Itseään hengelliseksi johtajaksi tituleeraavan Marko Lindin "Kuninkaan soturien" nettisivuilla on kaiken kansan luettavissa hänen 9-vuotiaan tyttärensä seuraavanlainen "todistus":
"MOONA LIND
Olen kirjan tekijän, eli Marko Lindin 9-vuotias tyttö. Käyn tällä hetkellä koulua kolmatta musiikkiluokkaa. Haluan tässä kertoa oman "todistukseni " siitä, kuinka minä sain armon tulla uskoon. Joten...asiaan !
Oli vuosi 1995 ja asuimme edellisessä asunnossamme Imatran Piirukujalla. Isä oli tullut linnassa uskoon ja heti sen jälkeen äitikin. Isälläni on muuten paljon "tatskoja" käsissä. No, joka tapauksessa, eräänä päivänä isäni oli "nokosilla", niin kuin hänellä vieläkin on usein tapana. Minä olin sillä välin katsomassa TV:tä. Kuulin kuinka iskäni heräsi ja pyysi minua huoneeseensa. Hän kysyi : haluatko antaa elämäsi Jeesukselle ?
Pitkään mietittyäni tulin siihen johtopäätökseen, että ehdottomasti haluan. Se oli sitten menoa eikä meininkiä. Niin siinä sitten rukoilimme isäni kanssa ja hän siunasi minut "taivastielle". Jälkeenpäin isäni kertoi miksi hän oli minulta tuona päivänä mielipidettäni Jeesukseen kysynyt. Hän oli huomannut minun suhtautumiseni kuolemaan ja ennen kaikkea hän oli huomannut minun kuolemanpelkoni.
Olin kerrankin ruvennut itkemään iskän edessä sitä, että entä jos minä teen vaikka itsemurhan. Nämä olivat vaikuttaneet isääni niin, että hän arveli minun olevan Jumalan puhuttelussa. Ja niinhän minä olinkin. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä kannatti antaa pienen pieni elämäni Jeesukselle. Hän on pitänyt minusta hyvää huolta.
Vaikka joskus onkin vaikeata niin aion silti pysyä uskossa Jeesukseen , koska haluan kerran päästä taivaaseen. Seurakuntatoiminnassa olen mukana siten, että käyn "tyttökerhossa" ja laulan "gospelkuoro- PRAICESSA".
Kaikkein mukavinta on minusta seurakuntamme järjestämä KESÄLEIRI , joka pidetään joka vuosi. Odotankin innolla taas ensi kesää ! Laulamisesta vielä sen verran, että olen saanut pieneen ikääni nähden olla kuitenkin jo kaksi kertaa "ihan oikeassa studiossa" laulamassa.
Jos haluat kuulla miten laulan, niin hankipa itsellesi kasetit, "TUSKAA TÄYNNÄ MAA" ja "ONKO ENKELEITÄ". Ensimmäisellä kasetilla olen mukana yhdessä laulussa ja toisella kasetilla jo kahdessa. Tiedä, vaikka tulevaisuudessa tekisin "ihka oman kasetin". On kivaa ja todella mielenkiintoista olla tällä "uskontiellä", enkä voi kuin arvailla sitä, että kuinka kivaa minulla kerran tulee siellä "taivaassa" olemaan. Joten...jos ei aikaisemmin tavata, niin toivottavasti kerran...kirkkaudessa !!! Ps. muistathan, sinne pääsee vain ne , jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle Kristukselle !!"
Lähde:http://www.sunpoint.net/~kuninkaansotur/JUMALA34.htm
Sydän särkyy kun lukee tuollaista. Antakaa lasten olla lapsia, 9-vuotias on aivan lapsi vielä. Kuinka joku voi mennä 9-vuotiaalta tivaamaan että haluatko antaa elämäsi Jeesukselle (jos et niin joudut helvetin tulimereen)?! Mitä tapahtuu jos tyttönen varttuessaan ei voikaan sisäisesti allekirjoittaa tätä uskoa, jonka hän on 9-vuotiaana julkisesti tunnustanut? Minkälaisia kärsimyksiä ja tunne-elämän ristiriitoja siitä hänelle koituisikaan! Kuinka isä voi velvoittaa 9-vuotiaan pienen, viattoman ihmistaimen, laatimaan tuollaista pikkuvanhaa tekstiä "iskän paremmuudesta" (iskän ansiosta minä menen taivaaseen enkä joudu helvettiin)?! Minkälainen vanhempi vaatii pientä tyttöä laulamaan studiossa "Tuskaa täynnä on maa"?! Jne... Ja kuinkahan nuori Lindin tytär oikeastaan on ollutkaan Lindin kysyessä hänen päätöksestään - asettuako Jeesuksen puolelle vai häntä vastaan? Todistuksen kirjoittamisen aikaan tyttö on, kuten kirjoituksesta ilmenee, 9-vuotias - ratkaisunsa hetkellä hän siis on ollut ilmeisesti vielä paljon, paljon pienempi?
