Suomalaisten osattava ruotsia
"Skandinaavisen kielen taito on peruskivi pohjoismaisessa yhteistyössä."
Oli Suomen onni, että ruotsalaiset valloittajat kristinuskon levittämisen nimissä suuntasivat meren yli itään noin 800 vuotta sitten. Seuraavina vuosisatoina maahamme juurtuivat ruotsalainen hallinto ja lainsäädäntö. Tämä yhteiskuntamalli oli 1800-luvulle tultaessa niin vahvasti paalutettu Suomeen, että onnistuimme säilyttämään sen myös Venäjän vallan aikana.
"Skandinaavisen kielen taito on peruskivi pohjoismaisessa yhteistyössä."
Oli Suomen onni, että ruotsalaiset valloittajat kristinuskon levittämisen nimissä suuntasivat meren yli itään noin 800 vuotta sitten. Seuraavina vuosisatoina maahamme juurtuivat ruotsalainen hallinto ja lainsäädäntö. Tämä yhteiskuntamalli oli 1800-luvulle tultaessa niin vahvasti paalutettu Suomeen, että onnistuimme säilyttämään sen myös Venäjän vallan aikana.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pitääkö siis osata kaikkia skandikieliä? Aivan järjetön ajatus!
Todellisuudessa englanti on se ainoa kieli, jolla usean maan yhteistyötä tehdään.
Pohjoismaat eivät ole poikkeus.
Suomi tarvitsee ruotsin osaajia. Tämä on kiistaton fakta. Pohjoismaat on yksi Suomen keskeinen viiteryhmä ja vienti Ruotsiin tarvitsee ruotsin osaajia. Pakkoruotsia sen sijaan suomenkieliset eivät tarvitse sen enempää, kuin surut tarvitsevat pakkosaamea, EU:hun kuuluminen tarvitsee pakkoranskaa tai vienti Venäjälle tarvitsee pakkovenäjää.
Väittääkö kirjoittaja tosissaan, että islannilla pärjäisi hyvin EDES skandien keskinäisessä kommunikaatiossa?
Historian suurimpia ylläpidettäviä bluffeja on edelleen käsite Ruotsi-Suomi. Ruotsalainen Peter Englund sanoo, ettei Suomi Ruotsin vallan aikana ollut valtioliiton osa tai provinssi vaan "...sen valtakunnan itäinen puolikas, joka käytännössä tuhoutui vuonna 1809, minkä jälkeen molemmat osat lähtivät omille teilleen." Englund pitää erityisesti Ruotsin suurvalta-aikaa nykyisten Ruotsin ja Suomen yhteisenä "omaisuutena", koska nousu suurvallaksi olisi rutiköyhälle valtiolle ollut mahdotonta ilman valtakunnan itäisen osan resursseja.
Valtiollisesti Ruotsille kuuluvat Suomen alueet muodostivat keskiajalla Ruotsin valtakunnan itäisen osan. 1300-luvulla syntyi käsite Österland tarkoittamaan yhdistettyä Etelä-Suomea. Samanlaisia käsitteitä olivat mm. Götaland, Svealand ja Norrland. 1400-luvulta lähtien nimeä Finland alettiin käyttää tässä merkityksessä synonyyminä
Suomen valtiollinen historia alkoi vasta Venäjän vallan aikana. Asiaa tosin avitti eurooppalaisen valtiofilosofian uusi tuote, kansallisvaltio. Österland tai Finland oli siis tätä ennen kiinteä osa Ruotsin kuningaskuntaa, eikä sen kehityksen päässä olisi välttämättä syntynyt kansallisvaltiota Suomi-Finland. Jokin ihmeellinen kollektiivinen itsesensuuri estää suomalaisia näkemästä tätä tosiasiaa.
Venäjän takaliston nuoleminen on yhtä paha asia kuin Ruotsin takaliston nuoleminen.
Ettei vain tuo Finland tule germaanisesta sanasta finder millä kuvattiin täällä asuvia metsästäjä- keräilijöitä.
Miksi turhaan tulkitset noin kielteisesti?
Nimi tulee tietysti siitä, kun ruotsalaiset valtasivat Suomen ja huomasi maan hyväksi paikaksi.
fin = hieno, hyvä land = maa
Sentään jotain hyvää on saatu Ruotsistakin....
Tuo tulkinta ei ole mahdollinen, sillä adjektiivi "fin" ( = hieno) on lainattu ruotsin kieleen ranskasta vasta 1400-luvulla. Sana "fin" ei siis vielä kuulunut ruotsin kieleen silloin kun Suomi 1200-luvulla liitettiin osaksi Ruotsia.
