Saksan keisarillisessa armeijassa taitaa olla pitkälti satua. Merkittävillä rintamilla eivät ainakaan olleet. Norjalaiset höpötykset Göringin alasampumisesta eka sodassa voi pistää toisesta korvasta ulos.
Tarinat pohjoismaalaisista vapaaehtoisista
he he he
34169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
No samanlaisia satuja ne on ruotsalaiset vapaaehtoiset suomen sodissa.
Suurella äänellä puhuitaan neljästä 2000 miehen pataljoonasta, tosiasiassa Suomessa niistä oli kaksi, kaksi muuta oli koulutuksessa Ruotsissa koko talvisodan ajan, näistä kahdesta jotka ehtivät Suomeen, toinen oli Oulussa ja odotteli aseita, sekä siirtoa rintamalle, rauha tuli ennen siirtoa, se toinen joka oli Sallan suunnalla otti yhden taistelukosketuksen viholliseen, sekin tuli vahingossa, suomalainen opas oli vienyt porukan käskyn vastaisesti etulinjaan.
Alemmuuskompleksista kärsivien norjalaisten sadut minä vielä jotenkin ymmärrän mutta ruotsalaisten ja juuttipellejen olisi jo aika päästä yli suurvalta-aseman menetyksestä ja kasvaa aikuiseksi.
"Suurella äänellä puhuitaan neljästä 2000 miehen pataljoonasta,--"
Et näy tietävän asiasta mitään.
Ruotsalaiset ja norjalaiset joukot muodostettiin Torniossa ja Kemissä. Kaksi ruotsalaista vahvennettua pataljoonaa siirrettiin rintamalle Sallaan 27.2. 40. Taistelut jäivät vähäisiksi. Tappiot olivat 33 kaatunutta ja 50 haavoittunutta,
Ruotsalaisilla oli lisäksi lento-osasto ja ilmatorjuntaykistöä,
Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli oman joukon ulkopuolella 420. Yhteismäärä oli 8 680. Norjalaisia oli 690 ja tanskalaisia
noin 1 000.
Kaikkiaan vapaaehtoisia oli 11 370.
Luin että ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat ihmetelleet suomalaisten juoksuherkyyttä heti kun kerran jysähti. Muuten ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat samalla rintama lohkolla suomenruotsalaisten kanssa eivätkä suomalaisten.
jatkosotaa. Tuolla ylempänä olevat luvut koskevat Talvisotaa.
Jatkosodassa ruotsalaisia vapaaehtoisia oli 1 694. He muodostivat aluksi oman pataljoonan Hangon rintamalle ja sitten oman komppanian ruotsinkieliseen JR 13:een. Lisäksi oli pieni määrä erikoishenkilöstöä erilaisissa tehtävissä.
"Luin että ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat ihmetelleet suomalaisten juoksuherkyyttä heti kun kerran jysähti."
Mistä luit?
Jospa saan ensinnäkin lähteen mistä sodasta puhut. Ruotsalaiset vapaaehtoiset olivat talvisodassa Sallassa joten juuri minkäänlaista kosketusta ei heillä suomenkielisiin sotilaisiin ollut. He tulivat Sallaan jo sodan käytännössä oltua ohi. Mitä jatkosotaan tulee niin sinäkin toiminta jäi lähinnä mitättömän Hankon taisteluun ja muutamaan vapaaehtoiseen Marttisen porukassa. Opettele edes valehtelemaan kunnolla idiootti.
Mistäkö trolli luki? No omasta sairaasta mielestään. Kukaan ei muuten vallannut Hankoa. Venäläiset luopuivat siitä vapaaehtoisesti. Ruotsalaisetkin surkimukset toki yrittivät mutta epäonnistuivat kuten aina. Ruotsalaiset eivät esimerkiksi osallistuneet tärkeään Bengtskärin puollustukseen minkä pitäminen oli välttämätöntä venäläisten evakuoinnin varmistamiseksi. JR 13 pääsi vasta suomenkielisen Kaarlo Vaalan johdolla tavoitteisiinsa. Mitähän "erikoishenkilöstöä" mahdat tarkoittaa. Tiedustelussa ei taatusti ollut ketään riikinruotsalaista eikä kaukopartiossakaan.
