Mies ei halua mukaan synnytykseen

Ihan oikein ettei tule. En menis minäkään. Nykyajan muotilässytystä..

Jos pelkää synnytystä, niin ei kannattais lapsia hankkiakkaan.

Siellä on hoitajat ym. sitävarten, ettei pitäis olls pelkäämistä.

Meillä ei mies tule synnytykseen,tai siis lähtee pois kun ponnistusvaihe alkaa. Mies on sairaalakammoinen ja samoin itse joten ymmärrän hänen tunteitaan.
Ja itse olen kokenut erittäin ahdistavana sen,että mies olisi paikalla kun ponnistan vauvaa maailmaan. En halua että hän näkee sitä kaikkea ällöttävää mitä synnytykseen kuuluu. Itsekkään en haluaisi nähdä :D

Kuulemma menee niin, että siinä vaiheessa kun synnytys on oikein kunnolla käynnissä niin on aivan sama onko mies siinä vai ei. Riippuu tietenkin henkilöstä! Itse varmaan keskityn niin siihen kipuun ja en oo semmosta tyyppiä ketä tarvis kädestä olla pitämässä. Ja mua miehen läsnäolo vaan vaivaa,kun lääkärit sorkkii ja tutkii. Ja ärsyttää kaikki "onhan se nyt varmaan sinne ennenkin katsellut"-kommentit,kun se vaan tuntuu niin kauhealta että mies on vieressä kun joku sörkkii.. :/

Onko teillä siis niin,ettei mies tule ollenkaan sairaalaan? Kuitenkin avautumisvaihe voi kestää parikin vuorokautta,niin olisihan se mies siellä seurana ihan kiva :) Mä sain miehen tähän vaihtoehtoon suostumaan,mutta kauhulla odotan kun lääkärit tekee niitä tutkimuksia miehen läsnäollessa...

Synnytyspelosta kannattaa puhua neuvolassa! Vaadi päästä pelkopolille jossa saat apua synnytyspelkoon!:) Monelle ollut todella suuri apu. Sulla on kuitenkin vielä viikkoja jäljellä niin kerkeet siellä useamminkin käymään jos tarvetta tulee!

Miehen mieli voi vielä muuttua,kun h-hetki lähenee :)

Mun mies sanoi alkuraskauden aikana, että voi olla, ettei pysty tulemaan synnytykseen mukaan..

Toki se tuntui aika pahalta.. Mutta toisaalta, ei toista voi pakottaa.. Vaikka väärältä tuntui sekin, että mun on pakko mennä sinne, halusin tai en..

Loppujen lopuksi mies kuitenkin oli mukana synnytyksessä.. :) Eikä ollut yhtään huonovointinen.. :) Tosin ponnistusvaiheessa en edes muista, mitä mies teki.. Eli toisaalta ei olis ollut niin kauheeta, jos ei olis ollut edes läsnä..

Kuitenkin jälkeenpäin on ollut kiva muistella asiaa, kun mies on jonkin verran enemmän koko synnytyksestä muistanut, ku itse minä..

Minulla oli doula mukana synnytyksessä, ja se oli todella hyvä ratkaisu! Doula oli ihana ja ammattitaitoinen, perehtynyt asiaan, ja olimme tiivisti yhteydessä ennen synnytystä, joten ei todellakaan tuntunut vieraalta. Ihana kokemus.

Sairaaloissa on nykyään niin vähän henkilökuntaa, että käytännössä synnyttäjät joutuvat olemaan miehen tai muun synnytykseen mukaan tulleen henkilön valvonnan alla, kunnes jotain alkaa tapahtua. Koita houkutella miehesi mukaan avautumisvaiheeseen, aina voi lähteä pois kun ponnistusvaihe alkaa. Itse olisin varmaan synnyttänyt esikoiseni yksin, koska kätilö ei ollut paikalla kun ponnistamisen tarve tuli ja itse en olisi kyennyt soittokelloa etsimään ja soittamaan. Jos miehesi ei tule, ota mukaan joku muu.

ymmärrä miksi miehen tarttis päästä niin helpolla..Ei siinä miehen tarvitse alapäähän tiiviisti tuijottaa.Luulisi kuitenkin syntymähetken olevan yksi elämän tärkeimmistä tapahtumista,miksi sitä missata.

Aivan normaalia. Ei voi ketään vaatimaan tulemaan. Täytyy ajatella asiaa myös toisinpäin. Ei ole näkemisen arvoinen asia.

Kolme pentua on eukkoni pyöräyttänyt eikä ole kaivannut minusta seuraa. Viimeisen syntymään pikkusen ajattelin mennä mukaan mutta vaimo oli sitä mieltä että ei siinä miehiä tarvita. Eikä sen puoleen puolessatoista tunnissa hän tuon viimeisen tytön pyöräytti .
Kyllä tuo synnytys on naisten hommaa ja sillä siisti !

Minun mieheni ei ole ollut yhdenkään lapsen synnytyksessä. Vienyt minut sairaalaan ja sillä siisti. On sairaalakammoinen, pelkää sairaalan hajua ja verta. Onneksi hänen ei ole tarvinnut olla koskaan sairaalassa, vaikka on ikää reilusti yli viisikymmentä vuotta. Tietenkin olin silloin harmissani, kun hän ilmoitti, ettei tule synnytykseen mukaan. Valmennuksessa kävi, mutta sitten alkoi hirvittää. Mutta lapsista on tykännyt silti, enkä usko, että se on mitenkään vaikuttanut isä-lapsisuhteeseen. Itselläni synnytykset ovat olleet nopeita, ettei siellä kauan ole joutanut olemaan. Mutta tietenkin miehen tuki siinä vierellä olisi ollut tosi mukava ja hyvä, varsinkin esimmäisen synnytyksen aikana, joka oli pisin ja uusi kokemus pelotti. Onneksi minun kohdallani kaikki on mennyt hyvin. Aika kultaa muistot. Mutta ymmärrän, että sellaisiakin miehiä on olemassa, jotka eivät voi tulla mukaan. Silloin ei ollut pelkopoleja, doulasta puhumattakaan. Oikein hyvää odotusaikaa aloittajalle.

MINULLA ON NELJÄ LASTA KAIKISSA OLEN OLLUT VAIMON TUKENA SE KOKEMUS ON TOSI MAHTAVA KUN OMA LAPSI SYNTYY EIKÄ SIELLÄ MITKÄÄN LÄÄKÄRIT SORKI SYNNYTTÖÄJÄÄ KAIKKI SUJUU OMALLA PAINOLLA JA KÄTILÖ ON KOKO AJAN PAIKALLA SYNNYTYS SALISSA EI SIELLÄ OLE MITÄÄN HÄTÄÄ JOTKUT VAAN KUVITTELEE ET MUA PELOTTAA HIRVEESTI KOSKA EI OLE VALMIS VIELÄ TULEMAAN ÄIDIKSI KAIKEN LISÄKSI OLEN OLLUT OMIEN LASTEN LISÄKSI KUUSIKERTAA TUKENA SYNNYTTYKSESSÄ KAIKEN LISÄKSI OLEN VIELÄ JOUTUNUT KÄTILÖKSI KESKELLÄ MAANTIETÄ KUN NUORI ÄITI ALKO SYNNYTTÄMÄÄN MUT KYLLÄ HÄN MUA KAUNIISTI KIITTI JA OLLAAN SEN JÄLKEEN OLTU HYVIÄ PERHETUTTUJA

mistä minä voisin tietää....oon vast 9.v. 8D mut kuitenkii...emt...

Mieheni ei ole ollut mukana kummankaan lapsen synnytyksessä. Enemmän se tuntui siksi pahalta, että kuvittelin, että kaikkien muiden miehet ovat, kunnes selvisi, että eivät olekaan tai ovat hyvin vastoin tahtoaan. Sekään ei ole mukavaa.

Minulla on kummallakin kerralla olleet ikiihanat kätilöopiskelijat, tosin molemmat lapset ovat ns. virka-ajan vauvoja, syntyneet arkipäivänä keskellä päivää. En tiedä, onko opiskelijoita muuhun vrk:n aikaan ja onko heitä muissa kuin suurissa sairaaloissa. Voit myös pyytää jonkun hyvän ystävän tueksesi tai vaikkapa vain avautumis- ja odotteluvaiheen ajaksi. Itse en silloin halunnut ketään muuta, kun oma mies ei tullut. Tärkeintä on, että siinä on joku ihminen, esimkerkiksi kätilöksi opiskeleva tai sitten kätilö. Mutta kätilö on paikalla vain h-hetken ja käy vain väillä katsomassa, että kaikki on hyvin.

Synnytys on hieno, myllertävä, kokonaisvaltainen kokemus, se on juuri sinun synnytyksesi ja jos mies jää siitä paitsi, se ei vähennä tippaakaan omaa ainutlaatuista kokemustasi. Sinun ja syntyvän lapsesi, Elämän suurilla hetkillä me ihmiset olemme sittenkin yksin, oman itsemme varassa ja kyllä me selviämme! Onnea sinulle odotukseen ja synnytykseen, älä ota paineita miehestä.

Kuka lähtee moista katsomaan vapaaehtoisesti,sehän on kuin teurastusta koko homma.

Ei aina eikä kaikkilla synnyttäjilla ollut mahdollisuutta että tule joku omainen mukaan ei edes ystävä,äiti tai muu tuttava.On se huono asia jos nykyaikana monet tukevat vaikeassa tilanteessa ja niin ratkaisevassa hetkessa ja toiset ihan kun pelkäävät heti valmiiksi tai eivät huoma miten oma lasten synnytyshetki on tärkeä.Jos tuleva isä mieltä ei voi muuta suosittelen reilusti rohkeutta ja ylpeytä että henkilökunnan avulla kaikki mene paremmin kuin ei niin innokkas seuran kanssa ilman että tarvitse enää jälkikäteen kantaa kauna.Rehellisyyskin on hyvä asia.
Moni tästä urakka ovat jo selvineet ja miksi itse ei onnistuis missä muutkin ovat onnistuneet:)

Oliskohan asiasta pitänyt keskustella ennen lapsen hankintaa. Minusta tuo on aika olennainen juttu.

Jälkiviisauttahan tämä on?

Eikös ole sellaisia synnytyspelkoryhmiä, tms. konsultaatiota, kysy neuvolasta, mihin miehen kanssa voisi mennä keskustelemaan, jos ette pysty keskenään keskustelemaan.

Noin mies vaan livistää, nainen ei voi livistää...

Fiksu veto mieheltäs. Karmein kokemukseni ikinä ku olin synnytyksessä.

Itse en antanut omalle miehelleni vaihtoehtoja. Tiedän oli törkeää, mutta en usko, että olisin selvinny ilman häntä.

mieheni ei halunnut synnytykseen, enkä minäkään siis miestä enkä naista enkä ketään! synnytykseni kesti yli vuorokauden eikä nukutuslääkäri ehtinyt paikalle mutta mitä siitä! jaksoin ponnistaa ja ponnistaa..Terve poika tuli, vaikka ei huutanut yhtään ja nukku heti yönsä kunnolla ja söi hyvin. siis tuttelia koska maitoa ei tullut! ÄLÄ MUREHDI LIIKOJA ajatukset vaan satuttaa. UUSI ELÄMÄ tulee itsekseen.

Jokaisen synnytys on erilainen, ei voi verrata muihin. Toiset tarvii sitä miehen tukea enemmän. Miun mies oli mukana synnytyksessä ja hänestä oli paljon apua, vaikka meinaa pyörtyä neulan tai verta nähdessään.Niin ei sinne alapäähän tarvi tuijotella,mies voi olla selin siihen päähän. Miulla mies autto mm. ilokaasunaamarin kanssa, kun se ei enää omissa hyppysissä kestänyt. Kyllä siinä ois muuten ollu aika neuvoton olo, kun kätilö ei voinut olla paikalla koko aikaa.Itsekin pelkäsin synnytystä etukäteen.Tsemppiä!

Synnytys ei todellakaan kuulu miehelle. En ole kertaankaan mennyt mukaan.

ihan on pakko jotain kirjottaa.Mieheni ei ollut mukana synnytyksessä eikä töiltään päässyt edes katsomaan.Sai kuitenkin vapaata jotta haki meidät pois sairaalasta.
Pakko on myös ajatella äitiäni ja isoäitiäni joilla ei takuulla ollut mies mukana synnytyksessä.Ja selvisivät hommasta hyvin. Kasvata vain sisua kyllä selviät.Sitä sisua tarvitaan sitten jatkossakin.
Sairaalasta kun pääset pois silloin olisi kyllä mukavaa jos olis sukua lähellä joilta voisit saada tukea,aivan kuin Afrikassa.Synnyttänyttä ei pitäis jättää heti aivan yksin lapsen kanssa kamppailemaan.
Kyllä sä siitä selviät sanottiin jäihin pudonneellekin ennen.Ei niitä miehiä kannata joka hommaan odottaa mukaan.
Tsemppiä.

Ota mies mukaan pelkopolille, synnytysvalmennukseen ja mahdollisuuksien mukaan usein neuvolakäynneille.
Häntäkin pelottaa ja sopeutuminen tulevaan auttaa pelosta irtipääsyyn. Älä painosta vielä tässävaiheessa kun hän ei ole vielä valmis. Elämän paras hetki on oman lapsen syntymä joten kannattaa olla läsnä. Painostamisen ts hellän tarvitsevuuden ilmaisemisen voit aloittaa kun hän tietää asioista enemmän. Synnytysvalmennus usein auttaa, käy vaikka tuplavalmennuksissa tosin pelkopolihan on juuri sitä.

Kokemuksia on ja ...

Kunnioita Miehesi tunnelmaa. Älä vaadi mukaan. Synnytys on naisen juttu. Mies voi olla mukana miljoonalla muulla tavalla kuin olemalla samassa huoneessa. Hän rakastaa, hän tekee kodin lapsen tulla. Hän suukottaa sinua.

Miehen rooli on Rankka, vaikka hän ei synnytyskipua tunnekaan. Ei se ole hänen vikansa, että luonto on meidät näin luonut.

Suhteesi tuhoat ihan sinä, jos hänet pakotat.mukaan. Todennäköisesti myös isän suhde lapseen vaurioituu, jos pakotat.

Jos mä olisi mies en koskaan menisi synnytykseen.Vain naiset jotka ei pysty tehdä mitään itse siis avuttomia kutsuvat miehia katsomaan heidän verisiä ponnistuksia kuin kostona että mies ei pysty synnyttää.Toinen asia jos mies itse halukas menna, semmosia on olemassakin...

voi olla että sun miestä vaan pelottaa toi lapsen syntymä ihan yhtä paljon ku sua itteäs. Ja voit lohduttautua ajatuksella että suomessa on tälläki hetkellä moonta muuta äitiä sun lisäks jotka tasan tarkkaa on samassa tilanteessa.

ja ennen kaikkea sun kannattaa muistaa se että jos sun mies ei ole sun vierellä H-hetkellä nii sul on koko ajan hoitajia siinä vierellä jotka myöskin pysyy sun vierellä koko synnytyksen ajan.

sit kannattaa myös varautua siihen että jotku saattaa sairastua synnytyksen jälkee masennuksee, eli jos sulla yhtään on tällasia tuntemuksia nii sitte heti (huom; HETI) vaan apua hakemaan ettet jää sitten yksin ajatuksien kanssa etkä repsahda tekemää mitää hölmöä.

ja toivottavasti sulla on sukulaisia tukena ja ennen kaikkea että myös miehesi on tukena koska varsinki ne ensimmäiset kuukaudet lapsen kanssa voi olla yllättävän raskaita.

tsemppiä ja voimia

Valitan, sanottava on. Ilmankos tämän maan väkiluku laskee ellei lasketa maahanmuuttajia mukaan.
Mistä tämä uusavuttomuus tulee? On sitä synnytty ennenkin ja pakko sanoa tähän, että ei tarvitse sanoa, niin mut nyt on nykyaika. ..

hilijentykää, meijän isä synnyttää-ää-äää....ossaako se hengittää -- ää - äää, niinku pittää :DDDD

Itse olen sitä mieltä, että synnytys kuuluu yhtälailla molemmille! En todellakaan halua miestäni tuijottamaan synnytystä kätilön näkökulmasta, mutta haluan miehen siihen viereeni tueksi..

Miksi synnytys pitäisi naisen hoitaa yksin?? Siksi että miestä ällöttää tai jotain?? Haikarako ne lapset tuo? Se että mies joutuu "kärsimään" ehkä joillekin epämiellyttävästä tilanteesta tai kiusallisuudesta tai ehkä jossain tapauksissa sormissa tuntuvassa kivussa, koska nainen puristaa kättä liian lujaa. Niin MIETTIKÄÄ miehet, miltä naisesta se mahtaa tuntua? Ihanalta ja todella hyvältä? Ei varmasti. Naisille tilanne on yleensä vielä tuskallisempi ja inhottavampi (ei jälkikäteen enään) mutta tuskin kukaan nauttii synnytyksen hetkellä siitä, mieltä sielä alapäässä tuntuu?

Se on varma että oma mies on mukana jokaisessa synnytyksessä. Lapsi on yhdessä hankittu, ja synnytys täten yhdessä hoidetaan.

No toisaalta ymmärrän miestäkin, varsinkin jos pyörtyy kun näkee verta. Ketään ei voi sinne pakottaa, ainoastaan synnyttäjän on oltava paikalla (on se sitten sairaala, auto, koti tms.) . Mies oli mukana ensimmäisessä synnytyksessä, toisella eikä kolmannella kerralla päässyt mukaan. Hyvin nuo meni, mikäs siinä, toinen kerta meni ilman puudutuksiakin, kun eivät "ehtineet" antamaan.

ps. voit ottaa jonkun muu tukihenkilön mukaan.

Mikä miestäsi vaivaa? Koeta saada vielä hänen päänsä käännettyä. Pitäisihän noin suureen tapahtumaan osallistua, mutta jos ei osallistu, niin kyllä sinä varmasti kätilön kanssa pärjäät. Soitat vain hälytyskellolla kätilön paikalle aina, kun häntä tarvitset! Voimia!

ei yllättävää ettei mies huoli mukaan..on sen verran sottaista ja veristä touhua koko homma että ei tarvitse ihmetellä miksi mies ei huoli enää seksiä vaan hakee sitä muualta! hyi helevetti soikoon! ja jotkut vielä sanoo että synnytys on maailman kaunei asia, mitä kaunista siinä on kun pillusta puskee veren ja kaiken muun eritteen ja paskan peittoama rääkyvä punainen olio?!

Pitäs kysyä siltä mieheltä, joka on isäksi tulossa.. että miksi yleensä halusi tehdä lapsen.. kun ei halua nähdä sen syntyvän.. Tuleeko miehesi käymään sua katsomassa sitten vauvan synnyttyä siellä sairaalassa.. vai kuinka? Kannattais noita asioita miettiä, jo ennen kuin lapsia laittaa alulle..

Mulla oli hyvä ystävä mukana synnytyksessä ja oli hyvä niin. En itekkään haluais katsella vastakaisesta suunnasta sitä hommaa.

ei siitä miehestä kyllä paljon siellä hyötyä ole:D ajan saa juu kulumaan sitten kun/jos ottaa epiduraalin,tosin itse nukuin koko sen ajan.mutta isälle hieno kokemus,mutta toiset ei vaan pysty siihen,mutta eri asia jos ei halua.

Haluatko sä oikeasti jättää miehellesi ikuiset traumat. Itse olen nähnyt synnytyksen videolta ja meinaan oksentaa jo pelkästä ajatuksesta. On muillakin oikeus pelätä jotakin.

Hän tuntee kärsimystä, kun huudat tai kärsit itse synnytyksestä. Hän ei halua, että kärsit. Se satuttaa häntä

Joo mukaan vaan. Mutta voin antaa miehille vinkin että älkää erehtykö katsomaan sinne naisen alapäähän synnytyksen aikana. Voin luvata että menetätte seksihalut pitkäksi aikaa. Ei ollut mikään loukkaus vaan fakta.

No on kyllä syytä sysissä jos on sepissäkin,iskä ei uskalla tulla mukaan synnytykseen ja äiskä ei uskalla yksin mennä.....just joo

Synnytyksen katsominen riippu katsojan näkökulmasta.Omasta mielestäni se ei ole mitenkään yököttävän näköistä ja eihän se naisen alapää sen näköiseksi jää mitä se synnytyksen aikana on vaan tämä elin on tehty joustamaan tilanteen mukaan ja palautuu takaisin normaaliksi.Ja vuotaahan naiset muutenkin koko ajan verta että kyllä se synnyttämättömänkin naisen alapää silloin aika irstaselta näyttää sitten jos kerran synnytyskin.Toiset miehet ovat vain paljon aikuismaisempia kuin toiset ja jopa kuvaavat vaimonsa synnytyksen alapäässä ja sitten tätä videota katsellaan yhdessä ja muistellaan lapsen syntymää ilman että seksihalut kärsii joten eipä lähdetä yleistämään miehiä, taitaa olla nämä naiset vain vit.llansa ajattelevia hor.ja itse.

Mieheni ei ollut lapsiemme synnytyksessä mukana ja tiedän, ettei hän olisi kestänyt katsella, kun pelkää sairaalaa ja verta. Nuorimman lapsemme synnytykseen olisin halunnut parhaan ystävättäreni, naapurin rouvan, mukaan, mutta hänkään ei pidä sairaaloista, joten kätilöiden kanssa synnnytyksistä selvittiin.
Ei miestä saa pakottaa mukaan synnytykseen, jos hän itse ei halua!
Meidän kätilö kertoi jostain miehestä, joka oli pyörtynyt, kun vaimo oli synnyttänyt. Olisi se ihan älytöntä joutua hoitamaan huonovointista miestä kesken kaiken!

Ei siin miehel tee mitää, ite oon käyny kaks kerta ja kaks jättäny välii.

Minulla on kaksi lasta, kummassakaan mies ei ole ollut mukana. Silti kummasti ne lapset ovat sieltä syntyneet :) Ja onhan siellä koko ajan joku henkilökunnasta läsnä.

Kahden lapsen synnytyksessä olen ollut mukana..Eipä ollu mitään mieleenpainuvaa kokemusta.Emännältäkin sai vaan moitteita kun en osannu olla oikeella tavalla.Yritin kyllä auttaa ja olla niinkuin kätilö käski.

Siinä se taas nähdään, kumpi sukupuoli on vahvempi.

Se että nainen raahaa miehen väkisin synnytykseen on järjenvastaista ainoastaan jos jätetään huomiomatta siihen johtaneet syyt.

Tässä on se syy:

Koska naiset jatkuvasti puhuvat ja kuuntelevat toisiaan ja joku paremman miehen saanut nainen on kertonut, että hänen ihana miehensä väkisin halusi nähdä kun heidän yhteinen lapsi syntyy, niin siitä myös tämä vähän epäonnekkaampi pariskunta (feikki nimet) "Anne Avuton ja Uuno Umpisolmu" saa idean.

Tarkemmin sanottuna tämän pariskunnan nainen saa sen idean, joka on: "kyllä minunkin miehen täytyy sinne synnytykseen tulla niinkuin siinä kunnon suhteessakin tehtiin".

Vastoin omaa tietoa ja omaa halua Uuno menee sinne synnytykseen koska Anne pakottaa. Nyt heillä on pintapuolisesti täydellinen parisuhde.

Asia itsessään ei siis ole mikään ihmeellinen vaan ne jotka sitä tekevät määrittävät millaisesta asiasta on kyse. Jos lammas syö ruohoa niin kaikki ovat tyytyväisiä, mutta jos kissa syö ruohoa niin asia herättää kummastusta.

Itse aloittaja paljastaa myös sen aiheellaan että hänen täytyy hakea tukea ja apua jopa täysin ventovierailta nettihenkilöiltä aiheellaan. Sen paljastuksen avulla voidaan päätellä juuri se että kyseessä ei ole omasta halustaan asioita tekevä pariskunta.

Voidaanko joku muu kun äiti sitten muka pakottaa mukaan synnytykseen?
Kyllä voidaan jos syntyy yllättäen?

Jos miehesi ei muuta mieltään kun synnytys lähenee, niin mitä jos menisitkin sukulaisten/vanhempiesi paikkakunnalle synnyttään ? Tietääkseni sekin on mahdollista. Pyytäisit äitiäsi tai sukulaistasi mukaan synnytykseen.

Vuonna -62 ensisynnytys, lapsi pahasti yliaikainen (reilut 4 vkoa).
Tällainen yliaikaisuus sallittiin silloin, mutta toki se huolestutti kovasti.
Kun tallustelin mieheni saattamana silloisen Porin yleisen sairaalan synnytysosastolle lateli suorasukaisuudestaan tunnettu, tomera kätilö, että täällä ei sitten miehiä tarvita.
Mieheni huolestunut katse käytävän päässä jäi ikuisesti mieleeni.
Olisi halunnut olla mukana. Se ei käynyt.
Lapsi täyttää ihan pian 50 vuotta.
Kaikki miehet eivät pysty osallistumaan synnytykseen, mutta se ei mitenkään tarkoita sitä, etteikö heistä silti tulisi yhtä hyviä isiä.
Älä orjallisesti vaadi mieheltäsi osallistumista vaan kunnioita hänen tuntojaan. Osallistuminen on tänä päivänä "muotia", mutta se taitaa kuitenkin olla monille miehille liian vaativaa, jostakin syystä, jota me naiset emme ehkä ymmärrä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Onnea perheellenne !

Ei oo miehen paikka synnytyssali. Ainakin omalla kohdalla oli todella iso virhe mennä mukaan. Örf, vitun kätilöt vielä esittelee jotain istukkaa tjs.


Ainakin itsellä katosi myös seksihalut joka taas loppupelissä johti meidänkin eroon. Et siitä vaan mies mukaan. En kyllä suosittele.

Kautta aikain on naiset saaneet lapsia kätilön avustuksella tai jopa yksin. Ei siinä ole miehiä tarvitttu. Kenen itsetarkoitus tai etu on tämä hössötys tästä ukkojen mukanaolosta synnytyksessä.
Homma on vapaaehtoista, eikö se jo riitä. Vai onko tarkoitus saada kieltäytyjät potemaan huonoa omaatuntoa.
Vai niin että ne jotka mukana olivat ovat ns.parempia isiä.
Se kun on niin että toisia ei kiinosta se veri tuska ja paska,vaikka lopputulos on se vastasyntynyt lapsi.
Naisen osa on .......................................synnyttää uutta.

Keskimmäisen synnytys kesti 16,5 tuntia, mies kävi vierailuaikana katsomassa ja näytti siltä, että pyörtyy just siihen paikkaan. Ponnistus ei ollut vielä lähelläkään. Minä jatkoin kärsimistä ja sain pojan maailmaan ihan ilman miestä. Tosin mukana oli kaksi lääkäriä ja kätilö, koska lapsi oli niin suuri, että oli hilkulla joutua hätäsektioon. Edes joku juttukaverina olisi ollut mukava, kun kesti niin kauan.
Kyllä lapsen saa maailmaan yksinkin, minäkin kolme kertaa.

