Saarnatkaa !!!!

Jos sairaat paranisivat, kuolleet heräisivät, ja vammaiset tulisivat terveiksi, niin silloin voisi kulkiessa saarnata, muuten ehdotan hiljaiseloa, sillä saarnojen kuunteleminen ja jatkuva näytteleminen jo tympii, ei kiinnosta, ei .

lainaus netmissionista:


Jochanan:

Uni Venäjän hyökkäyksestä

Näin tänä aamuna jälleen unta Venäjän hyökkäyksestä Suomeen. Uni oli toinen samasta aiheesta. Ensimmäisen kerran näin unta Venäjän hyökkäyksestä joskus v. 2006 tai 2007 (en valitettavasti silloin merkinnyt unta muistiin). En voi kertoa unen yksityiskohtia, koska se loukkaisi anonymiteettiä. Tapahtumat sijoittuivat kuitenkin entiselle kotiseudulleni (eli pk-seudulle) ja siinä oli venäläisiä sotilaita. Päinvastoin kuin edellisessä unessani, vuodenaika oli talvi (edellisessä kesä).

Uni oli myös opettavainen ja puhutteleva henkilökohtaisella tasolla. Venäjän hyökkäys oli vain osa sitä. Uni muistutti ennen kaikkea siitä, että meidän tulee jo nyt (hyvinvoinnin aikana) laittaa asiat kuntoon lähimmäistemme kanssa, antaa anteeksi toinen toisillemme ja pyrkiä sopuun ja rauhaan kaikkien kanssa. Meidän tulee laittaa syrjään kaikki katkeruus, kateus ja viha, mitä meillä mahdollisesti on toinen toistamme kohtaan. Kun vaikeat ajat tulevat, niin silloin se on monille liian jo myöhäistä. Silloin me tulemme itkemään sitä, että hyvinvoinnin aikana, jolloin meillä vielä olisi ollut paremmat käytännön mahdollisuudet osoittaa rakkautta, armoa ja välittämistä toisiamme kohtaan, kohtelimmekin toisiamme huonosti tai kannoimme kaunaa täysin turhista asioista, itsekkäistä ja lihallisista motiiveista.

Unessa venäläiset sotilaat valtasivat etelärannikkoa länteen päin (edellisessä unessani Helsingin keskusta kaapattiin). Kaakkois-Suomi (Saimaan etelänpuoleinen alue) oli jo Venäjän hallussa ja sotilaat etenivät etelärannikkoa kohti Porkkalaa.

Annan katkelman unestani: Yht’äkkiä vaan havahduin näkyyn venäläisistä sotilaista. Paikassa lähellä vanhempieni kotia, Länsiväylän kupeessa, heitä suorastaan kuhisi ja he etenivät vauhdilla kohti Espoonlahden rantaa ja Kirkkonummea. Minua alkoi pelottaa. Lähdin juoksemaan vanhempieni kotia kohti. Kaikkialla oli autiota ja harvat näkemäni ihmiset olivat hätääntyneitä, koteihinsa kätkeytyneitä tai tekivät lähtöä jonnekin. Näin isoveljeni. Hän oli menettänyt täysin toivonsa ja lähti jonnekin. Ajattelin, että nyt täytyy päästä äkkiä vanhempieni luokse. Lähdin kahlaamaan lumihangessa (oli siis talvi) ja meinasin hukkua lumeen, koska sitä oli niin paljon, etten pääsyt kulkemaan siinä, vaan upposin siihen päätä myöten. Jotenkin sitten selvisin siitä ja olin tiellä. Siellä tapasin venäläisiä siviilejä, mm. erään rikkaan venäläisrouvan, joka oli ostamassa autoa suomalaispariskunnalta, joka ei ilmeisesti enää tarvinnut sitä. Kysyin tältä venäläisrouvalta, että mitä oikein on tapahtunut. Hän vastasi: ”Saimaan kaula on kaapattu ja ne ihmiset on pantu eräleirille”. Minä en vieläkään tiedä, mikä on ”Saimaan kaula”, mutta ymmärsin unessa niin, että Saimaan etelänpuoleinen alue Lappeenrannasta ja Imatrasta Venäjän rajalle on vallattu ja ihmiset sieltä on kuljetettu Venäjälle. Venäläisrouva lähti ”koeajamaan” autoa ja hyppäsin kyytiin. Venäläisnainen ajoi minun vanhempieni talon kohdalle ja riensin vanhempieni asuntoon. Vanhempani olivat kalpeita ja itkuisia. He olivat pakkaamassa. ”Kaikki on mennyttä”, he sanoivat. Minä yritin rohkaista heitä. ”Ei kaikki ole mennyttä. Ovathan ihmiset ennenkin selvinneet tästä. Nyt vaan pitää oppia uuteen elämäntapaan ja luopua tästä hyvinvoinnista.” He rohkaistuivat hieman, mutta tunnelma oli täysin kaoottinen. Koko ajan kuului myös ampumista eli ihmisiä todella myös ammuttiin. Ilmeisesti sellaisia, jotka vastustivat ja niskoittelivat venäläisiä. Tähän uni loppui.

Sellainen vaikutelma jäi, että ihmiset yrittivät paeta jonnekin muualle Suomeen (ehkä kesämökeilleen), jotteivät olisi joutuneet venäläisten sotilaiden käsiin ja siirretyksi Venäjälle. En tiedä, oliko poismuutto etelärannikolta Venäjän tarjoama todellinen vaihtoehto vai oliko kyse pakenemisesta ja olivatko niskoittelevat ihmiset, joita ammuttiin, sellaisia, jotka vastustivat kumpaakin vaihtoehtoa (ehkä siksi, ettei heillä ollut mitään paikkaa, minne lähteä?).

En jaa tätä unta siksi, että tietäisin sen olevan Jumalasta. Mutta ei Joosefkaan tiennyt ja hän kertoi unensa.

netmissionissa nähdään unia

ja minulla raukalla on viela maita siella armaassa kot-suomessa nyt kai taytyy alkaa niita myyda ruplilla..

Ja jos ja kun tällaista alkaa tapahtua niin sitten itketään niinpä niin puhuttiinpa tuosta monet profeettatkin..