Ja tuo lento-osasto tuhosi yhteensä neljä neuvostokonetta maassa ja kahdeksan ilmassa. Pidätkö tuota merkittävänä. Siis aikuisten oikeesti. Miten esimerkiksi Neuvostoliiton menettämät kaksitoista lentokonetta olivat ratkaisevia sodan kannalta.
Ja mitä IT:hen tulee niin neuvostolentäjän taso oli pommituksessa niin huono ettei sitä oltaisi käytännössä tarvittu lainkaan joten turhaan kerskut. Vuonna 1944 oli toki eri tilanne mutta silloin saatiin saksalaisilta tutkia ja muita vempaimia ja vekottimia joilla ei ollut mitään tekemistä Ruotsin tai ruotsalaisten kanssa.
Ruotsalainen lento-osasto myös menetti kuusi konetta. NELJÄ menetetyistä johtui onnettomuuksista. Osasto tuhosi siis kaksitoista konetta joista kuusi oli Polikarpoveita ja loput hitaita Tupoleveja. Ei minusta ainakaan mikään merkki saavutus. Lapin ilmatilan turvaaminen on myös hölynpölyä. Kyseinen osasto liittyi taisteluihin tammikuussa 1940. Neuvostoliiton ilmavoimilla oli jos silloin tärkeämpiä kohteita.
Ruotsalainen partio tuli ensimmäisenä Hankoon. Bengtskärin taisteluun he eivät voineet osallistua, koska olivat Harparskog-asemassa.
"Mitähän "erikoishenkilöstöä" mahdat tarkoittaa. Tiedustelussa ei taatusti ollut ketään riikinruotsalaista eikä kaukopartiossakaan"
Erikoismiehiä otettiin vapaaehtoisina mm. raskaaseen
( ruotsinkieliseen) tykistöön, viestiin ja Merivoimiin. Autoalan ammattimiehet olivat kysyttyjä, Myös lääkäreitä oli mukana. Näiden erikoismiesten palvelusaika oli yleensä 2-3 kuukautta.
Ainakin sodan alussa kirurgien ja panssarivaununasentajien panos oli tärkeä. Lääkäreitä ja muuta lääkintähenkilöstöä oli 40 sairaalassa. 1943 jälkeen vapaaehtoistoiminta keskittyi vain muutamiin harvoihin yksiköihin.
Hurriviha on kehno eväs keskusteluun.
Jatkosodassa ruotsalaisia vapaaehtoisia oli 1 694. He muodostivat aluksi oman pataljoonan Hangon rintamalle ja sitten oman komppanian ruotsinkieliseen JR 13:een.
Loput noin 800 olivat pääasiassa erikoishenkilöstöä erilaisissa tehtävissä.
Hurriviha on kehno eväs keskusteluun.
Ruotsalaiset itse puhuu neljästä pataljoonasta ja 8000 vapaaehtoisesta, joista todellisuudessa oli yksi pataljoona rintamalla Sallassa ja toinen Oulussa, odotteli aseita ja siirtoa rintamalle, mutta sota päättyi ennenkuin siirtoa tuli, kaksi muuta pataljoonaa oli koko ajan koulutuksessa ruotsissa.
Joukot oli kyllä muodostettu Ruotsissa, mutta ne piti hajoittaa ennenkuin ne siirrettiin rajan yli Suomeen ja sitten koottiin uudestaan Suomen puolella Torniossa ja Kemissä.
Tappiot jäivät vähäisiksi, kun Sovittiin ettei niitä viedä etulinjaan.
Suomalainen opas toimi ominpäin ja vei ne etulinjaan, jossa sitten syntyi toi kahakka jossa noi tappiot syntyivät ....
Taistelutoiminnan ohessa ruotsalaisten lento-osasto - Flygflottjil 19 - kiisti vihollisen ilmaherruuden, mikä merkittävä askare jo sinänsä.
Ruotsalaisten ja norjalaisten vapaaehtoisten panos Talvisodan taisteluissa oli merkittävä koko Pohjois-Suomen kannalta.
