Kerro mielipiteesi sairauskertomuksestani?

Haluaisin kuulla mielipiteenne sairauskertomuksesta ja siitä, kannattaisiko minun hakeutua hoitoon yksityiselle puolelle.

Olen 23-vuotias aiemmin perusterve nainen. Hakeuduin joulukuussa 2011 päivystykseen korkeiden verenpainearvojen vuoksi, tuolloin verenpainelukemani olivat päivystyksessä mitattuna 140/160. Pulssini oli yli 140 päivystyksessä. Päivystyksessä verenpaineitani alennettiin lääkkeillä ja minusta otettiin sydänfilmi sekä tulehdusarvot, jotka normaaleita. Jäin käsitykseen, että minun epäiltiin ottaneen lääkkeitä tai huumeita, koska sitä minulta kysyttiin ja pulssini oli niin mahdoton. Näin ei todellakaan ollut.
Hakeuduin tammikuussa 2012 terveyskeskukseen pitkään jatkuneiden korkeiden verenpainearvojen vuoksi. Pulssini oli levossa yli 90 ja käytännössä ympäri vuorokauden yli 100. Tämän mittasi myös terveyskeskuslääkäri ja eri lääkäreiden mittaamana vastaanottokäynneillä verenpaineeni olivat aina vähintään lievästi kohonneet.
Terveyskeskuksessa lääkäri määräsi minulle Propral- lääkityksen annoksella 1-3x1 päivässä tarpeen mukaan, tämä korkean sykkeen hoitoon. Lääkäri toi ilmi mahdollisuuden, etä kyseessä olisi paniikkihäiriökohtaus. Tässä en ole itse samaa mieltä, minulla ei koskaan ole ollut taipumusta stressiin tai sosiaalisten/julkisten tilanteiden pelkoa tai muuta jännittämistä. Syke ja verenpaineet olivat tuolloin korkeat niin levossa kuin rasituksessa, yöllä ja päivällä (mikä viittaa paniikkihäiriöön?). Lääkäri otatti minusta myös toisen sydänfilmin, jossa ilmeisesti joissain aalloissa (kai S-aalloissa joka kuvaa kammioiden supistumista) oli "jotain" mainittavaa, ei kuitenkaan toimenpiteitä vaativaa.

Keväällä 2012 verenpaineeni olivat lähes jatkuvasti lievästi kohonneet. Tulin maaliskuussa raskaaksi ja raskausviikolla 7 neuvolassa mitattiin lievästi kohonneet verenpaineet, yläpaineeksi saatiin 138. Tämä laitettiin neuvolassa jännityksen syyksi, vaikka kerroin aiemminkin minulla olleen korkeita verenpainelukemia. Raskauden toisen kolmanneksen aikana äidin elimistön verimäärä lisääntyy ja lähes kaikilla verenpaineet laskevat. Olen nyt toisella kolmanneksella ja verenpaineeni ovat olleet hyvät......

Tämän lisäksi jo alkuvuonna 2012 olin terveyskeskuskäynneillä tuonut ilmi hengenahdistusta, jonka läheisenikin olivat huomanneet. Hengästyin siitä, että käveli portaat toiseen kerrokseen ja sillalla kävelyllä jouduin hiljentämään askeliani voimakkaan hengenahdistuksen vuoksi. Puhuminen ei onnistunut hengenahdistuksen aikana. Alkuvuonna minulla oli usean kilon turvotuksia ja kasvoni ja käteni olivat turpeat.

Kesäkuussa 2012 hakeuduin terveyskeskukseen erittäin voimakkaiden rintakiputuntemusten vuoksi. Kolmen viikon ajan olin ajoittain, noin 4-5 kertaa, tuntenut voimakasta paineen tunnetta rinnassani. Kahdesti näistä kerroista olin mökillä, jossa jouduin olemaan koko illan vuoteessa voimakkaiden rintatuntemusten vuoksi. Tässä vaiheessa aloin epäillä, että paniikkihäiriökohtaus tai psyykkisen syyn aiheuttama kohtaus ei voi olla kyseessä. Rintakipuun ei liittynyt sosiaalista tai julkista tilannetta tai ahdistusta. Olin jo aiemmin tuonut tämän ilmi lääkäreille.

Rintakipukohtaukset kestävät kolmesta viiteen tuntiin. Kipu on voimakkuudeltaan siedettävää, mutta niin kovaa että muun asian tekeminen samaan aikaan ei onnistu. Rintakipu ei oikeastaan ole kipua vaan paineen tunnetta rintakehän alueella. Närästystä tai vatsaongelmia minulla ei ole ollut. Pääkipua tai huimausta ei ole ollut. Oireeni ovat aiemmin korkea verenpaine, joka tasaantunut normaaliksi raskauden toisen kolmanneksen aikana, aiemmin korkea pulssi, joka myös laskenut normaalitasolle, hengenahdistus rasituksessa sekä rintakipukohtaukset.
Suvussani on sydän- ja verisuonitauteja. Lähisukulaiseni on saanut työikäisenä keuhkoveritulpan, mummini eläköitynyt 20vuotta aiemmin kuin normaalisti sydänperäisistä syistä ja toinen mummini sairastaa sydänsarkoidoosia. Olen nyt toistuvasti hakeutunut hoitoon verenpaineideni ja rintakiputuntemusten vuoksi. En koe, että olisin päässyt mihinkään tarvittavaan jatkotutkimukseen sydänperäisten ongelmien poissulkemiseksi.

Ainoa, mitä tutkimuksissa on käynyt ilmi, on että S-aallossa oli jotain EHKÄ poikkeavaa ja kaliumtasoni oli 0,1 yksikköä normaalin alapuolella eli erittäin lievästi. Pitäisikö minun olla huolissani ???????

Oman terveyskeskukseni lääkärit ovat ulkomaalaisia ja tänään kävin akuuttiajalla iltapäivällä, ehdotti verenpainelääkitystä (vaikka verenpaineet normaalit), koska rintakipujen syy on todennäköisesti verenpaine. Kysyin miten voisi olla mahdollista että syy on verenpaine, joka nyt on matala ja eikö verenpaineen nousukin olisi ongelma, joka vaatisi selvittelyä? Ei mitään järkeä.