja koko kylää en halua ympärilleni.
Olen joskus haaveillut vanhasta omakotitalosta, mutta sitten on se mutta, eli naapurien kyttäily, johon jo lapsena kyllästyin. Kerrostaloasuminen sopii minulle, koska täällä ei ole pakko kaveerata kenenkään kanssa jos ei halua. Kyllä minä naapureita tervehdin, mutta en heitä tunne, enkä haluakaan. Muutama ystävä asuu samalla alueella ja heidän kanssaan tulee jutusteltua.
On täälläkin kuulemma "pihapoliisit" muista juoruamassa, mutta koska he eivät tunne meitä, emmekä me heitä, niin ei haittaa. Kyläyhteisössä asia on usein toisin. sdfghjkli kirjoitti:
"Itse pelkään tulevia muutoksia, jotka alkavat taloudellisilla mullistuksilla. Kun ihmiset eivät enää saa töitä ja toimeentuloa, mitä siitä seuraa"
Nyt on olemassa sosiaaliturva, jota ei "vanhoina hyvinä aikoina" ollut. Mitä tulee mainitsemaasi yhteisöllisyyteen, minulle riittää muutama ystävä. Sukua ja koko kylää en halua ympärilleni.
Olen joskus haaveillut vanhasta omakotitalosta, mutta sitten on se mutta, eli naapurien kyttäily, johon jo lapsena kyllästyin. Kerrostaloasuminen sopii minulle, koska täällä ei ole pakko kaveerata kenenkään kanssa jos ei halua. Kyllä minä naapureita tervehdin, mutta en heitä tunne, enkä haluakaan. Muutama ystävä asuu samalla alueella ja heidän kanssaan tulee jutusteltua.
On täälläkin kuulemma "pihapoliisit" muista juoruamassa, mutta koska he eivät tunne meitä, emmekä me heitä, niin ei haittaa. Kyläyhteisössä asia on usein toisin.Jos valtio on ylivelkaantunut, niin mistä se nuo rahat toimeentuloon ottaa?
Kaupungissa on mahdollista asua hyvin monella tapaa. Olen itse ns. vanhasta kaupungista, jossa oli isoja puutaloja, kortteli pihat jne. Niitä tavallaan kaipaan. Kerrostalot ovat inhotus, mutta on niissäkin suhteellisen inhimillisiä muotoja. Olen asunut maalla, missä oli vai yksi naapuri näköyhteyden päässä ja keskellä vilkasta ja toimeliasta kylää. Pienessä kaupungissa jossa oli selkeä luokkajako sekä vähän isommassa, jossa kukaan ei tuntenut oikein ketään.
Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa. Ihmiset olivat avuliaita, sietivät erilaisuutta mutta toki joukkoon mahtuu äkeitäkin. Ankein ja ahdasmielisin paikka on ollut keskiluokkaisessa omistusasuntojen ryppäässä asuminen (kerrostaloja ja omakotitaloja), jossa oli kova paine olla samanlainen. Ellei ollut, ei kukaan edes tervehtinyt.
Itse joskus kaipaan ”lähtöruutuun”, kaihoisana kuuntelen kun tavataan entisiä luokkakavereita ja naapureita. Takana on yhteistä historiaa ja sieltä tulevaa yhteisyyden tunnetta. Nyt on vain aikuisiällä saatuja ystäviä ja tuttuja. Siksi olen lähtenyt etsimään noita nuoruuteeni ihmisiä.
Muutoksien kohtaaminen ei ole helppoa. Uudessa paikassa ei aina tiedä, millaisia ihmisiä siellä on. Samoin jos joku alkaa muuttua niin, ettei esim. enää käyttäydy kuten ennen, on tilaa vaikeaa antaa.
Mutta kun työttömyys tulee, ei ehkä enää ole varaan kaikkeen ja mm. kodin muuttaminen tulee silloin eteen. Vielä ikävämpää on, jos ei voi maksaa velkojaan, niin on lopulta rahaton että asunnoton. Luulen että heitä tulee olemaan aika paljon? Jos yrityksiä menee nurin, työpaikat vähenevät. Hinnat nousevat, ja sillä pienellä rahalla ei ehkä saa edes välttämättömintä. Lama tulee domino efektinä.
Miten se sitten vaikuttaa henkisesti kun toimeentuloa ei ole tai se on niukka? Toivo paremmasta murenee? Kerrannaisvaikutukset ovat melkoisia! Kuinka niihin tulisi varautua?- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Jos valtio on ylivelkaantunut, niin mistä se nuo rahat toimeentuloon ottaa?
Kaupungissa on mahdollista asua hyvin monella tapaa. Olen itse ns. vanhasta kaupungista, jossa oli isoja puutaloja, kortteli pihat jne. Niitä tavallaan kaipaan. Kerrostalot ovat inhotus, mutta on niissäkin suhteellisen inhimillisiä muotoja. Olen asunut maalla, missä oli vai yksi naapuri näköyhteyden päässä ja keskellä vilkasta ja toimeliasta kylää. Pienessä kaupungissa jossa oli selkeä luokkajako sekä vähän isommassa, jossa kukaan ei tuntenut oikein ketään.
Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa. Ihmiset olivat avuliaita, sietivät erilaisuutta mutta toki joukkoon mahtuu äkeitäkin. Ankein ja ahdasmielisin paikka on ollut keskiluokkaisessa omistusasuntojen ryppäässä asuminen (kerrostaloja ja omakotitaloja), jossa oli kova paine olla samanlainen. Ellei ollut, ei kukaan edes tervehtinyt.
Itse joskus kaipaan ”lähtöruutuun”, kaihoisana kuuntelen kun tavataan entisiä luokkakavereita ja naapureita. Takana on yhteistä historiaa ja sieltä tulevaa yhteisyyden tunnetta. Nyt on vain aikuisiällä saatuja ystäviä ja tuttuja. Siksi olen lähtenyt etsimään noita nuoruuteeni ihmisiä.
Muutoksien kohtaaminen ei ole helppoa. Uudessa paikassa ei aina tiedä, millaisia ihmisiä siellä on. Samoin jos joku alkaa muuttua niin, ettei esim. enää käyttäydy kuten ennen, on tilaa vaikeaa antaa.
Mutta kun työttömyys tulee, ei ehkä enää ole varaan kaikkeen ja mm. kodin muuttaminen tulee silloin eteen. Vielä ikävämpää on, jos ei voi maksaa velkojaan, niin on lopulta rahaton että asunnoton. Luulen että heitä tulee olemaan aika paljon? Jos yrityksiä menee nurin, työpaikat vähenevät. Hinnat nousevat, ja sillä pienellä rahalla ei ehkä saa edes välttämättömintä. Lama tulee domino efektinä.
Miten se sitten vaikuttaa henkisesti kun toimeentuloa ei ole tai se on niukka? Toivo paremmasta murenee? Kerrannaisvaikutukset ovat melkoisia! Kuinka niihin tulisi varautua?Luuletko että siinä "avuliaassa yhteisössä" muut jonkun pulaan joutuneen velkoja makselisivat?
sdfghjkli kirjoitti:
Luuletko että siinä "avuliaassa yhteisössä" muut jonkun pulaan joutuneen velkoja makselisivat?
En. Miksi pitäisi? Voi sitä muutenkin toista auttaa ja tukea.
- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
En. Miksi pitäisi? Voi sitä muutenkin toista auttaa ja tukea.
Mitä sinä sitten noilla kirjoituksillasi tarkoitat?
sdfghjkli kirjoitti:
Mitä sinä sitten noilla kirjoituksillasi tarkoitat?
Mitä sinulle muutos tarkoittaa?
”…epävarmuus muutosten keskellä luo monelle epämääräistä ahdistusta.”
Jos jää työttömäksi, kuinka sinun arkesi muuttuu? Rahankäyttösi? Asumisesi? Entä perheesi tilanne? Arvostuksesi sosiaalisessa mielessä? Entä jos ikää on, saatko uutta työtä? Terveys reistailee, entä sitten? Jos muutat, mihin? Milloin ehkä saisit töitä? Mitä töitä? Pääseekö opiskelemaan uutta ammattia? Kannattaako se? Kuinka pärjään, perhe pärjää?
Vastaus näihin ei ole ”sosiaaliturva”. Sitä on, se on tietyn aikaa, mutta loppuu joskus. Se pienenee ajan kuluessa. Jo ne tuovat suuria muutoksia elämään.
Entä mitä merkitsee se, että ympärillä kaikki muuttavat? Heidän perhesuhteensa muuttuu? Vanhempi sukupolvi sairastelee ja kuolee, mitä silloin muuttuu?- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Mitä sinulle muutos tarkoittaa?
”…epävarmuus muutosten keskellä luo monelle epämääräistä ahdistusta.”
Jos jää työttömäksi, kuinka sinun arkesi muuttuu? Rahankäyttösi? Asumisesi? Entä perheesi tilanne? Arvostuksesi sosiaalisessa mielessä? Entä jos ikää on, saatko uutta työtä? Terveys reistailee, entä sitten? Jos muutat, mihin? Milloin ehkä saisit töitä? Mitä töitä? Pääseekö opiskelemaan uutta ammattia? Kannattaako se? Kuinka pärjään, perhe pärjää?
Vastaus näihin ei ole ”sosiaaliturva”. Sitä on, se on tietyn aikaa, mutta loppuu joskus. Se pienenee ajan kuluessa. Jo ne tuovat suuria muutoksia elämään.
Entä mitä merkitsee se, että ympärillä kaikki muuttavat? Heidän perhesuhteensa muuttuu? Vanhempi sukupolvi sairastelee ja kuolee, mitä silloin muuttuu?Sinä vaan ruikutat, etkä anna mitään vastauksia. Tietenkin työttömyys muuttaa elämää, se on selvä. Sen ovat sadattuhannet suomalaisetkin kokeneet.
Tuo "arvostus sosiaalisessa mielessä" on typerästi sanottu. Välitätkö sinä todellakin siitä, että jos jäät työttömäksi niin arvostuksesi laskee?
"Entä mitä merkitsee se, että ympärillä kaikki muuttavat? Heidän perhesuhteensa muuttuu?"
Sitä sanotaan elämäksi.