Ajattele itseäsi. Jos pakotat miehesi mukaan, joudut pelkäämään myös hänen puolestaan. Ja saat pakottamisesi takaisin tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Eli ota mukaan sellainen, johon voit oikeasti tukeutua ja joka voi oikeasti auttaa sinua.

Ite sain ainakin niin vahvat kipulääkkeet jne etten tajunnut 2 päivään mistään mitään.

Kerro ukolle, että voi ottaa ilokaasua koko sessionin ajan, niin
PELKO POIS
http://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8

Sain itse vuosi sitten ensimmäisen lapsen. Mieheni oli alusta asti mukana tukemassa.

En ymmärrä tuota, että menee seksi halut. Kuka käskee kattoa sinne alapäähän ? Mieheni haki minulle vähän väliä vettä synnytyksen aikana, jolloin pakostakin joutui vilkaiseen alapäähän eikä meillä ainakaan oo vaikuttanut mihinkään suuntaan. Mies olis ollut valmis jo heti, kun kotia päästiin jos se olis ollut vaan mahdollista.

Minusta on turha höpöttää, että ennen vanhaa naiset on yksin synnyttänyt. Joo, onhan se ihan totta mutta eihän aiemmin miestä päästetty synnytykseen. Ihan luonnollista, että nainen toivois miehen olevan varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä mukana. Jokaista varmasti pelottaa ja mietityttää, koska ei tiedä mitä on tulossa. Kuka oliskaan kaikista parhain tukija ja synnytykseen osallistuja kuin lapsen isä. Pakottaahan ei ketään voi eikä kannata painostaakaan, kun ei sillä mitään hyvää saa aikaan.

Olisi ihanan pervoa nähdä jonkun nuoren kauniin naisen synnytys. Siinä olisi veri, pissa ja kakka leikit samassa ja vielä ties mitä harvinaisia lisä bonuksia.

miehesi joutuu kyllä nyt ottamaan itseään niskasta kiinni ja tulemaan tueksi mukaan. On siellä miehellekin hommia esim. tuoda juotavaa, pitää seuraa ja katsoa, että kaikki sujuu hyvin. Ensimmäinen synnytys kesti 18tuntia ja olisi kyllä ollut tosi yksinäinen olo ilman miestä. Nyt pitäisi miehesi ajatella sinua eikä omaa mukavuuttaan. On ihan ainutlaatuinen kokemus kyllä ja suosittelen ettei sitä missaa.

Minulla oli synnytyksessä mukana ystävä ja äiti. Ystävä piti alussa rentoa tunnelmaa yllä. Mutta kyllä äidistä oli kaikkein eniten apua henkisesti loppua kohti.

Synnytyksen tiimellyksessä käpertyy itseensä eikä aina edes huomaa muita läsnäolevia. Itse siitä kuitenkin pitää selvitä hetki hetkeltä. Prosessin aikana menettää ajantajun. Mielestäni paljon rankempaa oli avautumisvaihe kuin itse ponnistusvaihe.

Olemmekin synnyttäneiden ystävien kanssa keskustelleet miehen roolista synnytyksessä. Ei heistä kellään ole ollut mitään apua. Toki sen suon kaikille miehille, jotka haluavat olla mukana.

Löytäisitkö lähipiiristäsi jonkun synnyttäneen, läheisen mukaan synnytykseesi? Näin saat vertaistukea ihmiseltä, joka tietää mitä käyt läpi. Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee sen eri tavoin. Mutta synnyttäneellä on käsitys siitä mitä olet käymässä läpi ja näin saat parempaa henkistä tukea kuin vastahakoiselta mieheltäsi.

Olen synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä ja mies on ollut molemmissa mukana, olen hänelle hyvin kiitollinen kaikesta avusta ja läsnäolosta. On paljon turvallisempi olo kun on tuttu henkilö mukana. Mies voi olla vaimonsa vierellä, ei kukaan käske sinne alapäähän mennä katsomaan. Mieheni tarjoili minulle mehua ponnistusvaiheiden välissä että jaksoin ponnistaa lapsen maailmaan. Asiasta ei kannata tehdä hirveää peikkoa ja asiat menevät hyvin kun ei etukäteen hirveästi edes suunnittele mitään! Mikään muu ei ole niin ihanaa kuin nähdä vastasyntyneen lapsensa kasvot. Mielestäni mies jää paljosta paitsi jos ei lähde mukaan!!

meil mies oli iha täysillä mukana ensimmäisen synnytyksen aikaan, mut sit ku alko ponnistusvaihe nii hä sanos ettei pysty olemaan läsnä ku tietää et muhu sattuu mut ei voi auttaa... sanoin et kyl hä voi mennä pois siks aikaa, ku mul tosiaa teki nii kipeetä etten ees huomannu häne poissaoloo :D ja jos hä ois siin ollu lässyttämäs ja pitämäs kädestä nii oisin varmaa lyöny :D ja toisen muksun synnyttyä oli iha sama et hä oli mukana ponnistusvaiheesee asti mut lähti sit taas hetkeks haukkaamaan happee :) ja kätilöki sano et se on ihan tavallista et mies ei sitä haluu nähä. ja peloista kannattaa tosiaan neuvolassa puhua!

Voisitko ottaa mukaan jonkun hyvän ystäväsi tai äitisi? Itsellä synnytyksessä mukana oli oma äitini. Se vahvisti mummin ja lapsenlapsen suhdetta. Parempi ottaa mukaan sellainen henkilö joka tukee sinua kuin miehesi jos hän ei sitä halua. Anna hänelle vapaus valita, pakottaminen ei auta sinua.
HYvää loppu odotusta ja tsemppiä synnytykseen!

Hei.Anna miehen jäädä pois,jos on niin heikko peikko..pelkopolilta on moni saanut apua.kyllä kaikki menee hyvin.Olen tavannut monia naisia jotka pelkäävät ja jälkeenpäin ovat tokaisseet että eihän tuo mitään ollut..älä kuuntele muiden juttuja synnytyksistä.kaikki ovat erinlaisia tapahtumia.tietenkin kannattaa tuoda julki jos pelkää.suomessa on kuitenkin hyvät sairaalat ja ammattitaitoiset ihmiset.kaikkea hyvää sulle.

Meillä mies ensin tuumasi ensimmäisen lapsen kohdalla ettei tiedä pystyykö tulemaan mukaan synnytykseen, joten melkein pakotin tulemaan.. Tuumasi sitten jälkeenpäin, että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan ja oli hirveän tyytyväinen kun oli ollut mukana. Oli myös toisen lapsen synnytyksessä. Kolmannen lapsen kohdalla sanoin jo itse etten tee siellä synnytyksessä mitään miehellä, mutta vaati väkisin päästä joukkoon..
Ei siellä sitä alapäätä tarvii katsella, eikä siellä mielestäni nyt sitä vertakaan mitenkään ihmeellisemmin tule. Ja kaikkia synnytykseen meniöitä pelottaa se on ihan varma. Kyllä sinä sieltä selviät ihan niinkuin kaikki muutkin :)

Jos mies ei halua lähteä mukaan synnytykseen niin ota oma äiti tai ystävä :) Itsellä oli synnytyksessä tukihenkilönä oma äiti ja apu oli kyllä suuri :)

no asiassa on tosi monta puolta ja pitäisi ottaa molempien kanta huomioon..miehesi ei ole yhtään huonompi isä jos ei ole synnytyksessä jopa ehkä parempi jos muistot joita ei halunnut ei ole mukana......itsellä neljä..16,17,18,26....mutta harkitse tarkkaan,synnytyspelko ei ole miehesi asia poistaa jos hänellä on myökin pelkoja asiaa kohtaan...

Ei ollut Faija mukana minun synnytyksessä, enkä minä mene mukaan synnytykseen. Tää on jotain näitä Suomifeministejen/pehmoisien kotkotuksia (mekot päälle vaan). Sanokaa mitä vaan, mutta kuinkas alkuperäiskansat käyttäytyvät Afikassa tai Papua Uudessa Guinesssa jne. äijät v....uun nainen synnyttää.

5 lasta synnyttäneenä eikä mies ole ollut mukana ja oon sitä mieltä että niin ehkä parempi.Toisaalta olen pannut merkille että jos mies mukana synnytyksissä osallistuu hän myös lapsen hoitoon kun taas miehet jotka eivät synnytyksessä mukana jättävät vaimolle lapsen hoidon.Sairaalassa on lääkäri,kätilö sekä hoitajat Kätilöt tukevat sinua synnytyksen ajan ja ovat ihanasti synnytyksen jälkeenkin läsnä voit unohtaa pelkosi ja jutella he eivät jätä sinua hetkeksikään yksin kerro rohkeasti peloistasi he auttavat ja neuvovat.

Aikanaan, kun ensimmäistä odotin niin oma äitini osasi hienosti kuva synnytystä humoristisesti, että se vastaa oivasti tilannetta kun on kamala ripuli eikä pääse vessaan, on pakko pidättää ja pidättää, kunnes lopulta löytyy pytty ja saa päästää. Tämä helpotti pelkoani synnytys tilanteesta ja lopulta naureskelimme yhdessä, kuinka se pitää hyvin paikkansa ;D
Olen myös tämän kertonut ystävilleni, jotka ovat ensimmäistään menneet hakemaan ja hekin ovat todenneet, että niin se on ;)
Ja jos ensisynnyttäjä on yksin paikalla, niin yleensä siinä on kätilö kokoajan läsnä tai ruuhka-aikoinakin mahdollisimman vähän aikaa poissa.

Eihän kaikki halua olla mukana synnytyksesssä..en minäkäään hlaunnut ..Parasta on että et pakoata häntä siihen...Se on tunne kysymys,,Sexkualisesti myös.!!!!

Loppujenlopux vaihda miestä!Tyhmä saa olla mut ei idiootti!:)

Minä olen neljä synnyttänyt eikä mies oo koskaan ollut mukana ja juuri sen takia ettei kestä sitä verta nähdä. Ymmärrän sen täysin ja mulla onkin ollut loistavat kätilöt ja lääkärit.
Kaikista neljästä synnytyksestä oon hengissä selvinnyt ja olen ollut onnellinen, että tyttärilläni on mies pystynyt olemaan synnytyksessä mukana.

Hei Ruutulehtiö, ota tämä asia omana kokemuksenasi. Pelko, jopa kuolemanpelko kuuluu asiaan. Synnytys on kivulias ja pelottava tapahtuma, turha on muuta sanoa. Oma puolisoni, ammattisotilas, ei tullut syynytykseen mukaan, ei uskaltanut. Että sellaisia sotilaita. No, ymmärrettäköön, että sotivan vastustajan tuskan kohtaaminen on helpompaa kuin oman rakkaan. Oikein hyvä isä on silti ollut. Onneksi on tänäpäivänä kivunlievityksenä epiduraalipuudutus, ota se. En ole sitä kokenut, mutta kerrotaan, että silloin ei kipua ole. Voimia, kyllä siitä hyvä tulee!

jos sua yhtään lohduttaa niin minäkin menen yksin synnyttämään ja elän lapsen kanssa ihan kahdestaan...raskaus oli vahinko(minulle alusta lähtien iloinen asia) mutta oli se aluksi iloinen asia lapsen isälle mutta sitten jotakin tapahtu siinä miehessä,löysi uuden naisen ja lähti sen matkaan...lupas olla lapsen hoidossa tukena mutta mulle ei käy mikään mitä se ehdottaa yhteyshuoltajuudesta.joten päätin että sanon sille et lapsi ei ole sen..pääsinpä siitäkin äijästä eroon...nyt odotan innolla tulevaa elämääni lapsen kanssa...olen todella onnellinen kun se mies häipyi mun elämästä...vähän oli uhkaaviakin tilanteita sen seurassa...uhkaili yms... ei muutakuin tsemppiä sinne synnärille:) kyllä me pärjätään:)

Älä välitä, tulee vielä monia tilanteita joista mies livistäää, mutta lopulta molemat tiedätte, että kyseessä olikin lahja joka annettiin ja jossa sai olla, ei tarvinut... nauti koko sydämmella siitä mitä sait siitä kun lapsi syntyy tiedät mitä tarkoitan..
miestä älä painosta, mutta anna tilaa silloin, jos ja kun hän haluaa.. meillä mentiin niin että miestä ei estetty hoitamasta lasta mutta ei pakotettukaan,
ja kyllä hän ainakin tarttui kaikkiin mahdollisuuksiin... '
Lapsia kun ei hankita ne saadaan, jos saadaan.....

Hei Ruutulehtiö!

Minäkään en aikoinaan meinannut uskaltaa synnytykseen mukaan.
Rohkaisin kuitenkin mieleni ja menin, enkä ole katunut.
On synnytys vaan niin ainutlaatuinen tilanne ja kun saa oman lapsen syliin, niin
ei voi muuta kun suositella!

Kerro miehellesi nää uutiset.

