Papin kanssa puhuminen

Ehdottomasti vain rohkeasti yhteydenotto sen tutuimman/lähimmän papin kanssa. Itsekin olin samanlaisessa tilanteessa puoli vuotta sitten.

Oletko joskus kokeillut rukoilla? Hän odottaa oven takana, mutta se vaatii että sinä avaat oveet ja kutsut häntä tulemaan elämääsi myöntämällä että tarvit häntä.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." - J. Kristus

Itselläni elämä muuttui täysin ja voin sanoa, että ihmisellä on sydämmessä Jeesuksen mentävä reikä, ja sitä ei voi peittää millään muulla, vaikka yritystä itsellänkin oli.

Tässä mielenkiintoisia kokemuksia uskoon tulosta ja särkyneestä elämästä. Ruukku pitää särkeä, että se voidaan valaa uudestaan:
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=303
http://www.youtube.com/user/Todistajat/videos?sort=p&view=0

Herra sinua siunatkoon ja varjelkoon!

Hei,

Ymmärrän ajatuksiasi aika hyvin koska on ollut itselläkin elämänhalun kanssa ongelmia monasti. En myös usko Jumalaan ja olen melko varma etten tulekaan uskomaan. Uskoisin silti että papille voi puhua vaikka et olekaan uskova. Kyllä papilla pitää olla sen verran ihmisläheisyyttä että kuuntelee ja on läsnä ateistillekin.

Alkoholi on huono juttu mutta siitäkin voi päästä eroon. Älä kuitenkaan syytä itseäsi juomisesta äläkä muustakaan. Pitää antaa itselleen anteeksi. Korjaat sen minkä pystyt vähitellen ja ole vaatimatta itseltä kerralla liikaa. Vertaistuki on hyvä idea ja suunnitelma. Juuri nyt sinun kannattaisi olla itse saamassa sitä ja myöhemmin ehkä itse vetää sellaista ryhmää.

Itsemurha on usein lopullinen ratkaisu tilapäiseen ongelmaan, eli liioittelua. En kiellä etteikö ole moni tehnyt itsemurhaa hyvistä syistä, mutta suurin osa itsemurhista on siinä mielessä turhia että asiat olisivat ratkenneet muutoinkin ja elämästä tullut taas mielekästä. Sinun kohdallasi tekstisi perusteella on sinulla ongelmia jotka on hoidettavissa kuntoon.

Kyllä sinun elämäsi ja sinä olet yhtä arvokas kuin muutkin. Se on sanomattakin selvää. Aina kaikista ei tietenkään tunnu sille. En voi sanoa sinulel että Jeesus rakastaa sinua, koska en usko, mutta voin sanoa että maailmassa on vielä lähimmäisiään rakastavia ihmisiä.

Ette arvaa, miten kyyneleet valuen luin kirjoituksenne. Kiitos niistä!

Olen joskus koittanut rukoilla ja lukea Raamattuakin, mutta eipä ole uskon häivääkään minuun mistään tarttunut. Se harmittaa välillä, vaikka eipä kai uskovankaan elämä pelkkää ruusuilla tanssia ole.

Ajatus siitä, että maailmassa todella on lähimmäisenrakkautta on niin kaunis, että se saa minut itkemään. Jos jostain saisin ihmisen lähelleni, joka sanoisi, että välittää siitä, miten minun käy. Itse kun en kohta enää välitä.

Yksinäiset illat ja yöt pelottavat. En pysty antamaan itselleni mitään anteeksi, vaan vatvon kaikkia tekemiäni virheitä loputtomiin ja vihaan itseäni aina vain enemmän.

Hain kaupasta hedelmämehua. Tänään en ota illalla olutta tai siideriä. Koitan noin pienestä asiasta iloita. AA:ssakin sanottiin, että pitää huolehtia vain tästä hetkestä, mennyttä ei voi muuttaa eikä tulevaa tietää. AA:ssakin meni se korkeimpaan voimaan luottaminen niin yli hilseen, etten voinut sitä ohjelmaa täysin sisäistää.

Jos sinne papille sitten soittaisi, niin voinko mennä muuhun kuin omaan seurakuntaan? Olen nimittäin kesätöissä seurakunnalla enkä haluaisi siellä levitellä tätä ahdinkoani. Kynnys puhua toiselle ihmiselle kasvokkain tästä kaikesta on joka tapauksessa hyvin korkea, vaikka keskustelu on juuri sitä, mitä niin paljon kaipaan.

