Usko on yksi todellisuuden taso, eräänlaiset silmälasit sen tarkkailemiseen, mitä elämä on. Sen antama näkökulma on kiehtova ja kokonaan erilainen kuin muut. Usko ei millään tavalla estä ihmistä olemasta avoin, rehellinen, tieteellinen, kriittinen, epäilevä, rohkea tai aloitteellinen. Päinvastoin. Kun ihmisen elämässä on uskon antama pohja, kristillinen elämänkatsomus, on helpompi kohdata kaikki, mitä elämässä vastaan tulee.
Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.
Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.
Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa. Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin. Myös sen, mikä ei perustu politiikkaan. Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä. Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla. Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.
Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.
Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.
Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa. Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin. Myös sen, mikä ei perustu politiikkaan. Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä. Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla. Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun näköjään postasit tämän useammalle palstalle, vastataankin siihen sitten samoin.
>>Usko on yksi todellisuuden taso, eräänlaiset silmälasit sen tarkkailemiseen, mitä elämä on.> Sen antama näkökulma on kiehtova ja kokonaan erilainen kuin muut.>Usko ei millään tavalla estä ihmistä olemasta avoin, rehellinen, tieteellinen, kriittinen, epäilevä, rohkea tai aloitteellinen.>Päinvastoin. Kun ihmisen elämässä on uskon antama pohja, kristillinen elämänkatsomus, on helpompi kohdata kaikki, mitä elämässä vastaan tulee.>Toisia näkökulmia todellisuuteen uskon lisäksi ovat esim. tiede, politiikka ja taide. >Kukin tarkastelee samaa elämää omasta näkökulmastaan, omilla silmälaseillaan. Myös yksi ihminen voi tarkastella todellisuutta useista näkökulmista, vaihtaa silmälaseja. Tarkastelun kohde, todellisuus, on sama. Sen kuvaamiseen ja pohdiskeluun tarvitaan erilaisia lähestymistapoja.>Tiedemies voi päätyä samantapaisiin tuloksiin kuin vaikkapa taiteilija, mutta kokonaan erilaisin menetelmin. Järki on Luojan antama väline, jolla samaa todellisuutta voi tarkastella toisesta, tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta kuin mitä luova taiteilija tarkastelee omasta intuition näkökulmastaan.>Joskus tiedemies tai taiteilija voi päätyä henkilökohtaisessa elämänkokemuksessaan uskoon. Se ei merkitse tulemista entistä huonommaksi tiedemieheksi tai taiteilijaksi, vaan sen tunnustamista, että todellisuuden olemusta voi ymmärtää Jumalasta käsin. Eri silmin voi nähdä todellisuuden eri puolet. Ne eivät ole perimmältään ristiriidassa keskenään eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. Kriittinen tutkija voi samalla kertaa olla uskova kristitty.>Joskus ne silmälasit, joilla itse kukin maailmaa katselee, saattavat vaikuttaa myös rajoittavasti – varsinkin, jos ei tunnusta muiden näkökulmien olemassoloa.>Esim. politiikan silmälaseja käyttävä saattaa tulkita kaiken näkemänsä ja lukemansa yksinomaan poliittisesta näkökulmasta, joka on hänelle luontevin.>Tai tieteellisiä havaintoja tekevä saattaa luulla, että hänellä on koko todellisuus hallussaan ja muut ovat väärässä.>Sama vika voi olla uskon näkökulmasta maailmaa katsovalla.>Suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen kasvaminen on hidasta – sillä siitähän on kyse, kun sallii toisen ihmisen tarkastelutavalle saman oikeutuksen kuin omalleen.