Pelottaa elämä ja kuolema

Pelkään, että olen menettänyt elämänhallintani täysin, ja luisunut tilanteeseen, josta ei tunnu ulospääsyä olevan. Olen käyttänyt alkoholia vuosia, mutta kuitenkin se on pysynyt kontrollissa, se ei ole ollut jokapäiväistä, eikä edes jokaviikkoista.
Mutta kun hyvä ystäväni menehtyi kaksi kuukautta sitten juomiseni muuttui jokapäiväiseksi. En osaa, enkä edes uskalla lopettaa. Pohdiskelen elämää ja kuolemaa, ja kaikki tuntuu toivottomalta. Ahdistaa se, että kaikki on turhaa, kun elämä loppuu kuitenkin, mietiskelen kaiken tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta, ja koko ajan ahdistaa aina vain enemmän.
En käy ravintoloissa, ostan viiniä noin 2 pulloa päivässä, kuljeskelen ulkona ja naukkailen ne päivän mittaan. En edes tunne olevani humalassa, vain turtuneessa tilassa.
Tiedän varmasti, että pitemmän päälle tämä vie sekä fyysisen, että psyykkisen terveyden. Hoitoon en jaksaisi lähteä.
Työelämässä en ole tällä hetkellä, etä sekään ei katkaise tätä putkea.
En todellakaan tiedä, mitä tehdä.
Ehkä sekin auttaa, kun kirjoitin tämän, että myönnän itselleni olevani vaikeuksissa.
No, ehkä elämä vielä voittaa, kuitenkin.