Kuinkahan paljon (toistaiseksi) on tapauksia, että kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät itse eroa, mutta erottavat lapsensa kirkosta? (Näin esimerkiksi mahdollistaakseen lapselle pääsyn elämänkatsomustiedon eli ET:n opetukseen..) Tai niin, että kun vain toinen vanhempi ja lapsi/lapset kuuluvat kirkkoon ja toinen vanhempi ei, niin sitten vanhempien yhteisellä päätöksellä lapsi/lapset erotetaan kirkosta, mutta se kirkkoon kuuluva vanhempi edelleen jäisi kirkkoon?
Pelkäänpä että tilanne on turhan usein päin vastoin, lapsen vanhemmat tai vanhempi eroaa kirkosta, mutta lapsi jääkin yhä kirkkoon. Näin taitaa olla ainakin tilastojen valossa, sillä 15-vuotiaista kirkkoon kuulumisprosentti on paljon korkeampi kuin 25-35 -vuotiaiden kuulumisprosentti.
Tähän lapsiasiaan kannattaa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota!?
Pelkäänpä että tilanne on turhan usein päin vastoin, lapsen vanhemmat tai vanhempi eroaa kirkosta, mutta lapsi jääkin yhä kirkkoon. Näin taitaa olla ainakin tilastojen valossa, sillä 15-vuotiaista kirkkoon kuulumisprosentti on paljon korkeampi kuin 25-35 -vuotiaiden kuulumisprosentti.
Tähän lapsiasiaan kannattaa kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota!?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sekä lasten kastaminen että rippikoulun käyminen ovat niin syvälle suomalaiseen kulttuuriin juurtuneita riittejä, että niistä pidetään tiukasti kiinni, vaikkei edes oltaisi uskossa. Joidenkin mielestä "niin vain kuuluu tehdä", he eivät edes osaa kyseenalaistaa sen järkevyyttä. Parissa vuosikymmenessä tämäkin asia korjaantuu, onhan nyt jo kasteiden määrä romahtanut viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Kasteiden määrä on mielestäni laskenut jopa hämmästyttävän alas. Ilmeisesti aika moni tuore vanhempi ajattelee että lapsi saa päättää uskonnostaan myöhemmin.
Vastaavasti rippikoulun käymisprosentti on hämmästyttävän korkea. Sitten kun tuo lähtee laskuun, niin kirkko on todella ku-ses-sa.