Kalluppi:

A. Elämä loppuu kuolemaan, kyllä vain. Sitä se kuolema juuri tarkoittaa.

mutta

D. Olemassaolo jatkuu toisessa muodossa, koska materia ei häviä. Mutta se olemassaolo ei ole enää minun (minuuteni, persoonani) olemassaoloa.

Ihmisen aivot toimivat niin, että useat eri alueet aivoissa toimivat joko yhteistyössä tai erikseen tiettyjen toimintojen aikaansaamiseksi. Jos ihmisen aivojen joku osa lamaantuu tai tuhoutuu, lakkaavat sen ohjaamat toiminnot toimimasta. Esimerkiksi ihmisen muisti voidaan tuhota aivoja manipuloimalla. (Aivojen toiminta on tietysti kuvattua monimutkaisempaa, mutta pääpiirteittäin asia on näin)

Jos yhden osan tuhoutuessa tietyt toiminnot loppuvat, on loogista päätellä, että kaikkien osien tuhoutuessa myös kaikki toiminnot tuhoutuvat. Jotta kuoleman jälkeinen elämä olisi mahdollista, pitäisi ajatustoiminnan siirtyä aivoista kuolemanhetkellä jonnekin muualle, mistä ei ole koskaan esitetty mitään todisteita.

Toinen ongelma kuolemanjälkeisessä elämässä on kysymys siitä, kenellä tämä mahdollisuus on. Rajautuuko se ihmisiin, kaikkiin ajatteleviin eliöihin vai kaikkiin eliöihin? Usein puhutaankin vain siitä, että ihmiset ovat ainoita eliöitä, joilla on kuolemanjälkeinen elämä. Tällöin kuitenkin syntyy ongelma, koska ihmisen määritelmä ei voi koskaan olla täysin selvä. Oliko neanderthalin ihmisellä kuolemanjälkeinen elämä? Entä homo erectuksella?

Koska tällainen rajaus ei ole tehtävissä, ainoa vaihtoehto on olettaa, että kuolemanjälkeinen elämä olisi kaikilla mahdollisilla eliöillä. Tämä olisi täysin absurdia, koska ihmiset tuskin hyväksyisivät esimerkiksi bakteereiden kuolemanjälkeistä elämää.

Pitäisin siis vaihtoehto A:ta kaikkein todennäköisimpänä, koska kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole esitetty riittävää näyttöä ja tietyt loogiset päättelykulut tekevät kuolemanjälkeisestä elämästä absurdin ja epäloogisen käsityksen. En kuitenkaan voi täysin kiistää kuolemanjälkeisen elämän ajatusta, joten olen avoin vastaanottamaan todisteita siitä, että tällainen mahdollisuus todella on.

A:n ja B:n väliltä, kallistuen kuitenkin A:han.

Kohta A.

Elämää se on lahoaminenkin. Ja mätäneminen.

Kun aivojen toiminta lakkaa, sydän pysähtyy ja lääkäri on todennut exituksen.
Se on siinä sitten.
Miksi pelätä kuolemaa ja leikkiä, että olisi jokin varatie jatkolle.

Jos mikään ei ole varmaa, niin kuolema on 100% KAIKILLE varma.
Yksikään ei ole vielä takaisin tullut.
Oli rikas, kuuluisa, uskomaton, mullassa ei enää mahtailla.

A) Ei ala - elämä loppuu kuolemaan..

Riippumatta siitä, onko ihmisellä jokin sielu, joka jatkaa kuoleman jälkeen, ei se sielu ole enää ihminen.

D) Ihmisen elämä jatkuu muodossa tai toisessa..

Ainakin kaikenlaisten hajottajabakteerien muodossa, joita ihmisen kehossa jatkuvasti on.

A)

Jos sinulla on jälkeläisiä, osa geeneistäsi on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle.

Buddhalaisista aika moni taitaa olla ateisti, mutta kaikki heistä taitavat uskoa jälleensyntymiseen.

Arvaan villisti, mutta mielikuvituksettomasti A) - B)

Järkeni ja koko elämäni ajan rakentunut maailmankuvani sanoo A) - ja pari erikoisempaa mutkaa kokemuksen suoraviivaisuudessa sanoo, että B) ei voi olla pois suljettu vaihtoehto.