Hei.
SYnnytin yksin kolmannen lapsemme. Miehen oli kyllä tarkoitus tulla paikalle, mutta kun kahta vanhempaa kaitsemaan tuleva sukulaistyttö ei ehtinyt oikein ajoissa, niin että kolmas lapsi oli maailmassa ennen isänsä saapumista. Tähtäsimmekin siihen, ettähän tulisi vasta viime hetkillä, sillä en oikein osaa jakaa kipuani ja tuntemuksiani synnytyksessä. Paras olla yksin ja kätilön kanssa. Ymmärrän myös, miten hankala on miehen tilanne synnytyksessä, kun ei voi juurikaan auttaa. Joutuu vain katsomaan päältä toisen kipuja.
Älä turhaan pelkää. Sairaalassa pidetään sinusta huolta. Isää tarvitaan lapsen kasvattamisessa paljon enemmän kuin synnyttämisessä. Minunkin äitini synnytti kahdeksan lasta ilman miehen kädestä kiinni pitoa. Koskaan ei puhunut kauhujuttuja synnytyksestä. Reipasta mieltä sinulle! Toivotan onnea koko perheelle!

Omahyväistä toimintaa että mies livistää tilanteesta. Naisetko sitten pitävät sairaaloista ja verestä? Ai että kun on kiva. Itse tekisin abortin, näyttäisin keskisormea miehelle ja häipyisin. Tai no, eroaisin miehestä ja hoitaisin lapsen yksin. Jos ei tule synnytykseen, ei saa hoitaa lastakaan.

Piste.

Hyvän miehen kanssa taas on nainen mennyt tekemään lapsen. Päättyyköhän perhesurmaan taival?

Meillä empi, mutta lähti mukaan kun keskusteltiin synnytyksen kulusta ja sovittiin että on "seuranpitäjä" ja poistuu ponnistusvaiheen alettua. Ponnistusvaihetta ei ikinä tullut vaan tuli sektio, jossa mies oli mukana. Jälkeenpäin oli mielissään kun oli mukaan lähtenyt/päässyt. Ei miehen tehtävä ole se jalkopää. Aina kun on alatutkimus niin huoneessa on ovi josta voi poistua. Kätilölle voi vihjasta että mies on herkkä jolloin istukan heiluttelut jää väliin ja miestä informoidaan aina kun kannattaa poistua takavasemmalle. Orpo olo siellä olisi ollut yksin ihmetellä supistuksia....

So what! Mies ei halua synnytykseen???? Kunnioita miestäs!!!!!!!!!!!!!

no se on miehen raukkamaisuutta jos ei tohri mennä mukaan synnytykseen.. on se ollu mukana tekeeski sitä niin miksei uskalla mennä myös hakeenki sitä maailmaan.. tosi raukkamaista.. t. neljä kertaa mukana ollut..(kaks kertaa normi synnytys ja kaks kertaa leikkaus salis mukana)

minulla itsellä oli mies mukana synnytyksessä joakin aluksi puhuttiin paljonkin siitä että uskaltaako hän lähteä mukaan (pelkää verta ja piikkejä). Kaikki kuitenkin meni hyvin ja hän lähti myös toisen kerran mukaan.
Ymmärrän miestäsi jos hän ei uskalla lähteä mukaan, valitse silloin itsellesi läheinen ihminen äiti, sisko tai hyvä ystävä, jos tällaista ei ole ota puheeksi neuvolassa niin saat mukaasi tukihenkilön, johon voit ensin tutustua ettei tarvitse ihan oudon kanssa lähteä synnyttämään he osaavat asiansa.
Synnytyspelkoa en ole itse kokenut ja toivottavasti saat siihen apua. Vaikka kaikkia varmaan jossain määrin pelottaa synnyttää lapsi, se on niin suuri askel elämässä.
Onnea kaikille synnyttäjille jotka tätä palstaa lukevat!!!

Mullakaan ei ollut mies mukana synnytyksessä. Se oli sen verran munaton että väitti ettei pysty olemaan tukena.
Mä väitän ettet sä kerkee ees huomaamaan siinä synnytyksessä ettei se mies ole mukana. Ymmärrän että toki tahtoo miehen mukaan mutta sä kaipaat häntä paljon enemmän sit kun synnytys on ohi.
Mulla oli sisko synnytyksessä mukana. Ja mun kohalla tais olla parempi niin että oli sisko tukena. Oisko sulla sitten joku tosi hyvä kaveri joka vois tulla sun kanssa? Ja uskon kyllä että sulta tulee sukulainen sieltä tois puol suomee tukemaan sua =)
Synnytyspelkoosi en voi muuta sanoa kun älä ajattele sitä synnytystä ennen kun sun tarvii, se ei auta se etukäteen jännittäminen. Kassi valmiiksi ajoissa ja sit vaan muuta ajateltavaa ja tekemistä :)
Onnea ja menestystä! =)

eikö miehesi tunne yhtään vastuuntuntoa yhteisestä lapsesta (siltä kuulostaa)? Mun mielestä kumppanin pitäis tukea asiassa jos toisessa ellei paniikkikohtaukset iske!!! :o

Voi hellanlettas, että pelkää vähän sairaaloita ja verta. Se on elämää. Jos yhdessä hankitaan lapsi myös synnytys tulisi kestää yhdessä. Miten voikaan olla näin monella täysiä vellihousumiehiä?!

Mies oli osan aikaa mukana.

Lopussa jouduttiin leikkamaan. :(
Hätäsektioon ei mies päässyt mukaan...
Mutta sen jälkeen heti oli mukana.

Eiköhän se ole jokaisen oma valita.
Jos tuntuu, ettei halua nähdä niin mikä jottei.
En minäkään halua koskaan katsoa leikkausta saati osastojen venymistä... Miehellä vielä vaikeampaa kun ei tiedä mitä tapahtuu.

Meillä on kolme lasta enkä ole tarvinnut sinne miestäni pyörtyilemään. Nainen on synnyttäessään niin keskittynyt hommaansa, ettei miestä tarvita. Antakaa nyt miehenne edes joskus sanoa, mitä hän haluaa ja kunnioittakaa sitä.

semmoinen juttu vielä että jos miehelle tulee sen synnytyksen näkemisestä traumoja ja haaveilette useammasta lapsesta. Mies voi synnytyksen jälkeen sanoa ettei haluakkaan toista.

27 v. sitten ei ollut mitään kivun lievityksiä tai yleensäkkään mukavuuksia. Sairaalat oli suorastaan hyvin ahdistavia, Esikoiseni syntymää ennen jouduin makaamaan sairaalassa kuukausi tolkulla, mitään ei olisi saanut tehdä, ei edes poistua osastolta, No maailma muuttuu ja tavat synnyttääkin. Nykyajan sairaalat ovat nykyaikaisia, moderneja ja apua saa jos pyytää.Synnytyspelko ei katoa vaikka olisi miten monta synnytystä takana, Itselläni on edelleen suuri veren näkemisen kammo, miestä en halunnut mukaan vaikka olisi ehkä halunnutkin. Itselläni on 5 lasta ja jokainen on syntynyt hyvin erilailla.Mutta jos miehesi ei halua mukaan se on hänen henkilökohtainen valinta ja aina saa jonkun mukavan kätilön/ystävän mukaan jos haluaa.

itse olin synnytyksessä mukana alusta loppuun, koin sen tärkeäksi tyttöystävälleni ja itselle, joku vaan siinä oli että tarvii olla kokoajan läsnä ja hienoahan se oli kun vaava sitten putkahti maailmaan viimenään rankan ja tuskaisen yön jälkeen...siis useampi tunti meni koska viimenään joutui keisarinleikkaukseen...tuli kyllä kyynel silmään viimenään kun piteli vauvaa sylissä ja se tapitti suoraan silmiin...huikea tunnelma.

Mieheni kertoi jo kauan ennen kuin suunnittelimme lasta, ettei halua mukaan synnytykseen. Olin kuullut ystävältäni että kätilö ei todellakaan ole koko aikaa synnytyssalissa ja kauhuissani mietin miten selviän jos avautumisvaiheesta yksin jos se kestää vaikkapa 26 tuntia kuten eräällä ystävälläni. Keskustelimme miehen kanssa asiasta ja sovimme että hän tulee mukaan avautumisvaiheen ajaksi ja poistuu ponnistusvaiheen alkaessa. Näin sitten teimmekin. Avautumisvaihe kului nopeasti kun keskustelimme miehen kanssa niitä näitä, kipuja ei epiduraalin ansiosta juurikaan ollut. Kun kätilö minut tutkittuaan totesi että nyt on aika ponnistaa, mieheni poistui paikalta. Ponnistusvaihe kesti vajaan tunnin ja kipeää teki mutta yhtään en siihen miestä kaivannut. Kun vauva vihdoin nostettiin rinnalleni ja isä haettiin paikalle, onni tuntui täydelliseltä. Isä pääsi myös pesemään ja punnitsemaan vauvaa kätilön kanssa.

Muistuta, että eipä tarvitse sitten osallistua muuhunkaan epämukavaan (kakkavaippojen vaihtoon, yövalvomisiin, oksutauteihin ja nuhaflunssiin) eli nyppiköön vain mansikat kakusta jossain muualla.

Kulta pieni! Onnea uudelle ihmiselle joka sinussa kasvaa. Toivottavasti et ole pahoittanut lisää mieltäsi tästä keskustelusta. Lapsesi aistii tunteesi ja paha mielesi vaikuttaa häneen jo nyt. Te olette vuorovaikutuksessa keskenänne. Pelkosi synnytystä kohtaan on yleisinhimillistä ja niin on myös miehesi pelko. Valitettavasti me ihmiset olemme heikkoja ja epätäydellisiä, mutta syntymän ihme on täydellinen. Älä pilaa odotusaikaa pohtimalla liikaa synnytystapahtuman mahdollisia vaiheita. Kannat ihmettä sydämesi alla ja se ihme on sinun ja miehesi lapsi. Oma esikoiseni täyttää pian 40 vuotta. Silloin oli uutta isien tulo synnytykseen mukaan. Me ihmiset olemme kovin erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille. Ei sairaalakamoinen mies mikään luuseri ole ja hänestä kehittyy varmasti hyvä isä, ellette anna tämän synnytyskysymyksen nousta muuriksi välillenne. Lapsi syntyy varmasti. Toivotan teille koko pienelle perheelle onnea ja siunausta.

Ota miehesi sijaan lapsen isä mukaan synnytykseen.

Ja asiaan....

Itse olen syntynyt 42 vuotta sitten ja isäni on kuulema ollut mukana synnytyksessäni.

Itse olen myös ollut mukan kolmen lapseni synnytyksessä ja viimeinen oli kokemuksena rankin, meinasin pyörtyä.

Hei siellä nuori tuleva äiti!

Onnea matkaan nyt odotusaikana, synnytyksessä ja varsinkin sitten elämässä!

Oma mieheni oli mukana molempien tyttärien syntyessä. Vävy vaimonsa molemmissa synnytyksissä samoin. Mutta ei läsnäolo mikään must ole!
Synnytykseen saanee ottaa mukaansa oman äidin, siskon, tai ystävän. Joissakin sairaaloissa on myös doulia tarjolla. Doulahan on synnytyksissä mukana ollut eli "kokenut" nainen, joka tukee synnyttävää.

Itse miettisin tulevaa pohtimalla mm. millainen vanhemmuusmalli miehesi perheessä on ja millainen isä appesi on lapsilleen.
Mieti myös oman kotisi käytänteitä ja sitten astutte yhdessä miehesi kanssa alas ja keskustelette millaista teidän omassa kodissanne tulee olemaan.
Vanhemmuuteen ei ole pakollisia suoritettavia kursseja vaikka sellaiset varmaan tarpeeseen olisivat. Miltei kenestä vain tulee äiti tai isä.
Kodin malli tulee joskus voimakkaasti esiin, vaikka parin olisi hyvä sopia ihan oma elämisen mallinsa!
Yhteispelillä kaikki sujuu, toinen toistaan tukien. Onnea matkaan!
Sopivan lämmintä kesää kaikille!
toivoo

Kun mulkkua saa niin voipi olla, että joutuu synnyttämään pinenokaisen.

VOI HELVTTi!!!!

Vai että miehen muka pitäs olla synnytyksessä mukana. Tosi kauas on menty luonnosta nykyään! Seuraavaks kai naiset valittaa ettei mies imetä. Tiedätkö mitä luonnossa tarkoittaa jos uros on mukana synnytyksessä? Uroksen ensimmäinen tehtävä on tappaa jälkeläiset, näin naaras on nopeammin kiimassa! Mietippä sitä!
Ei tosiaankaan ole minkään luonnonlain mukaista että uros on mukana. Nämä nykyiset huuhaa isät suostuu vaikka mihin ja sen takia erot ovat nykyään niin yleisiä, ei enää ole miehiä ja naisia, on vain naisia ja jotain muita!!!
Tosi miehet tekee mukulat ja huolehtii heidän hyvinvoinnistaan, jos naaras ei pärjää synnytyksestä yksin, ei kannata ees harkita sitä!

Eiköhä ne naiset pysty sen kakaran iha ite tänne muailmaan saamaan!