" Vanhempi sukupolvi sairastelee ja kuolee, mitä silloin muuttuu? "
Heitä ei sitten enää ole... sdfghjkli kirjoitti:
Sinä vaan ruikutat, etkä anna mitään vastauksia. Tietenkin työttömyys muuttaa elämää, se on selvä. Sen ovat sadattuhannet suomalaisetkin kokeneet.
Tuo "arvostus sosiaalisessa mielessä" on typerästi sanottu. Välitätkö sinä todellakin siitä, että jos jäät työttömäksi niin arvostuksesi laskee?
"Entä mitä merkitsee se, että ympärillä kaikki muuttavat? Heidän perhesuhteensa muuttuu?"
Sitä sanotaan elämäksi.
" Vanhempi sukupolvi sairastelee ja kuolee, mitä silloin muuttuu? "
Heitä ei sitten enää ole...Kysymys tarkoittaa, että haluaa siihen jonkun vastauksen tai kommentin. Ei se ole ruikuttamista.
En ole antamassa vastauksia vaan pohtimassa asiaa.
”Välitätkö sinä todellakin siitä, että jos jäät työttömäksi niin arvostuksesi laskee? ”
Monella on käynyt niin, että ei ole enää yhteyttä entisiin työkavereihin. Voi olla ettei voi enää harrastaa samoja asioita, jolloin nämäkin yhteydet katkeavat. Monelle tässä vaiheessa tulee avioero. Ei enää itse ilkeä tai ei halua osallistua niiden elämään, joilla ei ole samoja vaikeuksia. Voi olla että täytyy muuttaa, ja yhteydet katkeavat siksi.
No, koetat esittää kovista, jolle mikään ei vaikuta mihinkään, eikä mikään merkitse mitään. Tuskin oikeasti olet!- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Kysymys tarkoittaa, että haluaa siihen jonkun vastauksen tai kommentin. Ei se ole ruikuttamista.
En ole antamassa vastauksia vaan pohtimassa asiaa.
”Välitätkö sinä todellakin siitä, että jos jäät työttömäksi niin arvostuksesi laskee? ”
Monella on käynyt niin, että ei ole enää yhteyttä entisiin työkavereihin. Voi olla ettei voi enää harrastaa samoja asioita, jolloin nämäkin yhteydet katkeavat. Monelle tässä vaiheessa tulee avioero. Ei enää itse ilkeä tai ei halua osallistua niiden elämään, joilla ei ole samoja vaikeuksia. Voi olla että täytyy muuttaa, ja yhteydet katkeavat siksi.
No, koetat esittää kovista, jolle mikään ei vaikuta mihinkään, eikä mikään merkitse mitään. Tuskin oikeasti olet!Minä yritän vääntää sinulle rautalangasta että elämä on! Sinä taas haluat jankuttaa uskonnon antamasta pysyvyydentunteesta ja turvasta.
Mikään ei elämässä ole pysyvää, kai sinä sen jo tuossa iässä olet huomannut. sdfghjkli kirjoitti:
Minä yritän vääntää sinulle rautalangasta että elämä on! Sinä taas haluat jankuttaa uskonnon antamasta pysyvyydentunteesta ja turvasta.
Mikään ei elämässä ole pysyvää, kai sinä sen jo tuossa iässä olet huomannut.Toki. Yllättäen olen huomannut että olen alkanut pelkäämään tai kokemaan tietyt muutokset vastenmielisiksi. Tämä koskee etenkin työelämää. Kun kaikki koko ajan on muutoksessa, ei enää tiedä lopulta minne on menossa ja mitä oikeasti tapahtuu.
Kun työtovereita sanotaan irti siksi, että he ovat väsyneitä, se tuntuu pahalta. työtehtävät, työympäristö ja työvälineet ovat muuttuneet vuosi vuoden perään, ei enää jaksa omaksua uutta. Olen huomannut, että he hakevat edes jostain henkistä turvaa. Jotain jota ei tarvitse muuttaa toiseksi koko ajan. He etsivät sitä myös uskon lisäksi muista aatteista tai uskonnoista.
Mitä sinä olisit valmis heille tarjoamaan avuksi?- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Toki. Yllättäen olen huomannut että olen alkanut pelkäämään tai kokemaan tietyt muutokset vastenmielisiksi. Tämä koskee etenkin työelämää. Kun kaikki koko ajan on muutoksessa, ei enää tiedä lopulta minne on menossa ja mitä oikeasti tapahtuu.
Kun työtovereita sanotaan irti siksi, että he ovat väsyneitä, se tuntuu pahalta. työtehtävät, työympäristö ja työvälineet ovat muuttuneet vuosi vuoden perään, ei enää jaksa omaksua uutta. Olen huomannut, että he hakevat edes jostain henkistä turvaa. Jotain jota ei tarvitse muuttaa toiseksi koko ajan. He etsivät sitä myös uskon lisäksi muista aatteista tai uskonnoista.
Mitä sinä olisit valmis heille tarjoamaan avuksi?Koskaan ei voi tietää mihin ollaan menossa. Sellaista elämä vaan on. Minun kaverini sanottiin irti muutama vuosi sitten, mutta kun firman pomo vaihtui, niin irtisanominen peruttiin. Hyvä niin. Olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos joku ongelmiensa takia jostain "henkistä turvaa" hakee, niin se on hänen oikeutensa. Ei kuulu minulle. Mitä minä muka voisin tarjota ihmiselle joka etsii uskonnosta apua?
Kerrohan sinä mitä se sinun jumalasi on tehnyt näitä ihmispoloja auttaakseen. sdfghjkli kirjoitti:
Koskaan ei voi tietää mihin ollaan menossa. Sellaista elämä vaan on. Minun kaverini sanottiin irti muutama vuosi sitten, mutta kun firman pomo vaihtui, niin irtisanominen peruttiin. Hyvä niin. Olisi voinut käydä huonomminkin.
Jos joku ongelmiensa takia jostain "henkistä turvaa" hakee, niin se on hänen oikeutensa. Ei kuulu minulle. Mitä minä muka voisin tarjota ihmiselle joka etsii uskonnosta apua?
Kerrohan sinä mitä se sinun jumalasi on tehnyt näitä ihmispoloja auttaakseen.Olet siis valmis alistumaan? Tämä ihmisten luoma ”tekotodellisuus” on vain luonnonlaki, jolle ie kukaan voi mitään? Eikä sinulle ”kuulu” muiden asiat, kunhan itsellä menee hyvin?
Uskovien ystävien kanssa on tuumattu, että ilman tätä uskoa olisimme olleet jo hoitolaitoksessa tai mullan alla. Kun on lähimmäisiä, me nostamme toisiamme alholta ylös ja taas jaksaa katsoa ylös. Kiittää ja iloita. Luottaa johdatukseen, vaikka oma usko välillä horjuukin.
Kun kaikki näyttää toivottamalta, Jumala kyllä näyttää tien siitä pois. Silloinkin kun kapinoi sitä tietä vastaan, alkuun.- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Olet siis valmis alistumaan? Tämä ihmisten luoma ”tekotodellisuus” on vain luonnonlaki, jolle ie kukaan voi mitään? Eikä sinulle ”kuulu” muiden asiat, kunhan itsellä menee hyvin?
Uskovien ystävien kanssa on tuumattu, että ilman tätä uskoa olisimme olleet jo hoitolaitoksessa tai mullan alla. Kun on lähimmäisiä, me nostamme toisiamme alholta ylös ja taas jaksaa katsoa ylös. Kiittää ja iloita. Luottaa johdatukseen, vaikka oma usko välillä horjuukin.
Kun kaikki näyttää toivottamalta, Jumala kyllä näyttää tien siitä pois. Silloinkin kun kapinoi sitä tietä vastaan, alkuun.Nop voi hyvänen aika! Tee sinä jotain äläkä siinä vingu! Rukoile sitä jumalaasi että auttaa köyhiä!
"Uskovien ystävien kanssa on tuumattu, että ilman tätä uskoa olisimme olleet jo hoitolaitoksessa tai mullan alla. Kun on lähimmäisiä, me nostamme toisiamme alholta ylös ja taas jaksaa katsoa ylös. Kiittää ja iloita. Luottaa johdatukseen, vaikka oma usko välillä horjuukin."
Luuletko ettei minulla ole lähimmäisiä? Aika inhottavasti se rivien välistä näkyy. autan aina ystäviäni jos voin ja he auttavat minua. Kun hyvän ystäväni mies kuoli, niin hänen luonaan tukena olin.
"Kun kaikki näyttää toivottamalta, Jumala kyllä näyttää tien siitä pois. Silloinkin kun kapinoi sitä tietä vastaan, alkuun."
Selvä se sitten. Miksi minulta kavereillesi apua pyydät? sdfghjkli kirjoitti:
Nop voi hyvänen aika! Tee sinä jotain äläkä siinä vingu! Rukoile sitä jumalaasi että auttaa köyhiä!
"Uskovien ystävien kanssa on tuumattu, että ilman tätä uskoa olisimme olleet jo hoitolaitoksessa tai mullan alla. Kun on lähimmäisiä, me nostamme toisiamme alholta ylös ja taas jaksaa katsoa ylös. Kiittää ja iloita. Luottaa johdatukseen, vaikka oma usko välillä horjuukin."
Luuletko ettei minulla ole lähimmäisiä? Aika inhottavasti se rivien välistä näkyy. autan aina ystäviäni jos voin ja he auttavat minua. Kun hyvän ystäväni mies kuoli, niin hänen luonaan tukena olin.
"Kun kaikki näyttää toivottamalta, Jumala kyllä näyttää tien siitä pois. Silloinkin kun kapinoi sitä tietä vastaan, alkuun."
Selvä se sitten. Miksi minulta kavereillesi apua pyydät?Tiedätkö, että kyllä minä teen osani. Aika outo asenne?
Kysyin sinulta;
”Mitä sinä olisit valmis heille tarjoamaan avuksi?”
Tätä tarkoitan yleisellä tasolla. Sinulla ei siis ole mitään annettavaa eikä ratkaisuja? Kyllä sen voi sanoa ihan kiukkuamattakin.- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Tiedätkö, että kyllä minä teen osani. Aika outo asenne?
Kysyin sinulta;
”Mitä sinä olisit valmis heille tarjoamaan avuksi?”