Olen syvästi, syvästi järkyttynyt. Anteeksi nyt vain ;(
Mitä mieltä muut ovat?
"MOONA LIND
Olen kirjan tekijän, eli Marko Lindin 9-vuotias tyttö. Käyn tällä hetkellä koulua kolmatta musiikkiluokkaa. Haluan tässä kertoa oman "todistukseni " siitä, kuinka minä sain armon tulla uskoon. Joten...asiaan !
Oli vuosi 1995 ja asuimme edellisessä asunnossamme Imatran Piirukujalla. Isä oli tullut linnassa uskoon ja heti sen jälkeen äitikin. Isälläni on muuten paljon "tatskoja" käsissä. No, joka tapauksessa, eräänä päivänä isäni oli "nokosilla", niin kuin hänellä vieläkin on usein tapana. Minä olin sillä välin katsomassa TV:tä. Kuulin kuinka iskäni heräsi ja pyysi minua huoneeseensa. Hän kysyi : haluatko antaa elämäsi Jeesukselle ?
Pitkään mietittyäni tulin siihen johtopäätökseen, että ehdottomasti haluan. Se oli sitten menoa eikä meininkiä. Niin siinä sitten rukoilimme isäni kanssa ja hän siunasi minut "taivastielle". Jälkeenpäin isäni kertoi miksi hän oli minulta tuona päivänä mielipidettäni Jeesukseen kysynyt. Hän oli huomannut minun suhtautumiseni kuolemaan ja ennen kaikkea hän oli huomannut minun kuolemanpelkoni.
Olin kerrankin ruvennut itkemään iskän edessä sitä, että entä jos minä teen vaikka itsemurhan. Nämä olivat vaikuttaneet isääni niin, että hän arveli minun olevan Jumalan puhuttelussa. Ja niinhän minä olinkin. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että kyllä kannatti antaa pienen pieni elämäni Jeesukselle. Hän on pitänyt minusta hyvää huolta.
Vaikka joskus onkin vaikeata niin aion silti pysyä uskossa Jeesukseen , koska haluan kerran päästä taivaaseen. Seurakuntatoiminnassa olen mukana siten, että käyn "tyttökerhossa" ja laulan "gospelkuoro- PRAICESSA".
Kaikkein mukavinta on minusta seurakuntamme järjestämä KESÄLEIRI , joka pidetään joka vuosi. Odotankin innolla taas ensi kesää ! Laulamisesta vielä sen verran, että olen saanut pieneen ikääni nähden olla kuitenkin jo kaksi kertaa "ihan oikeassa studiossa" laulamassa.
Jos haluat kuulla miten laulan, niin hankipa itsellesi kasetit, "TUSKAA TÄYNNÄ MAA" ja "ONKO ENKELEITÄ". Ensimmäisellä kasetilla olen mukana yhdessä laulussa ja toisella kasetilla jo kahdessa. Tiedä, vaikka tulevaisuudessa tekisin "ihka oman kasetin". On kivaa ja todella mielenkiintoista olla tällä "uskontiellä", enkä voi kuin arvailla sitä, että kuinka kivaa minulla kerran tulee siellä "taivaassa" olemaan. Joten...jos ei aikaisemmin tavata, niin toivottavasti kerran...kirkkaudessa !!! Ps. muistathan, sinne pääsee vain ne , jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle Kristukselle !!"
Lähde:http://www.sunpoint.net/~kuninkaansotur/JUMALA34.htm
Sydän särkyy kun lukee tuollaista. Antakaa lasten olla lapsia, 9-vuotias on aivan lapsi vielä. Kuinka joku voi mennä 9-vuotiaalta tivaamaan että haluatko antaa elämäsi Jeesukselle (jos et niin joudut helvetin tulimereen)?! Mitä tapahtuu jos tyttönen varttuessaan ei voikaan sisäisesti allekirjoittaa tätä uskoa, jonka hän on 9-vuotiaana julkisesti tunnustanut? Minkälaisia kärsimyksiä ja tunne-elämän ristiriitoja siitä hänelle koituisikaan! Kuinka isä voi velvoittaa 9-vuotiaan pienen, viattoman ihmistaimen, laatimaan tuollaista pikkuvanhaa tekstiä "iskän paremmuudesta" (iskän ansiosta minä menen taivaaseen enkä joudu helvettiin)?! Minkälainen vanhempi vaatii pientä tyttöä laulamaan studiossa "Tuskaa täynnä on maa"?! Jne... Ja kuinkahan nuori Lindin tytär oikeastaan on ollutkaan Lindin kysyessä hänen päätöksestään - asettuako Jeesuksen puolelle vai häntä vastaan? Todistuksen kirjoittamisen aikaan tyttö on, kuten kirjoituksesta ilmenee, 9-vuotias - ratkaisunsa hetkellä hän siis on ollut ilmeisesti vielä paljon, paljon pienempi?