Jospa tämän sattuisi joku pappi lukemaan ja kertoisi rehellisesti, olisiko kovin ärsyttävää tai jopa suututtavaa, jos tällainen pakana hädässään kääntyisi papin puoleen? En halua pilata kenenkään työpäivää tai loukata uskoa tai uskovaisia.

Hei,

Hienoa, että jaksoit kirjoittaa ja pyytää apua. Jo se on iso juttu. Heti alkuun sanon: elämäsi on ehdottomasti elämisen arvoista. Eikä vain lapsesi, vaan ihan itsesi vuoksi myös.

Elämänhalun hiipuminen on aina tunnetila, jossa on hyvä hakeutua puhumaan jonkun - vaikka sitten papin kanssa. Missään tapauksessa et "käytä hyväksesi" tai ole "törkeä" näin tehdessäsi. Papit ovat lähimmäisenrakkauden työssä ja palvelutyössä riippumatta kohdattavan lähimmäisen uskonnollisesta katsomuksesta tai seurakuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta.

Papit eivät kysele keskusteluavun pyytäjältä uskonnollisesta vakaumuksesta. Ja vaikka se olisi tiedossakin, "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" lienee ohjaava tekijä meille kaikille: olla lähimmäinen jokaiselle tarvitsevalle.

Papeilla on kaikessa kuulemassaan ehdoton vaitiolovelvollisuus, joten siitä, että mahdollinen keskustelusi päätyisi naureskelun kohteeksi, on turha olla huolissaan, niin ei voi käydä. Sielunhoidollisia keskusteluja ei saa kirkkolainkaan mukaan jakaa eteenpäin ja teologisesti ottaen puhuessasi papille sielunhoitotilanteessa puhut ikään kuin hänen kauttaan Jumalalle - joten pappi on vain välikäsi joka kuuntelee.

Sen lisäksi, että voit ottaa yhteyttä lähiseurakuntasi pappiin, voit myös puhua kirkon työntekijän kanssa netissä (parhaiten siellä on työntekijä paikalla iltapäivä- tai ilta-aikaan): http://www.facebook.com/kirkkosuomessa/app_177794048978925
Chatissä käyty keskustelu ei tallennu mihinkään, kirjautuminen tapahtuu nimettömänä (vaikka kirjautuisit mahdollisen facebook-tilisi kautta), ja samat vaitioloon liittyvät velvollisuudet sitovat myös chat-työntekijöitä.

Tässä siis ihan konkreettisia vastauksia esittämiisi kysymyksiin. Lisäksi haluan sanoa Sinulle, että oli todella hienoa ja rohkeaa kirjoittaa tänne, se on toivottavasti ensimmäinen askel kohti parempaa. Paras mitä äkkiseltään tähän keksin Sinulle sanoa on ikivanhan siunauksen sanat:
Herra siunatkoon Sinua
ja varjelkoon Sinua
Herra kirkastakoon kasvonsa Sinulle
ja olkoon Sinulle armollinen
Herra kääntäköön kasvonsa Sinun puoleesi
ja antakoon Sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Voimia elämääsi. :)

Tiina-pappi

Saattaa olla, että ensi viikolla otan yhteyttä pappiin. On tämä aika pelottavaa, kun kesäaamun aurinko paistaa, mutta itse olen synkkyyttä täynnä. Lapseni tulee tänään mummolasta kotiin. Minun pitäisi jaksaa siivota ja laittaa ruokaa. Kaiken lisäksi pitää pystyä esittämään iloista ja energistä, vaikka todellisuudessa haluaisin vain maata paikallani.

Tuo vaitiolovelvollisuus minua aina epäilyttää. Eivätkö seurakunnan työntekijät kuitenkin keskenään puhu näistä asioista?

No, oli miten oli: jos menen toiselle paikkakunnalle papin tavatakseni, ei minua siellä kukaan tunne.

Keskusteluavun lisäksi pitäisi ehkä miettiä muitakin keinoja selvitä tästä masennuksesta. Pappi ei tosiaan ole lääkäri. Luulen, että pohjimmiltaan mikään muu ei voi auttaa kuin oman asenteen ja ajatusmaailman muuttaminen. Siinä keskustelu voi olla isokin apu. Huomaan usein, miten omat ajatukseni kiertävät kehää koko ajan, mutten osaa kierrettä pysäyttää. Netin kautta keskusteleminen ei tunnu hyvältä ajatukselta. Kaipaan ihmistä, jota voin katsoa silmiin.