Tätä tarkoitan yleisellä tasolla. Sinulla ei siis ole mitään annettavaa eikä ratkaisuja? Kyllä sen voi sanoa ihan kiukkuamattakin.Eikö kaikkivoipa jumalasi ole kykenevä auttamaan? Onpa saamaton.
mummomuori kirjoitti:
Jos valtio on ylivelkaantunut, niin mistä se nuo rahat toimeentuloon ottaa?
Kaupungissa on mahdollista asua hyvin monella tapaa. Olen itse ns. vanhasta kaupungista, jossa oli isoja puutaloja, kortteli pihat jne. Niitä tavallaan kaipaan. Kerrostalot ovat inhotus, mutta on niissäkin suhteellisen inhimillisiä muotoja. Olen asunut maalla, missä oli vai yksi naapuri näköyhteyden päässä ja keskellä vilkasta ja toimeliasta kylää. Pienessä kaupungissa jossa oli selkeä luokkajako sekä vähän isommassa, jossa kukaan ei tuntenut oikein ketään.
Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa. Ihmiset olivat avuliaita, sietivät erilaisuutta mutta toki joukkoon mahtuu äkeitäkin. Ankein ja ahdasmielisin paikka on ollut keskiluokkaisessa omistusasuntojen ryppäässä asuminen (kerrostaloja ja omakotitaloja), jossa oli kova paine olla samanlainen. Ellei ollut, ei kukaan edes tervehtinyt.
Itse joskus kaipaan ”lähtöruutuun”, kaihoisana kuuntelen kun tavataan entisiä luokkakavereita ja naapureita. Takana on yhteistä historiaa ja sieltä tulevaa yhteisyyden tunnetta. Nyt on vain aikuisiällä saatuja ystäviä ja tuttuja. Siksi olen lähtenyt etsimään noita nuoruuteeni ihmisiä.
Muutoksien kohtaaminen ei ole helppoa. Uudessa paikassa ei aina tiedä, millaisia ihmisiä siellä on. Samoin jos joku alkaa muuttua niin, ettei esim. enää käyttäydy kuten ennen, on tilaa vaikeaa antaa.
Mutta kun työttömyys tulee, ei ehkä enää ole varaan kaikkeen ja mm. kodin muuttaminen tulee silloin eteen. Vielä ikävämpää on, jos ei voi maksaa velkojaan, niin on lopulta rahaton että asunnoton. Luulen että heitä tulee olemaan aika paljon? Jos yrityksiä menee nurin, työpaikat vähenevät. Hinnat nousevat, ja sillä pienellä rahalla ei ehkä saa edes välttämättömintä. Lama tulee domino efektinä.
Miten se sitten vaikuttaa henkisesti kun toimeentuloa ei ole tai se on niukka? Toivo paremmasta murenee? Kerrannaisvaikutukset ovat melkoisia! Kuinka niihin tulisi varautua?"Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa."
Tuota yhteisöllisyyttä joka näissä pikkukylissä vallitsee joskus kyllä kaipaa.
Meillä on vanha tila pohjanmaalla joka on lähinnä kesäkäytössä mutta kuitenkin tuntuu, että ainakin melkein kyläläisiä ollaan.
Kun sinne mennään niin yleensä tunnin sisällä tulee jo joku kylään. "Kun näin auton pihalla..." Tai valot. Päivittäin aina poikkeaa useampikin ihminen, täällä kaupungissa ei välttämättä kukaan. Täällähän pitää suurinpiirtein erikseen kutsua kylään, "reviirilleen" maalla vaan tullaan porstuaan koputtelemaan.
Lumet aurataan nimellistä korvausta vastaan ja mainospostit kerätään laatikosta jotta on asutun näköistä. Jos tulee hälytys, että öljykattila on pudonnut pois päältä käy joku katsomassa onko varajärjestelmänä oleva sähkölämmitys varmasti kytkeytynyt päälle.
Pellot kun on vuokralla niin kaupan päälle tulee sitten luomutuotteita kaiken mitä tarvitsee pellon vuokraajalta.
Kissakin oli nyt tässä kateissa pariviikkoa kun jäi paluukyydistä (tapana paeta kun näkee, että tehdään lähtöä. Arvostaa kai maalaiselämää enemmän) ja sitäkin naapurit kävivät huhuilemassa ja viemässä ruokaa piharakennukseen jotta pysyy "tontilla" eikä alkaisi villiintymään.
Elämä on sosiaalista vaikka kylä on pieni, jokainen auttaa toisiaan ja asioita tehdään yhdessä, naapureita autetaan ja asioita tehdään myös yhteisen hyvän vuoksi.
Pienessä kylässä on kaikenlaista toimintaa, juhlia ja tapahtumia ja tietenkin pientä kilpailua naapurikylien kanssa, vähemmän totista urheilua ja kalastus ym. kilpailuja.
Isovanhemmatkin asuvat usein samassa pihapiirissä, viereen on jälkipolvi vain rakentanut uuden talon. Ja on kyllä kylällä vaan hieno nuorisoseuran talo, jokainen siihen on laittanut jotakin likoon, ainakin työpanostaan. Mekin vaikka kesäasukkaita vain ollaankin.sdfghjkli kirjoitti:
Eikö kaikkivoipa jumalasi ole kykenevä auttamaan? Onpa saamaton.
Eli sinulla ei ole mitään annettavana... Ikävä juttu.
a-teisti kirjoitti:
"Minä pidin pienestä kylästä, jossa tunnettiin toisensa."
Tuota yhteisöllisyyttä joka näissä pikkukylissä vallitsee joskus kyllä kaipaa.
Meillä on vanha tila pohjanmaalla joka on lähinnä kesäkäytössä mutta kuitenkin tuntuu, että ainakin melkein kyläläisiä ollaan.
Kun sinne mennään niin yleensä tunnin sisällä tulee jo joku kylään. "Kun näin auton pihalla..." Tai valot. Päivittäin aina poikkeaa useampikin ihminen, täällä kaupungissa ei välttämättä kukaan. Täällähän pitää suurinpiirtein erikseen kutsua kylään, "reviirilleen" maalla vaan tullaan porstuaan koputtelemaan.
Lumet aurataan nimellistä korvausta vastaan ja mainospostit kerätään laatikosta jotta on asutun näköistä. Jos tulee hälytys, että öljykattila on pudonnut pois päältä käy joku katsomassa onko varajärjestelmänä oleva sähkölämmitys varmasti kytkeytynyt päälle.
Pellot kun on vuokralla niin kaupan päälle tulee sitten luomutuotteita kaiken mitä tarvitsee pellon vuokraajalta.
Kissakin oli nyt tässä kateissa pariviikkoa kun jäi paluukyydistä (tapana paeta kun näkee, että tehdään lähtöä. Arvostaa kai maalaiselämää enemmän) ja sitäkin naapurit kävivät huhuilemassa ja viemässä ruokaa piharakennukseen jotta pysyy "tontilla" eikä alkaisi villiintymään.
Elämä on sosiaalista vaikka kylä on pieni, jokainen auttaa toisiaan ja asioita tehdään yhdessä, naapureita autetaan ja asioita tehdään myös yhteisen hyvän vuoksi.
Pienessä kylässä on kaikenlaista toimintaa, juhlia ja tapahtumia ja tietenkin pientä kilpailua naapurikylien kanssa, vähemmän totista urheilua ja kalastus ym. kilpailuja.
Isovanhemmatkin asuvat usein samassa pihapiirissä, viereen on jälkipolvi vain rakentanut uuden talon. Ja on kyllä kylällä vaan hieno nuorisoseuran talo, jokainen siihen on laittanut jotakin likoon, ainakin työpanostaan. Mekin vaikka kesäasukkaita vain ollaankin.Tuollainen yhteisö on turvaa antava, eikö totta? Kaupungeissakin se ennen oli, kun asuttiin suurissa korttelipihoissa.
Jotenkin itse katson, että arkkitehtuurinkin voi olla yksi kurjistumisen elementti. Lähiöissä ja kerrostaloissa ei enää yksikertaisesti synny tilaa ihmisen luontaiselle tavalle elää.
Kun on tuollainen yhteisö takana, vaikka ihan vain kuten sinulla, löyhästi, sen antama turvallisuus antaa yllättäen enemmän voimaa kohdata muutoksetkin. Kun tietää, että välillä pääsee ”vetämään henkeä ja sulattelemaan” johonkin tuttuun piiriin asioita.
Ne, joilla ei ole tätä hienoa mahdollisuutta, joutuvat etsimään turvallisuutta aivan jostain muualta. Siksi varmaan nyt syntyy paljon yhteisöjä joissa etsitään edes jotain, oli se sitten vaikka tiukka uskonnollinen yhteisö. Vanhoista tavoista ja malleista yritetään koota jotain pysyvää. Luulen että näitä tulee syntymään lisää – eikä pelkästään uskonnollisia yhteisöjä.- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Eli sinulla ei ole mitään annettavana... Ikävä juttu.
Minä en kavereitasi tunne. Auta sinä joka tunnet ja pyydä jumalaltasi että auttaa. Siihenhän sinä uskot.
sdfghjkli kirjoitti:
Minä en kavereitasi tunne. Auta sinä joka tunnet ja pyydä jumalaltasi että auttaa. Siihenhän sinä uskot.
Sinulla taitaa olla oikuttelu päivä?
Eivät kaikki suomalaiset sentään ole kavereitani, vielä vähemmän koko maailman ihmiset. :D- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Sinulla taitaa olla oikuttelu päivä?
Eivät kaikki suomalaiset sentään ole kavereitani, vielä vähemmän koko maailman ihmiset. :DHohhoijaa... Sinä siis vaan oletkin riitaa haastamassa. Väität että usko jumalaan auttaa. No mitä sinä sitten valitat, jos se kerran auttaa?
- Kristinuskon kirja
Virpi
Teitpäs hyvän kommentin. Kuvaa oikein hyvin teidän kirkon vastaajien asiantuntemusta, ketjun seuraamista, Jumalan tietoisuttta, maaplaneettamme olemista eteenpäin, jne.
Jos sinulla on edes vähäisintäkään tajua, niin havaitset , että vastauksia on tullut ketjun aloitukseen. - Muutamia angsteja
Kyllähän ihmisen elämässä on kaikenlaisia pelkoja. Nyt tuli tästä kuitenkin mieleen sen tyyppinen pelko, että lapsena kun menin kouluun, ei tarvinnut hävetä köyhyyttä. Nyt sitä täytyy hävetä. Ja sitä, että ei ole luonut uraa, hanki rahaa kaiken aikaa, halua tavaraa yhtä paljon kuin muut. Suomenkin vaurastuminen on johtanut siihen, että raha on kaiken edellä, jopa ihan tavallisilla keskituloisilla ihmisillä.
