Pelottaa elämä ja kuolema

Pelkään, että olen menettänyt elämänhallintani täysin, ja luisunut tilanteeseen, josta ei tunnu ulospääsyä olevan. Olen käyttänyt alkoholia vuosia, mutta kuitenkin se on pysynyt kontrollissa, se ei ole ollut jokapäiväistä, eikä edes jokaviikkoista.
Mutta kun hyvä ystäväni menehtyi kaksi kuukautta sitten juomiseni muuttui jokapäiväiseksi. En osaa, enkä edes uskalla lopettaa. Pohdiskelen elämää ja kuolemaa, ja kaikki tuntuu toivottomalta. Ahdistaa se, että kaikki on turhaa, kun elämä loppuu kuitenkin, mietiskelen kaiken tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta, ja koko ajan ahdistaa aina vain enemmän.
En käy ravintoloissa, ostan viiniä noin 2 pulloa päivässä, kuljeskelen ulkona ja naukkailen ne päivän mittaan. En edes tunne olevani humalassa, vain turtuneessa tilassa.
Tiedän varmasti, että pitemmän päälle tämä vie sekä fyysisen, että psyykkisen terveyden. Hoitoon en jaksaisi lähteä.
Työelämässä en ole tällä hetkellä, etä sekään ei katkaise tätä putkea.
En todellakaan tiedä, mitä tehdä.
Ehkä sekin auttaa, kun kirjoitin tämän, että myönnän itselleni olevani vaikeuksissa.
No, ehkä elämä vielä voittaa, kuitenkin.
0155
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


tuulia kirjoitti:

Pelkään, että olen menettänyt elämänhallintani täysin, ja luisunut tilanteeseen, josta ei tunnu ulospääsyä olevan. Olen käyttänyt alkoholia vuosia, mutta kuitenkin se on pysynyt kontrollissa, se ei ole ollut jokapäiväistä, eikä edes jokaviikkoista.
Mutta kun hyvä ystäväni menehtyi kaksi kuukautta sitten juomiseni muuttui jokapäiväiseksi. En osaa, enkä edes uskalla lopettaa. Pohdiskelen elämää ja kuolemaa, ja kaikki tuntuu toivottomalta. Ahdistaa se, että kaikki on turhaa, kun elämä loppuu kuitenkin, mietiskelen kaiken tarkoitusta, tai tarkoituksettomuutta, ja koko ajan ahdistaa aina vain enemmän.
En käy ravintoloissa, ostan viiniä noin 2 pulloa päivässä, kuljeskelen ulkona ja naukkailen ne päivän mittaan. En edes tunne olevani humalassa, vain turtuneessa tilassa.
Tiedän varmasti, että pitemmän päälle tämä vie sekä fyysisen, että psyykkisen terveyden. Hoitoon en jaksaisi lähteä.
Työelämässä en ole tällä hetkellä, etä sekään ei katkaise tätä putkea.
En todellakaan tiedä, mitä tehdä.
Ehkä sekin auttaa, kun kirjoitin tämän, että myönnän itselleni olevani vaikeuksissa.
No, ehkä elämä vielä voittaa, kuitenkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu