HIstoria tunnustettava

On alue X, jonka väestö puhuu kieltä x.

Sen vierellä on alue Y, jonka väestö puhuu kieltä y.

Alueesta Y alkaa muotoutua valtio ja se laajenee oman aikansa miekkalähetyksellä valtaamaan myös alueen X ja tuottaa sinne joukon kieltä y puhuvia ihmisiä. Pikkuhiljaa alueen X hallinto ja omaisuus valuvat kieltä y puhuville ja osa kieltä x puhuvista vaihtaa kielensä siihen.

Nykykäsityksin kieltä y puhuvat ottavat ylivallan. Kielen y puhujien lukiumäärä ei kuitenkaan nouse korkeaksi, vaikka kieltä x puhuvilla on keskimäärin rankemmat olot ja kuolleisuus korkeampaa. Tällaista toimintaa paheksuttaisiin nykyisin erittäin ankarasti, mutta tuolloin asiaa ei ymmärretty.

Näin kieli y jäi ylivertaiseen asemaan alueella pitkäksi aikaa. Alkoi jopa näyttää todennäköiseltä, että kieli x katoaisi. Harvat kieltä x puhuvat pääsivät osaksi korkeampaa opetusta ja heilläkin oli tunne siitä, ettei kieltä x voi nostaa sivistyskieleksi.

Maailmalla muutosten tuulet nostivat kuitenkin kansan kielten arvoa ja näin jopa kieltä y puhuvista osa pyrki nostamaan kielen x sille kuuluvaan arvoon, tosin toinen ja laajempi osa taas yritti estää kielen x nousemisen.

Kun kieli x sitten ulkopuolisen vallan myötävaikutuksella pääsi nousemaan, oli vauraus ja valta lujasti kytköksissä kieleen y. Kieltä y puhuvat onnistuivat hidastamaan kielen x nousua ja lopulta saamaan omalle kielelleen jota siis maassa puhuttiin joidenkin prosenttien osuudella, yhtä merkittävän aseman kuin maan ikiaikaiselle pääkielelle.

Kielen y puhujat myös hellivät ajatusta, että koska heidän kielensä oli ollut vanhoina vaikeina aikoina se vallan ja voiman kieli, y olikin itse asiassa kieli, jota kaikkien valtioksi muodostuneella alueella X elävät olivat velvollisia opiskelemaan - historiallisista ja kulttuurisista syistä, vaikka kieltä ei enää alueella tarvittu.

Loogisesti tämä ei tunnu luonnolliselta
- kieli y tuodaan maahan väkivalloin
- kieli y pysyy pienenä vähemmistökielenä mutta on valtaapitävien kieli
- kieli x alueen valtakieli ei päässyt kehittymään, koska se kuului aikaan
- kieli x, määriteltiin vain alueen toiseksi kansalliskieleksi, vaikka se on alueen ainoa ikiaikainen pääkieli ja ainoa kieli, jota alueella X oikeasti tarvitaan

Mitä enemmän tätä historiallista kuviota katsoo, sitä järjettömämmältä tuntuu se kielen y puhujien käsitys, että heillä on oikeus vaatia kielensä oppimista kaikilta alueen X asukkailta.

Kieli y voi olla merkittävä siellä, missä sitä äidinkielenään puhuvien määrä on vähintään kolmannes, mutta se on korkeintaan kansallinen vähemmistökieli. Missään tapauksessa kieltä y puhuvat eivät voi vaatia kaikkia muita alueella eläviä opiskelemaan kieltään ja pitää sitä keinotekoisesti keskeisessä roolissa alueen kulttuurissa.

Se, että historiassa ei osattu arvostaa alueen rahvaan alkuperäistä kieltä, jota alueen ehdoton enemmistö on kaiken aikaa puhunut, ei voi antaa oikeutta vaatia vanhan vääristyneen suhtautumistavan nostaman kielen osaamista myös tässä ajassa.

Mikäli taas kielen y puhujat ystävällisesti tunnustavat tosiasiat he voivat olla aidosti ylpeitä omasta vähemmistökielestään ja siitä, että sillä on oma historiansa tässä maassa surullisine mutta myös iloisine käänteineen.