Rahaa pidetään siis ehdottomasti ykkösenä, eikä tosiaan pelkästään keinottelijoilla ja muilla vastaavilla. Sen lonkerot ovat jo joka puolella. Ja jokaisen on pakko jopa halutakin sitä, jos ei halua köyhäksi ja syrjityksi, korkean elintason vuoksi ulkopuolelle kaikesta.
Toinen asia se, miten itsestään selvänä kaikkia näitä asioita on ruvettu pitämään ja ikään kuin ei olla edes kiitollisia. Ei siis tavallaan ymmärretä mitä itsellä on, ja minkälaisten kaikenlaisten ylellisyyksien keskellä eletään, muistellaan halveksien menneitä sukupolvia ja heidän arvojaan, Jumala-uskoaan jne. (Heidät on tavallaan nollattu. He olivat kaikessa tyhmempiä ja pahempia ihmisiä kuin me.) Puhumattakaan että välitettäisiin nykymaailmassa olevista köyhistä ja vaikeissa olosuhteissa elävistä todellisuudessa.
Siis tavallaan nykyihmisen korskeudessa on jotain pelottavaa. Ja siinä, että ihmisestä ei tullut hyvää, vaikka olosuhteet paranivat, mutta hän luulee niin. Sen lisäksi hän on jollakin tapaa tekopyhä. Ja sitten vielä se, että ollaan epäaitoja. En toki nostalgisesti luule, että ennen meni paremmin. Aitoutta kuitenkin haluaisin vielä tavata ja olen iloinen, että olen saanut elää silloinkin, kun mielestäni vielä jokin pieni aitous oli.
Väkivaltaelokuvista sen sijaan pelkään tulevan aitoja.
Lisäksi nyt on kiire ja kohkataan, jota en pelkää, mutta mikä ei kyllä ole makuuni, erityisesti jos sitä samaa yritetään tuputtaa itselle.- ~~~
Mielenkiintoista ehkä se, miten monin tavoin saman aikakauden voi kokea. En minä ole huomannut menneiden sukupolvien halventamista enkä paljon muutakaan, millä leimaat nykyihmistä.
Parempaa elintasoa toki tavoitellaan, siitä olen samaa mieltä, mutta toisaalta a) näin on tehty ennenkin ja b) downshiftaus on tullut rinnalle. Ei enää olla niin sen perään, että ura ja raha, vaan suuntaus alkaa kääntyä elämän laatuun.
Aitoutta löytyy mielestäni hyvinkin pajlon. Sitä on jopa ehkä helpompi huomata kuin ennen, kiitos kasvottoman internetin, jossa on mahdollista avata sisintään ilman kasvojen menettämisen pelkoa.
Näkökulmansa siis kullakin. Tuo on totta, ettei köyhyyttä tarvinnut niin paljon hävetä. Äiti opetti, että köyhälläkin on oma ylpeytensä – vaikka on paikattua ja käytettyä, se on ainakin puhdasta ja siistiä. Itse opin, että köyhällä on varaa olla rehellinen. Elin näet kahden luokan välissä, ja varhain huomaisin sen huijauksen mikä ”johtajat” käyttivät.
Raha on todella iso juttu. Esimerkkeinä vaikka se kun ei ole hankkinut omistusasuntoa. Siitä on saanut kuulla ja onpa tullut muutaman kerran hyljeksityksikin. Auto on, vaan ei ”kunnon” auto. No, näitä esimerkkejä riittää.
Tietyllä tavalla menneitä sukupolvia väheksytään, se on totta. Eivät oikein mitkään arvot ole kyllin hyviä. En sitä sano, että he olisivat aina olleet oikeassa, mutta ei sitä silti tarvitse pilkata.
Vähään tyytymiseen on muuten nykyään ”tyhmyyttä”. En edes ilkeä kertoa mistä itse kokee kiitollisuutta. Vain muutamalle harvalle ystävälle. No, yhden kerron. Juokseva vesi. Sain nuorena asua muutamia vuosia huushollissa, jossa oli kannettava vesi. Kaupunkilaistytölle se oli melkoinen haaste pienen lapsen kanssa. Jokainen vesipisara oli arvokas. Kun muutin kerrostaloon, vei aikaa että osasin ”lortata” vettä. Mutta edelleenkin olen vähän pihi, ja niin onnellinen kun vesi tulee ja menee. Ja kuinka hyvää vettä! Että saakin asua näin hienosti : )
Tietty kovuus on ihmisille tullut. Häkellyttävää, ei voi mitään. Samoin tuo kiire. Se on vielä niin ilkeää, että se tarttuu. Mieheni joskus tokaisee; Onko hätä? Silloin pysähdyn, ja laitan asiat järjestykseen.
- juutas.
Parahin mummomuori,
Ennen oli asiat paljon paremmin ja tulevaisuuden muutokset pelottavat, niinkö?
Palattaisiko vaikka 70 vuoden takaiseen kulta-aikaan?
Teokratian tuloa voisin pelätäkin, vaikka sellaista toki en usko tapahtuvaksi.- Sivusta seuraten
Oletko lukihäiriöinen? Ei mummomuori kyllä minusta vaikuttanut siltä, että haluaisi palata 70 vuoden takaiseen kulta-aikaan.
Eikö sinua joskus pelota?
Jotain tuossa vanhassa ajassa oli hyvääkin. Itse alan hiljalleen lähestyä sitä että alan kohta olla se ”vanhin” sukupolvien ketjussa. Kun mietin omaa lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta, huomaan mm. yhden aika merkittävän muutoksen. Kun ennen isovanhemmat ja vanhemmat asuivat samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa, samalla paikkakunnalla ikänsä, se tuntui itsestään selvältä. Oma identiteetti muodostui sen mukaan ja siihen kuluu myös tietty maakuntaidentiteetti.
Omat lapseni, kuten monen muun ikäpolveni lapset, ovat joutuneet muuttamaan paikasta toiseen ja paikkakunnalta toiseen. Isovanhemmat ja vanhemmat eivät hekään ole olleet paikoillaan ja heidän ihmissuhteensa ovat voineet muuttua. Kuten omat lapseni ilmaisivat, ei oikein koe enää kuuluvansa mihinkään tai ei tiedä mihin pitäisi kuulua. Elämässä on kadonnut tietty pysyvyys.
Aikoinaan puhuttiin siitä, että juurettomuus luo ahdistusta ja sitä kautta sopeutumattomuutta ja ongelmia. Nyt sana on ”syrjäytyminen”. Jotain on kadonnut pois, mutta uutta on ollut vaikeaa rakentaa. Sitä uutta on niin paljon, eikä ehkä osaa valita, mihinkä muutokseen uskaltaisi lähteä mukaan.
Siksi ymmärrän heitä, jotka tukeutuvat mm. uskonnossa jonkin vanhaan perinteeseen. Hakevat ihmiset muutekin perinteistä jotain turvaa.mummomuori kirjoitti:
Eikö sinua joskus pelota?
Jotain tuossa vanhassa ajassa oli hyvääkin. Itse alan hiljalleen lähestyä sitä että alan kohta olla se ”vanhin” sukupolvien ketjussa. Kun mietin omaa lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta, huomaan mm. yhden aika merkittävän muutoksen. Kun ennen isovanhemmat ja vanhemmat asuivat samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa, samalla paikkakunnalla ikänsä, se tuntui itsestään selvältä. Oma identiteetti muodostui sen mukaan ja siihen kuluu myös tietty maakuntaidentiteetti.
Omat lapseni, kuten monen muun ikäpolveni lapset, ovat joutuneet muuttamaan paikasta toiseen ja paikkakunnalta toiseen. Isovanhemmat ja vanhemmat eivät hekään ole olleet paikoillaan ja heidän ihmissuhteensa ovat voineet muuttua. Kuten omat lapseni ilmaisivat, ei oikein koe enää kuuluvansa mihinkään tai ei tiedä mihin pitäisi kuulua. Elämässä on kadonnut tietty pysyvyys.
Aikoinaan puhuttiin siitä, että juurettomuus luo ahdistusta ja sitä kautta sopeutumattomuutta ja ongelmia. Nyt sana on ”syrjäytyminen”. Jotain on kadonnut pois, mutta uutta on ollut vaikeaa rakentaa. Sitä uutta on niin paljon, eikä ehkä osaa valita, mihinkä muutokseen uskaltaisi lähteä mukaan.
Siksi ymmärrän heitä, jotka tukeutuvat mm. uskonnossa jonkin vanhaan perinteeseen. Hakevat ihmiset muutekin perinteistä jotain turvaa.Tuossa on kieltämättä totuuden juurta mukana. Kun ei kuuluta yhteisöön, niin kyllä siinä syrjäytyy. Kuinka moni kerrostaloon muuttava alkaa tutustumaan talonsa asukkaisiin..Tervehdys vaihdetaan, kun nähdään...Ellei sitten ole sellainen herkkuperse vapailla markkinoilla...Naimisissa on pikkasen erillaista, jos pukkaa kersaa ja äipät riehuu samassa leikkipuistossa...Siinä syntyy niitä kontakteja. Suomessa ikävä kyllä sinkkujen osuus kasvaa jatkuvasti.
- juutas.
mummomuori kirjoitti:
Eikö sinua joskus pelota?
Jotain tuossa vanhassa ajassa oli hyvääkin. Itse alan hiljalleen lähestyä sitä että alan kohta olla se ”vanhin” sukupolvien ketjussa. Kun mietin omaa lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta, huomaan mm. yhden aika merkittävän muutoksen. Kun ennen isovanhemmat ja vanhemmat asuivat samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa, samalla paikkakunnalla ikänsä, se tuntui itsestään selvältä. Oma identiteetti muodostui sen mukaan ja siihen kuluu myös tietty maakuntaidentiteetti.
Omat lapseni, kuten monen muun ikäpolveni lapset, ovat joutuneet muuttamaan paikasta toiseen ja paikkakunnalta toiseen. Isovanhemmat ja vanhemmat eivät hekään ole olleet paikoillaan ja heidän ihmissuhteensa ovat voineet muuttua. Kuten omat lapseni ilmaisivat, ei oikein koe enää kuuluvansa mihinkään tai ei tiedä mihin pitäisi kuulua. Elämässä on kadonnut tietty pysyvyys.
Aikoinaan puhuttiin siitä, että juurettomuus luo ahdistusta ja sitä kautta sopeutumattomuutta ja ongelmia. Nyt sana on ”syrjäytyminen”. Jotain on kadonnut pois, mutta uutta on ollut vaikeaa rakentaa. Sitä uutta on niin paljon, eikä ehkä osaa valita, mihinkä muutokseen uskaltaisi lähteä mukaan.
Siksi ymmärrän heitä, jotka tukeutuvat mm. uskonnossa jonkin vanhaan perinteeseen. Hakevat ihmiset muutekin perinteistä jotain turvaa.Parahin mummomuori,
Jotkut ovat ennen asuneet samoissa kylissä ja samoissa taloissa sukupolvesta toiseen. Tosin toiset ovat sitten joutuneet lähtemään hakemaan elantoa toisilta mantereiltakin.
Suurena syynä liikkuvuuteen on tietysti elinkeinojen muutos. Ihmiset ovat ja menevät sinne mistä saavat elantonsa. Kun suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta, pysyttiin pitempään paikoillaan, kun leipä tuli konkreettisesti siitä maasta. Nykyään leipä on liikkuvampaa ja ihmisten on mentävä sen perässä, koska yleensä harvemmille kotiin pitemmän päälle maksetaan. Tosin lähtö on monille tullut vanhaan hyvään aikaankin, ei ehkä niin usein ja niin monille kuin nykyään. Eikä taas toisaalta ehkä ole sitten ollut niin paljon liikkumisen mahdollisuuksiakaan, jos sitä olisi halunnut.
Ja kyllähän tuo liikkuvuus epäilemättä tuottaa juurettomuutta ja yhteisöttömyyttä. Toisaalta sitten taas virtuaaliyhteisöt kasvattavatkin sitten suosiotaan. Selvää on, että ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat yhteisöjä turvakseen. Sellaisina voivat sitten tietty toimia uskonnolliset yhteisötkin, vaikkakin niiden suosio on selvästi laskusuuntainen. Eikä toisaalta ihmisen yhteisöllisyyden tai perinteiden kaipuu tee jumalia mitenkään todellisemmiksi. - sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Eikö sinua joskus pelota?
Jotain tuossa vanhassa ajassa oli hyvääkin. Itse alan hiljalleen lähestyä sitä että alan kohta olla se ”vanhin” sukupolvien ketjussa. Kun mietin omaa lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta, huomaan mm. yhden aika merkittävän muutoksen. Kun ennen isovanhemmat ja vanhemmat asuivat samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa, samalla paikkakunnalla ikänsä, se tuntui itsestään selvältä. Oma identiteetti muodostui sen mukaan ja siihen kuluu myös tietty maakuntaidentiteetti.
Omat lapseni, kuten monen muun ikäpolveni lapset, ovat joutuneet muuttamaan paikasta toiseen ja paikkakunnalta toiseen. Isovanhemmat ja vanhemmat eivät hekään ole olleet paikoillaan ja heidän ihmissuhteensa ovat voineet muuttua. Kuten omat lapseni ilmaisivat, ei oikein koe enää kuuluvansa mihinkään tai ei tiedä mihin pitäisi kuulua. Elämässä on kadonnut tietty pysyvyys.
Aikoinaan puhuttiin siitä, että juurettomuus luo ahdistusta ja sitä kautta sopeutumattomuutta ja ongelmia. Nyt sana on ”syrjäytyminen”. Jotain on kadonnut pois, mutta uutta on ollut vaikeaa rakentaa. Sitä uutta on niin paljon, eikä ehkä osaa valita, mihinkä muutokseen uskaltaisi lähteä mukaan.
Siksi ymmärrän heitä, jotka tukeutuvat mm. uskonnossa jonkin vanhaan perinteeseen. Hakevat ihmiset muutekin perinteistä jotain turvaa.mummomuori
Miksi sinä ihannoit vanhaa aikaa? Mitä ihanaa siinä oli, jos joutui asumaan yhteisössä, jossa koko ajan kytätään muiden tekemisiä?
Minä olin tosi helpottunut kun pääsin siitä tuppukylästä pois, jonne satuin syntymään. juutas. kirjoitti:
Parahin mummomuori,
Jotkut ovat ennen asuneet samoissa kylissä ja samoissa taloissa sukupolvesta toiseen. Tosin toiset ovat sitten joutuneet lähtemään hakemaan elantoa toisilta mantereiltakin.
Suurena syynä liikkuvuuteen on tietysti elinkeinojen muutos. Ihmiset ovat ja menevät sinne mistä saavat elantonsa. Kun suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta, pysyttiin pitempään paikoillaan, kun leipä tuli konkreettisesti siitä maasta. Nykyään leipä on liikkuvampaa ja ihmisten on mentävä sen perässä, koska yleensä harvemmille kotiin pitemmän päälle maksetaan. Tosin lähtö on monille tullut vanhaan hyvään aikaankin, ei ehkä niin usein ja niin monille kuin nykyään. Eikä taas toisaalta ehkä ole sitten ollut niin paljon liikkumisen mahdollisuuksiakaan, jos sitä olisi halunnut.
Ja kyllähän tuo liikkuvuus epäilemättä tuottaa juurettomuutta ja yhteisöttömyyttä. Toisaalta sitten taas virtuaaliyhteisöt kasvattavatkin sitten suosiotaan. Selvää on, että ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat yhteisöjä turvakseen. Sellaisina voivat sitten tietty toimia uskonnolliset yhteisötkin, vaikkakin niiden suosio on selvästi laskusuuntainen. Eikä toisaalta ihmisen yhteisöllisyyden tai perinteiden kaipuu tee jumalia mitenkään todellisemmiksi.Kyllä minä historian tunnen.
Sinä ehkä kuulut sukupolveen joka on muuttanut paikkakuntaa useamminkin? Jos olet, muistako miltä tuntui tulla aina uuteen paikkaan, missä itse ei tunne ketään, mutta muut tuntevat toisensa?
Virtuaali yhteisöissä on se paha puoli, ettei ne ole pysyviä. Muuten kyllä ihan ok juttu.
Kaipuu perinteisiin näkyy uskonnoissa siten, että muutokset – kuten naispappeus – voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta. Halutaan, että kirkon tietyt asiat pysyisivät muuttamattomina. Se luo turvallisuuden tunnetta. Mutta näkyy se vaikka siinä, kuinka tuolla nimeämisen tilaisuuden ketjusta huomaa, kaivataan tiettyjä rituaaleja vaikka ei enää se uskonto olisikaan niin tärkeää. Toki se näkyy vaikka joulunvietossa jne.
Muutos, voi olla hyvään vievä mutta se sisältää myös uhkaa.sdfghjkli kirjoitti:
mummomuori
Miksi sinä ihannoit vanhaa aikaa? Mitä ihanaa siinä oli, jos joutui asumaan yhteisössä, jossa koko ajan kytätään muiden tekemisiä?
Minä olin tosi helpottunut kun pääsin siitä tuppukylästä pois, jonne satuin syntymään.Miksi minä sitä ihannoisin?
Totuus vain on että aina on jotain hyvää ja jotain huonoa. Oli kyse menneestä, tästä hetkestä tai tulevaisuudesta.
Ja ps. olen asunut tuppukylässä aikuisena, joten kyllä tiedän huonotkin puolet näistä. Koeta ajatella vähän yleisemmällä tasolla.- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Miksi minä sitä ihannoisin?
Totuus vain on että aina on jotain hyvää ja jotain huonoa. Oli kyse menneestä, tästä hetkestä tai tulevaisuudesta.
Ja ps. olen asunut tuppukylässä aikuisena, joten kyllä tiedän huonotkin puolet näistä. Koeta ajatella vähän yleisemmällä tasolla.Kun edes se selviäisi, mitä sinä ajat takaa noilla kirjoituksillasi.
sdfghjkli kirjoitti:
Kun edes se selviäisi, mitä sinä ajat takaa noilla kirjoituksillasi.
Uskonto lienee yksi niistä, mistä haetaan pysyvyyttä. Vaikka se ei olisi ollutkaan sitä koskaan, siitä vain halutaan tehdä sellaista. Pelko siitä, ettei tiedä mihin nämä kaikki muutokset oikeastaan vievät, on monelle suuri. Eikä siinä ole mitään hävettävää.
Mitä muutoksia SINÄ pelkäät? Miksi niitä pelkäät?- sdfghjkli
mummomuori kirjoitti:
Uskonto lienee yksi niistä, mistä haetaan pysyvyyttä. Vaikka se ei olisi ollutkaan sitä koskaan, siitä vain halutaan tehdä sellaista. Pelko siitä, ettei tiedä mihin nämä kaikki muutokset oikeastaan vievät, on monelle suuri. Eikä siinä ole mitään hävettävää.
Mitä muutoksia SINÄ pelkäät? Miksi niitä pelkäät?Joku voi hakea uskonnosta lohtua kuolemanpelkoonsa. Tiedän kuolevani kuten kaikki muutkin, enkä haaveile ikuisesta elämästä, joten uskonto ei ole minun juttuni.
En minä muutoksia pelkää ja jos vaikka monet asiat askarruttavatkin, niin niille muutoksille en mitään voi.
Jos jokin pelko minulla on, niin se, että ei tapahdu tiettyjä muutoksia. Kammottaa ajatella että sairastuisin tai vammautuisin niin vakavasti ettei toivoa paranemisesta ole, eikä vielä silloinkaan olisi mahdollisuutta saada kuolinapua, eli eutanasiaa. sdfghjkli kirjoitti:
Joku voi hakea uskonnosta lohtua kuolemanpelkoonsa. Tiedän kuolevani kuten kaikki muutkin, enkä haaveile ikuisesta elämästä, joten uskonto ei ole minun juttuni.
En minä muutoksia pelkää ja jos vaikka monet asiat askarruttavatkin, niin niille muutoksille en mitään voi.
