Usko on yksi todellisuuden taso, eräänlaiset silmälasit sen tarkkailemiseen, mitä elämä on. Sen antama näkökulma on kiehtova ja kokonaan erilainen kuin muut. Usko ei millään tavalla estä ihmistä olemasta avoin, rehellinen, tieteellinen, kriittinen, epäilevä, rohkea tai aloitteellinen. Päinvastoin. Kun ihmisen elämässä on uskon antama pohja, kristillinen elämänkatsomus, on helpompi kohdata kaikki, mitä elämässä vastaan tulee.
Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.
Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.
Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa. Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin. Myös sen, mikä ei perustu politiikkaan. Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä. Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla. Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.
Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.
Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.
Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa. Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin. Myös sen, mikä ei perustu politiikkaan. Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä. Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla. Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Hyvin sanottu. Samaa mieltä melkein joka asiassa. Ongelmaksi muodostuu vain se tosiseikka että joko ateistien silmälasit tai uskovan silmälasit ovat oikeat koska molemmat ovat ristiriidassa keskenään. Ateisteillakin siis on silmälasit vaikka useat uskovaiset eivät niitä näekään. Eli jos uskovainen on oikessa, niin ateisti on väärässä ja toisinpäin. Vai onko mahdollista että Jumala, taivas ja helvetti on niille olemassa, jotka käyttävät uskovien laseja ja ateistien laseilla ihminen kuollessaan maatuu ja ruumis joutuu matojen syötäväksi. Joillakin laseilla taas saattaa syntyä uudelleen ihmisenä :) Täydellinen kompromissi...
Ateisti ottaessaan kantaa Jumalaan joutuu silmälaseineen samalle pelikentälle uskontojen kanssa (kuten suomi24 -palstallakin), sillä myös uskonnot ovat keskenään ristiriidassa. Nekään eivät voi yhtäaikaa olla kaikki oikeassa. Mutta mehän emme riidattomasti tiedäkään kuka on lopulta oikeassa, ateisti, kristitty, muslimi tai joku muu. Siksi suvaitsevaisuus ja erilaisten silmälasien hyväksyminen on tärkeää.
voisi mahdollisesti myös olla oikeassa. Että voi olla, että Jumalaa ei olekaan olemassa,
Olen sitä mieltä, että kenelläkään ei ole tietoa Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Kaikki, mitä sanomme Jumalan olemisesta tai olemattomuudesta on uskoa.
Niin, ja lopulta voi olla kysymys siitäkin, että uskonnot eivät ole onnistuneet määrittelemään käsitteitään (Jumala, taivas, kadotus jne.) ateisteja tyydyttävällä tavalla. Kaikki uskontojen määritelmät kun ovat vain inhimillisiä (ihmiskielellä lausuttuja) yrityksiä käsittää käsittämätöntä.
Ehkä ateisti hylätessään Jumalan hylkääkin vain epätäydelliset ja inhimilliset tavat ymmärtää maailman perusta ja alkusyy (Jumala?). Nyt näemme ja ymmärrämme vain vajavaisesti. Ehkä kerran kaikki on riidatonta ja selvää.
Olet selvästi agnostikko, tai siis loppujen lopuksi kaikki ovat. Jotkut ovat vain päättäneet uskoa joko ateismiin tai kristinuskoon. Jotkut, meikäläinen mukaanlukien, ovat jääneet pähkäilemään ateistien ja uskovien väliin jäävään limboon. Koskahan sitä pitäis päättää kumpaan porukkaan kuuluu :) Useinhan ihmiset valitsevat juuri sen takia kristinuskon koska siinä ei tavallaan menetä mitään, kun taas ateismissa on se pieni vaara että joutuu helvettiin.
Agnostisismi on käsitystapa, jonka mukaan Jumalan ominaisuuksista tai yleensä hänen olemassaolostaan ei voida saada tietoa. Tämän käsitystavan mukaan yleensäkään ”tosiolevaisesta” eli metafyysisestä todellisuudesta, vastakohtana havaittaville asioille, ei ole mahdollista saada tietoa.
Noin en ajattele. En siis ole agnostikko. USKON, että Jumalasta voi saada tietoa siten, että hän itse ilmoittaa itsensä meille. Kyseessä on kuitenkin uskon asia (ei ns. tieteellisen tiedon asia). Raamatun ja oman elämänkokemukseni kautta olen vakuuttunut Jumalan todellisuudesta, mutta en voi väittää tietäväni asiaa (kuten esim. tiedän, että maapallo on pyöreä). Uskon asioissa ei viimekädessä ole kyse tietämisestä, vaan uskomisesta ja uskossa vakuuttumisesta. Se ei kaikille riitä, heille, jotka haluaisivat havainnoilla todennettavaa tietoa.
Jumalasta on siis saatavilla tietoa, mutta kyse ei ole ns. tieteellisestä tiedosta, vaan uskolla omaksuttavasta ja vastaanotettavasta tiedosta. (Agnostikko en siis ole, sillä hän ikäänkuin jättää asian sikseen, koska havainnoin varmistettavaa tietoa ei ole. Hän ei myöskään askartele asian kanssa enempää, vaan jättää asian sikseen).
oletko sitä mieltä, että on mahdollista, että Jumalaa ei ole olemassa, että uskosi on väärä.