B!

Kuten itse olen aikaisemmin maininnut, on tyhmyyttä väittää olevansa varma! Lempi sanontojani ovatkin Montaignen ''It is somewhat presumptuous to disdain or condemn as fake that which does no appear likely''

Fakta toisaalta on se, että fyysinen elämä loppuu kuoleman jälkeen. Sen tietää jokainen joka ei ole täysin harhainen! Mutta se, onko fyysinen todellisuus ainoa todellisuus, vai vain tietyn tason manifestoituminen, on eri asia, ja samalla tieteellisesti paradoksaalinen...Miten voisimmekaan todistaa fyysisestä todellisuudesta ulkopuolella olevan todellisuuden todeksi fyysisillä todisteilla? :) Think about it!

A, aivan ehdottomasti.

Elimistössäni oleva aines kuitenkin jatkaa "elämää" tällä pallolla luonnollisen kiertokulun kautta. Jotkut ajatukseni, oivallukseni, työssä saavuttamani tulokset, lapselleni kertomani asiat jne. jäävät myös "elämään".

A, B ja D.

Ja B on vain mukana siksi. Että jos siellä jotain on niin sitten näen kun näen. :)

Voinen vastata, vaikken ateisti olekkaan. Syystä siitä, kun mielenkiinnolla lueskelin näitä ateistien antamia vastauksia, ja etenkin kun

tuo yleisin vastaus A) sattuu minunkin pirtaani ja myötäilyt siitä, että kehon (ainakin lihan osalta) 'eläminen' jatkuu sitten jossakin toisessa muodossa. Luista en nyt sitten oikein tiedä!

Ja Miss Xsessive totesi tai siis myötäili näin: "Olemassaolo jatkuu toisessa muodossa, koska materia ei häviä. Mutta se olemassaolo ei ole enää minun (minuuteni, persoonani) olemassaoloa."

Olen tässäkin näkemyksessä aivan samaa mieltä. Ja jopa Hra Ertertin, tuon lapsukaisen, kanssa: ””Riippumatta siitä, onko ihmisellä jokin sielu, joka jatkaa kuoleman jälkeen, ei se sielu ole enää ihminen.””

Mutta sitten tuo kohta D), kannattajansa silläkin, jopa ateistisen käsityksen omaavalla ja niin minullakin. Koska tässä ketjussa ei ole nostettu esille sitä tärkeintä 'jujua', eli käsitettä henki. Ja jos tässä kohtaa voisi esilletuoda viisaiden ihmisten käsityksiä esimerkiksi sielusta, niin esimerkiksi:

Demokritos on todennut näin: että sielu ei ole kuolematon, koska keho ei muutu kevyemmäksi, vaikka sielu siitä ihmisen kuollessa poistuikin. Ja hänen käsityksensä mukaan sielun toiminta perustui tuliatomeihin, jotka osana kehoa pitivät kehon ainoastaan lämpimänä niin kauan, kunnes ihminen kuoli.

Eli hänen näkemyksensä lähentelee myös ateistisen käsityksen omaavan ihmisen näkemystä?

Mutta mikä mielenkiintoisinta, se käsite henki, jos sitä nyt käsitteeksi voi edes luonnehtia, etenkin kun (ymmärtääkseni) sielu ja henki mielletään niin hämmentävän usein yhdeksi ja samaksi.

Ja kuitenkin kun (kuten ateistikin myöntää) on käsillä tilanne jossa keho ja sielu ovat yhtä, niin ei jää muuta kuin tuo henki vastaan kehon ongelma.

Ja aika suuri sellainen ongelma onkin, koska henki on jotakin sellaista täysin aineetonta, jota ei kehon/sielun 'katoaminen' kosketa eikä täten tule/joudu kosketuksiin aineellisen kanssa (=keho/sielu). Ja esimerkiksi Rene Descartes on ratkaissu tämän ongelman erittäin yksinkertaisesti, eli jumalan avulla.

Ps. Ja kannattajansa tuolla B vaihtoehdollakin on, siis kuitenkin on!