Sanan "Finland" alkuperä on kiistelty eikä siitä ole yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä tulkintaa.
Nooh toisaalta finder=keräilijä ei sekään kuulosta järkevältä. Ruotsin valtahan pystytettiin miekkalähetyksellä. Me olimme siis syntyisiä pakanoita vieraalla maalla näin raamatullisesti sanoa. Ruotsin kielen sana pakanuus eli hedendom tulee englantilaisesta sanasta heathen. Britit omaksuivat kristinuskon jo Rooman aikaan.
Nimitys Finland on huomattavasti 1200-lukua vanhempi, sillä jo Tacitus noin vuonna 100 jKr kirjoitti "fenneistä", joilla hän todennäköisesti tarkoitti saamelaisia. Joka tapauksessa hän kuvaa selvästi metsästyksellä ja keräilyllä elävää kansanheimoa, ja tuon ajan itämerensuomalaiset viljelivät jo maata ja pitivät karjaa, toisin kuin saamelaiset. Toisaalta myös Etelä-Suomessa asui silloin metsäsaamelaisia maata viljelleiden itämerensuomalaisten ja kantagermaanien ohella, sillä asutus oli niin harvaa, että maahan mahtui myös metsästyksellä ja keräilyllä elävää väestöä.
Lappalaisia on todellakin asunut Etelä-Suomessa. Siihen viittaavat monet paikannimetkin. Tuskin he olivat saamelaisia poronohoitajia. Arekologia ei viittaa siihen. Germaanit ovat nimittäneet sekä keräilijä-metsästäjä-lappalaisia että porosaamelaisia "Finneiksi". Onhan Pohjois-Norjan virallinen nimi vielä tänäänkin Finnmarken. Myös Eteläisessä Ruotsissa on lukemattomia "Finn" -nimisiä paikkakuntia. Kuitenkin Ruotsalaiset tiedemiehet väittävät, että Etelä- tai Keski-Ruotsissa ei ole koskaan asunut saamelaisia. Todennäköisesti sekä Etelä-Suomea että Keski-Ruotsia aikoinaan asuttaneet Finnit ja Lappalaiset ovat olleet
Itämerensuomalaisia metsästäjä-kalastajiia, Finnejä. Eivät saamelaisia.
Sitäpaitsi onhan suomenkieli saamenkielen lähin sukulaiskieli. Saami on lähempänä suomenkieltä kuin viroa.
Finlandin kantasana on kylläkin muinaisgermaaninen Fennland eli Suomaa, siis Suomi. Sillä ei ole mitään tekemistä nykyruotsin 'fin' = 'hieno' sanan kanssa. Uskokaa nyt jo, että Suomi ja suomalaiset on paljon vanhempaa perua kuin Ruotsi ja ruotsalaiset joiden historia alkaa vasta vuonna 1000. Suomenkieli on noin 4000 vuotta vanha, ruotsinkieli on hädintuskin 1000 vuoden ikäinen. Suomessa oli kuninkaita ja ruhtinaita kauan ennen viikinkiaikaa ja suomalaiset asuttivat nykyisen ruotsin aluetta Tukholmasta ylöspäin. Muinaisgermaanisessa kielessä kun sattuu olemaan sellaiset sanat kuin kuningaz ja druhtinaz.
Niinhän se onkin. Mutta kumpi nimitys oli ennen? Muinaisgermaaninen vai suomalainen? Jompi kumpihan on käännös toisesta.
Mutta pääasia on se, että ruotsalaiset eivät antaneet nimeä Suomelle.
Noista sanoista tiedetään hyvin että ne ne on lainattu kantagermaanista siihen kieleen josta nykysuomi polveutuu suurin piirtein vuosien 500 eKr ja 500 jKr välisenä aikana. Molemmat sanat on johdettu kantagermaanisista verbeistä. Länsi-Suomessa asui noihin aikoihin myös kantagermaania puhunutta väestöä, joka vähitellen sulautui länsisuomalaisiin ja jätti jälkeensä geeniensä lisäksi myös runsaasti lainasanoja. Useimmat näistä sanoista ovat hyvin yleisiä ja äänteellisesti sen laatuisia, että maallikko ei yleensä edes tunnista niitä lainasanoiksi, kuten esimerkiksi pelto ja paita.
Ja mitähän väliä tuollakin on tuhannen vuoden jälkeen. Käyttäydyt kuin Pohjola olisi ollut joku Egypti, Rooma tai Kreikka. Närpiökö on Pohjolan Akropolis.