Se, että maapallo on pyöreä, on myöskin uskomus. Me voimme kuvitella sen pyöreäksi, nähdä mielessämme sen kiertävän auringoa avaruudessa, mutta en ole koskaan nähnyt sitä pyöreänä. Jos kierrän maapallon laivalla ympäri tai lennän raketti kuuhun, voin todistaa itselleni maapallon pyöreäksi. Ennen näitä tekoja maapallon pyöreys pysyy minulla uskomuksena, hyvin vahvana sellaisena tosin. Eiköhän Jumalaan uskomisessa ole vähän samasta asiasta kyse? Raamattu toimii todisteena siinä missä maantiedon kirjassa maapalloa sanotaan pyöreäksi. Uskovan ei vain tarvitse nähdä Jumalaa jotta hän on olemassa,samoin kun ihmisen ei tarvitse mennä avaruuteen nähdäkseen maapallon pyöreyden. Aina on kuitenkin mahdollista että maapallo onkin litteä :)
Tottakai ajattelen näin koska Jumala ei ole puhunut minulle tai todistanut minulle olemassaoloaan. Maailmankuvaani vain SOPII paremmin se että Jumalaa ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita että olen oikeassa. Ja jos sattumalta kävisikin niin että Jumala yrittäisi ottaa minuun yhteyttä, epäilisin luultavasti ensimmäiseksi omaa mielenterveyttäni :) Omaa juurtunutta uskomusjärjestelmää on todella vaikea muuttaa..
Uskoon kuuluvat myös epäilyt. Ajoittain pohdiskelen sitäkin vaihtoehtoa, että Jumalaa ei ole. Syvimmältään uskoni kuitenkin on, että Jumala on ilmoittanut ja ilmoittaa itsestään pyhässä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Tuo ilmoitus on minulle riittävä ja selvä. En voi epäillä Jumalaa. Hän on luotettava.
Nyt kyllä syyllistyt epärehellisyyteen ja kasinaamaisuuteen. Ensin sanot, että _kenelläkään_ ei voi olla tietoa jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Sitten kerrot, että SINULLA ON "ilmoitukseen" perustuva tieto, että Jumala on olemassa.
Kuinka tuo asia nyt sitten oikein on? Onko sitä tietoa vai ei? Mennäänkö tässä nyt uskon puolelle? Jos niin on, niin mikä ero on mielestäsi tiedolla ja uskolla?
Se mikä on uskovalle tietoa (Raamatun ilmoitus Jumalasta), on ateistille satua. Sehän on täällä käynyt jo lukemattomia kertoja selväksi.
Eli ateismi ei ole sitä että jumalaa pidettäisiin olemattomana, vaan uskonpuutetta jumalolentoihin. Ateismiin sisältyy siis usein agnostismia. Dogmaattinen ateismi joka pitää Jumalaa olemattomana on erittäin harvinaista.
Agnostikoksi taas ei yleensä katsota henkilöä joka on ns. siinä välimaastossa uskooko että Jumala on olemassa tai että hän on olematon. Vaan Agnostisena pidetään henkilöä joka on päätynyt johtopäätökseen, ettei mitään tietoa tästä asiasta voi olla olemassa. Hän ei yleensä suostu antamaan myöskään minkään näköistä arviota jumalan olemassaolon todennäköisyydestä puolesta tai vastaan. Suuri osa agnostikoista laajentaa tämän tietämättömyyden koskemaan myös aivan kaikkea muutakin, toisin sanoen eivät usko varmaa tietoa olevan olemassa.
Tuo on täysin kelvoton määritelmä tiedolle ja uskolle. Minä voin siis sanoa, että Jumala on vain julma satu ja sinun on pakko myöntää minun olevan oikeassa.
Ok. :)
En kyllä nimittäisi tiedoksi asiaa, jota en ole rationaalisesti pystynyt perustelemaan. Usko ei ole tietoa, vaan uskoa uskovallekin.
Raamatun ilmoitus Jumalasta perustuu uskomukseen siitä, että kristinusko on tulkinnut Raamattua oikein.
Tuossa tulkinnassa on eriomaiset mahdollisuudet erehtyäkin. Se että suuri joukko uskoo samalla tavalla, ei mielestäni vahvista sitä, että kysymyksessä olisi tieto.
>>Uskoon kuuluvat myös epäilyt. Ajoittain pohdiskelen sitäkin vaihtoehtoa, että Jumalaa ei ole. Syvimmältään uskoni kuitenkin on, että Jumala on ilmoittanut ja ilmoittaa itsestään pyhässä Raamatussa ja Jeesuksessa Kristuksessa. Tuo ilmoitus on minulle riittävä ja selvä. En voi epäillä Jumalaa. Hän on luotettava. >Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti>>
ja tuossa kohtaa ne on tainnut rajoittaa myös kriittisyyttäsi?
Kriittisyys merkitsee epäilevää ja arvioivaa suhtautumista kaikenlaisiin ennakko-oletuksiin, mutta sinä uskot "Raamatun ilmoitukseen" ilman mitään todistettavuuden vaatimusta, ilman kriittistä tarkastelua ilmeisesti vain siksi,että satut katselemaan maailmaasi ja muodostamaan maailmankuvasi niitten "omien lasiesi" läpi?
