Hetken aikaa tuumailtuani....

Kyllä se vain on niin että kaikki tähän asti kokemani on tehnyt minusta minut. Sinusta Sinut. Eihän sellaisesta voi olla kuin iloinen.

Samalla olen itse ymmärtänyt että ilman kaikenlaista kokemuspohjaa en tajuaisi arvostaa tätä päivää. Olen ollut välillä niin huono ihminen että oikein hävettää. Nyt kuitenkin mennään oikeaan suuntaan.

Iloisena kohti kokemusrikasta tulevaisuutta!

Tänään iloitsen erityisesti muuan ystävyyssuhteestani. Sitä luuli joskus aiemmin, ettei enää aikuisiällä pystyisi solmimaan yhtä tiiviitä ja hienoja ystävyyssuhteita kuin joskus muinoin lapsuudessa tai nuoruudessa. Miten väärässä olinkaan! Kaksi vuotta sitten sain kunnian tutustua erääseen aivan upeaan ihmiseen, joka on osoittautunut sittemmen jopa sielunsisarekseni. Uskoakseni tunne on molemminpuolinen. :)

On sanoinkuvaamattoman hienoa, että on näin kypsempänä saanut tutustua niin hienoon ihmiseen, jonka kanssa voi jakaa aivan kaiken! Kiitollinen ja iloinen hänen kaltaisestaan ystävästä. Todella. Ja sen verran fiksu olen ollut, että olen muistanut tämän sanoa myös hänelle itselleen suoraan. :)

Iloitsen myös siitä, etten ota enää mitään asiaa tai ihmistä elämässäni itsestäänselvyytenä. Pitää ymmärtää iloita siitä, mitä on, ja yrittää kasvattaa mahdollisimman vähän sitä typerää "olisi pitänyt" tai " miksi en koskaan sanonut/tehnyt, mitä minun olisi pitänyt" -saldoa.

Niin, ja tokihan päivän ilonaiheesta käyvät myös kesän ekat mansikat! :)

Olisin voinut kirjoittaa tuon kolmannen kappaleen ihan itse.

Usein alennun silti pohtimaan miten olen voinut olla niin kylmä kuin olen välillä ollut. Jotenkin vasta viime aikoina tajunnut mitä asiat itsellekin tarkoittavat.

Nyt tajuan että turha märehtiä, kun niille ei voi mitään. Pitää keskittyä nykyhetkeen ja olla iloinen siitä mitä on.

Itse olen oppinut osittain karvaidenkin kokemusten saattelemana, että on olemassa kolme eri asiaa, jotka eivät auta pitkällä tähtäimellä (jos kohta eivät lyhyelläkään) yhtään mitään, ja ne ovat itsesääli, katkeruus sekä jossittelu jälkeenpäin. Menneelle ei voi enää mitään, mutta nykyisyys/tulevaisuus on hyvin pitkälti omissa käsissä. :)

Näinhän se menee. Se kun vain pysyisi aina päällimmäisenä mielessä ja muistaisi ainakin niinä hetkinä kun se on tarpeen. Olen huomannut että ihan yksin en siihen kykene aina ja kaipaisin ihmistä jolle voisi ajatuksensa silloin jakaa, sillä hetkellä varmasti viimeistään se toinen saisi havahtumaan pois ihan hölmöistä ajatuksista millä ei ole mitään totuuspohjaa. Omassa päässä kaikki asiat vain saavat helposti niin suuret mittasuhteet.

Mutta iloitaan tästä päivästä. Kaikki on oikeastaan aika mukavasti. :)

No kyl ne tästä päivä kerrallaan......