Eivät ruotsinkieliset ole tulleet tuolloin 800v. sitten. Se että joku ristiretki tehtiin 1200-luvulla ei tarkoita että kaikki ruotsinkieliset olisivat tulleet tuolloin. Suurin osa on tullut vasta 1700-luvulla ja suuri osa on suomenkielisiä jotka ovat muuttaneet äidinkielen ruotsiksi samoihin aikoihin.
Ruotsi kieli on muuttunut voimakkaasti 1300-luvun jälkeen joten sitä ennen Suomeen saapuneet eivät ole voineet edes puhua ruotsia. Ei ruotsin kielen kehitys ole voinut mennä samoja polkuja Suomessa kuin Ruotsissa. Ruotsin kieli sai Hansakaudella paljon vaikutteita saksan kielestä, eikä nämä vaikutteet ole voineet siirtyä ruotsin kieleen Suomessa.
Ne 1200-luvulla tulleet ovat vaihtaneet kieltään jo monta kertaa.
Jokin ei täsmää ruotsinkielisten historiassa. Omien väitteidensä mukaan he ovat olleet täällä satoja vuosia mutta silti heidän identiteettinsa ja kulttuurinsa on kopio ruotsalaisesta. Jos he olisivat olleet täällä niin kauan kuin väittävät niin silloin heille olisi jo muodostunut jotain omaleimaista kulttuuriinsa ja identiteetiinsä joka erottaisi heidät ruotsalaisista. Niin ei kuitenkaan ole käynyt - heillä on samat ryyppylaulut, ruuat, juhannussalot ja luciat kuin Ruotsissa.
Suomenruotsalaiset eivät osaa oikein päättää kumpi on heille tärkeämpi : Että he ovat olleet Suomessa jo kauan vai ruotsalainen kulttuuri ja identiteetti
Toivon todella että suomenruotsalaiset myös voisivat joskus olla ylpeitä omasta suomenruotsalaisesta itsestään eikä vain ruotsalaisesta matkitusta kulttuuriperinnöstä ja identiteetistä.
Oman väittämän mukaan suomenruotslaiset ovat olleet Suomessa jo pitkään. Mitään omaa he eivät ole kuitenkaan ehtineet kehittää. Kielikin on sama kuin Ruotsissa.
Suomalaiset ja virolaiset ovat asuneet täällä jo niin kauan että yhteinen kieli on ehtinyt muuttua Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolella eri kieliksi. Se että viron kieli ja suomenkieli eivät ole enää keskenään ymmärrettäviä osoittaa suomalaisten asuneen paljon pidempään tällä alueella kuin ruotsalaiset.
On ymmärrettävää että on halu ottaa kaikki identiteettivaikutteet Ruotsista jos ei ole kykyä tai ei ole ollut aikaa kehittää mitään omaa kulttuuriinsa. Kun on ominut valmiin ruotsalaisen kulttuurin ja identiteetin, silloin on voinut omissa pikku ympyröissä kuvitella olevansa ylempänä muita. Tähän asti suomenruotsalaiset ovat omissa pienissä ympyröissään tyytyväisinä esiintyneet mukamas ylempänä kulttuurikansana, ollenkaan ymmärtämättä että identiteetin matkiminen Ruotsista ja kulttuurin matkiminen Suomesta ei mitään kulttuurikansan olemusta tee.
Totuus on aivan päinvastainen kuin Freudenthal väitti. Suomenruotsalaiset ovat ne jotka eivät ole vielä tähän päivään mennessä osoittaneet mitään kykyä kehittää omaan kulttuuriaan. Eikö suomenruotsalaisilla ollut aikaa kehittää omaa kulttuuria ja on ollut helpompaa opetella Bellmanin ryyppylaulut ja tuoda Lucia-neidon perinne Ruotsista?
Lucia tuotiin vasta 50-luvulla Ruotsista. Ruotsin kielikin on kopio tanskan ja saksan kielestä. Ruotsin, tanskan ja norjan kieli ovat pohjoisia saksalaisia murteita. Mikä osoittaa ruotsalaisten olleen täällä muutamia satoja vuosia kauempaa? Ei mikään.
Suomenruotsalaiset ovat väitteensä mukaan asuneet jo kauan Suomessa mutta mitkään merkit eivät siihen viittaa, koska oman suomenruotsalaisen identiteetin merkitys on heillä niin mahdottoman pieni verrattuna ruotsalaiseen identiteettiin. Toivon todella että suomenruotsalaiset voisivat joskus olla ylpeitä omasta itsestään eikä vain ruotsalaisesta matkitusta kulttuuriperinnöstä.