negatiivisuus ja mielenkiinnon puute

Olen ollut masentunut vaihtelevasti jo varmaan yläasteen alusta, mutta diagnoosin sain vasta muutamia vuosia sitten.
Olen nyt 25 vuotias ja mun elämässä ei ole mitään muuta kuin työ. Eikä mua suoraan sanottuna kiinnostakkaan. Ajatuskin lapsista, parisuhteesta, velan hankkimisesta esim. taloa varten saa mut vaan ärsyyntymään.
Nykyään vietän yhä enemmän aikaa yksikseni.
Ottaa oikein päähän ihmisten järjestämän juhlatkin mihin on ns. pakko osallistua.
En jaksa mennä katsomaan iloisia ihmisä saatikkaa kuuntelemaan heidän elämäänsä mikä on turhuuksia täynnä. Milloi parutaan katkennutta kynttä ja milloin pettävää puolisoa. Mietin aina vain hiljaa mielessäni että mitä vittua säkin meikkaat ei se susta kauniinpaa tee taikka mitä sä parut jonkun äijän perään ootko niin tyhmä ja säälittävä ette tajua että yksin on parempi elää??... jne.
Ja sitten kun multa aletaan kysellä jotain et mites sun miesjutut jne, niin voi vittu kun EI MUA KIINNOSTA. Ja kukaan ei tajua... ei sitten millään kaikki on niin vitun säälittäviä ettei elämää voi olla ilman miestä vaikka petturi ja pukki olisikin...

Oikeasti haluaisin muuttaa johonkin erämaahan eroon kaikista turhista ihmisistä.
Myös itseni tappaminen käy mielessä harvase tunti. En kestä tätä yhteikuntaa enkä näitä ihmisiä. Pidän kaikkea niin turhana varsinkin itse elämää.