Oman markan kellutus ainoa vaihtoehto

Täällä oli yksi asiallinenkin avaus!

Tähän kovaan/vahavaan markaan vosi sanoa, että siitä pidettiin jääräpäisesti kiinni siksi, koska se oli sidottu silloiseen euron esiasteeseen, eli ECU:uun, eli jo ensimmäimmäinen eurokokeilu oli likellä romuttaa maan talouden, ei se silloisen laman alkusyy ollut, mutta pahensi lamaa melko lailla.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10805585/#comment-56565790

Onko tässä maassa milloinkaan ollut päteviä poliitikkoja?
Jos poliitikoissa olisi oikeita töitä tehneitä, he silloin tietäisivät miten vaikeaa ja työlästä työnteko on, yhtä vaikeaa on myös niiden verorahojen aikaansaaminen mutta liian helppo ne on hukata jonniinjoutavuuksiin. Oikeita töitä tehneet poliitikot olisivat paljon tarkempia mihinkä verovaroja käyttäisivät!

V.1990 kesällä istuin päivittäin samassa hotellin päivällispöydässä erään siinä viisikymppisen pariskunnan kanssa Italian kesälomareissulla. Markan arvossa oli todella runsaasti kuplaa siinä vaiheessa, kauppatase oli miinuksella tuhoisassa mittakaavassa ja Suomen hallitus, tasavallan presidentti ja Suomen Pankki pitivät tinkimättömästi kiinni kovan markan poltiikasta. D-kirjaimella alkava devalvaatio-sana oli liki tabu puheenaiheena.

Siinä päivällispöydässä silloin kesällä v.1990 ajattelin ääneen, että nyt on meidän suomalaisten hyvä käydä ulkomailla, kun se on edullista ylikorkean markan arvon johdosta ja että kohta sitten devalvaation takia ja sen jälkeen ulkomaile matkustelu tulee kallistumaan. Siitä hetkellisestä lausahduksestani ruokapöydän pariskunnan mies sai liki sätkyn ja tuumasi, että ei devalvaatiota voi tulla. Ilmeisesti hänellä oli valuuttamääräistä velkaa. Minä rupesin puhumaan säästä.

Kun markan arvossa oli ilmaa kymmeniä prosentteja, niin v:n 1992 lopulla tapahtunut "pakkodevalvaatio" aiheutti suoranaisen katastrofin niille, joilla oli ulkomaitten valuuttamääräistä velkaa. Kyllä joustamaton kovan markan finanssipolitiikka oli olennaisen keskeisenä syynä Suomen talouden syöksymiseen laman syövereihin devalvaation ollessa kyytipoikana. Markan kellutus olisi ollut luonteva menettely, jolla kauppatasetta olisi hoidettu juohevasti etukäteen ilman devalvaatiota eivätkä ulkomaan valuttoissa olleet velatkaan olisi kaatuneet syliin yhdellä rysäyksellä.

Kun tarkastellaan toivon mukaan aikanaan syntyvää tilannetta, jossa meille Suomessa olisi palattu omaan rahaan, niin sekin asetelma on vaativa, haasteellinen. Joka tapauksessa päätösvaltaa olisi euroraha-aikakautta enemmän meille suomalaisilla itsellämme. Raamiratkaisuna olisi siis oma kansallinen valuutta eikä mikään kimppa esim. pohjoismaisissa puitteissa tai Itämeren alueella. Sitä kansallista päätösvaltaa voimme käyttä karkeasti ilmaistuna kahdella tavalla eli viisaasti tai hölmösti.

Sikäli mikäli tekemisen suuntana olisi hölmöily, niin siihen suuntaan "toimimalla" oma rahayksikkö niitattaisiin kiinni esim. euroon tai dollariin tai johonkin muuhun ulkomaan valuuttaan tai vaikka kultaan. Siitä alkaisi sama vanha kierre, joka on meille tuttu menneiltä ajoilta, jolloin omaa markkaa ei kellutettu eli devalvointeja tulisi eteen aika ajoin.

Kiinteän valuuttakurssin asetelmassa yleishölmöilyyn kuuluisi myös liiallinen velkaantuminen ja jälleen ulkomaanvaluutoissa otetut velat olisi samanlaisena vaarana vastavanlaisine tuhoisine seurauksineen kuin 90-luvun laman aikana. Niin julkisen vallan kuin yksityissektorin liiallinen velkaantuminen ruokkii kuplaa ja siloittaa tietä devalvaatioille.

Toisena vaihtoehtoisena linjeerauksena oman rahan aikana olisi oman valuutan kellutus heti alusta asti. Se olisi joustavana käytäntönä ehkäisemässä vajekuplien syntymistä siinä kuin samaan aikaan kaikkien toimijoitten muistama ylivelkaantumisen karttaminen. Viisas taloudenpito on todella vaativaa toimintaa. Sitä valveutuvaisuutta tarvitaan yhtä hyvin kotitalouksien ja itse kunkin kansalaisen henkilökohtaisella tasolla. Sitä harkitsevuutta tarvitaan pienissä ja suurissa yrityksissä sekä sitä tarvitaan kaikessa julkissektorin toiminnassa eli kunnissa ja valtiosektorilla. Oma kysymyksensä on sitten seuraava: Löytyykö meiltä Suomesta riittävästi viisaita henkilöitä talouden ja politiikan järkevään hoitamiseen?

Ei tunnu riittävän. EKP:ssä junailevat salaisesti strategiat. Jos oikeaa viisautta olisi, ei näihin sopimusten vastaisiin toimiin olisi koskaan lähdetty.
Nuoria päättäjiämme voidaan viedä kehuen, vaikka mihin.