Myrskyn jälkeen
Pär Stenbäck
Myrsky Dragsvikin ympärillä on vaimentunut ja on aika miettiä mitä se merkitsee tulevaisuudelle. Suomenkielisellä taholla se vahvisti todennäköisesti ennakkoluuloja, ruotsalaisella taholla olisimme mieluummin olleet ilman niitä. Mutta kun se kuitenkin tuli, niin useimmat suomenruotsalaiset näköjään olivat solidaarisia, syytetyn Wallinin kanssa ja lopputulos näytti olevan tärkeintä: Dragsvik pelastettiin, ainakin hetkeksi.
Varmaankin moni itseni tavoin tunsi myötämielisyyttä Wallinia kohtaan edellisen viikon katujuoksun aikana. Harvoin on poliitikko niin yksin kuin silloin kun media pyytää verta ja eduskunta on valmis kaulankatkaisuun. Hakematta muistan samanlaisen tilanteen vuonna 1982 niin sanotun Arafatin-riidan aikana. Minä olin mennyt vahingossa pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan, lehdistö katsoi, että minun aikani oli tullut lähteä ja eduskunnan oli valmis antamaan viimeisen iskun. Mutta ulkoministerillä oli presidentin hiljainen tuki ja ne olivat puhemies Johannes Virolainen ja pääministeri
periaatteista. Tässä loppuu vertaus.
Suomenruotsalainen media on käsitellyt Wallinin toimia ymmärryksellä ja tuomio on ollut lievä. Samaa ei voida sanoa kommentaareista suomenkielisellä taholla. Yhtälö oli ihan liian houkutteleva joillain tahoilla. Varuskunnan menetyksestä voitiin syyttää epäoikeudenmukaista ruotsalaista etuoikeutta ja puolustusministerin peukalointia. Se tarjosi ennenkaikkea Perussuomalaisille kieliväännön kultavadilla.
Kulttuurisosiologi Sven-Erik Klinkman kiteyttää Vasabladetissa uuden kielipoliittisen ilmapiirin, että ”ruotsinkielisten… ei (enää) pidä luulla, että heillä olisi joitain erityisoikeuksia”. Meitä muistutetaan, että me olemme saaneet ne kansanenemmistöltä hyvyydestä ja ne voidaan tarpeen tullen, esim. kun pitää säästää, ottaa meiltä pois. Media voi alta aikayksikön piiskata ”kieliajojahdin” joka sitoo myöskin järkeviä suomenkielisiä poliitikkoja.
Draksvikin myrsky on vain vahvistus uusille realiteeteille. Onko nykyään ylipäätään suomenruotsalaisilla päättäjillä liikkumatilaa? Ruotsalaiset valtakunnantason ja kunnallispoliitikot ovat etulinjassa ja valitsevat vaistomaisesti suojautumislinjan. Se voi tuntua toivottomalta jankuttaa perustuslaista jos vastustus on tunneperäistä tai asiatonta.
Jos vaikka Dragsvikista tulee Pyrrhus-voitto niin suhteita johtaviin suomenkielisiin päätöksentekijöihin täytyy jatkuvasti hoitaa ja kehittää. Niin kauan kun meillä on sympatioita heidän joukossaan voidaan pahimmat takaiskut välttää. Vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen on vaikea ja pitkäjänteinen työ. Vieläkin puuttuu yhtenäinen suomenruotsalainen strategia jota karkeasti voisi kutsua PR-työksi. Minulla on usein tunne, että poliitikot elävät kuplassaan omine taisteluineen kun taas jalkatyö tehdään kansalaisjärjestöissä, kulttuurisektorilla ja yrityselämässä. Voisi olla huomattavasti parempi työn koordinointi positiivisille suomenruotsalaisille turvallisuustekijöille.
Parasta mitä Dragsvikin kohu toi tullessaan on kriittinen inventeeraus meidän good-will:ista suomalaisessa yhteiskunnassa. Muutoin me ajaudumme kriisistä toiseen ja tuhlataan kutistuvaa pääomaa.
Pär Stenbäck on ministeri.
Pär Stenbäck
Myrsky Dragsvikin ympärillä on vaimentunut ja on aika miettiä mitä se merkitsee tulevaisuudelle. Suomenkielisellä taholla se vahvisti todennäköisesti ennakkoluuloja, ruotsalaisella taholla olisimme mieluummin olleet ilman niitä. Mutta kun se kuitenkin tuli, niin useimmat suomenruotsalaiset näköjään olivat solidaarisia, syytetyn Wallinin kanssa ja lopputulos näytti olevan tärkeintä: Dragsvik pelastettiin, ainakin hetkeksi.