Kiitos heille, kun saapuivat maahamme ja laittoivat itsensä alttiiksi kuolemanvaaralle.
Vihollisen maa- ja ilmavoimilla ei ollut mitään muuta tärkeää kohdetta kuin päästä Tornioon, katkaista Suomi kahtia.
Vihollisen maavoimien liikkeen estäminen ja ilmaherruuden kiistäminen olivat merkittävä torjuntavoitto Talvisodassa.
Suomalais-ruotsalais-norjalaisin yhteisponnistuksin vihollisen kaksi vihollisdivisioonaa pidettiin siis kurissa Sallan suunnalla. Turpiin saivat.
Sallan suunnalla etulinjassa, rintamavastuussa oli vajaan rykmentin vahvuinen taisteluryhmä (4000 miestä), joka koostui pelkästään ruotsalaisista ja norjalaisista vapaaehtoisista taistelijoista. Tämän joukon komentaja kaatui kiivaan taistelutoiminnan seurauksena.
Vihollispuolella oli vastassa kaksi jalkaväkidivisioonaa, noin 25 000 puna-armeijalaista.
Suomalainen Jalkaväkirykmentti 40 saatettiin irrottaa rintamasta ja siirtää Viipurinlahdelle näiden ulkomaalaisten vapaaehtoisten joukkojen ansiosta.
Kiitos heille!
Pelkästään Jorma Karhunen alas ampui enemmän neuvostokoneita kuin koko kahdensadan ihmisen vahvuinen ruotsalainen lento-osasto yhteensä.
kuuluu?
Ruotsalaiset toimivat niissä oloissa parhaansa mukaan. He estivät punailmavoimien terrorin P-Suomessa ilma- ja hävittäjätorjunnalla. Asiantuntematon väheksyminen ei muuta totuutta miksikään.
Hurriviha on huono pohja keskustelulle.
Ja paljonko riikit sitten pudottivat mielestäsi IT:llä.
Se kuului sitten että keskusteluun liittyi näköjään muutama yksinkertainen nordisti jolla saattaa olla harhaluuloja lento-osaston tehosta. Voidaan tietysti kysyä että kuinka moni lento-osaston voitoista on alunperin saamelaisten jälkeläisten tekosia. Esimerkiksi Matti Sundsten joka saavutti ison osan voitoista oli syntynyt Arvidsjaurin kunnassa.
Suomalaiset olivat jo pysäyttäneet venäläisten hyökkäyksen ja työntäneet ne takaisin, tästä kuuluu kunnia pääasiassa kahdelle suojeluskuntaosastolle, Rovaniemen ja Itälapin suojeluskunnille.
Tätä kunniaa ei kuulu siirtää kenellekään muulle, ei mistään syystä.
Se on totta, että ruotsalaisnorjalainen vapaaehtois-yhtymä mahdollisti tämän osaston siirtämisen kannakselle, jossa sitä tarvittiin, koska kannas oli tärkein rintama, siellä käytiin ratkaisutaisteluja ja joukkoja tarvitiin sinne.
Flygflottjil 19 toteutti kelpo suorituksen Talvisodan aikana.
Ottaen huomioon lyhyen, vain 2 kuukauden toimintajakson ja talvisäistä johtuvat rajoitukset, Lento-osasto antoi merkittävän panoksen sotatoimiimme.
Taktiikkana oli suojata omien joukkojemme toiminta vihollisen ilmatoiminnalta, mikä onnistui hyvin. Lento-osasto kiisti vihollisen ilmaherruuden.
Suuret kiitokset!
Sallan suunnalta hyökkäävillä vihollisdivisioonilla oli ensitavoitteena Kemijärvi ja sitten eteneminen Tornioon.
Suomalaisvastarintaa teki ensin yksi erillinen pataljoona ja yksi erillinen komppania. Puolustustaistelu oli luonteeltaan viivytystä.
Myöhemmin pystyttiin keskittämään apuvoimat paikalle. Vihollisen hyökkäys pysäytettiin ja työnnettiin taaksepäin. Osa vihollisista vetäytyi paonomaisesti.