Tuo " En voi epäillä Jumalaa. Hän on luotettava." kuulostaa jo naiviuden perikuvalta, jos vain "Pyhä Raamattu" on sen uskon takana, "Pyhää" on se jota jotkut pitävät pyhänä.
>>Se mikä on uskovalle tietoa (Raamatun ilmoitus Jumalasta), on ateistille satua. Sehän on täällä käynyt jo lukemattomia kertoja selväksi.
Maailmankuvasi ei siis sisällä Jumalan olemassa oloa. Siis jos olemassaolematon yrittää ottaa yhteyttä sinuun, et luultavasti tunnista hänen yhteyden ottoaan. Jos Hän toimii tavanomaisen huomaamattomalla tavallaan. Yleensä kutsu ei ole niin tyrmäävä, kuin esimerkiksi Paavalin kohdalla.
Vanhan Testamentin profeetoista Elia oli elänyt Jumalansa yhteydessä pitkän elämän ja eräällä matkallaan kohtasi Jumalan olemuksen, mutta ei maanjäristyksessä eikä myrskytuulessa, vaan hiljaisessa tuulen hyminässä.
Samaten kun Jeesus opetti aikansa oppineiston parhaimmistoon kuuluvaa Nikodeemusta, hän vertasi Jumalan hengen toimintaa tuulen vienoon ääneen puiden lehvistössä.
Jumalan läsnäolo ja toiminta ympäröi sinuakin kaiken aikaa ja hyvin monilla tavoilla, mutta sellaiset aistisi eivät ole käytön puutteessa päässeet kehittymään niin herkiksi, että tunnistaisit Hänen toimintansa.
Usko on Jumalan jatkuvassa läsnäolossa ja toiminnassa mukana elämistä. Raamatussa tietenkin Jumala puhuu selkeämmin. Menneistä, tulevista, Taivasten valtakunnan nykyisyydestä.
Usko on kuin suhde. Se on kaksi puolinen. Jumala puhuu elämän vaiheiden, kaikkien tapahtumien kautta minulle (vaikken paljoa ymmärräkään). Minä puhun äänettömästi ajatuksieni tasolla hänelle miltei kaiken päivää. Ja kaikista asioista.
Jumalasta niin ihastuneena haluan suositella sitä samaa sinullekin. Pyydä Häntä tulemaan suhteen osapuoleksi itsellesi. Ei vain kerran, vaan jatkuvasti päivittäin, vuosien ajan. Hän on niin herkkä sellaiselle pyynnölle, ettei hän voi jättää vastaamatta. Pyydä Häneltä ymmärrystä kuulla häntä. Etsi Häntä Raamatusta. Yritä panna ennakko oletukset ja käsitykset siitä kirjasta syrjään ja koeta lukea sitä sellaisena, kuin siellä olisi Jumala.
Ja olet löytävä hänet.
Ja olet riemastuva siitä löydöstä ikihyviksi, yli kaikkien rajojen.
>>Usko on yksi todellisuuden taso, eräänlaiset silmälasit sen tarkkailemiseen, mitä elämä on.> Sen antama näkökulma on kiehtova ja kokonaan erilainen kuin muut.>Usko ei millään tavalla estä ihmistä olemasta avoin, rehellinen, tieteellinen, kriittinen, epäilevä, rohkea tai aloitteellinen.>Päinvastoin. Kun ihmisen elämässä on uskon antama pohja, kristillinen elämänkatsomus, on helpompi kohdata kaikki, mitä elämässä vastaan tulee.>Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. >Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja.>Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.>Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.>Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa.>Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin.>Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä.>Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla.>Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.
Evl'n kirjoitus on niin suvaitsevainen kuin nyt suinkin voi uskovalta toivoa. Avauksessaan hän vielä unohtaa muut uskonnot ja puhuu uskovista niinkuin kaikki olisivat kristittyjä, mutta senkin virheen hän korjaa myohemmässä puheenvuorossa.
Olisit sinäkin :pp, voinut jättää pilkunviilauksen vähemmälle ja ottaa opiksesi, suvaitsevaisuus on yhtä kaunis piirre ateistissa kuin uskovissakin. Vaikka itse ehdottoman oikeassa onkin, ei se välttämättä tarkoita että pitää aina todistaa muiden olevan väärässä.
Saarnamiehet käännyttävät. Oletko sinä sellainen ?
vaan kannan ottaminen vääriin väittämiin?
>>Evl'n kirjoitus on niin suvaitsevainen kuin nyt suinkin voi uskovalta toivoa>Vaikka itse ehdottoman oikeassa onkin, ei se välttämättä tarkoita että pitää aina todistaa muiden olevan väärässä.>Saarnamiehet käännyttävät. Oletko sinä sellainen ?
...alustus koski suvaitsevaisuutta.
'Sohaisulla' tarkoitin omaa viestiäni, en evl'ää, arvelinkin sinun reagoivan suunnilleen samalla tavalla kuin ampiaispesän.