Aikanaan, kun ensimmäistä odotin niin oma äitini osasi hienosti kuva synnytystä humoristisesti, että se vastaa oivasti tilannetta kun on kamala ripuli eikä pääse vessaan, on pakko pidättää ja pidättää, kunnes lopulta löytyy pytty ja saa päästää. Nimimerkki Mama kirjoitti näin. Kokemus voi olla hei täysin erilainen. Se on sattumaa, että sinun ja äitisi synnytys tuntui tuollaiselta. Minun mielestäni mikään ripulitunne ei kuvaa milään muotoa omaa synnytystäni. Aluksi oli kipuja ja supistuksia. Kohdun suu oli 10 senttiä auki 5 tuntia ja istuin sen ajan sängynlaidalla. Minkäänlaista ponnistamisen tarvetta ei koskaan tullut. Sitten vaan menin pois istumasta ja päätiin alkaa ponnistamaan. Mitään paineentuntoa ei ollut, ei kipua, eikä tarvetta ponnistaa. Epiduraali ilmeisesti vaikutti näin. Sitten vauva syntyi ja verta tuli tosi tosi vähän. Ensimmäinen synnytykseni tämä oli ja alapää parani 2 viikossa. Ei repeämiä, helppo ja hyvä kokemus. Vain vähän verta. 2 viikon päästä sain synnytyksen jälkeen jo ensimmäisen orgasmin. Jälkivuotoa oli 2 viikkoa ja kuukautiset alkoivat 4 viikkoa synnytyksestä. Mies oli mukana ja ihmetteli, miten synnytys oli niin helppo ja siisti. Avautumisvaihe oli parin tunnin mittainen. Kokemuksen jälkeen pidän hammassärky paljon pahempana. Ja mieluummin menisin synnyttämään kuin hammaslääkäriin. Ja alapää toipui entisiin mittoihin tosi nopeesti. Ei synnyttäminen ole kamalaa. Pahinta synnytyksessä oli se kun kätilö tuli painamaan mahaa muutama tunti synnytyksen jälkeen. Se sattui paljon enemmän kuin synnyttäminen.

Ei ollut minunkaan isä kuulemma seuraamassa mun synnytystä ,vaan pubissa. Taidan jatkaa samaa perinnettä ,jos noita mukuloita jostaki ilmaantuu. kyllä meitä ihmisiä silti on maailmassa jo liikaa. Harmi vain että roskasakki lisääntyy nopeiten :/

Miehet pääsee aina livistämään kaikesta, ikävä kyllä. Sanoisin että ota synnytys luonnollisena osana naisen elämää, ei se kivuton ole, muttta ei se ole sama kuin tunkisit olkkarin sohvan itsestäs ulos. Sä kestät sen ihan hyvin,jos sul ollut edes suht pahat kuukautiskivut niin sä olet jo voitolla, synnäri menee ihan ok!

NINKÖ

Saattaa olla lapsellista, sillä omaa kokemusta ei ole. Olen 23v. mies. Mutta mielestäni synnytyksen katsominen ei missään nimessä kuulu miehelle. Jo aikaisemmin synnyttäneiden naisten tulisi tukea, eikä siihen mitään miestä tarvita. Miehenä kun asiasta ei voi olla mitään pohjaa, ja mieluiten säilytän kuvan rakastamastani naisesta, enkä pilaa sitä synnytystä katsomalla.

Jokaisen oma valinta. Paitsi sun, se taitaa kuitenkin olla pakollinen osallistuminen.

Mutta oikeasti - jos joku ihminen ei halua tulla, niin turha sitä on pakottaa. Saattaa jopa viedä miehesi halut raadollisuudellaan ja tuskinpa nyt "sinkkuäidiksikään" haluat?

Itse olen ollut mukana molemmissa synnytyksissä, mutta ymmärrän hyvin kanssamiehiä, jotka haluavat skipata tapahtuman.

hehe onko poika kenties jo edes 20v?Eiole mies eikä mikään tollanen..pakota se takaapäin vesi synkkyyn :;P melkosen kova "mies"sulla..otan osaa!

Ainakin meillä on ollut TAYSissä henkilökunta niin vähissä, että on ollut ihan kivaa, että on joku ihminen siellä mukana. Se voi tietysti olla sen tulevan isän sijasta joku muu. Yksinään jos menee, niin yksin siellä saa sitten aika paljon olla. Ainakin ensisynnyttäjällä siinä voi olla aika paljon odottelua, ennen kuin se lapsi alkaa sieltä oikeasti tulla ulos.

Huh-heijaa, onpas aloitukseni saanut paljon vastauksia! Näköjään ketju on nostettu jopa etusivulle näkyville. Kiitän vastauksistanne ja mielipiteistänne, luin ne kaikki läpi.

Olen teidän kanssa samaa mieltä siitä, ettei miestä saa pakottaa mukaan synnytykseen. Sellaisessa tilanteessa synnyttäjä joutuu murehtimaan myös miehen vointia, eikä mies varmasti ole kovinkaan avuksi. Kuka siinä voittaa? Pahoitin mieleni lähinnä siitä, kun mies oli niin ehdoton asian suhteen. Toivoin, että asiasta olisi voinut käydä keskustelemassa esimerkiksi neuvolassa. Itse olen aiemmin kuvitellut, että miehet haluavat olla tukemassa naisiaan synnytyksen aikana. Nainen kuitenkin kantaa lasta yhdeksän kuukautta, kärsii synnytyksessä kivut, niin miksi mies kieltäytyy antamasta henkistä tukea rakkaalleen?

Mikäli emme saa mieheni kanssa asiaan ratkaisua, en haluaisi siitä huolimatta synnyttää yksin. Olen miettinyt, olisikohan mahdollista synnyttää sukulaisteni paikkakunnalla, jotta saisin synnytyksen käynnistyttyä esimerkiksi oman äitini tai siskoni mukaan doulaksi. Onko jollain tarkempaa tietoa tästä aiheesta? Mikäli majailen pk-seudulla ja synnytykseni käynnistyy, eiväthän he voi lähettää minua sikäläisistä sairaaloista Lapin Keskussairaalaan synnyttämään vain sen vuoksi että kirjani ovat Lapin Läänin alueella :D. Olisi kohtuutonta vaatia siskoani tai äitiäni tulemaan luokseni toiselle puolelle Suomea odottamaan koska synnytykseni käynnistyy, etenkin kun heillä on oma elämänsä etelässä.

Osa naisista ei edes halua, että mies tulee mukaan. Ymmärrän tämän aivan täysin, mies synnytyksessä on kuin kala kuivalla maalla, ei voi tehdä yhtään mitään. Niinpä en ihmettele jos miehesi tahtoo välttää sen voimattomuuden tunteen. Hyvin teillä menee ilmankin varmasti! Onnea matkaan!

Synnytys tuntuu nykynaisille olevan se asia jonka jälkeen ei tarvitse tehdä paskaakaan, sitä vaan maataan selällään ja elätetään itsensä miehellä. Kun katselee lähipiiriä niin alkaa oksettaa tuo naisten asenne, voi V*ttu että oksettaa tuo marttyyrin esittäminen. Ennen vanhaan naiset synnytti 5 tai 6 lasta ilman mitään sen kummempia marttyyriksi heittäytymisiä, nykyajan naiset taitaa olla pelkkää pullamössöä.

Moni mies on pyörtynyt synnytyksessä.. saanut jopa sydänkohtauksen.

Älä välitä ensinnäkään noista maataan selällään kommenteista. Tuollaisten sanojat kun joskus kokisivat saman kuin nainen, loppuisi se kitiseminen. Sitä on moni mies mielensä muuttanut kokeiltuaan. Ehdotan, että otat miehen mukaan pelkopolille ja neuvolaan jms. Lupaa hänelle, että jos tämänkään jälkeen hän ei sinne synnytykseen halua, niin asia on ok. Kerro kuitenkin, että sinulle asia olisi tärkeä. On miehiä jotka ei sinne halua kertakaikkiaan ja jos sinne pakotetaan voivat suhteessa olevat seuraukset olla varsin huonoja, esim. seksi loppuu siihen. Tältä pohjalta voisit hankkia doulan. Hän voi olla joku sukulainen, äiti, sisko esimerkiksi. En ole nyt varma onko Suomessa myös vapaaehtoisdoulia, ihmisiä jotka vapaaehtoisesti tulevat synnyttäjän tukijaksi. Pelosta.....olen kärsinyyt todella suurista peloista ennen synnytystä, mutta kun synnytykset on olleet käynnissä ei ole pelosta ollut tietoakaan. Se on niin fyysistä hommaa ja kokonaisvaltaista, että ei ehdi kun siihen keskittymään, henkiselle puolelle ei ole aikaa löytynyt. Hassua kyllä, olen jopa jälkikäteen ajateltuna tykännyt synnytyksistä.

itse kahdessa mukana. niin hieno tilanne ettei voi uskoa toisen urheuteen ja sitten se lapsi... voi sitä itkun ja riemun määrää kun kun toteaa tehneensä jotain todella hienoa ja omaavan mahtavan urhean naisen....

Isäni sano ikuolinvuoteellaan mulle elämän ohjeeksi-joka leikkiin ryhtyy,se leikin kestää.Olen kolmen lapsen isä ja kaikkien syntymää olen ollut vierestä katsomassa.Pelotti,hirvittävästi se kun ei tiedä mikä tilanne on.Katsoin joka kerta itse synnytyksen ja "paapoilin"vauvan kanssa,se istukan pusaaminen ja näkeminen riitti yhden kerran.Mielestäni ,jos miehellä on munaa olla siinä lapsentekovaiheessa,niin pitää sitä löytyä myös siihen synnytykseen ja siitähän se Isänonni alkaakin,saat ensimmäistä kertaa olla osa lapsesi elämää ♥
(valvotut yöt,tiuskiva nainen,puklaavalapsi ja entäs sitten kus Hän(siis lapsi)on kipeä.Nykyään kun omat lapset on jo murkkuiässä,tuo kaikki tuntuu niin uskottaman Hienolta ,että Oon Saanut Olla Omien Lasten Syntymässä Mukana.♥

http://www.youtube.com/watch?v=_zcLnsivOgY

http://www.youtube.com/watch?v=NcHdF1eHhgc

Tässä minun mieheni oli mukana

Älkää tehkö lapsia paskasäkeille. Jos pelottaa niin pelkosektioon. Ja sinnekin mies mukaan.

Miljoonat naiset ovat synnyttäneet ennen sinua Sairaalassa on hoitajia ja lääkäreitä synnytystä ei tarvitse pelätä, se kyllä onnistuu, tavalla tai toisella.
Miehelle sanon että, on hän kyllä pelkuri ja selvä paskis, vastuun pakoilija.
Hässimään valmis, mutta viis seurauksista. S-tanan luuseri.

Ei ole miehen paikka! En olis edes päästänyt miestäni mukaan. Naurettavaa hössötystä. Punnerra ihan yksin,helpompaa se on,kuin vertapelkäävän ukon kanssa. Tiedän, että sinua pelottaa. Se on ihan normaalia, mutta hyvin kaikki menee, kun mukana on ammattitaitoinen henkilökunta. Pelko ja kipu unohtuu samalla hetkellä, kun pikkuinen päästää ensimmäisen huutonsa. Ole reippaalla mielellä, äläkä etukäteen mieti asioita. Onnea sinulle ja perheellesi!

Mielestäni miesten ei pitäs olla synnytyksessä mukana ollenkaan koska se muuttaa useiden heiden mieltä naisesta sen jälkeen. Jos haluat vielä näyttää naiselta hänen mielessä synnytyksen jälkeen niin anna hänen olla poissa synnytys salista.
Tosi on että synnytys nyt ei ole kaiken maailman kivoin asia mutta se rakkaus mitä sen jälkeen tulee lapseen voittaa kaiken, se lapsi tulee olemaan kaiken sen vaivan arvoinen!! Jos tämä on sun ensimmäinen lapsi niin sitä et vielä tajua mutta kohta tajuat!

Miksi nykyajaN naiset on niin riippuvaisia miehestä joka suhteessa? Itse olen lapseni synnyttänyt, omakotitaloni ostanut ja maksanut ja lapsenikin yksin kasvattanut. Milloin naisista tulee taloudellisesti riippumattomia ja itse omista asioistaan päättäviä?

Meillä ei ollu lapsen isä mukana salissa, odotti kyllä käytävällä. Salissa oli mukana oma äitini. Isä tuli sitten heti kun poitsun sain rinnan päälle makoilemaan ja isä kävi sitten tekemässä mittaukset ym. Siellä on osaava henkilökunta kyllä. Itseänikin vähän jänskätti etukäteen mutta yritin olla miettimättä sitä asiaa liikaa ja siinä onnistuin. Synnytys meni suht hyvin vaikka muutama tunti synnytyksen jälkeen poika joutuikin teholle ja ite olin yli 40 asteen kuumeessa. Ei jäänyt kuitenkaan mitään traumoja. Hoitajat olivat ihania ja rauhallisia. Jos mahdollista niin pyydä joku läheinen mukaan ja istutat ukkos sinne käytävälle. Siinähän se on lähellä kuitenkin.

Jos mies ei halua synnytykseen mukaan, niin sitten ei mene.
Eikä se synnyttäminen kaipaa miestä, eikä se miehellekään ole
mitenkään ihmeellinen kokemus( 2 kertaa paikalla ollut).
Kaikkihan sen tietää mitä siinä toimituksessa tapahtuu.

Pakottamalla miehesi synnytykseen teet luultavasti enemmän hallaa
liitollenne.
Sairaaloissa on asiantuntevaa väkeä ja et sinä synnytyksen hetkellä
välttämättä edes tiedä ketä siellä huoneessa on.

Olisiko teille paras ratkaisu, että mies on mukana varsinaisen "aktin" alkamiseen saakka ja sitten odottaa oven takana.

Hei! jos mies on tuota mieltä ei häntä todellakaan kannata mukaan ottaa, nimittäin tuossa saattaa olla sellainenkin vaara että mies kokee tapahtuman niin tramaattisesti , kun näkee millaisesta "kolosta" lapsi tulee ulos että lopullisesti seksi halut menevät kokonaan, joten jos hän ei halua mukaan tulisi se hyväksyä ja miettiä muita vaihtoehtoja.

Minä olen synnyttänyt sekä esikoisen että tämänhetkisen kuopuksen ilman miehen läsnäoloa. Hyvin meni kumpainenkin synnytys, vaikka siinä ei kukaan hääräilemässä ollutkaan.

Miestäsi et voi pakottaa synnytykseen mukaan, vaikka toki tuntuukin "epäreilulta" että nyt ei sitten ole "hädän" hetkellä tulossa paikalle.

Jos haluat, voit pyytää, josko joku opiskelijatar olisi synnytyksesi aikana siinä ikään kuin henkisenä tukena. Yleensä kun sairaaloissa noita opiskelijoita on, ja mielellään kyllä lähtevätkin näihin juttuihin mukaan. Se opiskelija voi ihan vain jutella sulle, antaa juomista, tai pidellä sinua vaikka kädestä kiinni. :)

Synnytyspelkoosi tämä ei varmastikaan auta, mutta sanoisin, että älä pelkää synnytystä liikaa. Minä kuvittelin esikoista synnyttämään lähtiessäni, että hommaan menee aikaa sellainen vuorokausi, ja entäs sitten kivut.... Mutta ei, ei se sitten niin mennytkään. Esikoinen syntyi alle viidessä tunnissa, ja epiduraalin ansiosta en avautumisvaiheen kipuja tuntenut ollenkaan. Ponnistusvaihe oli tuolloin se pahin.

Nyt toisen lapsen synnyttyä koko homma oli ohi kolmessa tunnissa, ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä mentiin. Apuna oli kuuma suihku, joka kyllä tuntuikin varsin mukavalta. Avautumisvaiheen kivut olivat mielestäni kuin pahoja kuukautiskipuja, juuri sellaista juilimita alaselässä ja nivustaipeissa ja reisillä. Ponnistusvaiheessa puolestaan oli pahinta se ponnistamisen tarve ja tunne siitä, ettei lapsi liiku senttiäkään, vaikka toki liikkui.

Jos muuten synnytys pelottaa oikein kovasti, on sinulla mahdollisuus synnyttää sektiollakin. Tosin siitä toipuminen voi olla pitkällisempi prosessi.

Tsemppiä sulle synnytykseen.

Ensimmäiseni syntyessä mies kertoi pyörtyneensä joskus veren näkemisestä ja pelkäävänsä että niin käy, ja sovimmekin että hän lähtee salista H-hetken ajaksi. Jälkeenpäin hän sanoi kuulleensa käytävälle ensiparkaisun ja harmitteli ettei uskaltanut olla paikalla. Toisen pojan synnytyksessä hän oli sitten mukana ja hyvin meni. Ei kannata pakottaa, mutta pitkän avautumisvaiheen aikana miehesi tai joku muu läheisesi olisi hyvä olla seuraa pitämässä!

No useinhan mies on pääpuolella, silittelemässä naisen hiuksia tai jotain muuta - mutta harvemmin siellä alapäätä kurkkailemassa. Eli...

Miehesi pelkää enemmän kuin sinä. Tiedän, että on ihmisiä, jotka karttavat sairaalaa mahdollisimman paljon. Jo pelkkä haju saa heidät synkäksi ja huonosti voivaksi. Ei sellaista ihmistä kannata kinuta mukaansa.

Mieti, onko lähipiirissäsi joku, joka lähtisi tueksesi ja jonka haluaisit sinne: sisar, ystävä, äiti?
Tai kysy sairaalasta tai sieltä pelkokoulutuksesta, onko paikkakunnallasi koulutettu doula, joka voisi tulla tueksesi. Nämä ovat vapaaehtoisia ( ja googlettamalla näköjään osa myös maksullisia) synnyttäjien tukijoita, jotka voivat olla tukenasi jo raskausaikana.

Meillä kyllä isä olisi tullut mukaan esikoisen syntymään, mutta minä kieltäydyin kun supistukset alkoivat. Halusin keskittyä täysin supistuksiin ja tulevaan synnytykseen. Koin sillon, että isä ei olisi pystynyt olemaan tarvittavana apuna. Isä tuli vasta myöhemmin synnytyksen jälkeen sairaalaan. Toisen lapsen syntymässä hän oli kuitenkin mukana alusta loppuun asti. Synnytykset ovat erilaisia. Silti aloittajan tapauksessa on isän puolelta todella raukkamaista jättää lapsen äiti oman onnensa nojaan. Lapsellinen mies.

Muutama tuttuni on synnyttänyt toisella paikkakunnalla joko suunnitellusti tai suunnittelematta. Yksi meni mökille lasketun ajan tietämillä siinä toivossa, että synnytys käynnistyisi siellä, koska ei halunnut oman paikkakuntansa lähisairaalaan synnyttämään. Lapsi syntyikin sitten tuon mökkireissun aikana :)
Toisilla taas kävi niin, että olivat lomallansa käymässä pohjoisessa hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Kuinka ollakaan vauva päättikin syntyä sukuloinnin aikana.

Kummallakaan kerralla äitiä ei ajettu synnyttämään muualle, joten jos miehesi ei halua mukaan, voit hyvin mennä sukulaistesi luo :) Mutta voithan asiasta vielä kysyä neuvolastasi...

Kun menet pelkopolille niin ota huomioon, että asioista joista sovitaan jää tieto vain sinne sairaalaan jossa olet pelkopolilla käynyt. Eli jos päädyt menemään sukulaistesi hoiviin, niin siellä sairaalassa ei ole tietojasi... Tähän kannattaa varautua...

Minulla ja miehelläni on 3 lasta, kahdessa ensimmäisessä mies oli mukana, kolmanteen ei ehtinyt kun oli töissä 200 kilometrin päässä kotoamme. Aluksi hän ei ollut varma, että haluaako hän mukaan kolmannen lapsemme synnytykseen, mutta lopulta ilmoitti minulle, että hän haluaakin tulla. En painostanut häntä suuntaan tai toiseen. Hän oli pettynyt kun ei ehtinyt mukaan...

Ymmärsin hyvin sen, ettei hän ollut varma siitä, että haluaako hän mukaan kolmanteen synnytykseen vai ei. itse olen ollut mukana sisareni synnytyksessä ja oloni oli hyvin avuton, vaikka tiesinkin, että tärkeintä on olla seurana. Mieheni sanoi, että juuri siltä hänestäkin oli tuntunut, avuttomalta.

Ensimmäinen synnytys kesti 22h ja oli suurimmalta osin pelkkää odottelua, eikä kätilöä näkynyt paikalla kovinkaan usein. Mies oli siis korvaamaton seura. Ja minä hieroin miestäni synnärillä ja hän sai kanssani ilokaasua! Hänen ei tarvinnut hyysätä minua mitenkään. Sain itsekin muuta ajateltavaa kivuiltani kun hieroin miestäni (kipuni eivät kylläkään olleet kovia)...

moi
Mulla ei ole omia lapsia, joten en voi sanoa mitään muuta, kuin, että et varmasti ole
ainoa....tollanen mies ei sovi isäksi, sellainen on pettäjä tai muuten vain hullu tai skitso.... mutta ota joku muu mukaan, omapa on häpeänsä sitten....ja onhan siellä synnytyssairaalassa yms, missä ikinä synnytätkin, niin onhan siellä muita apuna !
Ja mitä väliä sillä on, kuka on apuna........? oli hän sitten tuttu tai tuntematon......kun
mun isosisko sai esikoisensa vähän yli 9-v sitten, tuleva isä oli mukana. Sittemmin heille on tullut 2 poikaa lisää. Vaikka olisi toinen miten kiireinen, ei mikään voi es-
tää tulevaa isää menemästä ja osallistumasta synnytykseen....jos se on hänen tie-
dossaan.....mut jos et halua häntä mukaan, se on ihan eri juttu....mutta sen vielä sa
-non, että hän ei ole sun arvoinen, jos kieltäytyy kokonaan ! Tsemppiä !

Lapsi on kuitenkin yhdessä PANTU ja haluttu.

Näin.

Mun mielest miehen pitäis tulla synnytykseen mukaan. (:
Kyll mä tarvitsisin henkistä tukea jos mä synnyttäisin. Muutenkin sairaalat on isoja ja siellä on paljon tuntemattomia ihmisiä tuijottomassa sun suoritusta, siks haluisin sinne mun miehen mukaan.

Itselläni mies oli mukana synnytyksessä ja sinne itse halusikin.
Olisin voinut hyvin pyytää tuolloin vaikka äitiäni tueksi. Joka kanssani kävin ultrassa ja tutkimuksissa kun raskaus aikana oli komplikaatioita. Sinne en edes miestäni halunnu mukaan panikoimaan. Hän sai hikoilla aina kotona ja kuulla miten meni kun palasin kotiin.

Kuitenkin synnytys tilanteessa miehestäni oli paljon apua. Hän stemppasi ja auttoi. Vaikka synnytykseni oli nopea ja aika kivuton, jälkeen päin ajatellen en olisi pärjännyt ilman miestäni. Kätilö ei käynyt kun moikkaamassa ja sen jälkeen palasi vasta kun piti alkaa ponnistamaan. Hoitaja myös vain kävi välillä kysymässä mikä olo ja jatkoi matkaa eteenpäin. Ilman miestäni olisin siis joutunut olemaan aivan yksin koko synnytyksen ajan.

Keskustelkaa vielä asiasta yhdessä. Meilläkään ei mies ole halunnut olla ponnistuksessa mukana ja toisella kertaa lähti tupakille, mutta kerkesi kyllä siihen kun vauva tuli ja toisella kertaa ei voinut lähteä salista kun ei ollut toista kätilöä.

Jos kerran nainen itse potee pelkoa synnyttämisestä, niin miksi ihmeessä sitä vieroksuvan miehen pitäisi olla mukana? Missä naisen empatiakyky?

Onko synnyttimien omistaminen veruke, jolla nainen luistaa omista velvollisuuksistaan.

Kun nainen päättää tehdä abortin, ei miehellä ole siihen sananvaltaa. Mutta kun nainen päättää synnyttää lapsen, niin eipä naisen valinnan vapaus ja vastuu enää kiinnostakaan vaan lapsihan on "yhdessä haluttu" ja oikein yksissä tuumin hankittu.

Oli minullakin synnytys pelkoa, mutta siinä synnytys tohinassa muistanut sitä. Enkä itse halunnut että mieheni tulee häiritsemään. Kaksi kätilöä oli vain minun kaverina.

Kun synnytys osastolle pääsin niin pääsin aika heti synnyttään. Ei siinä kerenny mitään jutella et mitä puudutuksia käytetään.. Pinta puudutusta laittoivat siin aika loppu vaiheessa. Aika luomu synnytys oli. Seuraava pelottaa viel enemmän kun reilu tunti meni siin kun tyttöni oli maailmassa.

Niin "ennen vanhaan" niin on se siitä noussut aika lailla. oman papan äiti kuoli(syytä en tiedä miksi) muutama päivä papan syntymisen jälkeen. Hänen isä antoi sitten hänet äidin äidille hoidettavaksi. Papan isä löysi piakkoin uuden vaimon. Aikuis iällä sitten on tutustunut näihin uusiin veljiin ja sisaruksiin jos olen oikein ymmärtäny sukukokouksissa.

Eihän se mitään livistämistä ole jos sanoo suoraan, ettei ole tulossa. Rehti ja reilu mies.

Doulan saa mukaan synnytykseen. Kokennut nainen mukana on mukavempaa kuin hermoileva mies jos se ei halua.Doulan tapaa muutamankerran ennen synnytystä ja jos yhden kanssa ei synkkaa niin voi vaihtaa toiseen, Doulan saa tilattua ensikoti ry:N kautta ainakin helsingissä.

Ei kannata pakottaa ainakaan miestä mukaan. Onhan se miehelle vähän nolo paikka vain olla siinä, kun ei voi oikein auttaa. Mutta jos lähtee mukaan niin laita hieromaan selkää. Minä aikoinaan en huomannut sitä, että olisi miehelle ollut jotain hommaa siinä odotellessa. En itse olisi halunnut ottaa miestä mukaan mutta ajattelin, että lapsi ja mies alkavat nopeammin tuntea sidettä toisiinsa. Me naisethan ollaan siinä asiassa etulyöntiasemassa, koska lapsi kasvaa meissä.
En usko, että se pelkoasi poistaa vaikka mies on mukana. Sinä saat halutessasi epiduraalipuudutuksen mikä on meidän suomalaisten etu. Se jouduttaa rentouttavan vaikutuksen ja kivunlievityksen ansiosta synnytystä vaikka ei työntämisvaiheessa autakaan niin tiedät, että kun työnnättää niin se on ohi muutamassa minuutissa. Kestät sen kyllä!
Minusta ei ole oikein sanoa, että jos pelkää, että mitä sitten lasta haluat. Ei minusta se synnytys saa olla se oleellinen asia vaan LAPSI. Ihanaa kun haluatte lapsia.. kyllä se synnytyskin jotenkin menee ja kaikki pelkää jonkin verran. Nimim. neljän lapsen äiti

Eikö nykyään voi ottaa vaikka siskon tai ystävättären mukaan.. ainakin hgin synnytyssairaaloissa. On se hienoa, että pelkopolit on perustettu onko sitten synnytystäpelosta kärsiville vai yleensä. Ei uskaltanut meikäläisenkään mies lähteä mukaan. Jouluaaton iltana Kätilöopistolle.. synnytyshuoneessa ei ollut ristinsielua.. ei saatu epiduraalia eikä myöskään ilokaasua. Kätilö kävi välillä ovenraossa kurkkamassa tilannetta. Klo 03.05 jouluyönä ärräpäitten saattelemana esikoinen maailmaan terveenä ja kauniina. Siinä vierähti muutama tunti ja päästiin osastolle viiden kieppeillä.. nousin ylös menin puhelinkoppiin soittamaan isukille uutiset. samalla kun tilasin ruokaa. Eikö joka sekuntti synny lapsi maailmaan.. on se isä mukana tai ei. Nykypäivänä se on aikatavalla helppoa ja kivutonta.