Loppuvaiheessa Talvisodan rintamavastuuta Sallan suunnalla kantoivat vapaaehtoiset ruotsalaiset ja norjalaiset taistelijat. Kiitos heille!
Paikanselkä on noin viisi kilometriä ennen nykyistä Sallan kylää.
Talvisodan loppurintama kulki siinä. Siistiksi laitetulla alueella on hyvä, selkeä opastaulu, muutamia muistomerkkejä ja 37-millinen Bofors pst-tykki. Kuva:
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=36&with_photo_id=3647302&order=date_desc&user=389516
Muistomerkkien joukossa on myös ruotsalaisen pataljoonakomentajan, everstiluutnantti Magnus Dyrssenin muistokivi. Hän kaatui Paikanselässä vihollisen tykistökeskityksen myllertäessä puolustusasemia.
Ruotsalaisten ja norjalaisten vapaaehtoisten sotilaiden panos Talvisodassa oli merkittävä. Kun he ottivat Sallan suunnalla rintamavastuun, suomalaiset saattoivat irrottaa joukkojaan torjuntataisteluihin Viipurinlahdelle.
Sallan rintamalla oli noin 8550 ruotsalaista ja norjalaista vapaaehtoista sekä ilmasuojana vapaaehtoinen lento-osasto, lentorykmentti Flygflottjil 19, jolla oli parikymmentä lentokonetta.
"Sallan rintamalla oli noin 8550 ruotsalaista ja norjalaista vapaaehtoista sekä ilmasuojana vapaaehtoinen lento-osasto, lentorykmentti Flygflottjil 19, jolla oli parikymmentä lentokonetta."
Ei ollut. Rintamalla oli maavoimia kaksi vahvennettua pataljoonaa ruotsalaisia, noin 4 000 miestä.
Ihan hyvä yritys mutta ruotsalaiset vapaaehtoiset tulivat Sallaan helmikuun viimeisenä päivänä taistelun jo käytännössä päätyttyä. Se että muutama kaatu ei tee heistä jotenkin jumalallisia muiden kuin kaltaistesi yksinkertaisten ihmisten mielissä. Roskaa. Venäläiset olivat jo kauan ennen pohjoismaalaisten vapaaehtoisten saapumista alkaneet siirtää joukkojaan muualle muun muassa Viipurinlahdelle. Hyvä yritys mutta ei tämäkään valheesi toiminut. Kiitollisuuden velassahan Suomi ei ole valtioille jotka eivät ainoastaan olleet valmiita estämään englantilaisten ja ranskalaisten avun Suomeen vaan vieläpä uhkasivat liittyä Neuvostoliiton puolelle jos Suomi pyytää apua.
Siis sinne taisteluiden ja käytännössä päätyttyä ja venäläisten alettua siirtämään joukkojaan muualle tärkeimmille rintamille.
Vastaan otsikolle "Ei ihan noinkaan".
Olet oikeassa, Sallan suunnalla rintamavastuun otti pääosin vapaaehtoisista ruotsalaisista muodostettu vajaan jalkaväkirykmentin vahvuinen taisteluryhmä, eli mainitsemasi 4000 miestä. Taisteluryhmään oli sijoitettu vapaaehtoisia myös Norjasta.
Talvisodassa pohjoismaisia vapaaehtoisia oli siis:
* Ruotsalaisia 8 680
* Norjalaisia 690
* Tanskalaisia noin 1 000.
Kaikkiaan vapaaehtoisia oli 11 370.
Kiitokset heille!
Höpö höpö. Puhdasta valehtelua koko kirjoituksesi.
Ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen pisteeseen pelkkää palturia.
* Venäläiset keskittivät Sallan alueelle kaksi divisioonaa.
Aluksi siellä hyökkäsi 122 Jalkaväkidivisioona. Tammi-helmikuussa 1940 alueelle keskitettiin lisävahvistukseksi 88. Jalkaväkidivisioona (Arkangelista). Venäläisiä oli siis noin 25 000 sotilasta.
