Eli koska ihminen on masentunut, mistä sen tietää? Ja koska kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen??
Missä se raja teidän mielestä kulkee..??
Rajatapaus
111215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Raja on tietenkin liukuva ja yksilöllinenkin. Itselleni olen konkretisoinut masennuksen hoidon rajaksi sen kun masennus heikentää työkykyä useiden viikkojen ajan. Silloin olisi syytä käydä lääkärissä.
Näitä rajoja on monia. Joku haluaa hoitoa jo silloin kun toimintakyky alkaa heikentyä, vaikka työssä jaksaisikin. Äärimmillään joku ei mene hoitoon missään tilanteessa. Jää mielummin vaikka toimeentulotuen varaan.
Miksi toiset ihmiset selviävät pahasta mielestä, huonoista päivistä ja *itutuksesta sen kummemmin masentumatta?
Masennuksesta kärsivä yleensä kyselee muilta masentuneilta että mikä nyt neuvoksi. Ehkä kannattaisi kysellä niiltä jotka eivät ikinä anna masennukselle yliotetta elämästään. Kukaan ei näe toisen pään sisällä, ei-masentuneella saattaa olla, ja usein onkin, aivan yhtä vaikeaa kuin syvästi masentuneella. Toinen osaa hallita tilanteen toinen ei.
Älä anna masennukselle yliotetta. Vanha hyvä neuvo: tartu itseäsi niskasta ennen kuin se on vielä vaikeampaa kuzin nyt.
Potilailla on usein tapana sanoa että sellainen ihminen joka kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni ym ym ei ole koskaan masennusta kokenutkaan. Ja potilaat ovat oikeassa. Kunnon masennus ei kotoisin keinoin parane vaan vaatii oikeata hoitoa.
Samaa sanoisin itse 5 vuotta kroonisesti masentuneen kanssa eläneenä... Itse asiassa pari tuttavaa on ollut melkeinpä lähellä lyödä minua kehoitettuani heitä "piristymään ja katselemaan maailmaa valoisammin". Tuon sanominen on hyvä tapa osoittaa, ettei yhtään käsitä, miltä toisesta tuntuu. Eiköhän jokainen masentunut "piristyisi ja katsoisi maailmaa valoisammin", jos vain jaksaisi. Ihan turha kehottaa lenkille ihmistä, joka ei jaksa edes nousta sängystä!
Tuollaiset ohjeet lähinnä syyllistävät masentunutta. Niihin kun aina liittyy se sivumerkitys, että jokainen voi kyllä piristyä, jos vain kovasti yrittää - eli masennuksesta kärsivät eivät muka yritä tarpeeksi kovasti! Hitot, itse tunnen ihmisiä, joilta vaatii todella paljon yritystä jatkaa elämää päivästä toiseen! Masennus ei ole kenenkään omaa syytä eikä siitä myöskään kenenkään tarvitse omin voimin rimpuilla ylös.
Mutta mikä avuksi, kun masentunut tietää olevansa masentunut mutta ei tahdo apua? Ei halua syödä masennuslääkkeitä eikä käydä ammattiauttajalla. Lääkitsee oloaan alkoholilla sitten... Kyseessä ystäväni, en minä.
Itse masentuneena tiedän, kuinka vaikeaa on tavallistenkin arkirutiinien toimitus. Sängystä ylös nouseminenkin on vaikeaa. Siivoaminen, tiskaaminen yms. aiheuttaa ahdistusta, saati sitten koulussa/töissä käynti. Olen kuitenkin antanut itselleni anteeksi kyseisten asioiden laiminlyönnin.
Voiko masentunut ihminen kyetä auttamaan toista masentunutta?
saatanan viisastelijat, jotka eivät tiedä elämänhaluttomuudesta, jota masennus aiheuttaa yhtikäs mitään. Toisaalta en myöskään ymmärrä niitä, jotka valittavat tavallista arkimasennusta kaikilla mahdollisilla palstoilla. Huomionkipeetä porukkaa suurin osa!
Mielestäni niin kauan kun itsemurhaluvut ovat niin synkät mitä ne nyt ovat, niin ei olisi syytä vähätellä valtakunnan pahinta mielenterveysongelmaa. Oikeasta psykoottisesta tai vaikeasta masennuksesta ei ihan omin avuin hengissä selviä. Minäkin olisin kuollut jo aikoja sitten, jos minua ei olisi viety ratapenkalta pakkohoitoon.
Lue edes tilastoja "eutanasiatohtori Münchausen" ja koita sitä kautta oikoa vääristynyttä kuvaasi syvästä masennuksesta: "Kukaan ei näe toisen pään sisällä, ei-masentuneella saattaa olla, ja usein onkin, aivan yhtä vaikeaa kuin syvästi masentuneella" Naurettavaa tekstiä itsemurhakandin pääkopalle...
Näetkö sinä harhoja kuuletko ääniä, tuntuuko että tulet hulluksi? Jos tunnet tule toki arvostelemaan ja neuvomaan, jos et niin millä oikeudella siinä neuvot? Vakavaa masennusta ei voi parantaa itse.
...sikäli kun vaan jaksaa. Masentunut ainakin ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Siinä voi myös oma masennus ja siihen liittyvä itsekeskeinen omien tunnetilojen ruotiminen jonkin verran unohtua, kun voi keskittyä toisen auttamiseen ja saa ehkä kokea itsensä siten myös tarpeelliseksi.
masentuneelle on saavutus jos jaksaa aamulla vapaaehtosesti laittaa sukat jalkaansa. mä olen ollut paljain jaloin pian kaks viikkoo.
Mulla on vielä se raja tekemisissä, että edelleen jaksan pestä hampaani, kun lähden ulos (en tietty joka kerta ulos mennessäni, vaan päivän eka kerta).. Tuleekohan sekin raja vastaan, ettei silläkään niin väliä?
Masentunut ihminen voi silti pitää huolen omasta siisteydestään ja kunnostaan mutta sekin saattaa olla pikemminkin oire; liiallinen itsensä rääkkäys. Voi olla että yrittää pitää huolta ruokatottumuksistaan mutta syökin liian vähän koska luulee syövänsä liiankin paljon ja jopa unohtaa syödä, käy rasittavilla, siis liian rasittavilla lenkeillä ja kaatuu kotona sohvaan hengästyneenä ja melkein pökertyneenä...