Suomessa on uskonvapaus ja mielestäni se on hyvä asia, ei ihmiset ole kypsiä kokonaan luopumaan uskonnoista. Niinkauan kuin uskonnot ovat käyttökelpoisia rauhoittelemaan vauhkoimpia, ei ole syytä toitottaa valehtelusta niin maltillisille kirjoittajille kuin evl. On parempi suunnata kritiikki lahkoihin ja sellaiseen kiihkoiluun joista on suoranaistya vahinkoa.
Sinä olet lähes yhtä paha kiihkoilija kuin lahkolaisetkin. Ei se niin nuukaa ole että kaikki käsittävät kosmologian, kehitysbiologian, evoluution yms. hienoudet juuri tieteen uusimpien saavutusten mukaisesti, tärkeämpää on että mahdollisimman moni voi elää ainoan elämänsä miellyttävällä tai ainakin siedettävällä tavalla.
>> perustelujen pyytäminen ja kysymyksien esittäminen keskustelupalstalla on kait sallittua? >>
Kysele pois vaan, niin muutkin tekevät kun eivät jotain tiedä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse kutsua eriäviä mielipiteitä valehteluksi.
>>'Sohaisulla' tarkoitin omaa viestiäni, en evl'ää, arvelinkin sinun reagoivan suunnilleen samalla tavalla kuin ampiaispesän.>Suomessa on uskonvapaus ja mielestäni se on hyvä asia, ei ihmiset ole kypsiä kokonaan luopumaan uskonnoista.>Niinkauan kuin uskonnot ovat käyttökelpoisia rauhoittelemaan vauhkoimpia, ei ole syytä toitottaa valehtelusta niin maltillisille kirjoittajille kuin evl. On parempi suunnata kritiikki lahkoihin ja sellaiseen kiihkoiluun joista on suoranaistya vahinkoa.>Sinä olet lähes yhtä paha kiihkoilija kuin lahkolaisetkin. Ei se niin nuukaa ole että kaikki käsittävät kosmologian, kehitysbiologian, evoluution yms. hienoudet juuri tieteen uusimpien saavutusten mukaisesti, tärkeämpää on että mahdollisimman moni voi elää ainoan elämänsä miellyttävällä tai ainakin siedettävällä tavalla.> Kysele pois vaan, niin muutkin tekevät kun eivät jotain tiedä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse kutsua eriäviä mielipiteitä valehteluksi.
....avaus koski suvaitsevaisuutta.
Olen tuonut esiin oman kantasi asiassa varsin hyvin !
Mielestäni suvaitsevaisuutta ei kuitenkaan edistä se, että puhutaan pehmeitä.
>>Olen tuonut esiin oman kantasi asiassa varsin hyvin !
Kärjistetty esimerkki: jos joku elelee tyytyväisenä kuvitellen olevansa Kiinan keisari, niin pitäisikö hänen antaa olla rauhassa kuvitelmineen, ellei hän ole häiriöksi? Vai olisiko parempi yrittää saattaa hänet todellisuuteen, vaikka keisarille voi tulla siitä paha mieli?
Jos tämä Kiinan keisari ei käy muita hallitsemaan, jättäisin hänet rauhaansa, en ainakaan ryhtyisi mitätöimään ihmisenä.
Kysymyshän lienee erilaisuuden hyväksymisestä.
Nämä keskustelupalstat ovat tietenkin oma lukunsa. Kuka tänne kirjoittelee, joutuu tietenkin varautumaan vastaväitteisiin ja myös perustelemaan omat juttunsa.
Se, että lähtisi edes näillä palstoilla "saattamaan todellisuuteen" jotakuta lähenee luonteeltaan mm. Mikon käännytyssaarnaamista, mitä kiivaammin sitä tekee.
Eli kohtuudella sitäkin.
>>Jos tämä Kiinan keisari ei käy muita hallitsemaan, jättäisin hänet rauhaansa, en ainakaan ryhtyisi mitätöimään ihmisenä.
Kysymyshän lienee erilaisuuden hyväksymisestä.
Maailmassa on paljon kiihkoilua ja fanatismia. Joka päivä kuolee ihmisiä erilaisten kiihkoilijoiden uhreina.
Pystyttämällä raja-aitoja ihmisten välille lisätään fanatismia entisestään, eikä ole mitään väliä sillä kummalla puolella aitaa ne työmiehet seisovat jotka piikkilankaa aidan korottamiseksi virittelevät.
Jos taas joku raja-aitoja purkaa, ei silloinkaan ole väliä sillä onko purkaja 'omalla' vai 'toisella' puolella.
Fanatismi ja fundamenttalismi ovat pahasta. Paras turva uskonnollista fanatismiä vastaan on maltillien yhteistyö.