Varmaankin moni itseni tavoin tunsi myötämielisyyttä Wallinia kohtaan edellisen viikon katujuoksun aikana. Harvoin on poliitikko niin yksin kuin silloin kun media pyytää verta ja eduskunta on valmis kaulankatkaisuun. Hakematta muistan samanlaisen tilanteen vuonna 1982 niin sanotun Arafatin-riidan aikana. Minä olin mennyt vahingossa pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan, lehdistö katsoi, että minun aikani oli tullut lähteä ja eduskunnan oli valmis antamaan viimeisen iskun. Mutta ulkoministerillä oli presidentin hiljainen tuki ja ne olivat puhemies Johannes Virolainen ja pääministeri
periaatteista. Tässä loppuu vertaus.
Suomenruotsalainen media on käsitellyt Wallinin toimia ymmärryksellä ja tuomio on ollut lievä. Samaa ei voida sanoa kommentaareista suomenkielisellä taholla. Yhtälö oli ihan liian houkutteleva joillain tahoilla. Varuskunnan menetyksestä voitiin syyttää epäoikeudenmukaista ruotsalaista etuoikeutta ja puolustusministerin peukalointia. Se tarjosi ennenkaikkea Perussuomalaisille kieliväännön kultavadilla.
Kulttuurisosiologi Sven-Erik Klinkman kiteyttää Vasabladetissa uuden kielipoliittisen ilmapiirin, että ”ruotsinkielisten… ei (enää) pidä luulla, että heillä olisi joitain erityisoikeuksia”. Meitä muistutetaan, että me olemme saaneet ne kansanenemmistöltä hyvyydestä ja ne voidaan tarpeen tullen, esim. kun pitää säästää, ottaa meiltä pois. Media voi alta aikayksikön piiskata ”kieliajojahdin” joka sitoo myöskin järkeviä suomenkielisiä poliitikkoja.
Draksvikin myrsky on vain vahvistus uusille realiteeteille. Onko nykyään ylipäätään suomenruotsalaisilla päättäjillä liikkumatilaa? Ruotsalaiset valtakunnantason ja kunnallispoliitikot ovat etulinjassa ja valitsevat vaistomaisesti suojautumislinjan. Se voi tuntua toivottomalta jankuttaa perustuslaista jos vastustus on tunneperäistä tai asiatonta.
Jos vaikka Dragsvikista tulee Pyrrhus-voitto niin suhteita johtaviin suomenkielisiin päätöksentekijöihin täytyy jatkuvasti hoitaa ja kehittää. Niin kauan kun meillä on sympatioita heidän joukossaan voidaan pahimmat takaiskut välttää. Vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen on vaikea ja pitkäjänteinen työ. Vieläkin puuttuu yhtenäinen suomenruotsalainen strategia jota karkeasti voisi kutsua PR-työksi. Minulla on usein tunne, että poliitikot elävät kuplassaan omine taisteluineen kun taas jalkatyö tehdään kansalaisjärjestöissä, kulttuurisektorilla ja yrityselämässä. Voisi olla huomattavasti parempi työn koordinointi positiivisille suomenruotsalaisille turvallisuustekijöille.
Parasta mitä Dragsvikin kohu toi tullessaan on kriittinen inventeeraus meidän good-will:ista suomalaisessa yhteiskunnassa. Muutoin me ajaudumme kriisistä toiseen ja tuhlataan kutistuvaa pääomaa.
Pär Stenbäck on ministeri.
Vastaukset 3
Vanhimmat
" inventeeraus meidän good-will:ista suomalaisessa yhteiskunnassa " Tarkoittaa suomenkielisten kuppaamista , viimeiseen lanttiin. Kielipakkotamista 2000-luvun yhteiskunnassa , sekä muita kivoja asioita esim.kiintiöitä ruotsinkielisille, suomalaisessa yhteiskunnassa.?
Arkkisveko paljastaa aivan suoraan tuossa vuodatuksessaan homman nimen: Kunhan vain johtavat poliitikot ovat surusvekojen hyppysissä, niin kaikki on hyvin!
Kuvitelkaa tuota röyhkeyttä. Siis arkkisvekon mielestä on IHAN SAMA, mitä mieltä kansalaisten suuri enemmistö on asioista. Kunhan pieni johtajasakki korruptoidaan.
Voiko tämä olla tottakaan nykyajan Suomessa? Olemmeko tosiaankin länsimainen demokratia?!
Tuskin missään muussa maassa jonkun pienen vähemmistön johtaja uskaltaa avoimesti myöntää ja jopa kehuskella epädemokraattisella vaikuttamisella.
Jotain on mätää Suomenmaassa....