Jos jokin pelko minulla on, niin se, että ei tapahdu tiettyjä muutoksia. Kammottaa ajatella että sairastuisin tai vammautuisin niin vakavasti ettei toivoa paranemisesta ole, eikä vielä silloinkaan olisi mahdollisuutta saada kuolinapua, eli eutanasiaa.No, onhan se kuoleman lähestyminen muutosta, lopullista sellaista. Minulle taas usko on se, ettei tarvitse pelätä. Se helpottaa jäähyväisten jättämisessä kuolevalle.
Eli sairastuminen ja vammautuminen pelottavat?
Ne ovatkin varsin rankkoja muutoksia. Tapahtui ne itselle, puolisolle tai lapsille. Pahinta niissä on, ettei voi etukäteen tietää, milloin tai miten sairastuu tai vammautuu. Vammasta ei koskaan parane, ja on monia sairauksia jotka ovat läpi elämän eivätkä siis parane. Kuitenkin suurin osa elää aivan kohtuullista elämää.
Jo pienikin sairaus voi ahdistaa. Siksi varmaan ”tapellaan” mahdollisimman pitkään vastaan, ettei tarvitsisi sopeutua sairauden aiheuttamiin muutoksiin.
Niin, voiko nykyihminen välttyä miltään muutokselta? Teidän että kovin arat pyrkivät elämään, missä olisi mahdollisimman vähän muutoksia. Jotkut pitävät sitä myös lasten kasvatuksen kannalta ihanteena. Se tuo jonkinlaista hallinnan tunnetta varmaan?- juutas.
mummomuori kirjoitti:
Kyllä minä historian tunnen.
Sinä ehkä kuulut sukupolveen joka on muuttanut paikkakuntaa useamminkin? Jos olet, muistako miltä tuntui tulla aina uuteen paikkaan, missä itse ei tunne ketään, mutta muut tuntevat toisensa?
Virtuaali yhteisöissä on se paha puoli, ettei ne ole pysyviä. Muuten kyllä ihan ok juttu.
Kaipuu perinteisiin näkyy uskonnoissa siten, että muutokset – kuten naispappeus – voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta. Halutaan, että kirkon tietyt asiat pysyisivät muuttamattomina. Se luo turvallisuuden tunnetta. Mutta näkyy se vaikka siinä, kuinka tuolla nimeämisen tilaisuuden ketjusta huomaa, kaivataan tiettyjä rituaaleja vaikka ei enää se uskonto olisikaan niin tärkeää. Toki se näkyy vaikka joulunvietossa jne.
Muutos, voi olla hyvään vievä mutta se sisältää myös uhkaa.Parahin mummomuori,
Mitähän sinä oiken haluat? Muutosta vai ei muutosta? Perinteissä pysmyistä vai uudistuksia? Kohden ei tunnu olevan koskaan. En oikein ymmärrä, mihin kirjoituksillasi pyrit. Maailma muuttuu, on aina muuttunut, ja muuttuu jatkossakin. Haluatko muutoksen pysähtyvän, menevän takaisin päin vai mitä? Odotatko uskonnon lopettavan muutokset vai edistävän niitä?
Jos uskonnollista yhteisöllisyyttä ja pysyviä perinteitä kaipaat, niin ehkä kannttaisi liittyä vaikka amisheihin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Amissit
Olisikohan se mitä haet? juutas. kirjoitti:
Parahin mummomuori,
Mitähän sinä oiken haluat? Muutosta vai ei muutosta? Perinteissä pysmyistä vai uudistuksia? Kohden ei tunnu olevan koskaan. En oikein ymmärrä, mihin kirjoituksillasi pyrit. Maailma muuttuu, on aina muuttunut, ja muuttuu jatkossakin. Haluatko muutoksen pysähtyvän, menevän takaisin päin vai mitä? Odotatko uskonnon lopettavan muutokset vai edistävän niitä?
Jos uskonnollista yhteisöllisyyttä ja pysyviä perinteitä kaipaat, niin ehkä kannttaisi liittyä vaikka amisheihin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Amissit
Olisikohan se mitä haet?Mitä minä haluan? Hetkinen…
Se, mitä haluaisin, olisi läheisten tukeminen niin, että hekin saisivat uskosta sitä mitä itse siitä saan. Muutoksiin on silloin vähän helpompaa sopeutua, ottaa ne vastaan liian suurta pelkoa. Myös voimia siihen kun läheiset muuttuvat, eikä aina niin myönteiseen suuntaan. Että sen oppisi hyväksymään, ettei aina voi itse muutoksiin vaikuttaa.
”Muutos tarkoittaa prosessia, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muutos
Ajattelen nuoria, joilla myllertää kaikkialla ja yhä kiihtyvään tahtiin. Vaikka ”kaikki” on, ei kuitenkaan ole hyvä olla.
En tarkoita sitä, mitä minä kaipaan, Koetan vain hahmottaa sitä mitä ihmiset kaipaavat. Yksi ainakin on että edes joskus olisi hiljaista. Jatkuva liikenteen meteli, joka vai pahenee kaikenmaailman ”hälyäänien” takia. Kaupoissa melumusiikki, toreilla kovaääniset, busseissa puhelimet soi,… Nyt tutkitaan sitä, kuinka tämä vaikuttaa ihmiset psyykeen.
Muutoksen tahti kiihtyy, mutta kuinka pitkään? Milloin tulee se kulminaatio piste, jolloin romahdamme?
Niin, itse olen sitä mieltä, että lasten kasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mistä se todellinen turvalline olo tulee. Se ei enää tule ympäristöstä eikä pysyvistä ihmissuhteista. Se ei tule rakennuksista vaan elinympäristö muuttuu – joko muutetaan tai se muuttuu muuten.
Odotan että usko tulisi tuohon rakennusaineeksi. Antamaan sitä turvallisuutta, joka pysyy matkassa, vaikka muu maailma heiluu.
Ehkä noilla amisheilla on jotain, mitä meillä ei ole?- juutas.
mummomuori kirjoitti:
Mitä minä haluan? Hetkinen…
Se, mitä haluaisin, olisi läheisten tukeminen niin, että hekin saisivat uskosta sitä mitä itse siitä saan. Muutoksiin on silloin vähän helpompaa sopeutua, ottaa ne vastaan liian suurta pelkoa. Myös voimia siihen kun läheiset muuttuvat, eikä aina niin myönteiseen suuntaan. Että sen oppisi hyväksymään, ettei aina voi itse muutoksiin vaikuttaa.
”Muutos tarkoittaa prosessia, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muutos
Ajattelen nuoria, joilla myllertää kaikkialla ja yhä kiihtyvään tahtiin. Vaikka ”kaikki” on, ei kuitenkaan ole hyvä olla.
En tarkoita sitä, mitä minä kaipaan, Koetan vain hahmottaa sitä mitä ihmiset kaipaavat. Yksi ainakin on että edes joskus olisi hiljaista. Jatkuva liikenteen meteli, joka vai pahenee kaikenmaailman ”hälyäänien” takia. Kaupoissa melumusiikki, toreilla kovaääniset, busseissa puhelimet soi,… Nyt tutkitaan sitä, kuinka tämä vaikuttaa ihmiset psyykeen.
Muutoksen tahti kiihtyy, mutta kuinka pitkään? Milloin tulee se kulminaatio piste, jolloin romahdamme?
Niin, itse olen sitä mieltä, että lasten kasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mistä se todellinen turvalline olo tulee. Se ei enää tule ympäristöstä eikä pysyvistä ihmissuhteista. Se ei tule rakennuksista vaan elinympäristö muuttuu – joko muutetaan tai se muuttuu muuten.
Odotan että usko tulisi tuohon rakennusaineeksi. Antamaan sitä turvallisuutta, joka pysyy matkassa, vaikka muu maailma heiluu.
Ehkä noilla amisheilla on jotain, mitä meillä ei ole?"Se, mitä haluaisin, olisi läheisten tukeminen niin, että hekin saisivat uskosta sitä mitä itse siitä saan."
- Haluasisit mummomuori siis että muutkin alkaisivat uskomaan samalla tavalla kuin sinä itse. Olet mielestäsi ilmeisen oikeassa uskossa (TM)
2Ehkä noilla amisheilla on jotain, mitä meillä ei ole?"
- Sitähän minä sanoin, että saattaisi olla sinulle sopiva lahko. juutas. kirjoitti:
"Se, mitä haluaisin, olisi läheisten tukeminen niin, että hekin saisivat uskosta sitä mitä itse siitä saan."
- Haluasisit mummomuori siis että muutkin alkaisivat uskomaan samalla tavalla kuin sinä itse. Olet mielestäsi ilmeisen oikeassa uskossa (TM)
2Ehkä noilla amisheilla on jotain, mitä meillä ei ole?"
- Sitähän minä sanoin, että saattaisi olla sinulle sopiva lahko.Tuota, en sanonut että pitää uskoa samalla tavalla, vaan että hekin saisivat uskosta sen, mitä itse saan. En siis rajaa kenenkään uskoa.
Oletko miettinyt tuota amishien tapaa elää tarkemmin? Kun mietit saastumista jne. , eikö tuollainen kestävä tapa elää ole tietyssä mielessä hyvä? Suomessakin on pieniä vaihtoehto yhteisöjä. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut sellaisesta, mutta se miksi en ole saanut niin elää, on kokonaan toinen tarina.
Voi olla että itse pidät tätä nykytilannetta hyvänä ja parhaana mahdollisena. Että kaikki mikä on vanhaa, on huonoa. Muistaen että huomispäivän historia rakentuu aina eilispäivän teoille!- tavallinen tavis
mummomuori kirjoitti:
Mitä minä haluan? Hetkinen…
Se, mitä haluaisin, olisi läheisten tukeminen niin, että hekin saisivat uskosta sitä mitä itse siitä saan. Muutoksiin on silloin vähän helpompaa sopeutua, ottaa ne vastaan liian suurta pelkoa. Myös voimia siihen kun läheiset muuttuvat, eikä aina niin myönteiseen suuntaan. Että sen oppisi hyväksymään, ettei aina voi itse muutoksiin vaikuttaa.
”Muutos tarkoittaa prosessia, jossa jokin tulee toisenlaiseksi kuin se oli.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muutos
Ajattelen nuoria, joilla myllertää kaikkialla ja yhä kiihtyvään tahtiin. Vaikka ”kaikki” on, ei kuitenkaan ole hyvä olla.
