SYNNIN SUMU
(MARTTI SIMOJOKI: PÄIVÄN SANA 17.6.)
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin SUMUN" (Jes.44:22).
Raamattu puhuu pimeydestä, joka täyttää sielun. Raamatussa on myös lupaus, että Herra pyyhkii synnin pois niinkuin sumun.
Sumussa liikkuminen on vaikeaa. Varsinkin laivan on vaarallista kulkea sumussa. Ei nähdä, minne mennään.
Kun Raamattu puhuu synnin sumussa olemisesta, silloinkin tarkoitetaan vaarallista tilannetta; ei tiedetä, minne ollaan menossa ja siitä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Synti sokaisee ihmisen.
Synnin sokaisema ihminen saattaa elää huoletonta elämää. Hän ei itse huomaa, mitä tekee ja minne menee. Hän luulee olevansa turvassa, mutta itse asiassa onkin kulkemassa kohti suurta onnettomuutta. Hän luulee olevansa oikeassa, mutta kulkeekin kohti kadotustaan.
Jumalan tietä kuljettaessakin kannetaan vielä mukana pahanilkistä sydäntä, joka alituiseen uhkuu tuota ilkeätä ja vaarallista myrkkyä...sydämestä lähtevät pahat ajatukset, himot ja halut.
Mutta Herra pyyhkii tuhoisan sumun. Ei vain kerran, vaan jatkuvasti. Sen tähden häntä on alati etsittävä, hänen apuansa huudettava, hänen lähellensä pyrittävä.
Kristillisyys on alusta loppuun saakka sitä, että syntinen ihminen pyytää saada asioida Herran Kristuksen kanssa.
Niin pian kuin tämä sisällinen uskonharjoitus lakkaa, sieluun tulee taas sumua, joka vie eksyksiin.
(MARTTI SIMOJOKI: PÄIVÄN SANA 17.6.)
(MARTTI SIMOJOKI: PÄIVÄN SANA 17.6.)
"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin SUMUN" (Jes.44:22).
Raamattu puhuu pimeydestä, joka täyttää sielun. Raamatussa on myös lupaus, että Herra pyyhkii synnin pois niinkuin sumun.
Sumussa liikkuminen on vaikeaa. Varsinkin laivan on vaarallista kulkea sumussa. Ei nähdä, minne mennään.
Kun Raamattu puhuu synnin sumussa olemisesta, silloinkin tarkoitetaan vaarallista tilannetta; ei tiedetä, minne ollaan menossa ja siitä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Synti sokaisee ihmisen.
Synnin sokaisema ihminen saattaa elää huoletonta elämää. Hän ei itse huomaa, mitä tekee ja minne menee. Hän luulee olevansa turvassa, mutta itse asiassa onkin kulkemassa kohti suurta onnettomuutta. Hän luulee olevansa oikeassa, mutta kulkeekin kohti kadotustaan.
Jumalan tietä kuljettaessakin kannetaan vielä mukana pahanilkistä sydäntä, joka alituiseen uhkuu tuota ilkeätä ja vaarallista myrkkyä...sydämestä lähtevät pahat ajatukset, himot ja halut.
Mutta Herra pyyhkii tuhoisan sumun. Ei vain kerran, vaan jatkuvasti. Sen tähden häntä on alati etsittävä, hänen apuansa huudettava, hänen lähellensä pyrittävä.
Kristillisyys on alusta loppuun saakka sitä, että syntinen ihminen pyytää saada asioida Herran Kristuksen kanssa.
Niin pian kuin tämä sisällinen uskonharjoitus lakkaa, sieluun tulee taas sumua, joka vie eksyksiin.
(MARTTI SIMOJOKI: PÄIVÄN SANA 17.6.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
VIRSI 201
1.
Tänne, Jeesus, tulimme
pyhää sanaas kuullaksemme.
Ole itse kanssamme,
siunaa sana sieluillemme.
Irrota nyt maasta mielet,
kiitokseesi käännä kielet.
2.
Sokaistu on järkemme,
synnin sumu sielun peittää.
Siis, oi Jeesus, valaise,
auta hengelläsi meitä.
Uudeksi luo sydämemme,
että sanaas tottelemme.
3.
Jeesus, valo maailman,
sydämiimme aina loista.
Kirkas kuva Jumalan,
sielun pimeys jo poista.
Anna meille uusi mieli,
uudet korvat, uusi kieli.
Tapiolta hyvä avaus jossa evankeliumin ydin syntien anteeksiantaminen ja saaminen on esillä. Syntien anteeksisaaminen on siis kaksitahoista; Jumala antaa anteeksi ja ihminen saa anteeksi Jumalalta.
http://www.jaikal.se/48683142
>>> Sen tähden häntä on alati etsittävä, hänen apuansa huudettava, hänen lähellensä pyrittävä >>>
Tuosta niin 'hurskaasta' tekstistä puuttuu vain jotain uskovalle olennaista, joka sisältyy näihin sanoihin: "Kristus teissä, kirkkauden toivo". Me joko olemme hänessä tai emme ole.
Kirjoitus vie sumuun. Ja siellähän te jo olettekin armovälineinänne. Oikeinpa edesmennyt arkipiispanne sanoi
>>> Synnin sokaisema ihminen saattaa elää huoletonta elämää. Hän ei itse huomaa, mitä tekee ja minne menee. Hän luulee olevansa turvassa >>>
Yksikään luterilainen tai helluntailainen ei ole turvassa ellei ole uskonut ja vastaanottanut vapahtajanaan Jeesusta Kristusta.
>>>Yksikään luterilainen tai helluntailainen ei ole turvassa ellei ole uskonut ja vastaanottanut vapahtajanaan Jeesusta Kristusta.
"Synnin humu"
SE ON TOSIAAN MENNEISYYDEN PÖLYÄ, JOSTA ON JO AIKA PÄÄSTÄ EROON.
IHMINEN / KIRKKO/SEURAKUNNAT ELÄVÄT VIELÄ PAHASTI MENNEISYYDESTA JA "IHANNOIVAT" SELLAISTA MIKÄ KUULUU JO HISTORIAN SEDIMENTTEIHIN.
SYNTIKÄSITE KUULUU MENNEISYYDEN TAIKAUSKOIHIN, JA NIILLÄ HALLITTIIN PRIMITIIVISISTÄ KULTTUURIA.
Taas heitetään helmiä sioille, ne kääntyvät ja tallaavat Jumalan sanan.
Helluntailaisissa ja kristityissä on eri henki.
Se tulee aina ilmi, kun nämä kaksi kohtaavat.
Tänne ei kannata kirjoittaa Jumalan sanaa.
Pelastakoot itsensä omilla teoillaan, se on helluntaiopin ydin.
He vain "hylkäävät synnin, tekevät parannuksen ja alkavat elää vanhurskaasti".
Siinä ei Jeesusta tarvita.
Usko ilman tekoja on kuollut.
Se siitä.