Viime aikoina on puhuttu paljon puhelinkulttuurista älypuhelinten yleistymisen myötä. Onko kohteliasta räplätä puhelinta seurassa jne. Kuinka ihmiset ovat nenät kiinni pienissä näytöissään ja kommunikointi tapahtuu sitä kautta. Osa kritiikistä on taatusti aiheellista, sillä kukapa haluaisi esim. jutella ihmiselle, joka ei katso lainkaan silmiin vaan pelkästään puhelintaan. Silti tuntuu, että puhelimesta kuittailu saa jo turhan ärhäköitä piirteitä.
Olen omistanut älypuhelimen vajaan vuoden, mutta saanut kavereilta paljon kuittailuja muuttuneista puhelimenkäyttötavoistani sen myötä. Myönnän, että käytän puhelinta eri tavoin nyt, koska edellinen puhelimeni oli jo vuosia vanha ja ominaisuuksiltaan melko riisuttu nykyiseen puhelimeeni verrattuna. Silti tuntuu, että älypuhelimen myötä puhelimenkäyttöni on kriminalisoitu kokonaan!
Onko väärin olla tavoitettavissa? En muista, että aikana ennen älypuhelinta olisi ollut suuri synti vastata tekstiviestiin muiden läsnä ollessa. En toki tarkoita mitä tahansa tilanteita: on eri asia ottaa puhelin esiin kokouksessa, oppitunnilla tai baaripöydässä. Kuitenkin tekstiviestit ovat vuosia olleet tapa ottaa yhteyttä akuuteissakin asioissa, ei mielestäni aikoihin ole niihin vastaamista katsottu pahalla – tietysti jos tekstailu ei ole täysin ympärillä olevat ihmiset huomiotta jättävää toimintaa. Älypuhelin on muuttanut omaa käyttäytymistäni siinä mielessä, että saan puhelimeen myös sähköposteja. Jos sellaisen huomaan, yleensä katson mikä se on (nopea toimenpide), joskus luen (nopeahko toimenpide) ja harvoin vastaan saman tien. Ajoittain kyllä silloin, kun olen yksin.
Kännykkä on ollut minulle aina myös kello. Kellään ei ole ollut mitään sanomista siihen, jos vilkaisen tavallisen luurin näyttöä ajan tarkistaakseni. Mutta jos tiedustelen aikaa älypuhelimeltani, on tilanne heti se, etten voi muka pitää näppejäni hetkeksikään erossa laitteesta.
Saatan joskus pitää kännykkää esim. kahvilassa tai baarissa pöydällä, koska en kuulisi puheluita tai viestejä, jos se olisi laukussa. En tee sitä ärsyttääkseni muita älypuhelimen olemassaololla, tai jotta voisin nopeammin facebookata vartin välein. Jos olisin esim. treffeillä, pitäisin sen puhelimen siellä laukussa.
Olen omaksunut myös täysin uusia käyttötapoja puhelimelle, kuten Foursquare-palvelun käyttö. Jos esim. baariin mennessä kirjaudun kyseiseen mestaan myös Foursquaressa, teenkö jonkun suurenkin sosiaalisen mokan? Toimenpide on nopea, eikä mielestäni voi olla keltään oikein mistään pois. En jatka puhelimella räpläämistä. Joskus saatan tosin käyttää palvelua myös koko seurueen iloksi, jos mietimme, mihin suuntaisimme seuraavaksi, ja yritän auttaa asiaa etsimällä käymisen arvoisia paikkoja palvelusta!
Puhelimen kalenterit ovat olleet minulle aina tärkeitä työkaluja. Joskus saatan saada äänimuistutuksen, joka on kaltaiselleni lahopäälle mahdollisesti tärkeä. Tämä tapa on ollut samanlainen, yhtä aktiivinen aina, mutta vasta älypuhelimen kohdalla kyse on huoh – taas puhelimen räpläämisestä. Anteeksi, en välttämättä muuten muista käydä lataamassa lisää aikaa matkakortilleni!
