Onko tarpeellista vakuutella, että minä uskon Jumalaan ja sillä tulen jotenkin autuaaksi tai pääsen taivaaseen. Eikö tuo ole teeskentelyä, sillä olen mielestäni aivan varma, että ei ihminen aivan rehellisesti voi sanoa, että uskon ehdottomasti Jumalaan ja kaikkiin niihin oppeihin, joita kirkko edustaa.
Jos sanoo rehellisesti, että en minä eikä kukaan toinenkaan voi tietää todeksi noita asioita, mutta siitä huolimatta voi yrittää elää niin kunnolla kun pystyy ja ehkä kuitenkin toivoo, että tuossa kaikessa olisi jotakin suurempaa takana.
Oikeaa uskoa ei ole mielestäni se, että vakuuttelee sellaista, mitä ei todella rehellisesti usko. Vilpitön epäuskokin on parempi ja on Jumalan aliarvioimista luulla, että vilpillisesti vakuuttelemalla tulisi jotenkin paremmaksi ja kelvollisemmaksi.
Jos sanoo rehellisesti, että en minä eikä kukaan toinenkaan voi tietää todeksi noita asioita, mutta siitä huolimatta voi yrittää elää niin kunnolla kun pystyy ja ehkä kuitenkin toivoo, että tuossa kaikessa olisi jotakin suurempaa takana.
Oikeaa uskoa ei ole mielestäni se, että vakuuttelee sellaista, mitä ei todella rehellisesti usko. Vilpitön epäuskokin on parempi ja on Jumalan aliarvioimista luulla, että vilpillisesti vakuuttelemalla tulisi jotenkin paremmaksi ja kelvollisemmaksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se, mitä kirjoitat, on aivan totta. Toisaalta emme kumminkaan voi tietää, mitä muitten ihmisten mielessä liikkuu. Jos Jumala antaa jollekulle uskon varmuuden, hän voi ihan rehellisesti kertoa uskovansa täysillä.
Minäkin uskon, että ihminen tarvitsee uskoa, mitä se sitten onkaan ja millä tavalla uskoo ja mihin. Turhaa vain mielestäni on vakuuttelu siitä, että minä uskon Jumalaan ja sillä tavalla vaan pitääkin olla.
Jokainen varmaan heikkoina hetkinään tai vaikeitten tilanteiden edessä turvautuu vaikkapa rukoukseen vaikka ei siihen ihan vilpittömästi uskokaan. En pidä sitä vääränä vaan rehellisyytenä itseään ja "Jumalaansa" kohtaan.
Pelastava usko ei ole uskottelua. Se on Jumalan lahja Jeesuksen sovitustyön kautta. Kysymys on: hyväksymmekö Jumalan tarjouksen vai hylkäämmekö?
Onko lahja armon vai tekojen perusteella?
Joitakin tärkeitä perusasioita lyhyesti:
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastus.htm
Tuo nyt on minun mielestäni sitä liturgiaa, joka kuulee paljon, mutta joka ei itse asiassa sano yhtään mitään.
Niinkuin sanoin, niin minäkin uskon tai ainakin toivon olevan jotakin, muta en voi tuollaiseen helppohintaiseen liturgiaan uskoani perustaa.
En kuitenkaan väheksy niitä, joille tuollainen antaa elämään sisällön ja turvan. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi