Koleaa on ja juhannus on jälleen takana!

Ajattelin saunoa ja viettää aattoiltaa kotosalla. Ei ollut mitän vetoa erään seurakuntalaisen mokille. Sitten saunan pukuhuoneessa känny soi ja eräs ystävärouva soitti ja pyysi toisen naisen kanssa minua mukaan maalle mökille jossa oli yteiskristillinen illanvietto. Innostuin lähtemään!
Paikalla oli kaikenikäistä porukkaa. Olin menossa hakemaan kahvia kun siinä kivellä istui nuori mies, tatuointeja ja lävistyksiä runsaasti: sellainen matsotyyppi. Siinä mies veti röökiä ja jutteli keski-ikäisen tupakoivan naisen kanssa. Minut pysäytti sanat: tulin tänne vankkumattomana ateistina, mutta pois en lähde enää ateistina. No minähän jäin juttelemaan. Erittäin reilu kaveri ja älykäs: sanoi että Mensan testeissä lähentelee lähemmäs kaksisataa pistettä. Sanoi että hänelle älystä on riesaa ja se ahdistaa elämää.
Kertoi että oli ollut kyllä ennakkoluuloja ja koville ottanut lähteä tuosta noin vain uskovan tuttavan houkuttelemana juhannusaattona hihhulien pippaloihin. Musiikki ja puheet (ei mitään paatosvirsiä) olivat teheet mieheen vaikutuksen ja se ilmapiiri. Sanoi, että rehellisesti on pakko tunnustaa, että Jumala on olemassa.
Sanoi että mitään tyrkyttelyä hän ei hyväksy ja ihmisvoimin evankeliointia. En voinut muuta kuin todeta miehelle, että kiitos Herralle: Jumalan tehtävä on ilamaista ihmiselle itsensä.
Joten ateistit on vaarallista meennä uskovien pippaloihin!