en mä tiedä pystyisinkö mä

Ehkä on sitten parempi että unohdat. Elämä jatkuu, se on ainakin varmaa. Miksi kiusata itseään tai toista sitten sen enempää. Elämä on vaan joskus paskaa, aina ei voi mitään.

Ei oo mitään varmasti pysyvää haittaa tapahtunut ettet pystyisi olemaan hänen kanssaan. Vaikea nyt tässä äkkiseltään kuvitella sellaista. Rinta rottingilla eteenpäin.

ei sitä tarvi unohtaa. Elämällä on kiero ja sairas huumorintaju, oon huomannu. Esim mun sukulaiseni ei pystynyt kävelemään kadulla kun luuli että kaikki puhuu siitä pahaa ja nauraa sille. liittyi rankkaan koulukiusaamiskokemukseen nuorena. toitotin vuosikausia järjen äänenä että ei sitä kukaan kato tai huiomioi pahasti. sitten vuosia myöhemmin ite oon samassa tilanteessa.

sano vaan missä ja millon ni minä tulen viitta hulmuten

ikävää se on, ikävöiminen.

Joku jaksaa jatkuvasti voivotella että tyypit eivät täällä tunne toisiaan :D Eihän se ole tämän palstan tarkoituskaan että tiedettäis kelle kirjoitetaan. Miten asia noin häiritsee, ihmettelen vaan??

Tottokai sä pystyt. Tartu hetkeen.

Älä vain olekaan sellaisen kanssa, joka on pahemman kerran pettänyt sinut. Toista tilaisuutta ei kannata antaa. Tokihan sen itse päätät ja kärsit. Minä en kuitenkaan antaisi, en!

Paljon helpompi aloittaa toisen kanssa, joka voi olla paljon enemmän arvoisesi. Ja kyllähän nuita suloisuuksia aina viimein löytyy :) . Joskus voi vain kestää, että toipuu ensin vanhasta mutta uusi suloisuus voi olla suloinen sisältäkin :)