Sen sijaan en käytä älypuhelinta esim. niin, että facebookkaan samalla kun yritän keskustella kavereideni kanssa, tai kun he yrittävät keskustella minun kanssani. En tuijota puhelimeni ruutua koko ajan. En surffaile netissä ilman syytä; syy voi olla esimerkiksi lähimmän pysäkin seuraavien bussien tarkastaminen, ja sekin mahdollisesti palveluksena kaverille. Silti puhelimenkäyttöni on jatkuvan tarkkailun ja vittuilun kohteena. En ole ketään saanut suuttumaan tai vakavasti ärsyyntymään, mutta pieni kuittailu on jatkuvaa. Tämä taas ärsyttää itseäni, koska mielestäni nykypäivän puhelinkulttuuri ei ole aikoihin ollut niin ankara, etteikö tavallisia kännyköitä olisi kohtuudella saanut myös rennossa seurassa käyttää (jätetään siis pois esim ne kokoustilanteet yms). Mikä tekee älypuhelimesta pahemman? Kyseessä tuskin on kateus, koska kaikilla kuittailijoilla joko on älypuhelin tai olisi ainakin mahdollisuus sellainen halutessaan hankkia.
Onko kukaan kokenut vastaavaa ilmiötä tai ärsyyntynyt siitä? Huomautettakoon vielä, että iso osa kuittailusta on oikeastaan jopa puolitosissaan heitettyä läppää, ei niinkään oikeaa ärsytystä siitä puhelimenkäytöstä, mutta siinä missä voin ottaa vastaan vaikka minkälaista itseeni kohdistuvaa huumoria ja piikittelyä, alkaa tuo mielestäni osittain aiheettomana olla jo vanha juttu. Ja lisäksi: saatan joskus vastata tekstiviesteihin vasta pitkällä viiveellä, vain, koska en ole huomannut niitä. Eikö sekin kerro, etten räplää puhelintani koko ajan? Kyllä, käytän sitä istuessani yksin bussissa, tai jos kaverit hylkäävät baaripöytään lähtiessään tupakalle. Haittaako tämä muita?
Olen mielestäni aikuinen ihminen, joka ymmärtää, milloin puhelimen "räplääminen" on sosiaalisesti häiritsevää ja epäkohteliasta, mutten myöskään näe, miksi lukemattomia hyödyllisiä ja tärkeitä ominaisuuksia sisältävän laitteen käyttö tuomitaan niin nopeasti.
Olen omistanut älypuhelimen vajaan vuoden, mutta saanut kavereilta paljon kuittailuja muuttuneista puhelimenkäyttötavoistani sen myötä. Myönnän, että käytän puhelinta eri tavoin nyt, koska edellinen puhelimeni oli jo vuosia vanha ja ominaisuuksiltaan melko riisuttu nykyiseen puhelimeeni verrattuna. Silti tuntuu, että älypuhelimen myötä puhelimenkäyttöni on kriminalisoitu kokonaan!
Onko väärin olla tavoitettavissa? En muista, että aikana ennen älypuhelinta olisi ollut suuri synti vastata tekstiviestiin muiden läsnä ollessa. En toki tarkoita mitä tahansa tilanteita: on eri asia ottaa puhelin esiin kokouksessa, oppitunnilla tai baaripöydässä. Kuitenkin tekstiviestit ovat vuosia olleet tapa ottaa yhteyttä akuuteissakin asioissa, ei mielestäni aikoihin ole niihin vastaamista katsottu pahalla – tietysti jos tekstailu ei ole täysin ympärillä olevat ihmiset huomiotta jättävää toimintaa. Älypuhelin on muuttanut omaa käyttäytymistäni siinä mielessä, että saan puhelimeen myös sähköposteja. Jos sellaisen huomaan, yleensä katson mikä se on (nopea toimenpide), joskus luen (nopeahko toimenpide) ja harvoin vastaan saman tien. Ajoittain kyllä silloin, kun olen yksin.
Kännykkä on ollut minulle aina myös kello. Kellään ei ole ollut mitään sanomista siihen, jos vilkaisen tavallisen luurin näyttöä ajan tarkistaakseni. Mutta jos tiedustelen aikaa älypuhelimeltani, on tilanne heti se, etten voi muka pitää näppejäni hetkeksikään erossa laitteesta.