Ei ero uskovien ja ateistien välillä ole kovinkaan tärkeä, ero maltillisten ihmisten ja fanaatikkojen välillä sensijaan määrää maailman kehityksen suunnan nyt, aina ja iänkaikkisesti, aamen. :o)
Katsoin eilen ohjelmaa naispuolisista itsemurhapommittajista. Jopa alle kouluikäiset tytöt halusivat marttyyreiksi! Heidän puheessaan esiintyi islamilaisia käsitteitä, mutta heidän tavoitteensa oli oman maan ja kansan puolesta taisteleminen ja kuoleminen. Ohjelma vahvisti näkemystäni siitä, että kyse on poliittisesta fanatismista, jota palvelemaan islamilainen uskonto on valjastettu. (Islamilainen asiantuntija esittikin, että tarvitaan kipeästi uudenlaista islamin tulkintaa, joka mahdollistaa toivon, rauhan ja rakentamisen nuorille kuoleman sijaan). Tyttöjen asenteissa kysymyksessä ei mielestäni ollut uskon harjoitus, vaan sodan käyminen. Uhka on sen tähden mielestäni ennen kaikkea poliittisessa fanatismissa, ei niinkään aidon uskonnollisessa. Sillä poliittisestihan juuri halutaan toteuttaa toiveet ja tavoitteet välittömästi, jo ajassa.
vaikka tuolla käytetäänkin uskontoa poliittisena välineenä, on näille "marttyyreille" erittäin tärkeätä usko paratiisista, jonne heille kerrotaan pääsevän marttyyrina, ilman sitä tuskin monikaan olisi valmis kuolemaan "kansansa puolesta"?
Niin tai näin, minusta polittisten päätöksien tekoon tarvittaisiin oikeaa tietoa eikä uskomuksia, jotta se parhaiten palvelisi kansaa. Toinen asia on sitten, jos politiikot haluavat käyttää hyväkseen kansan uskoa ja uskomuksia omiin tavoitteisiinsa, kuten niin usein on, oli se maltillista,fundamenttaalista tai fanaattista.
Jos taasen kansalla olisi tietoa enemmän kuin uskomuksia, tämä tuskin onnistuisikaan?
Kiinan keisarin rauhaanjättämisellä tarkoitin sitä, että en hyökkäisi hänen kimppuunsa.
Harhaisuudesta puheenollen (nyt en tarkoita laitoshoitoa kaipaavia mielisairaita, vaan meitä tavallisia angstisia ns. normaaleja ihmisiä), tietänet hyvin, että psyyken vaivoja on perin ongelmallista korjata ulkoapäin. Auttaa voi jokainen lähimmäistään, mutta sen on tapahduttava toista kunnioittaen, muuten jäävät tulokset laihoiksi.
Käy perin helposti, kuten entisen partiolaisen, joka päätti tehdä päivän hyvän työn ja auttaa mummon kadun yli ja auttoi myös. Ongelmana oli vain se, ettei mummo ollut siihen suuntaan menossa, eikä olisi suinsurminkaan halunnut katua ylittää.
Käsitykseni on, että kukaan ei voi parantua neurooseistaan ilman omaa ponnistelua ja omaa myötävaikutusta. Selvää on myös, että tähän prosessiin tarvitaan toista ihmistä ja paljonpuhuttua rakkautta.
Rakkaudella tarkoitan toisen ihmisen hyväksymistä sellaisena, kuin hän on, olemista toisen käytettävissä (ajan antamista, kuuntelemista) sekä uskomista toiseen ihmiseen.
Hiukan empatiaa,:pp., eiks jeh!
>>Maailmassa on paljon kiihkoilua ja fanatismia. Joka päivä kuolee ihmisiä erilaisten kiihkoilijoiden uhreina.>Pystyttämällä raja-aitoja ihmisten välille lisätään fanatismia entisestään, eikä ole mitään väliä sillä kummalla puolella aitaa ne työmiehet seisovat jotka piikkilankaa aidan korottamiseksi virittelevät.
Jos taas joku raja-aitoja purkaa, ei silloinkaan ole väliä sillä onko purkaja 'omalla' vai 'toisella' puolella.>Fanatismi ja fundamenttalismi ovat pahasta. Paras turva uskonnollista fanatismiä vastaan on maltillien yhteistyö.
Käsialassasi on jotakin tuttua. Mahtanetko sattumoisin asua Ruotsissa?
että yleisellä keskustelupalstalla käydään yleistä keskustelua jossa keskustelukumppanit eivät ole edes tuttuja.
Silloin ei myöskään niinkään pyritä vaikuttamaan yksittäiseen ihmiseen, vaan yleiseen lukijoista koostuvien ajattelutapaan, siksi näitä ei pidäkkään ottaa aina yksilöön kohdistuvana, jos ja kun keskustelu käy yleisellä tasolla, kuten toivon.
Eri asia sitten, jos käydään yksilöön kohdistuvaa keskustelua, mitä uskonto sinänsä ei tietystikkään ole, usko ja uskomukset kylläkin, silloin yleensä annan kumpanin valita keskustelu tyylin, mitä nyt joskus heitän herjan, tai ironisen heiton, vaikka tiedänkin useimmat uskovaiset tosikoiksi, uskostaan herkiksi ja helposti loukkaantuviksi, mutta heidänkin olisi hyvä kohdata maailma sellaisena kun se on, eikä sellaisena kun he sen haluaisivat tai toivoisivat olevan, koska siinä maailmassa he kuitenkin elävät.
Jos sitten joku elää harhaisessa maailmassaan, on häntä autettava palamaan todellisuuteen, toinen asia sitten on, onnistuuko se tai ei, se ei saa estää kuitenkaan yrittämästä.
