Minun täytyy kyllä avoimesti tunnustaa, etten ole koskaan päässyt juurtumaan kunnolla Jumalan valtakuntaan, vaan juurettomuus alkoi tuossa rippikouluiän jälkeen. Mitä juurtuminen oikein tarkoittaa?
Miksi en juurtunut, olen sitä miettinyt. Olen vaan ollut niin utelias tutkimaan asioita eri näkökulmista ja tietenkin järkeillyt paljon, niin siinäpä ne taitaakin olla päällimmäiset syyt juurettomuuteen.
Ja kyllä tätä juurettomuutta esiintyy paljon vanhoillislestadiolaisissa. Jos nyt alettaisiin pitämään hoitokokouksia, niin meitä juurettomia saisi potkia ulos oven täydeltä rauhanyhdistyksistä.
Onneksi näin ei ole, vaan saa olla juurettomanakin seurapenkissä. Juurettoman ei kuitenkaan kannata mennä puhumaan juurettomuudestaan, koska silloin käy herkästi niin, että kitketään rikkaruohojen tapaan pois valtakunnan kasvitarhasta.
Miksi en juurtunut, olen sitä miettinyt. Olen vaan ollut niin utelias tutkimaan asioita eri näkökulmista ja tietenkin järkeillyt paljon, niin siinäpä ne taitaakin olla päällimmäiset syyt juurettomuuteen.
Ja kyllä tätä juurettomuutta esiintyy paljon vanhoillislestadiolaisissa. Jos nyt alettaisiin pitämään hoitokokouksia, niin meitä juurettomia saisi potkia ulos oven täydeltä rauhanyhdistyksistä.
Onneksi näin ei ole, vaan saa olla juurettomanakin seurapenkissä. Juurettoman ei kuitenkaan kannata mennä puhumaan juurettomuudestaan, koska silloin käy herkästi niin, että kitketään rikkaruohojen tapaan pois valtakunnan kasvitarhasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulla ei näytä tosiaan olevan mitään käsitystä edes siitä, mikä on Jumalan valtakunta?
Jumalan valtakunta on vanhoillislestadiolaisten seuroissa ja erityisesti suviseuroissa vaikuttava tunne. Jumalan valtakunnasta puhutaan joka ikisessä saarnassa. Yksikään saarna ei varmasti mene ilman, etteikö siinä muistutettaisi Jumalan valtakunnasta, Jumalan lapsista ja Jumalan seurakunnasta.
Nämä kaikki valtakunnat, lapset ja seurakunnat ovat vanhoillislestadiolaisuutta.
En juurtunut "jumalan valtakuntaan". Oli liian kivinen maaperä.
Virsi 192:
Kylväjä lähti kylvämään
heittäen maahan siementään.
Vaan osa tielle putosi,
lintujen joutui ruoaksi,
myös osa maahan kiviseen,
siinä se kuihtui kuivuuteen.
Kerro, mikä sinun mielestäsi on Jumalan valtakunta?
Jos sinusta tuntuu, että olet juureton omassa yhteisössäsi, niin miksi roikut siellä mukana? Saatko itse siitä mitään?
Olavi Voittosen kädet ovat veressä! Ja se veri ei ole jeesuksen verta! Vaan viattomien lasten!
Miettikää ja toimikaa. Vielä kun kerkeätte. Tyrmän ovet käyvät pian jälleen! Valitkaa tienne!
Taitaa olla eroja eri paikoissa. Etelässä ainakin on saarnattu tästäkin kohtaa Raamatusta ja nuorille erittäinkin eli yhtenä lauantaina muistaakseni:
Luukas 13
Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa
6 Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. [Mark. 11:13]
7 Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.'
8 Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. [2. Piet. 3:9]
9 Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"
Se ihmisen kohdalla tarkoita kalenterivuotta.
Juurtumiseen voi joskus olla parempi kuunnella sitä saarnaa ja niita jakeita mistä saa voimaa. En tarkoita niitä sanoja, joita lopen uupunelle henkisesti tai ruumiillisesti uupuheelle siis sanotaan niin että se kuulostaa syytökselle. Sellaiselle on minun korvissani lakanut tuntumaan virren sanat "niin kuin on päiväsi niin ovat voimasi" entä kun nii ei ole, sitten uskossa vikaa. Ei kuulosta Jumalan lupaukselle silloin.
Parempaa rohkaisua on Raamattu tulvillaan. Jos omalla paikkakunnallasi ei tunnu olevan hyvää saarnaa sinun sieluusi kokeile kuunnella Hesan nettiseuroja.
Psalmit 23
Herra on minun paimeneni
1 Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. [1. Moos. 48:15 ]
2 Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. [Hes. 34:14; Ilm. 7:17]
3 Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
4 Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. [Jes. 50:10]
5 Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. [Ps. 92:11]
6 Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. [P
Ihan jään kaipaamaan Hesassa psalmitekstien tuntijamme saarnoja.
Ikävä myöskin, jos et voi puhua tilanteestasi. Epäilyille on annettu tuki. Viimeksi kuuntelin Helsigissä minulle rakkaasta aiheesta saarnaa, siitä että Tuomaankin kaltainen opetuslapsi on ollut Jeesuksen opetuslapsi. Hän on uskossaan epäillyt ja halunnut nähdä Kristuksen haavat. Tuomallekin Jeesus näyttäyi aikanaan vaikka tämä ei ollut paikalla silloin kun muut opetuslapset kohtasivat ylösnouseen Jeesuksen.
Omasta Tuomaan tiestäni olen voinut keskustella ry:lläkin aina kun on "tullut mutkia matkaan".
Pietarikin on Jeesuksen kieltänyt. Ja palannut katuvana. Sinun tilaneestasi kuitenkin enemmän tulis minulle mieleen Tuomas. Tuomas on nuorten uskon esikuva myöskin monessa konfirmaatiomessussa.
En todellakaan ole juurtunut, vaikka olenkin pyörinyt jollain lailla ainakin nimellisesti mukana.
Ikinä en olen oikein ymmärtänyt monia outoja perinnäissääntöjä, en ole niitä niin olellen tiukasti noudattanutkaan. Jollain lailla en kuitenkaan ole halunnut "kieltää uskoa", koska eihän se etten uskon perinnäissäännöksiin enkä noudata niitä tarkoita etten uskoisi lainkaan. Ymmärrän, että voi olla joidenkin mielestä väärinkin, mutten osaa olla niin mustavalkoinen kuin toiset.