Alun Raamattu vrt. 'nykysellainen', tietoisku

En vain kykene vakuuttumaan tuosta väitteestäsi. Ideanahan sinulla tuossa on, että ihmiset lopettavat pahanteon, jos se on heidän eduksensa epämieluisten seurausten välttämisten muodossa, eikö?

Kummassa tilanteessa todennäköisemmin lopettaisit pahanteon?

1) Joudut kärsimään saman verran kuin olet muille kärsimystä aiheuttanut, mutta saat yrittää päästä pahantekemisen tavasta irti niin monta kertaa kuin haluat

2) Se on kerrasta poikki. Joko lopetat pahanteon nyt tai joudut kuoltuasi perikatoon eli lakkaat olemasta.

Nuo kaksi mallia oikeastaan erottaa vain kaksi asiaa: kuinka monta kertaa saa yrittää ja rangaistuksen määrän ja laadun suhde pahantekoon.

Luulen että minua ainakin henkilökohtaisesti motivoisi enemmän se, että homma pitää hoitaa kerralla kuntoon. Jos oletetaan jotain ihmiskunnan iästä ja verrataan sitä nykytilanteeseen olettaen, että karman laki toimii niin tässä kuin seuraavissakin elämissä, niin ilmeisesti juuri kukaan ei pidä kiirettä kehittyäkseen paremmaksi ihmiseksi moraalisesti.

Jos otetaan tuohon rinnalle kirkkokristinusko ja sen helvetilläpelottelu, niin sekään ei mallina anna kuin yhden elämän verran aikaa laittaa asiat kuntoon ja juuri siksi luulen, että se toimii paremmin pelotteena. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ikuinen kidutus helvetissä tuntuu kovin kohtuuttomalta rangaistuksena.

Tosin kumpikaan näistä malleista ei ole yhtä lopullinen kuin annihilationistinen ajatus pahantekijöiden olemassaolon lopusta, jossa ei vaivauduta miettimään, että kuinka kova rangaistuksen tulisi olla.

Annihilationistinen malli toisaalta sopii varsin hyvin yhteen sen ajatuksen kanssa, jonka molemmat noista aiemmista malleista ohittavat, eli pahanteon vaikutusten mittaamisen mahdottomuuden kanssa. Helvetilläpelottelumallissa fuskataan sanomalla, että kaikki synti on niin vakavaa, että äärettömän kova rangaistus on perusteltu. Karman laki -mallissa toisaalta esitetään se monille uskonnoille tuttu ajatus, että pahanteon määrä on jotenkin mitattavissa ja siksi on myös mahdollista, että karman laki "maksaa samalla mitalla takaisin" pahantekijälle. Minun näkemys asiasta on, että hyvän ja pahan määrä on tiedettävissä vain, jos on kaikkitietävä, sillä erilaiset vuorovaikutukset asioiden välillä ovat oikeasti niin monimutkaisia, monimuotoisia ja lukuisia, että mitään yksinkertaisen naiivi laskentamenetelmä ei vain voi tuottaa luotettavia tuloksia. Jos siis asiaa ei voi edes teoriassa mitata, niin hyvän ja pahan taistelun pitäminen nollasummapelinä voi olla vain uskonasia.

Jos toisaalta ei muutenkaan usko, että rankaisemisella saavutettaisiin minkäänlaista oikeudenmukaisuutta, niin on varsin luonnollista pitää pelastuskelvottomien eli siis elinkelvottomien loppuna ihan kirjaimellista olemassaolon loppua. Siis jos he vain kiduttaisivat pahanteolla itseään ja muita ikuisesti, niin mitä järkeä on heitä pitää väkisin hengissä?

Jos juutalaisten salainen oppi tosiaan jotain tuollaista jälleensyntymää opettaisi, niin se vain osoittaisi, kuinka salaopit yleensä ovat varsin pimeää tavaraa. Jonka vuoksi yksinkertaiset riittävät minulle varsin mainiosti.