Uskovaiset etsivät sellaista mitä ortodoksisuus on

Hei!
Asuessani Helsingissä paras ystäväni oli ortodoksikirkkoon kuuluva ja myöhemmin työkaverinani Keski-Suomessa oli mukava ortodoksimies. Olet oikeassa, että usein uskossamme jäämme lain alle, omiin tekoihimme armon sijasta ja yrittämiseen - ja myös lakihenkisyyteen, jossa kuvittelemme pystyvämme tai olevamme niin hengellisiä, että Jumala meidät siitä tässä ajassa palkitsee. Taidollisuutta on varmasti hyvin vähän. Ortodoksien hartaus on varmasti rauhoittavaa ja siinä on todellista halua kohdata suuri Jumala Hänen läsnäolossaan.

Mutta: etsivätkö uskovat sitä, mitä ortodoksisuus on, se on jo eri asia kuin Jumalan läsnäolon kaipuu. Koska tunnen muutaman ortodoksin ja olen keskustellut heidän kanssaan lukuisia kertoja, niin tuon tässä esille muutaman asian, jotka uskovat eivät kaipaa, eikä heidän tule mielestäni niitä koskaan kaivatakaan. Kerron nyt vain, mitä minun tuntemani ortodoksit ovat minulle todistaneet ortodoksisuudestaan.

Ensiksikin heillä on käsitys, että sekä ortodoksisuus, että katolilaisuus ovat lähempänä alkuseurakunan uskoa ja srk-järjestystä kuin mitä protestantit. Tässä käsityksessä Jeesuken äitiä, Mariaa, pidetään ikuisesti synnittömänä eli Jumalan veroisena. Heitä ei vierasta katolilaisten kääntyminen Marian puoleen, jotta Maria antaisi heille heidän syntinsä anteeksi. "Maria"-kultti on heille läheinen ja he käyttävät Marian nimeä rukouksissaan. Ortodoksien pyhät isät ovat myös rukouksen ja palvonna kohteina ja ristinmerkkejä tehdään heitä kuvaavien ikonien edessä. Tämä saattaa olla mieltä ylentävää hiljentymistä, mutta onko se ainoan todellisen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunnustamista ainoaksi Herraksemme ja syntiemm sovittajaksi?

Toin ystävilleni esille, ettei Raamattu tuo esille millään lailla Marian jumaluutta tai joidenkin "pyhiksi" nimitettyjen ihmisten palvontaa, niin ortodoksiveli totesi: "Orotodoksikirkko on kanonisoinut nämä asiat ja kanonisointi merkitsee sitä, että se on yhdenveroista jumalallista aineistoa Raamatun Sanan kanssa.". Uskovan ei tule kaivat Jumalan Sanan, Raamatun rinnalle, mitään muuta siihen verrattavaa aineistoa: "ei yli sen, mikä on kirjoitettu". Hengellisillä kirjoilla on meille toki merkitystä, mutta vain siinä mielessä, jos ne oikein opettavat ja tulkitsevat ainoaa Jumalan Sanaa, Raamattua.
"Kanonisointi (kreikan sanasta kaanon, "ohjenuora") tarkoittaa henkilön julistamista pyhimykseksi, uskonnollisen kirjoituksen ottamista pyhien, ohjeellisten kirjojen kokoelmaan tai uskonnollisen dogmin julistamista ohjeelliseksi."

Ortodokseilla saattaa olla hyvä yhteys toisiinsa ja korkea käsitys seurakunnastaan. He näyttävät olevan erittäin sitoutuneita ortodoksisuuteen. Voimakas sitoutuminen voi merkitä myös sitä, että sitoudutaan kirkkoon ehdoitta tutkimatta itse Raamatusta tai kyseenalaistamasta mitään, mitä kirkon "suuret ja viisaat" ovat päättäneet tai kanonisoineet. Ortodoksiveljen käsitys, että myös monet ortodoksipyhien kirjoitukset ovat yhdenveroisia Raamatun Sanan kanssa, tuntuu sekä vieraalta, että - anteeksi vain, harhaoppiselta.

Toivon todella, että meidän uskovan nimeä kantavien hartaudenharjoitus olisi osa meidän arjen todellisuutta sanoissa ja teoissa. Sen tulisi murtaa meidät kokemaan aitoa myötätuntoa ja auttamisen halua kaikki kärsiviä kohtaan. Meitä pyhittää ja murtaa vain Jumalan Sana, jossa kohtaamme ainoana toivonamme ja pelastajanamme Jeesuksen Kristuksen. Oikein kirjoitit: "kunhan on aitoa, vakavalla mielellä ja omasta sydämestä lähtöisin eikä ulkoa luettua." Me emme saa "lukea ulkoa" mitään kristillistä elämänohjetta minkään seurakunnan sääntökirjoista. Me olemme kaikki monin tavoin epäaitoja, mielemme on ailahtelevainen ja sydämemme taipuvainan pahaan - Jeesus on toisenlainen ja Hänet ja Hänen muuttavan voimansa kohtaamme ainoastaan Raamatussa.

http://sanapapilta.blogspot.fi/