En tarkoita sitä, mitä minä kaipaan, Koetan vain hahmottaa sitä mitä ihmiset kaipaavat. Yksi ainakin on että edes joskus olisi hiljaista. Jatkuva liikenteen meteli, joka vai pahenee kaikenmaailman ”hälyäänien” takia. Kaupoissa melumusiikki, toreilla kovaääniset, busseissa puhelimet soi,… Nyt tutkitaan sitä, kuinka tämä vaikuttaa ihmiset psyykeen.
Muutoksen tahti kiihtyy, mutta kuinka pitkään? Milloin tulee se kulminaatio piste, jolloin romahdamme?
Niin, itse olen sitä mieltä, että lasten kasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mistä se todellinen turvalline olo tulee. Se ei enää tule ympäristöstä eikä pysyvistä ihmissuhteista. Se ei tule rakennuksista vaan elinympäristö muuttuu – joko muutetaan tai se muuttuu muuten.
Odotan että usko tulisi tuohon rakennusaineeksi. Antamaan sitä turvallisuutta, joka pysyy matkassa, vaikka muu maailma heiluu.
Ehkä noilla amisheilla on jotain, mitä meillä ei ole?Samaa mieltä melusta. Kävin vaateostoksilla ja joka liikkeessä raikui musiikki niin täysillä, etten pystynyt keskittymään niihin ostoksiin. Minusta volyymi oli entisestään kiihtynyt. Onko ihmisiltä mennyt kuulo?
Mitä metelillä itse asiassa paetaan? Etteivät ihmiset kuulisi omia ajatuksiaan?
Ja olen aikanaan syntynyt suurperheeseen.
Filip. 4:8 Lopuksi veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä on oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.
Katse Kristukseen siis. :)
Jesaja 41:10 Älä pelkää sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi, minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
En siis kerro mitä pelkään sillä jos niitä asioita sydämessäni kuulen, tiedän että ne on valheen isältä.
Pelko pois ja täysillä heittäytymään armoon joka meille on annettu Jeesuksessa Kristuksessa. Emmehän me voi lisätä siihen suoritukseen mitään omilla teoillani! Esim. kun "olen Herran käytettävissä" teen sen rakkaudesta Häneen, kirkastaakseni Häntä joka on sen kunnioituksen arvoinen. Huolenpitäjämme, rakastajamme, antajamme, vapahtajamme jne. kaikkea suurta. Mitään en itse voi tehdä jotta ansaitsisin armon tai olisin jotenkin parempi taivaaseen. Armo on jotain jota vain otetaan vastaan.
Luonnon tuhoamisesta vielä: VT:n puolella olevissa profetioissa lopun ajoista luvataan että kun Kuningas saapuu; lähtee temppelistä puhdistava virta joka mereen laskiessaan puhdistaa KAIKEN. Hedelmäpuut jotka virran rannalla kasvavat tekevät terveeksi jne. Vaikka olisikin kielikuva niin miettikää....onko JUMALALLE TODELLAKAAN MIKÄÄN MAHDOTONTA? Vastaan itse: EI OLE! ;)
Siunausta kaikille ja rakkautta, rauhaa sydämiinne. Olkoon sydämenne suojeltu pahalta ja pelolta!- body
Muutoksiin pitää tottua ja hyväksyä ne normaalina elämänmenona.
Emme voi istua jatkuvasti samoilla hiilivalkeilla, vaan tarvitsemme uusia aineita, uusia ajatuksia, uusia tekoja ja uusia harrastuksia ja UUTTA USKOA. Ei pelon ja maailmanlopun huumeita.
Uskovaisilla on jonkinasteinen anemia kun uusi ja tuntematon on melkein aina "pedonmerkki, se on maailman loppu ja Jeesuksen tulo " vaikka on normaalia elämänkulkua.
Onko sitten niin että uskisten on elettävä kuin huumeessa, lopunajan huumeessa ja nuo hallusinaatiot pitävät mielen vireänä,??
On jo aika hyväksyä elämän realiteetit ja hylättävä menneisyyden illuusiot. - body
Jatkoa....
Ymmärrän että ihminen tarvitsee uskoa, uskoa johonkin, uskoa parempaan huomiseen, uskoa että kuoleman tuolla puolella on sitä parempaa ja se antaa voimia.
Koko liike-elämä perustuu ja tavallaan toimii uskonvaraisesti.
sillä on visio omasta ja paremmasta tuotteesta ja rakentaa hallin, pajan , jossa tuotetta valmistetaan, sillä usko oman tuotteen paremmuuteen on vahva ja näin kehä pyörii.
Kun seuraa tätä kehää, niin pakosta huomaan että täälläkin uskon helppoheikit huutavat huumeisena ja käheänä maailmanlopuista, Jeesuksen tuloista ja kaikki mikä on vähänkään uutta, se on menoa se.
Ja huutavat vain ja ainoastaan saadakseen itselleen ( tuotteelleen ) kannattajia, hyväksyjiä ja oman reviirin jota voisivat hallita ja sitä kautta mammonaa.
Noin se meneeVoiko ihmisiä pakottaa?;
”Muutoksiin pitää tottua…”
Muutoksia voi tarkastella monella tasolla.
1 Ihan persoonallisella tasolla. Murrosikä, vanhuus, vammautuminen, vanhemmaksi tulo, tapojen muuttaminen jne.
2 Yhteisötasolla; kulttuurit, uudet tavat ja mallit, työn teon menetelmien muutokset, asumiskulttuuri, joukkoliikenne, sosiaaliset palvelut, kaupallinen tarjonta, aatteiden ja uskontojen moninaisuus, erilaiset elämäntavat jne.
3 Globaalilla tasolla, ympäristö muutokset, saasteet, lääketeollisuus, tekniikan vaikutukset, raaka-aineiden jatkuva tarpeen lisääntyminen, matkailu ja materiaalikuljetukset, informaation siirtyminen, kriisit, sairaudet, rahatalous, jne.
En ole itse sellainen, että olisi pelännyt muutoksia. Niitä on varmaan ollut enemmän kuin keskimäärin. Jokainen muutos vaan tuo ahdistuksia. Ahdistus voi näkyä pelkona, kritiikkinä, jähmettymisenä, vihamielisyytenä, torjumisena. Se voi näkyä pakenemisena mm. johonkin addiktioon, oli se ylenmääräinen liikunta, päihteet, seksi, pelit, jne. Eräs ilmiö on selkeää muutoksen pelkoa, on nämä itsensä leikkelyt. Vanhuus ja vanheneminen pelottaa ja ahdistaa niin paljon, että on jopa silvottava itseään ettei se ”näkyisi”. Jokainen käyttää omaa tapaa, jolla työstää tuota ahdistusta.
Se miksi otin tämä aiheen, johtuu siitä, että nyt noita muutoksia tulee jo niin paljon ja aivan kaikille, ettei niitä jaksa työstää tai mieltää enää kunnolla. On vain muutosta muutoksen perään, eikä aika ole pureskella ja sopeutua niihin. On muutoksia, jotka eivät ole sitä, mitä on odottanut. Kokee että ne ovat vielä pahempia kuin mitä nykytila on.
Eikä tämä koske vain uskovia ihmisiä, vaan ihan kaikkia. Uskovilla mielestäni tuo turvallisuuden hakeminen näkyy vanhakantaisen uskonnollisuuden kaipuuna.- Pieni huomio
mummomuori kirjoitti:
Voiko ihmisiä pakottaa?;
”Muutoksiin pitää tottua…”
Muutoksia voi tarkastella monella tasolla.
1 Ihan persoonallisella tasolla. Murrosikä, vanhuus, vammautuminen, vanhemmaksi tulo, tapojen muuttaminen jne.
2 Yhteisötasolla; kulttuurit, uudet tavat ja mallit, työn teon menetelmien muutokset, asumiskulttuuri, joukkoliikenne, sosiaaliset palvelut, kaupallinen tarjonta, aatteiden ja uskontojen moninaisuus, erilaiset elämäntavat jne.
3 Globaalilla tasolla, ympäristö muutokset, saasteet, lääketeollisuus, tekniikan vaikutukset, raaka-aineiden jatkuva tarpeen lisääntyminen, matkailu ja materiaalikuljetukset, informaation siirtyminen, kriisit, sairaudet, rahatalous, jne.
En ole itse sellainen, että olisi pelännyt muutoksia. Niitä on varmaan ollut enemmän kuin keskimäärin. Jokainen muutos vaan tuo ahdistuksia. Ahdistus voi näkyä pelkona, kritiikkinä, jähmettymisenä, vihamielisyytenä, torjumisena. Se voi näkyä pakenemisena mm. johonkin addiktioon, oli se ylenmääräinen liikunta, päihteet, seksi, pelit, jne. Eräs ilmiö on selkeää muutoksen pelkoa, on nämä itsensä leikkelyt. Vanhuus ja vanheneminen pelottaa ja ahdistaa niin paljon, että on jopa silvottava itseään ettei se ”näkyisi”. Jokainen käyttää omaa tapaa, jolla työstää tuota ahdistusta.
Se miksi otin tämä aiheen, johtuu siitä, että nyt noita muutoksia tulee jo niin paljon ja aivan kaikille, ettei niitä jaksa työstää tai mieltää enää kunnolla. On vain muutosta muutoksen perään, eikä aika ole pureskella ja sopeutua niihin. On muutoksia, jotka eivät ole sitä, mitä on odottanut. Kokee että ne ovat vielä pahempia kuin mitä nykytila on.
Eikä tämä koske vain uskovia ihmisiä, vaan ihan kaikkia. Uskovilla mielestäni tuo turvallisuuden hakeminen näkyy vanhakantaisen uskonnollisuuden kaipuuna.Ei tuo uskonnollisuus-homma ole välttämättä noin yksioikoinen. Konservatiiveillahan on usein paljon modernimpaa musiikkia kuin liberaaleilla esim.
Enemmänkin luulisin, että siinä on kyse siitä itsestä, l. onhan aika iso juttu, jos Isä, Poika, Pyhä Henki muutetaan joksikin toiseksi ja kun se sattuu sitten natsaamaan Raamatun kanssa, he ymmärrettävästi huolestuvat, eivät sillä tavalla että apua (koska luottavat Jumalaan), vaan mielestäni kokevat velvollisuudeksi varoittaa. Ja tietysti vielä huomio siitä, että Raamattua pelkkänä satukirjana ovat alkaneet pitämään muutkin kuin ateistit. - Pieni huomio
mummomuori kirjoitti:
Voiko ihmisiä pakottaa?;
”Muutoksiin pitää tottua…”
Muutoksia voi tarkastella monella tasolla.