Saatan joskus pitää kännykkää esim. kahvilassa tai baarissa pöydällä, koska en kuulisi puheluita tai viestejä, jos se olisi laukussa. En tee sitä ärsyttääkseni muita älypuhelimen olemassaololla, tai jotta voisin nopeammin facebookata vartin välein. Jos olisin esim. treffeillä, pitäisin sen puhelimen siellä laukussa.
Olen omaksunut myös täysin uusia käyttötapoja puhelimelle, kuten Foursquare-palvelun käyttö. Jos esim. baariin mennessä kirjaudun kyseiseen mestaan myös Foursquaressa, teenkö jonkun suurenkin sosiaalisen mokan? Toimenpide on nopea, eikä mielestäni voi olla keltään oikein mistään pois. En jatka puhelimella räpläämistä. Joskus saatan tosin käyttää palvelua myös koko seurueen iloksi, jos mietimme, mihin suuntaisimme seuraavaksi, ja yritän auttaa asiaa etsimällä käymisen arvoisia paikkoja palvelusta!
Puhelimen kalenterit ovat olleet minulle aina tärkeitä työkaluja. Joskus saatan saada äänimuistutuksen, joka on kaltaiselleni lahopäälle mahdollisesti tärkeä. Tämä tapa on ollut samanlainen, yhtä aktiivinen aina, mutta vasta älypuhelimen kohdalla kyse on huoh – taas puhelimen räpläämisestä. Anteeksi, en välttämättä muuten muista käydä lataamassa lisää aikaa matkakortilleni!
Sen sijaan en käytä älypuhelinta esim. niin, että facebookkaan samalla kun yritän keskustella kavereideni kanssa, tai kun he yrittävät keskustella minun kanssani. En tuijota puhelimeni ruutua koko ajan. En surffaile netissä ilman syytä; syy voi olla esimerkiksi lähimmän pysäkin seuraavien bussien tarkastaminen, ja sekin mahdollisesti palveluksena kaverille. Silti puhelimenkäyttöni on jatkuvan tarkkailun ja vittuilun kohteena. En ole ketään saanut suuttumaan tai vakavasti ärsyyntymään, mutta pieni kuittailu on jatkuvaa. Tämä taas ärsyttää itseäni, koska mielestäni nykypäivän puhelinkulttuuri ei ole aikoihin ollut niin ankara, etteikö tavallisia kännyköitä olisi kohtuudella saanut myös rennossa seurassa käyttää (jätetään siis pois esim ne kokoustilanteet yms). Mikä tekee älypuhelimesta pahemman? Kyseessä tuskin on kateus, koska kaikilla kuittailijoilla joko on älypuhelin tai olisi ainakin mahdollisuus sellainen halutessaan hankkia.
Onko kukaan kokenut vastaavaa ilmiötä tai ärsyyntynyt siitä? Huomautettakoon vielä, että iso osa kuittailusta on oikeastaan jopa puolitosissaan heitettyä läppää, ei niinkään oikeaa ärsytystä siitä puhelimenkäytöstä, mutta siinä missä voin ottaa vastaan vaikka minkälaista itseeni kohdistuvaa huumoria ja piikittelyä, alkaa tuo mielestäni osittain aiheettomana olla jo vanha juttu. Ja lisäksi: saatan joskus vastata tekstiviesteihin vasta pitkällä viiveellä, vain, koska en ole huomannut niitä. Eikö sekin kerro, etten räplää puhelintani koko ajan? Kyllä, käytän sitä istuessani yksin bussissa, tai jos kaverit hylkäävät baaripöytään lähtiessään tupakalle. Haittaako tämä muita?
Olen mielestäni aikuinen ihminen, joka ymmärtää, milloin puhelimen "räplääminen" on sosiaalisesti häiritsevää ja epäkohteliasta, mutten myöskään näe, miksi lukemattomia hyödyllisiä ja tärkeitä ominaisuuksia sisältävän laitteen käyttö tuomitaan niin nopeasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älypuhelin on minulle, Raamattu, virsikirja ja almanakka. Tämä tarina on tosi.