Kuulepas ruutuneliö.
On aika nuori keksintö, että isät ovat mukana synnytyksessä. Ei ole pitkäkään aika, kun olen omat lapseni synnyttänyt ja varmaan synnytys pelotti ja jännitti minuakin, mutta ei tullut mieleenkään vonkua ketään mukaan synnytykseen. Sairaalassa on ammattitaitoinen henkilökunta sinua hoitamassa, jos isä ei halua mukaan synnytykseen, niin sellaisesta kaverista on oikeasti vain haittaa H-hetken koittaessa. Tsemppiä, kyllä sinä selviät, on siitä miljoonat naiset selvinneet ennen sinuakin.

Itse en kyllä käsitä miksei mies halua mukaan, varsinkin jos kumppani pyytää. Minun korviini kuulostaa aika välinpitämättömältä ja muutenkin surkealta vaihtoehdolta toiseksi osapuoleksi perheen perustamiseen.

Seuraavaksi ei varmaan halua osallistua lapsen hoitoon.

toi on törkeetä. sä kannat lapsen, ja kun haluaisit vaikeella hetkellä tukea, nii mies ei sitä anna. yritä vielä puhua se mukaan. jos ei onnistu nii ota joku kaveri?

Hei oletko tietoinen että äidin on mahdollista saada doula mukaan synnytykseen. Hän on synnytyksessä mukana nimen omaan auttamassa äitiä henkisesti. Kätilö ja muut sairaala henkilökunta tekee oman työnsä. Minulla on pari ystävää jotka tekevät doula juttuja.

No voi tsiisus. Miten voi väheksyä toisen pelkoa tai harmistusta?

Mun mielestä olisi kamalaa, jos oma mies ei haluaisi mukaan synnytykseen. Ottaisin sen ehkä vähän henkilökohtaisesti, vaikka syytä ei ehkä olisikaan. Aloittaja, yritä keskustella asiasta miehesi kanssa. Eihän häntä mukaankaan voi pakottaa, mutta voisit ainakin kertoa, miten tärkeää hänen läsnäolonsa olisi, ja miten pelottava kokemus synnytys sulle on. Tsemppiä!

Ps. Miesten tuskin kannattaa tulla sanomaan, että lapsia on turha hankkia, jos pelottaa.

Mitä miehet oikein tekevät synnytyssalissa pyörtyilemässä? Hoitohenkilökunnalta menee heidän virvoittelemiseen turhaan työaikaa.

Höh, mitä pelättävää synnytyksessä on? Kyl pilluminaattori venyy sillai et tollanen jötkäle sieltä ulos putkahtaa.
Tuleeko muuten ponnistusvaiheessa kakkia kans?

Eikö pointti ole se, että jos on mikä tahansa pelottava kokemus niin sitä haluais turvata kaikkein rakkaampaansa? Mulle ainakin rakkaan läsnäolo tois lohtua ja sitä tunnetta, että kun olen avuttomassa tilassa vieraiden armoilla niin joku turvaa mua ja puolustaa. Lapsihan turvaa äitiin ( tai muuhun vanhempaan tms ), ja sit kun kasvaa isoksi ja löytää kumppanin, niin kukaan muu ei tuo yhtä hyvää turvaa kuin se kumppani. Ei se ole sen monimutkaisempi asia. Yhtä lailla jos mies joutuis onnettomuuteen ja nainen ei menis sitä katsomaan sairaalaan koska ei halua nähdä verta tai vihaa sairaaloita tms. niin sitä pidettäis itsekkäänä ihmisenä.

Itse en kyllä oikein tajua miehiä, jotka ei voi olla mukana synnytyksessä sen takia kun niitä muka pelottaa. Mietin vain, että jos synnytys käynnistyy lapsiveden menolla kotona, niin juokseeko ne silloinkin kädet pystys pihalle kirkuen eikä pysty esim. soittamaan ampulanssia... Itselläni on kaksi ensimmäistä synnytystä käynnistynyt lapsiveden menolla eikä mitään säännölliä supistuksia sitä ennen..

Nythän on niin, ettei miehesi livistä yhtään mistään, ellei hän ole nimen omaan luvannut sinulle tulla mukaan synnytykseen ja sitten muuttaakin mielensä loppumetreillä.

Jos taas olet ihan omassa päässäsi kuvitellut hänet mukaan synnytykseen kuin se olisi itsestäänselvyys, ongelma on sinussa. Miten ihmeessä naiset ennen vanhaan pystyivätkin hoitamaan tämän homman ilman miestä alkeellisissa oloissa, kotonaan kätilön kanssa (jos kätilö sattui ehtimään paikalle, kun se mies oli ensin lähtenyt kätilöä hakemaan) tai jopa ihan yksin saunassa...

Jos miehesi on vastahakoinen lähtemään mukaan, niin olisiko hänestä tukea? Kyllä nykyajan sairaaloissa ollaan ammattitaitoisissa ja osaavissa käsissä.

Miehesi päätöksestä ei tarvitse myöskään vetää mitään muita johtopäätöksiä kuin sen, ettei hän halua synnytykseen.

Terve,

Kolmeen synnytykseen isän ominaisuudessa osallistuneena voisin sanoa, että ovat kaikki olleet niin hienoja hetkiä, että nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut tyhmää jäädä pois.

Tottakai ukon pitää olla synnytyksessä mukana. Juttuhan on niin että heti synnytyksen jälkeen naisen seksihalut putoavat nollaan hyväksi toviksi hormonien takia. Kun mies katselee kuinka vaginasta työntyy verinen lapsi, hänenkin seksihalut menevät nollaan hyväksi toviksi ja kaikki voivat rauhassa keskittyä tuon juuri syntyneen vauvan hoitoon.

jos on yhdessä lapsia päätetty hankkia, niin yhdessä ne pitää maailmaan saattaakin. Miehen on tultava todistamaan tapahtumaa, sekä tarjoamaan kaikenlainen mahdollinen tuki henkisesti että fyysiseti esim. hieromalla selkää. Pelkuri koko mies! Chiiiiiiiiikken! kot kot kot!!!!

Eihän ketään voi vaatia ja pakottaa synnytystä seuraamaan vasten tahtoa!

Kaikki miehet eivät oikeasti kestä ajatusta synnytyksestä, mikä ei yleensä ole mukava kokemus muuta kuin korkeintaan sitten kun lapsi on saatu ulos mahasta. Se on vähän sama kuin pakotettaisiin leikkausta seuraamaan. Joillakin tulee paha olo sen katsomisesta ja pahimmassa tapauksessa iänikuiset traumat.

No voi sen synnytyksenkin huumorilla ottaa. Itelleni kävi vaan niin, etten kerenny huumoria viljelemään, kun lapsi syntyi niin nopeasti. Olin varautunu sanoo synnytyksen aikana, et muistatko sketsisarjan hynttyyt yhteen.. nyt on alapäässä se toinen sketsisarja nimeltä vehkeet levällään. Relasti vaan.....

Luin tätä viestiketjua ja rupes oikeen todella suututtamaan nämä kommentit ! Olen itse muutama kuukausi sitten synnyttänyt ja alusta saakka oli selvää että tämä maailman suurin tapahtuma, lapsen syntymä, on sekä äidin että isän yhteinen, ihana aikaansaannos ja myös se koetaan yhdessä vaikka se ei niin kaunista olisikaan. En olisi voinut kuvitella synnyttäväni ilman miestäni, sillä kärsin myöskin kovasta synnytyspelosta. sain valtavasti henkistä tukea miehestäni. Synnytys oli sairaine kipuineen, väsymyksineen ja erilaisine eritteineen maailman täydellisin kokemus ja koska olemme mieheni kanssa yhdessä sen aloittaneet niin viemme sen yhdessä myös loppuun. Miehen ei tarvitse katsoa koko näytöstä, kunhan vain antaa naiselleen ansaitsemaansa tukea ja kannustaa jatkamaan. Sehän on koko parisuhteen tarkoitus tukea, kannustaa ja auttaa pelottavissa ja vaikeissa asioissa. Onnea sinulle aloittaja synnytykseen ja yritä saada miehesi mukaan ja kerro hänelle kuinka tärkeää se sinulle on että koette sen yhdessä.
ps. naisilla ei ole varaa valita meneekö synnytykseen mukaan vai ei.

Miehelläsi on yhtä lailla oikeus pelkoon kuin sinulla, et olisi edes ensimmäinen "yksin" synnytänyt. Sit vaan tyttökaveria tai muuta siihen kylkeen
ei se kanki pakottamalla nouse, yhteinen joo on kyllä..

Mut ei nää nyt oo niitä asioita mistä kannattaa ongelma tehdä.
Puhua toki saa miehen kanssa ja pitääkin muttei nalkuttaa.
suoraan ihan reilusti kertoa peloistaan ja tunnoistaa.

Ymmärrän molempien pelot ja täytyy tunnustaa, etten ollut synnärillä kahden ekan lapsen aikaan mukana..Koitin kyllä mut ekal kerral pyörtysin
ja tokalla oli jo toukka hoidettavana himassa.
Kolmanne kävin kattomassa mut ei muo innostanut mitään napanuoraa saksia meinasin pyörtyä taas...
Muija tais huutaakkin jotain, et voisiks painuu vittuun kun susta mitään apua tääl oo ja painuin mielelläni.

"Kokemuksia, mielipiteitä? "

On täysin luonnollista, että kukaan ei pidä synnytyksestä.

On täysin luonnollista, että mies on kantakuppilassa sillä hetkellä, kun vauva sanoo eka kertaa BBBÄÄÄÄÄÄÄÄHHHÄTÄÄJÄKÄÄÄFÄÄDÄGÄYYH.....

Kannattaa ottaa Marokkolainen tms upea ihminen etelästä.

Ei tule ongelmia.

Kun "mies" on kadonnut saharan taa jo ennen kun "rakkauden hedelmä" on edes 3vk täyttänyt.

Hei ruutulehtiö!

Kerron tässä nyt erään ihan tosielämän esimerkin hyvän ystäväni tilanteesta. Ystäväni oli alusta asti sitä mieltä, että miehen oli osallistuttava synnytykseen. Mies ei ollut missään vaiheessa innostunut asiasta ja kieltäytyikin moneen kertaan. Mutta ystäväni "keskusteli" (lue: nalkutti) niin kauan, että sai miehensä väsytettyä ja mies meni mukaan synnytykseen.
Ystäväni mielestä synnytys oli täydellinen. Terve lapsi syntyi ja lapsi on isälleen tärkeä. Isä hoitaa lastaan ja on tälle vähintään yhtä rakas kuin äiti. Mutta isän tunteet ja pelot ovat jääneet käsittelemättä. Synnytys oli isän mielestä niin traumaattinen kokemus, että hän kieltäytyy ehdottomasti toisesta lapsesta. Ystävä on asiasta ihmeissään, eikä voi ymmärtää, koska ei ole ottanut missään vaiheessa huomioon isän tunteita.
Olen siinä mielessä vähän suruissani, koska molemmat ovat loistavia vanhempia ja rakastavat myös toisiaan mutta ystäväni painostus raskausaikana (vaikka hän ei itse asiaa niin näekään mutta minä olin monta kertaa paikalla, kun asiasta "keskusteltiin") oli jotain niin tukahduttavaa, että sitä ei olisi hiljentänyt muu kuin joko suostuminen tai (anteeksi) kunnon selkäsauna.

Tahdon vain sanoa, että jos miehesi on ilmoittanut, ettei osallistu synnytykseen, niin anna asian olla vähän aikaa. Älä painosta. Sinulla on viikkoja vasta 24, ei kaiken tarvitse vielä olla valmiiksi suunniteltua. Voithan kysyä mieheltäsi muutaman viikon päästä, että onko hän ihan varma, ettei kykene/halua tulla mukaan edes avautumisvaiheen seuraksi. Ja jos vastaus on edelleen ei, niin varaudu joko menemään synnytykseen yksin tai pyydä joku ystävä mukaan.

Miehesi rakastaa sinua aivan varmasti ja myös tulevaa lastanne mutta ei synnytyskokokemus ole isyyden kannalta välttämätön. Merkitystähän on vaan sillä, miten miehesi hoitaa ja rakastaa teidän yhteistä lastanne.

Minun mieheni ei ollut mukana kummassakaan synnytyksessäni ja vaikka pelkäsin suurin piirtein kuollakseni, kätilöt pitivät minusta oikein hyvää huolta. Jälkeenpäin ajateltuna, en olisi kaivannut miestä siihen huolehtimaan ja hermoilemaan.

Mutta jokainen pari tekee juuri kuten parhaaksi näkee. Toivon teille kaikkea hyvää ja toivon myös, että päätöstä miehesi osallistumisesta synnytykseen et tee sinä vaan hän itse. Anna hänellekin tilaa, ei tämä ole välttämättä helppo asia hänellekään.

Niinpä meinasi minunkin avokki, ettei hänellä ole mitään virkaa synnytyksessä. Hänellä oli edellisestä liitostaan kaksi lasta, mutta hän ei ollut ollut mukana. Minulla oli sen verran ikää, ettei toista lasta hankittaisi. Pakotin mukaan valmennukseen ja sanoin, että synnytykseen on lähdettävä mukaan, mutta saat lähteä pois milloin tahdot. Ei tahtonut. Muisto tilanteesta on hänen elämänsä tärkeimpiä ja parhaimpia. Miten ylpeä hän onkaan siitä, että hän oli ensimmäinen ihminen, jonka vauva näki, sai kylvettää pienen poikansa.