Toinen juttu on sitten kokonaan selvät, uskon ja uskonnon varjoilla esitettävät valheet, millä yritetään vaikuttaa ihmisten toimintaan, käännyttämiseen,rahastamiseen jne, ne eivät saa minulta mitään armoa eikä ymmärrystä, puutun jos huvittaa tai en, ihan miten itseäni huvittaa ja tavalla jonka itse katson parhaaksi.
Aamen!!!
..olet 'savolaislatino', vaihdoin nikkiä kun palstoille ilmestyi toinenkin Lasse, oli jo NYT'issä ongelmia liian tavallisen nimen takia, sotkivat Askoliiniin.
Mies ei kuitenkaan ole viisastunut nikkiä vaihtamalla.
Olet ollut kauan kateissa, ei kai vain ole sähkövehkeet reistailleet ?
>> Eikö silloin olisi järkevämpää tarkastella asioita tosiasioitten pohjalta, tehdä ratkasuja niitten pohjalta .. >>
Epäilemättä järkevää mutta tulokset ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin keinot joilla niihin on päästy. Toinen tarkastelee mitä tyhmyyksiä naapuri on tehnyt kun on veneestä pudonnut, toinen menee ja auttaa äijän ylös.
Jos voin saada elämässäni jotain positiivista aikaiseksi käytännön yhteistyöllä maltillisten uskovaisten kanssa, en anna räyhäateistien olla esteenä vaikka he jumalten suhteen oikeassa ovatkin.
Joku viisas on sanonut että maailman parantaminen on parasta aloittaa itsestään, saas nähdä tuleeko homma valmiiksi ennenkuin henki lähtee !!
No, johan se selvältä tuntuikin, että Lassehan se siinä...
Onnistunut mielestäni on uusi nikkisi, eikä väliä, jos et viisastunut ole, kunhan vähänkin on vanhaa viisautta jäljellä.
Sähkövehkeet ovat kyllä pelanneet aivan tyydyttävästi, mutta taitaa pajatso tyhjentyä pikkuhiljaa.
Kun omat kirjoitukset alkavat vaikuttaa epäilyttävän tutuilta, on syytä vetäytyä seurailemaan sivusta.
Taitaa olla hiukan samaa vaivaa muillakin vanhoilla Nyttiläisillä.
>>Epäilemättä järkevää mutta tulokset ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin keinot joilla niihin on päästy. Toinen tarkastelee mitä tyhmyyksiä naapuri on tehnyt kun on veneestä pudonnut, toinen menee ja auttaa äijän ylös
>> Viisas ottaa myös tyhmyyksistä oppia, eikä tee samoja tyhmyyksiä jatkuvasti, jos kerran tyhmyydet on esitetty. >>
Tyhmyydet ?? Niinkuin nyt esim. se että joutavalla kiihkoilulla ei saa mitään aikaiseksi?? Sittenhän sinustakin ennenpitkää kehittyy ties millainen diplomaatti ! :o)
>> Ja molempiako ei voi tehdä? >>
Siitähän tässä juuri onkin puhuttu. Kumpi asia on kiireellisempi ??
>< Niinkuin nyt esim. se että joutavalla kiihkoilulla ei saa mitään aikaiseksi?? Sittenhän sinustakin ennenpitkää kehittyy ties millainen diplomaatti ! :o)>Siitähän tässä juuri onkin puhuttu. Kumpi asia on kiireellisempi ??
>> Viisas ottaa myös tyhmyyksistä oppia... >
Kaikki eivät ymmärrä tyhmyyksiä tekevänsä. Kieltämättä kovin vaikeaa ottaa opikseen siinä tapauksessa.
>>Kaikki eivät ymmärrä tyhmyyksiä tekevänsä. Kieltämättä kovin vaikeaa ottaa opikseen siinä tapauksessa.
>>..mutta toivotaan että sinä pystyt aina säilyttämään tuon viisautesi kaikissa tilanteissa. >>
Voi veikkoset :pp., olen elänyt pitkän elämän ja ehtinyt tehdä lukemattomia tyhmyyksiä.
Onneksi minulle on siunaantunut suurpiirteinen omatunto, ei se pidä kovin pahaa meteliä, varsinkaan jos tyhmyys ei ole toistuvaa ja tahallista.
Aloitetaanpa sillä, että itse en näe mitään tarvetta tällaisille mainitsemisille "silmälaseille". Olivat ne sitten uskoon, aatteeseen tai mihin tahansa perustuvia. Minusta asioita tulisi tarkastella mahdollisimman objektiivisesti ilman värittäviä tai vääristäviä ennakko oletuksia. Eri asia tietysti on, pystyykö kukaan näistä kokonaan pääsemään eroon, mutta yrittämisen arvoista se ainakin on.
Uskova henkilö voi tietysti olla aivan yhtä rehellinen, tieteellinen, avoin jne... Kuin kuka tahansa. Mutta valitettavan usein näin ei ole. Usko merkitsee monelle myös sen oman uskonnon sääntöjen, kehoitusten ja oppien noudattamista. Monet näistä opeista ovat dogmaattisia, aikansa eläneitä tai muuten vain perusteltavissa pelkällä sokealla uskolla.