1 Ihan persoonallisella tasolla. Murrosikä, vanhuus, vammautuminen, vanhemmaksi tulo, tapojen muuttaminen jne.
2 Yhteisötasolla; kulttuurit, uudet tavat ja mallit, työn teon menetelmien muutokset, asumiskulttuuri, joukkoliikenne, sosiaaliset palvelut, kaupallinen tarjonta, aatteiden ja uskontojen moninaisuus, erilaiset elämäntavat jne.
3 Globaalilla tasolla, ympäristö muutokset, saasteet, lääketeollisuus, tekniikan vaikutukset, raaka-aineiden jatkuva tarpeen lisääntyminen, matkailu ja materiaalikuljetukset, informaation siirtyminen, kriisit, sairaudet, rahatalous, jne.
En ole itse sellainen, että olisi pelännyt muutoksia. Niitä on varmaan ollut enemmän kuin keskimäärin. Jokainen muutos vaan tuo ahdistuksia. Ahdistus voi näkyä pelkona, kritiikkinä, jähmettymisenä, vihamielisyytenä, torjumisena. Se voi näkyä pakenemisena mm. johonkin addiktioon, oli se ylenmääräinen liikunta, päihteet, seksi, pelit, jne. Eräs ilmiö on selkeää muutoksen pelkoa, on nämä itsensä leikkelyt. Vanhuus ja vanheneminen pelottaa ja ahdistaa niin paljon, että on jopa silvottava itseään ettei se ”näkyisi”. Jokainen käyttää omaa tapaa, jolla työstää tuota ahdistusta.
Se miksi otin tämä aiheen, johtuu siitä, että nyt noita muutoksia tulee jo niin paljon ja aivan kaikille, ettei niitä jaksa työstää tai mieltää enää kunnolla. On vain muutosta muutoksen perään, eikä aika ole pureskella ja sopeutua niihin. On muutoksia, jotka eivät ole sitä, mitä on odottanut. Kokee että ne ovat vielä pahempia kuin mitä nykytila on.
Eikä tämä koske vain uskovia ihmisiä, vaan ihan kaikkia. Uskovilla mielestäni tuo turvallisuuden hakeminen näkyy vanhakantaisen uskonnollisuuden kaipuuna.Siis onhan se todellakin iso muutos, jos KRISTIKUNTAkin haluaa heittää jo kokonaisuudessaan Raamatun romukoppaan.
Pieni huomio kirjoitti:
Ei tuo uskonnollisuus-homma ole välttämättä noin yksioikoinen. Konservatiiveillahan on usein paljon modernimpaa musiikkia kuin liberaaleilla esim.
Enemmänkin luulisin, että siinä on kyse siitä itsestä, l. onhan aika iso juttu, jos Isä, Poika, Pyhä Henki muutetaan joksikin toiseksi ja kun se sattuu sitten natsaamaan Raamatun kanssa, he ymmärrettävästi huolestuvat, eivät sillä tavalla että apua (koska luottavat Jumalaan), vaan mielestäni kokevat velvollisuudeksi varoittaa. Ja tietysti vielä huomio siitä, että Raamattua pelkkänä satukirjana ovat alkaneet pitämään muutkin kuin ateistit.Tarkoitan juuri sitä, että pitäydytään mahdollisimman tutussa ja turvallisessa muodossa niin uskonnon harjoittamiseen kuin tiettyjen opillisten kysymysten omaksumiseen.
Tuota musiikki juttua en kyllä ymmärtänyt? Koen että konservatiiveilla on vanhat virret ja virren veisuu hyvä juttu. Toki vapailla suunnilla (että pelastusarmeijalla) on tullut mukaan iskelmällistä otetta, mutta iskelmämusiikkia pidän vanhakantaisena. Uutta sen sijaan ovat gospel ym. musiikki. No, tuosta en sen enempää tiedä!
No, ne jotka eivät ymmärrä mikä on satukirja ja mikä ei, voi tietysti hämäännystä tulla.
- Ingenjör_81
Tässä tervettä muutosta: http://www.koemuutos.fi/
- body
mummomuori
Muutoksia on aina ja tulee aina olemaan, sillä Tellus ei voi pysähtyä ja ihminen on niin rakennettu, että muutoksia on tultava.
Kun meillä on nyt TV , on netti , ja kännyt, joten informaatiotulva on aivan eri tasolla kun esim. minun alkuaskeleilla.
Se minua ärsyttää (mutta ei tuhoa minua ) kun mustat uskonlasit silmillä olevat uskikset jankuttavat jatkuvasti uusien asioitten tullessa, "nyt on lopunaika " " on Jeesuksen tuloja ja muita kauheuksia" ja tämä on vain ihan tavallista "maanmuokkausta" .
Ihminen ei itsekään syö jatkuvasti hernesoppaa, vaan pitää saada perunakeittoa, ja taas muutoksen vuoksi.Mistä ihmeestä on syntynyt tuo käsitys, ettei muutoksia saisi olla? En missään vaiheessa ole sitä kieltänyt. Päinvastoin. Omituista.
Tarkoitan sitä, että kun muutoksia tulee jo sitä tahtia, ettei perässä pysy? Kun muutokset ovat sitä luokaa, ettei kukaan tiedä mihin ne lopulta johtavat?
Kyllä muutkin kuin uskovat ahdistuvat. Tuo on vain joidenkin uskovien tapa suhtautua ahdistukseen. Vanhoista uskonnollisista piirteistä haetaan sitä ”satamaa”, jossa voi vielä kokea turvallisuutta.
Annan esimerkin tietotekniikasta. Vuodesta 1985 olen ollut sen kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä. Viimeiset 7 vuotta ovat olleet jo niin hurjaa kyytiä, että on alkanut tulla väsymys ja vastenmielisyys. En enää edes osaa laskea kuinka monta uutta ohjelmaa, ohjelmien uusia versioita tai järjestelmiä olen joutunut opettelemaan.
Tahti ei kun kiihtyy. Kun vanha ohjelma alkaa toimia jotenkuten, vaihdetaan joko laitteet tai käyttöjärjestelmää, ja taas tarvitaan uusia ohjelmia. Ne eivät toimi, koska ne on laitettu markkinoille raakileina. Kun ne jälleen toimivat, on jälleen joku muutoksen aika. Energia menee noihin, eikä sitä jää enää varsinaiseen työhön. Kukaan ei edes kyseenalaista, että ovatko ne kaikki tarpeen?
Mieti, onhan se kätevää kun voi hoitaa pankkiasiat, kelan jutut, ym. verkon kautta, mutta entä he, joilla ei ole osaamista tai kykyä käyttää tietokoneita? Köyhät, kun ei ole varaa koneeseen tai liittymään. Syrjäkyläläiset, joilla ei liittymät edes toimi. Vanhat, ja he jotka eivät ole joutuneet käyttämään tietokoneita ovat aivan hädissään. Tämä on yksi esimerkki muutoksesta, joka voi tuoda ahdistusta. Jäädään tavallaan yhteiskunnan ulkopuolelle, kun ei voida osallistua vaikka tämän kaltaiseen keskusteluun.- ...
mummomuori kirjoitti:
Mistä ihmeestä on syntynyt tuo käsitys, ettei muutoksia saisi olla? En missään vaiheessa ole sitä kieltänyt. Päinvastoin. Omituista.
Tarkoitan sitä, että kun muutoksia tulee jo sitä tahtia, ettei perässä pysy? Kun muutokset ovat sitä luokaa, ettei kukaan tiedä mihin ne lopulta johtavat?
Kyllä muutkin kuin uskovat ahdistuvat. Tuo on vain joidenkin uskovien tapa suhtautua ahdistukseen. Vanhoista uskonnollisista piirteistä haetaan sitä ”satamaa”, jossa voi vielä kokea turvallisuutta.
Annan esimerkin tietotekniikasta. Vuodesta 1985 olen ollut sen kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä. Viimeiset 7 vuotta ovat olleet jo niin hurjaa kyytiä, että on alkanut tulla väsymys ja vastenmielisyys. En enää edes osaa laskea kuinka monta uutta ohjelmaa, ohjelmien uusia versioita tai järjestelmiä olen joutunut opettelemaan.
Tahti ei kun kiihtyy. Kun vanha ohjelma alkaa toimia jotenkuten, vaihdetaan joko laitteet tai käyttöjärjestelmää, ja taas tarvitaan uusia ohjelmia. Ne eivät toimi, koska ne on laitettu markkinoille raakileina. Kun ne jälleen toimivat, on jälleen joku muutoksen aika. Energia menee noihin, eikä sitä jää enää varsinaiseen työhön. Kukaan ei edes kyseenalaista, että ovatko ne kaikki tarpeen?
Mieti, onhan se kätevää kun voi hoitaa pankkiasiat, kelan jutut, ym. verkon kautta, mutta entä he, joilla ei ole osaamista tai kykyä käyttää tietokoneita? Köyhät, kun ei ole varaa koneeseen tai liittymään. Syrjäkyläläiset, joilla ei liittymät edes toimi. Vanhat, ja he jotka eivät ole joutuneet käyttämään tietokoneita ovat aivan hädissään. Tämä on yksi esimerkki muutoksesta, joka voi tuoda ahdistusta. Jäädään tavallaan yhteiskunnan ulkopuolelle, kun ei voida osallistua vaikka tämän kaltaiseen keskusteluun.Vaihda ammattia, jos noin hankalaa on.
... kirjoitti:
Vaihda ammattia, jos noin hankalaa on.
Miksi et voi kommentoida asiaa? Onko siinä jotain, mihin et osaa vastata?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh422682Mansikkatiloilla hyväksikäytetään ukrainalaisia
Työolot ovat surkeita ja palkka kelvoton. https://yle.fi/a/74-201729423382397- 352094
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta471766- 241675
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘251559- 431429
- 1001409
En ymmärrä käytöstäsi
Se on ollut eräänlaista hyväksikäyttöä. Että seura kyllä kelpaa palstan välityksellä silloin kun ei ole parempaakaan tek1391355- 361146