Paljon hyötyä minulle, vaikka ennalta oli ollut fiilis, että mitäpä hän osaa tehdä enkä minäkään osannut nimetä etukäteen hänelle hommia.. Synnytys kesti vuorokauden eikä kätilö ehtinyt eikä ollut edes tarviskaan olla koko ajan läsnä. Miehestä oli seuraa, kävi kyselemässä ruuan perään kun minulle tuli nälkä, kävi kätilön paikalle kun siltä tuntui, hieroi selkääni (en ymmärrä, miten olisin selvinnyt ilman sitä) ja muutenkin oli läsnä. Näin vaikka välit olivat jo silloin niin huonot, että olisi erottu jo ellei vauvelia olisi ollut tulossa.

Suosittelen valmennukseen osallistumista tai joidenkin videoiden katsomista, että tietää mistä on kysymys jo ennalta. Pakko lähteä mukaan, mutta saa poistua - jos malttaa. Eiköhän isä kasva tilanteen mukaan ja sitä paitsi, voi sopia jo ennakolta, ettei häneltä odoteta kuin läsnä oloa.,

Varmaan miehesi ei kestä katsoa kun sinä "kidut" siinä synnyttäessä. Television synnytystapahtumat ovat mielestäni lisänneet pelkoa synnytystä kohtaan. niissähän naiset huutavat ja vaikeroivat. Monet miehet kammoksuvat sellaisen katsomista.

Tosiasiassahan synnytys on luonnollinen tapahtuma ja kun asenteet ovat kohdallaan, ei "kitumista" olekaan. Itse olen 3 lasta synnyttänyt, koskaan ei ole tarvinnut huutaa ja äyhkiä synnyttäessä. Kohdunsuun avautumisvaihe käy kipeää, mutta kun tiedostaa mitä siinä siinä tapahtuu, alkaakin jotenkin sitä kipua sietämään. Kumma juttu.

En koskaan halunnut miestäni mukaan synnytykseen. Mieheni sanoi ettei kestä katoa kun minä kärsin. En kyllä mielestäni mitenkään kärsinyt ja läsnä oli hyvät hoitajat. En mitenkään tuntenut jääväni jostain paitsi. Se joka jää jostain paitsi, on juuri mies.

Jos lapsi on yhdessä hankittu ja haluttu, pitää tiedostaa sitli, että vain nainen lapåsen synnyttää. Hermoheikkoja miehiä siinä ei tarvita, sehän vain hermostuttaa synnyttäjän. Ellei miehesi halua tulla synnytykseen, anna hänen jäädä pois, älä syyllistä.

Mutta voisit pyytää jonkun miehen, joak on ollut synnytyksessä, kertomaan kokemuksensa miehellesi. Ja voisitte sopia, että hän olisi sen avautumisvaiheen ajan luonasi ja poistuu, ellei kestä katsoa sitten syntymää. Voipi olla että miehesi kuitenkin on tilanteessa loppuun asti ja kokee elämänsä yllätyksen.

Älä painosta kovasti. Suostuttele. Älä puhu omasta pelostasi ja kauhusta koska se siirtyy mieheesi. Puhu kuinka on mukavaa saada yhteinen lapsi ja miten se lujittaa perhettä. Puhu myös että synnytys on ihmeellinen asia, joka voisi olla yhteinen ihana kokemus - nähdä lapsensa tulevan maailmaan.

Pelkoasi ei lievennä että lietsot sitä. Muistan kyllä että itsekin pelkäsin ensimmäistä synnytystäni niin että jalat vapisivat mennessäni synnytykseen. Ei olisi kannattanut pelätä. Luonto hoitaa ja hoitajat ja tarvittaessa lääkäri.

Luota itseesi.

Ota doulaksi hyvä ystävä tms. jos muu perhe asuu kaukana. Itse valitsin lapseni tulevan kummin doulaksi ;)

Minun mieheni oli samoilla linjoilla. Minä en myöskään pidä sairaaloista, en verestä jne. Ja koska kannoin meidän yhteistä lastamme, niin minusta vähintä mitä mies voi tehdä on olla pitämässä kädestä kun synnytän, kun hän ei voi varsinaiseen synnyttämiseen osallistua. Et sinäkään varmaan "tykkää" alapääsi reväyttämisestä, hirveästä kivusta ja verestä, mutta pakkohan ne on hoitaa ja palkinto on todella sen arvoista.

Sanoin miehelleni, että jos hän jää kotiin synnytyksen ajaksi, niin sitten jään minäkin. Ollaan yhdessä täällä kotona jos hän ei suostu sairaalaan lähtemään. Pahimmassa tapauksessa hän joutuu itse ottamaan kopin vauvasta kännykkä olkapäällä ottaen vastaan ohjeita hätäkeskuspäivystäjältä. Miettiköön nyt tarkkaan että missä teidän on järkevintä olla sillä hetkellä kun vauva syntyy.

En tiedä mitä muut ovat kirjoittaneet, mut omakin mies sanoi ennen synnytystä ettei oo tulossa mukaan...ei käynyt ultrassa tai muissakaan neuvolakäynneillä. Näköjään lapsi oli sille ihan samantekevä, tai siis silloinen sikiö. Sitten kun hetki koitti ja joutui lähtee sairaalaan, niin johan jätkä oli jännityksessä ja vei mut sinne ihan ite ja tuli mukaan. Piti kädestä kiinni ja jopa leikkasi napanuoran! Tarkoitan vaan, että vaikka nyt mies onkin jotain tiettyä mieltä, niin voi se tärkeällä hetkellä silti pysyä rinnalla ja samalla muuttaa vahvan mielipiteensä. Turha sitä etukäteen stressaa! :) Onnea synnytykseen!!

Jos hän ei oikeasti kykene olemaan mukana ja tiedostaa, että ehkä hänestä ei siinä tilanteessa ole apua...herra saattaisi jopa pyörtyä, niin ehkei hänen kannata olla mukana. Jos tämä on kynnyskysymys parisuhteessanne, niin sitten se on.

Neuvon kokemuksesta kaikille isille, että menkää mukaan synnytykseen. Siellä saa vetää ilokaasua niin paljon kuin maistuu!

Se on kaikkien aikuisten miesten päätettävissä tuleeko kuuntelemaan sitä sireeniä kun se putkahtaa ulos.

Siellä on hoitajia sinua jeesaamassa koko synnytyksen ajan, että turha pillittää.
Mielestäni asia on itsetään selvä, ja turha väitellä.

Taas yksi turha aihe nostettu!

Ei ole kokemusta, mutta mielipide on ja se tulee tässä:

Kautta aikojen ovat naiset synnyttäneet, kun mies on ollut milloin missäkin, metsällä, kalassa, elantoa hankkimassa perheelle.

Nykynaiset ovat surkeita kädestäpidettäviä. Kas kun ei äitiä tarvittu sängyn vieressä, kun pentua tehtiin.

SInä menet sinne ilman miestäsi, suo hänelle se oikeus. Saatat pelastaa jopa liittosi. Pyydät jonkun muun mukaasi. Ja onhan siellä ammattiauttajat paikalla. Epiduraalit ja muut lievitykset saa jokainen haluava. Katsele ympärillesi ja toteat, että hengissä siitä nykyään selviää ja ihan helpolla päätellen kakaroiden lukumäärästä. Toista se on ollut ennenvanhaan ja vielä reilut parikymmentäkin vuotta takaperin.

Minusta tuntuu, katseltuani muutamia telkkarista nykyään niin mielellään lähetettäviä ulkomaisia synnytyssarjoja, että naiset haluavat vain miehensä mukaan, koska kuvittelevat sillä konstilla alistavansa hänestä kiltin puudelin.

Antakaa miesten olla miehiä ja kestäkää osanne kuin naiset ennen. Liitotkin kestävät.

Ei todellakaan saa livistää jos lapsi yhdessä haluttu. et se voi livistää sinäkään. miehellä o "helppoa" istua ja rauhoitella siinä vieressä niin aika raukka jos yrittää livistää ja jättää sinut yksin kärsimään kivuista. ei ole isä tuollainen ollenkaan :/

Minulla on neljä lasta, eikä mies ole ollut mukana yhdenskään synnytyksessä. Jos mies on sitä lajia, että pelkää synnytyksessä mukana olemista, miksi hänet pitäisi väkisin kiskoa sinne mukaan? Se nyt vaan on niin, että naisella on kohtu ja naisen on lapsi maailmaan työnnettävä. Intiaaninaiset vetäytyivät yksinäisyyteen synnyttämään ja palasivat lasten kanssa aikanaan porukkaan. Jos ajattelet, että miehen on tultava katsomaan, kuinka sinä joudut lapsen saannissa kärsimään ja kuinka vähälla mies pääsee, periaatteesi on väärä. Eivät miehet ole tähän luonnojärjestykseen syyllisiä. Minusta oli hyvä, kun paikalla oli asiansa osaava kätilö, ei siinä aviomiehestä juuri apua olisi ollut.

Mie en ollu kattomassa synnytystä. Sovittiin eukon ja anopin kans, että anoppi menee kaveriksi ja mie tulen paikalle vasta ku homma on ohi. Eikä kenelläkään jääny paha mieli. Tai no ehkä mulle jäi vähän inha muistikuva ku satuin näkemään, kun ne parsi eukolta tavaraa kasaan... Ei paljon huvittanu huutaa, että pari ylimäärästä tikkiä minun iloksi. =/

miksi sen on pakko mennä. Jos ei halua niin ei mene

Meillä oli paikallislehdessä tästä juttua ja haastateltiin useita naisia, joilla oli ollut mies mukana. 90% sanoi, että joko olisivat olleet yksin siinä hoitajan kanssa tai sitten oman äitinsä, noin jälkiviisaina. Aikaisemmin synnyttäneet ottivat mieluummin mukaan äidin kuin miehen.
Miesten mielipiteitä oli erilaisia, mutta valtaosa ei pitänyt kokemusta hyvänä eri syistä.
Itse en haluaisi todellakaan olla mukana, missään tapauksessa. Ei siksi ettenkö kyseistä naista rakastaisi, mutta suoraan sanoen koko homma kuumottaa minua. Sorry jos puhun suoraan.
Haluan ennemmin nähdä väsyneen mutta onnellisen naisen vauvantuoksuinen vastasyntynyt rinnoillaan, kuin kirkuvan, tuskaisen, hikisen naisen työntämässä paikoilleen liian suurta veristä, limaista otusta maailmaan.
Koska synnytys ei ole kaunista. Ikävä kyllä.

mun ukkoki sano että ei halua synnytykseen, koska ei tykkää verestä.. sille tulee tosi paha olo jos näkee tipanki.. mutta nii se ilmoitti mulle 1viikko ennen käynnistämistä että haluaa tulla mukaan.. eikä halua missata esikoisen syntymää.. se sano että oli toodella rajua touhua, varsinki ku puolipäätä oli ulkona se oli kahtellu seinille :) mutta nii se pysy tajuissaan ja otti vauvan syliin ku se oli puhistettu.. :)

Täällä onkin jo miljoona kommenttia, mutta naputtelenpa aikani kuluksi :D Esikoinen syntyi isän läsnäollessa, kakkosen synnytykseen mies ei päässyt kun piti hoitaa esikoista kotona. Kumpikin lapsista syntyi ongelmitta. Esikoisen aikaan kaikki oli niin jännää ja pelottavaa, että oli ihan kiva että mies oli siinä henkisenä tukena. Kakkosen synnytyksessä en hirveästi ehtinyt miestä kaipailemaan ja toisaalta minusta oli ihan mukavaakin synnyttää "yksin". Olen sellainen, että yritän aina tsempata omien kipujeni kanssa ja todella sairaana, en haluaisi ketään vierelleni. Kakkosen synnytyksessä sain ihan rauhassa keskittyä itseeni ja olotilaani, toki synnytys oli lyhempi kuin esikoisella ja ponnistusvaihekin vain 4min. Tietysti isän puolesta jälkikäteen harmitti, ettei päässyt näkemään tyttärensä ensihetkiä, mutta ei isä kokenut tätä ongelmana.

Mutta jos sinusta tuntuu, että tarvitsisit kumppanisi sinne niin puhu hänelle ja sano, että on vaikka sen "tylsän" alkuajan tukenasi ja jos ei kestä verta niin poistuu paikalta h-hetken koittaessa. Vaikka enpä usko, että sieltä isän paikalta (äidin päädystä) hirveästi niitä veriä tarvitsee katsella :D Luulen kuitenkin, että jos hän saliin tulee, ei hän sieltä malta pois lähteä ennenkuin pikkuisensa näkee!

"Tuntuu jotenkin niin väärältä, että mies pääsee livistämään asiasta vain sanomalla ettei "tykkää sairaaloista" tai "pidä verestä"."

Ei se minusta väärältä tunnu, en nimittäin itsekään pidä edellämainituista - olenkin tässä raskauden aikana sanonut useasti miehelleni että sairaalaan saa tulla tai olla tulematta - ja että jos jossain vaiheessa mieli muuttuu, niin keskenkin saa pois lähteä. "Kovaa jätkää" ei kannata yrittää siis väkisin leikkiä, ja en halua synnytyksen etenemisen lisäksi olla huolissani esim. lattialla kanttuvei makaavasta (tai tympiintyneenä huokailevasta) miehestä ;)

Itse ainakin menisin synnytykseen mukaan henkiseksi tueksi. No problemo tome :)