Kovin yrität myös rinnastaa uskonnon tasavertaiseksi tavaksi havannoida maailmaa mm. tieteen ja politiikan (!?) kanssa. Sanottakoon nyt ensimmäiseksi, että politiikka kuten tiedekkään, todella harvoin ovat niin kokonaisvaltaisia maailmankatsonta tapoja kun uskonto. Lisäksi kummatkin edellämainituista elävät ja muuttuvat uusien havaintojen ja teorioiden mukana, tiedemiehet löytävät uutta ja vanhoja teorioita osoitetaan vääriksi, politiikassa linjat muuttuvat kulloisenkin tilanteen mukaan. Uskova kuitenkin valitettavan usein katsoo niiden samojen montatuhattavuotta vanhojen linssien läpi, vaikka silmälääkärillä olisi pitänyt käydä jo ajat sitten.
Eroja on myös näiden eri näkökantojen perusteilla, siinä kun tiede ja politiikkakin suuressa määrin, perustuvat johonkin konreettiseen ja havainnointavaan. ja pystyvät näin myös perustelemaan näkökulmiaan, turvautuu uskonto pelkkään sokeaan uskoon. Kuinka voit verrata tällaisia järjestelmiä toisiinsa? Toisin kuin yrität esittää niillä on hyvin vähän samaa.
Näin siis yleistäen. Mutta tietysti uskovienkin joukosta löytyy avoimia, älykkäitä ihmisiä. Eikä uskominen tee ihmisestä sinällään mitenkään "huonompaa". Tuossa yllä yritän kuitenkin painottaa sitä kaikkea huonoa mitä uskonnon mukana VOI seurata. Varsinkin kun itse en näe mitään syytä uskoon, on minun joskus kovin hankala käsittää teitä.
Voiko vanha voi olla ajankohtainen?
Raamatun tekstit eivät ole mitä tahansa kertomuksia. Kysymykset, tilanteet ja pohdiskelut, jotka avautuvat eteen Raamatusta, ovat yleisinhimillisiä. Raamattu koskettaa asioita, jotka muuttuvat hitaasti ja ovat näkyvän ilmiömaailman takana olevaa todellisuutta. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Ihminen on muuttunut vain vähän vuosituhansien mittaan – vaikka onkin muuttanut ympäristöään rajusti. Hän on kerännyt, varastoinut ja oppinut käyttämään tietoa uskomattomin seurauksin, joista luemme ja kuulemme tiedotusvälineistä päivittäin. Ihmisolento henkisruumiillisena kokonaisuutena on kuitenkin sama kuin Raamatun aikoina. Perimmäiset toiveet ja pelot ovat samantapaisia kautta vuosituhansien. Tämä näkyy esim. seuraavanlaisissa kysymyksissä: mitä tapahtuu kuolemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi maailmassa on kärsimystä? Onko olemassa muuta kuin näkyvä maailma?
Uskonnon tehtävä on etsiä vastauksia näihin perimmäisiin kysymyksiin. Jeesuksen opetukset elämästä ja kuolemasta, aineellisesta ja hengellisestä todellisuudesta, lähimmäisyydestä ja muukalaisuudesta, maailmasta ja Jumalan valtakunnasta tuntuvat yhä uudestaan päteviltä ja ajankohtaisilta. Jokainen sukupolvi tulkitsee niitä yhä uudelleen omassa tilanteessaan, oman historiallisen kokemuksensa ja elämänsä taustaa vasten.
Perimmäiset kysymykset ovat yllättävän samantapaisia sukupolvesta toiseen – vastausten muoto ja kieli vaihtelevat.
Maailma muuttuu – mutta kaikki ei muutu
Vaikka historiassa tapahtuu suuria muutoksia, Raamatun keskeiset totuudet pysyvät muuttumattomina. Uusin, ns. kriittinen raamatuntutkimus on hedelmällinen ja mielenkiintoinen lähde Raamatun tekstejä tulkittaessa. Päinvastoin kuin joskus uskotellaan, se ei muuta Raamatun yleisinhimillisiä ja perimmäisiä kysymyksenasetteluja, itse sanomaa. Se päinvastoin antaa entistä parempia keinoja Raamatun tekstien ja tapahtumien ymmärtämiseen.
Maailma tuntuu muuttuvan juuri nyt erityisen voimakkaasti. Toisaalta: samalla tavalla ovat monet aiemmat sukupolvet kokeneet oman elämäntilanteensa. Yleensä ne eivät ole olleet väärässä. Niin on nytkin. Esiin kasvaa kokonaan toinen maailma kuin se, johon vanhempamme syntyivät. Lastemme lapset puolestaan joutuvat toisenlaiseen maailmaan kuin on se, jossa me elämme. Monet ovat tänään huolissaan tulevaisuudesta. Ikuisilta näyttäneet yhteiskunnalliset rakenteet ja aatteet, kokonaiset valtiot, ovat romahtaneet.
