Uskon pitäisi olla hauska ja ihana asia, mutta uskonnottomana pyöriskelen sellaisen ongelman parissa, että minua pelottaa ajatuskin papin tai kirkkoherran puheille menemisestä.
Jotenkin koen tilanteen kauhean ahdistavana, ihan kuin olisin tuomiolle menossa. Haluaisin kovin mielelläni tutustua ortodoksisuuteen, mutta en usko että pääsen tästä kauhustani yli.
Jotenkin koen tilanteen kauhean ahdistavana, ihan kuin olisin tuomiolle menossa. Haluaisin kovin mielelläni tutustua ortodoksisuuteen, mutta en usko että pääsen tästä kauhustani yli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ortodoksisuuteen tutustumisen tarvitse alkaa papin tai kirkkoherran puheille menemisestä! Mene kirkkoon, pysyttele takaseinällä, katso mitä tapahtuu (ehtoolliseen ei tule osallistua!). Sitten luet kirjoja, niin ymmärrät, mitä kirkossa näit. Paljon tietoa on löytyy myös tältä sivustolta: http://www.ortodoksi.net/index.php/Etusivu
Täältä sitten löydät eri seurakuntien tiedot ja kirkkojen palvelukset: http://www.ort.fi/srk
Ja voihan sitä aluksi alkaa juttusille vaikka kirkon vahtimestarin tai tuohustenmyyjän kanssa.
Älä missään herran nimessä mene tuon nettisivun keskustelupalstalle.. joudut riitelevien naisihmisten kohteeksi...ovat mustasukkaisia kovasti siellä .. kaikesta....heidän kanssaan et voi olla samaa mieltä tai kertoa mitään heidän puuttumattaan keskusteluun sanelupolitiikan merkeissä
Jotenkin tuntuu että olisi epäkohteliasta mennä katsomaan toisten jumalanpalveluksia tämmöisenä vääräuskoisena.
Ja kun siellä on se järkyttävän pelottava pappi. Kyllä kuulostaa naurettavalta, tiedän itsekin. Sama homma on lääkäreiden kanssa, vasta pää kainalossa voi mennä sairaalaan.
Mutta ehkä tuolta ortodoksi.netistä löytyy neuvojia. Voisihan sitä kirjoitella sinne ja kysellä.
Rohkeutta vaan ja kirkkoihin sisään. Siellä ei ole mitään pelättävää ja mitään ei voi tehdä väärin, kunhan ei tunge ehtoolliselle: Aina kannattaa kysellä muilta seurakuntalaisilta. Niin tein itekin muutama vuosi sitten ja nyt seurakunnan jäsen ja tyytyväinen ratkaisuuni. Papit eivät ole pelottavia ja antavat hyviä neuvoja miten edetä ja mitä kannattaa lukea.
Kyllä kirkossakin voi tehdä väärin... jos yhteiskunnassain voi tehdä väärin sekä ihmisyydessä voi tehdä väärin.
Jonkun mieli voi olettaa että tätä ja tuota voi tehdä ja toisen mieli sanoo toista.Ei kirkkokunnat tai uskovat ole synnittömiä.
Joku tekee tahattomasti huomaamatta ajattelematta joku tekee tahallisesti tietäen ja tiedostaen.
Sydän käskee mennä etsimään, mutta järki sanoo että älä ole typerä, ei siellä ole sinulle mitään...
Tunnen itseni valheelliseksi .. miksi pitäisi yrittää uskotella uskovansa johonkin johon ei oikeasti pysty uskomaan vaikka niin niin kovasti haluaisi...
Ja minä haluaisin.. koko sydämestäni!
Ehkä siksi kaikki tuntuu niin pelottavalta.
"Sydän käskee mennä etsimään, mutta järki sanoo että älä ole typerä, ei siellä ole sinulle mitään..."
Kyllä uskon että siellä on paljonkín sinulle. Minäkin entisenä "puoliatiestina" pullikoin monta monta vuotta ennekuin uskalsin mennä seinän viereen seuraamaan mitä siellä oikeasti tapahtuu. Ensin tuntui että palvelus ( lauantai-illan vigilia) kestää ja kestää ja kaikenlaista hyörinää ja edestakaisin lattarissa olijoiden liikkumista, pyhien ovien aukaisua ja sulkemisra, valojen vähentämistä ja lissäämistä, mutta ylläätävän äkkiä siihen tottui. Kun sitten alkoi lukemaan asiaan liittyviä kirjoja ja kyseli papeilta, alttarissa palvelivilta jne asiat rupesi selkiämään ja perustelut miten ja miksi jokin asia tehdään, kaikkia alkoi tuntumaan kotoisalta. Äkkiä vaan mukaan niin näet mitä tarkoitan.
Mihinkään ei ole pakko mennä jos ahdistaa jätä menemättä.
Ei asioista tarvitse tehdä vaikeita.Ajattelutapasi kertoo että sinusta tulisi kuitenkin sellainen toisten piina joita toisten täytyisi jatkuvasti tsempata ja neuvoa ja kuunnella kirkkokunnassa.
itse olen sellainen joka itse etsiii ja viimeisessä hädässä vasta kysyy muilta.En oikein itse siedä sellaisia joita täytyy paapoa kuin pikkulapsia.Aikuisia ihmisiä.Kyllä aikuisen pitää osata itsekkin jotain tehdä ja olla aloitekykyä.
Yhteisöltä ei voi olettaa terapia aoua eikä seuralaispalvelua eikä ongelmien ratkaisijoita omaan elämään ne kannattaa laittaa kuntoon ja jos ei voi niin löytää niille sopiva instanssi ja viimeistään hyväksyä tilanteensa jos muuta ei voi.kirkko eikä muut ihmiset ole sitä varten että he auttavat ongelmaisia.Heilläkin on omat ongelmansa kannettavanaan eivätkä itke toisten helmoissa niitä.
Olet varmaan käytännöllisessä elämässäsi ollut tekemisissä monenkin ihmisen kanssa, joka tietesi tai tietämättäsi on ollut ortodoksi. Kukaan näistä ei varmaankaan ole syönyt sinua siltä istumalta.
Selvitä, onko paikkakunnallasi seurakunnassa niin sanottua katekumeenikerhoa. Asemasi vaikuttaisi olevan sellainen, että haluat vasta tutustua kirkkoon, ja silloin paikkasi on siellä. Ehkä joku siellä on valmis ottamaan vastuulleen sen, että tutustut kirkon elämään hissukseen. Ota kuitenkin huomioon, että kaikilla on henkilökohtaiset tarpeensa, joten jos johonkuhun määrättyyn yksilöön haluat turvautua, varmista se, että hänellä on voimia olla tekemisissä kanssasi. Ihmiset eivät ole robotteja eivätkä rajattomin resurssein varustettuja voimanaisia tai -miehiä ortodoksisessakaan kirkossa.
Pidemmälle päästessäsi tarvitset myös kummin, jos aiot kirkkoon todella liittyä.