Raskain askelin tulee tämäkin päivä kuljettua. Illalla piilotan ahdistukseni kunnes luen lapselleni iltasadun ja hän käy nukkumaan. Sen jälkeen koko masennus vyöryy taas ylitseni ja estää minua nukkumasta.

nimim. "Magdala",

Iso kiitos sinulle, että kirjoitat avoimesti ja rehellisen tuntuisesti tuskallisesta tilanteestasi.

Erityisesti sinulta haluan pyytää anteeksi eräissä yhteyksissä käyttämääni "ihmisraunio" -sanaa. Olen viitannut sillä lähinnä 1) heihin, jotka ovat joskus uskoneet, mutta ovat sittemmin luopuneet siitä. Lisäksi viittaan sillä 2) heihin, jotka eivät millään tavalla halua myöntää, että heidän ajattelussaan Jumalasta, uskosta ja uskovista edes saattaisi olla perustavaa laatua olevia väärinymmärryksiää. Itsevarmoina, omahyväisinä, ylimielisinä, ylpeinä ja röyhkeinä he tulevat tänne ivaamaan ja moittimaan uskovia, aivan kuin ajankulukseen ja huvikseen.

Noita kahta ihmisryhmää olen tuolla sanalla halunnutkin hieman satuttaa, että vaikkapa edes sen kirpaisun kautta löytyisi motivaatiota kuunnella Jumalaa, joka ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan s**tanan valheiden ajamina niin murheelliseen tilaan missä he ovat - sitä täydellisesti itse ymmärtämättä.

Ihan objektiivisesti ajateltuna me kaikki olemme täällä eräänlaisia "ihmisraunioita". Meillä kaikilla on lihassamme (siis siinä "vanhassa ihmisessämme") yhä syvenevät haavat, jotka s**tana sai aikaan ensimmäisen ihmisen luopumuksessa. Näin ollen yksikään meistä ei ole millään tavalla toista ihmistä parempi, ei uskottomana eikä uskovana. Ymmärrän kuitenkin, että tuo käyttämäni sana voi satuttaa myös heitä, joille en tarkoita sitä, ja joita en halua satuttaa enää yhtään enempää kaikkien niiden tuskien lisäksi, mitä esim. sinäkin elämässäsi olet kohdannut.

En minä oikeastaan tiedä, onko oikein käyttää tuota ilmaisua ("ihmisraunio") kenestäkään. En ole varma, pyhittääkö tarkoitus tällaisia keinoja. Ehkäpä ei - onhan niiden kovat muuritkin ympärillään esiintyvien ihmisten sisällä kuitenkin se pieni ja turvaa etsivä lapsi, jota ei kenelläkään ole oikeutta satuttaa.

Olen usein itse esiintynyt täällä yhtä ylimielisesti ja omahyväisesti, kuin mistä niin mieluusti tahtoisin syyttää vain s**tanan valheisiin ja ansoihin takertuneita.

Anteeksi.

TMIV

Jos sinulla Magdala on todellinen ja aito hätä, niin älä missään nimessä mene pappien puheille. Käytäntö on osoittanut, että todellisessa avuntarpeessa papit eivät osaa antaa minkäänlaista apua. He lässyttävät vain turhia asioita pyrkien ikäänkuin "huumeruiskulla" poistamaan ihmisen syvällä sydämessä olevan hädän. Näin ovat AINA JA JOKAKERTA aidosti hädässä olleet kertoneet.

Sinun tulee hakeutua aidon uskovan luo, jonka varmasti tiedät uskovaksi henkilöksi ja kertoa hänelle hätäsi ja ongelmasi. Ja jokainen suomalainen tuntee ainakin yhden uskovan, jonka puoleen voi kääntyä. Näin voit turvallisessa ilmapiirissä sielunhoidollisesssa keskustelussa purkaa asiasi ja saada rukousapua siinä paikassa ja sitten myöhemmin esirukouksia. Kukaan pappi ei voi hädänalaista auttaa - vain Jeesus Kristus voi ja Hänet voi kohdata aidosti Jeesukseen uskovan luona.

Voi pappikin olla uskossa ja antaa rukousapua.

Juhannuksena on muuten Keuruulla taas suuri konferenssi jonne on helppo soluttautua anonyymisti ja mennä vaikka rukoustelttaan sielunhoitajaksi koulutetun kanssa rukoilemaan. Ihana paikka kuulemani mukaan. Unohtuupa siinä samalla Juhannuksen perisuomalainen viettotapakin.

Kiri kiri Keuruulle