Uusi maailmanjärjestys muotoutuu parhaillaan silmiemme edessä. Kukaan ei tiedä vielä tarkkaan, millainen se on, mutta kaikki osallistuvat tavalla tai toisella sen luomiseen. Joskus tosin tuntuu, että voimme vaikuttaa kovin vähän siihen, mitä tapahtuu. Tällaisessa murrosvaiheessa Raamatun ja kristillisen etiikan näkökulma on erityisen tärkeä: vaikka monet asiat muuttuvat, kaikki ei muutu.
ei anna yleistä vastausta kysymykseen elämän tarkoituksesta. Selittämättä jää tietääkseni mm. jumalan elämän tarkoitus, kuten myös ihmisen ikuisen elämän tarkoitus.
Kärsimys on ongelma vain uskoville, jotka yrittävät sovittaa sen yhteen hyvän jumalansa kanssa. Useimmille muille se on evoluutioon liittyvä luonnollinen ilmiö.
Raamatusta löytyy varmasti myös hyviäkin neuvoja tämän päivän ihmisille, mutta ongelma on että kyse on uskonnollisesta eikä filosofisesta teoksesta, josta poimittaisiin ne parhaat ideat ja jonka voisi jättää huomiotta niiltä kohdin joista ei ole yhtämieltä. Toki löytyy niitäkin uskovaisikin, jotka poimivat niinsanotusti rusinat pullasta. Mutta idea lienee että kyseinen teos olisi Jumalan sanaa?
Raamattuahan käytetään ja on käytetty kautta aikain ties minkälaisten asioiden perustelemiseen, tuossa viereisellä palstalla voit nähdä kuinka sen sanalla vastustetaan tiedettä kreationismin muodossa, uskonto palstalle taas putkahtelee aina välillä kirjoituksia siitä kuinka homot joutuvat helvettiin ja lestadiolais palstalle siitä kuinka telkkari on saatanasta. Esimerkkeejä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Perimmäisenä syynä näille kaikille on kuitenkin tuon paimentolaiskansan kirjoittaman kirjan ikivanha maailmankuva, jota jotkut uskovat voitavan soveltaa, sillä voimalla, jonka vain sokea usko voi antaa, sellaisenaan myös nykymaailmaan.
Raamattu voi siis olla aivan kelvollinen kirja, kunhan sitä ei lue pyhänä kirjana.
Ps. puhut paljon siitä kuinka raamattu antaa vastauksia kuoleman jälkeisestä elämästä ja elämän tarkoituksesta, mutta tarkoitat kai sen antavan dogmeja joihin uskoa? Sillä jos nuo olisivat vastauksia, pitäisi niiden myös olla jotenkin perusteltuja.
Raamattu on minunkin mielestäni aivan kelpo kirja, kun ei lue sitä kirkon tarjoamien lasien kautta.
Kysymys on siitä miten Raamatun ymmärtää. Kirkko on selittänyt sitä parituhatta vuotta Jumalan sanaksi, joka on kirjaimellisesti totta.
Kuitenkin Raamattu on samanlainen kansantarusto, kuin muutkin eepokset. Uskonnot ovat vain sen omineet ja julistaneet sen pyhäksi kirjakseen.
Raamatun sisältö (vertauskuvallinen) on mielestäni hyvinkin filosofinen, eräänlaista kansanhumanismia.
Useimmat suomalaiset on evlut kirkon jäseniä siksi, että vanhemmat ovat ilmoittaneet sen jäseniksi lapsensa koska niin on suvussa ennenkin tehty. Seurakunnan jäsenet lukevat raamattua kirkon tarjoamien lasien kautta.Eikä tarvitse pohtia ja selitellä että miksi se nyt noin onkaan.Jos itse ryhtyy asiaa pohtimaan ja tykkää että ei se nyt ihan noin olekkaan ja omaksuu ateistisia ajatuksia eikä halua kuulua siihen seurakuntaan mihin suvun jäsenet on monen sukupolven ajan kuuluneet niin joutuu ja itsekin tuntee tarvetta perustella miksi niin tekee. Ei seurakuntaan kuulumista ja
raamatun lukemista kirkon tarjoamien lasien kautta tarvitse perustella kenellekään, ainakaan mun kokemusten mukaan, ateismia pitää selitellä paljon enemmän.
Mielenkiintoista lueskella mielipiteitä täällä...
Kirkon tarjoamilla laseilla (Raamatunselityksellä) seurakunta vaivutetaan uneen tai ainakin horrokseen.
Ristiriitaisuudet selitetään asioiksi, jotka ovat ihmisjärjen ulottumattomissa. Samalla syyllistetään ne, jotka järkeänsä pyrkivät uskonkysymyksissä käyttämään. Ajattelemista ei pidetä suotavana, sehän on järjen valo ja suuri uhka sokealle uskolle.
Raamatun tekstin voi ymmärtää niinkin, että se suorastaan kehottaa ajattelemaan.
Siellä missä kehotetaan valvomaan ja pitämään tulta lampussa (viisaat neitsyet), itseasiassa kehotetaan ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä, käyttämään järkeään.
Mielestäni kirkkokansa nukkuu ja on sammmuttanut lamppunsa.
...no eiköhän itsestäänselvyyksien summa liene selviö,kö ?!?
Mutta miksi ihmeessä yhä löytyy noita ajatuskapasiteesissaan vajaavaisia yksilöitä uskontokuntien tukemiseen...kas se lienee alati haasteena yhteiskunnissamme,kö ?!?
lol
;^D