* Suomalais-ruotsalaisia joukkoja noin 5 pataljoonaa eli 5 500 sotilasta
* Sallan suunnalla taistelut jatkuivat rauhantuloon asti, mutta rintama säilyi horjumatta
* Ruotsalaisten ja norjalaisten joukkojen ansiosta mm. suomalainen Jalkaväkirykmentti 40 voitiin siirtää Viipurinlahdelle laittamaan sulku venäläisten maahantunkeutumiselle. Rykmentti on merkittävä joukko ja sellainen saa tarvittaessa paljon aikaiseksi.
* Ranskalais-englantilaisyhtymän päätarkoitus oli ottaa hallintaansa strategisesti tärkeät Kiirunan kaivokset. Tämän Ruotsi arvasi, eikä päästänyt joukkoa maahan.
-- jatkoa --
Henrik Tala tarkasteli (2012) Talvisotaa Ranskan näkökulmasta väitöskirjassaan "Suomea pelastamassa - Ranskan pääministeri Edouard Daladier ja Ranskan apu Suomelle 1939–40".
Talan mukaan Ranskan auttamishalua (Neuvostoliiton törkeän hyökkäyksen synnyttämän suuttumuksen lisäksi) vahvisti Ranskan oman strategisen ajattelun kriisiytyminen talven aikana. Puolan miehityksen takia sota oli syttynyt, mutta odotettua Saksan hyökkäystä ei kuulunutkaan. Sodan pitkittymisen pelättiin palvelevan Saksan etua.
Ranskan ja Britannian apuahanke kuitenkin pitkittyi ja pitkittyi. Käytännössähän on niin, ettei ole aivan yksinkertaista perustaa divisioonia ja laittaa niitä matkaan meren taa. Suunnittelutyö vie helposti viikkoja ja kuukausia, tämän tietää jokainen armeijansa käynyt.
Suomi ei lopulta apua edes pyytänyt.
Mieleltään sairas ja vainoharhainen Stalinkin pelkäsi Talvisodan poliittisia seurauksia itselleen, hengenlähtöä, koska puna-armeijan divisioonat oli monin paikoin motitettu ja tuhottu. Turpaan oli tullut.
Suomellekin rauha oli sitten parempi ratkaisu kuin jäädä odottamaan apujoukkoja (, joista osa siis olisikin jäänyt miehitysjoukoiksi Narvik-Kiiruna -tasalle).
Saapuvilla maajoukoilla ei olisi ollut suurta vaikutusta Talvisodan loppuasetelmaan.
Sen sijaan operaatioon varatulla sadalla syöksypommittajalla olisi ollut todennäköisesti suuri merkitys Kannaksen ja Viipurinlahden taisteluissa, Leningrad oli joutumassa pommitus- ja hyökkäysuhan alle.
Ranskan koneista 12 konetta olivat jo liikkeellä kohti rintamaa, loppuja valmisteltiin lähtöön.
Valitettavasti.
Kiitoksia heille, jotka olivat mukana, eli niille 2000 ruottalaiselle, loput oli koulutuksessa tai odotteli siirtoa rintamalle ....
Kunnia sille jolle kunnia kuuluu.
Vastaan nimimerkille "jotka tulivat".
Tietosi ovat väärät.
Venäläiset eivät siirtäneet joukkoja Sallasta mihinkään.
Päinvastoin, vahvistuksia tuotiin rintamalle yksi jalkaväkidivisioona, 15 000 sotilasta (88. JvD).
Ennestään suomalais-ruotsalaisia joukkoja vastaan oli hyökkäämässä yksi jalkaväkidivisioona (122. JvD).
Nimimerkille "näin se meni":
Kunnia kaikille ulkomaalaisille vapaaehtoisille maamme puolustajille!
Kunnia sankareille, kilpeä Suomen puolesta kantaneille.
Sallassa rintamavastuussa oli 4000:n sotilaan (ei 2000:n) taisteluryhmä, joka koostui ruotsalaisista ja norjalaisista.
Lisäksi maavoimia tuki ilmavoimallinen lento-osasto, joka kiisti viholliselta ilmaherruuden.
Tästä taisteluryhmästä oli ruotsalaisia yksi pataljoona, eli se 2000 miestä.
Tämä onkin ainoa ruptsalainen pataljoona, joka ehti taisteluihin mukaan.
Mikä näkyy myös kaatuneiden määrässä.