Olen syvästi, syvästi järkyttynyt. Anteeksi nyt vain ;(
Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan samaa mieltä kuin sinä.
9-vuotias osaa käyttää tuollaista kieltä lainausmerkkeineen kaikkineen..? Ja onko sattumaa että kun isä-Lindin tuottamista levyistä puhuu, kirjoitettaa tyttö niiden nimet isoilla kirjaimilla? Kun isäkin omissa kirjoituksissaan huutaa levyjensä nimet julki, ja huutaa muutenkin?
On tainnut isä-Lind itse istua ja kirjoittaa tyttärelle suunnilleen sanat suuhun. Sääliksi käy pientä. Vasta teininä tai nuorena aikuisena pitäisi tutkia kaikkia maailman uskontoja ja päättää itse mihin haluaa uskoa. Ja jos ei halua lapsi uskoa mihinkään, senkin pitäisi olla OK ja lapsen silti uskovillekin vanhemmilleen yhtä rakas.
UTELIAISUUTTANNE AVAATTE KUITENKIN
Kirjoittanut: Marko Lind, 2.7.2004 klo 12.44
Niin, eihän tekstejämme ole pakko lukea...Joten uskontojen uhrit: YRITTÄKÄÄ VASTUSTAA KIUSAUSTA...
Kaikella rakkaudella: Marko Lind
ei voi muuta sanoa. :(
- --
Aivan mahtavaa, että joku jo lapsena antaa elämänsä Jeesukselle ja lähtee Taivas-tielle.
Kiitos Jeesus!
Siunaa Markon tytärtä, että hän on oleva kerran Taivaassa, Sinun tykönäsi.
Aamen.
- - -
Jumala tahtoo pelastaa Sinutkin.
- - -
Itse synnyin ja kasvoin vanh.lestadiolaisessa kodissa. Meillä ei mitenkään erityisen paljon puhuttu uskonnollisia asioita. Ne vaan opittiin ilmeisesti suurimmaksi osaksi esimerkistä. Kyllä sitten jotain sanottiin, jos vanhempien mielestä olin tehnyt syntiä enkä ollut sitä anteeksi pyytänyt. N. 25v olin itsekin tässä uskossa sen kummemmin ajattelematta, että ajattelenko minä itse asioista näin. Murrosiässäkään en koskaan tätä asiaa kyseenalaistanut, ainakaan kovin paljon. Omassa mielessä jotain pientä joskus, mutta siitä tuli sitten heti synnin tuskaa, että mitäs minä tuommoisia ajattelen. Siihenhän sitä oli opetettu ettei tarvitse ajatellakaan "ei uskovaisten" asioita, kun siitä pitää jo kokea synnintuntoa. Eli siinä vaiheessa, kun n 25 -vuotiaana minusta alkoi kasvamaan se, mitä minä oikeasti olen, mitä minä elämäni asioista ajattelen, alkoi joksikin aikaa melko ahdistavaa elämää. Jotkut asiat olin oppinut sieltä kotoa ja yleensäkin vanh.lest. keskellä, että mitä elämä on, mutta kun en minä itse ajatellutkaan niin joistain asioista. En kokenut esim. ehkäisyä syntinä. Mutta kun minun olisi pitänyt se niin kokea, jos haluan olla vanh.lest. Aikani kamppailtuani, ollako sitä vai tätä, näytellä joillekin toista ja itse tietäen että en ole oikeasti sellainen, sain itseäni niskasta kiinni ja kerrottuani vanhemmille etten asioista ajattele siten kuin he, että en halua enää olla vanh. lest. Oli se kamppailu tosi ahdistavaa aikaa. Siinä olisi ihan hvvin voinut tulla jo pahojakin mielenterveydellisiä ongelmia. Onneksi pystyin asioista keskustelemaan joidenkin kanssa asialliesti, se helpotti. Ja kun sanoin itseni siitä vakaumuksesta irti, oli kuin suuri kivi olisi taakastani otettu pois.
Lapsihan pitää sitä oikeana mitä isä ja äitikin ovat. Eivät he vielä käsitä että mitäs se muunlainen elämä olisi. Kyllähän siitä muusta elämästä voi kertoa vaikka mitä huonoja juttuja. Luulin minäkin pitkään lapsuudessa, että suunnilleen kaikki jotka joskuskin vaan koskevat alkoholiin, ovat ihan kamalia ihmisiä. No, vanh.lest. kyllä ajattelevat että kaikki lapset ovat uskovaisia, koska he eivät osaa vielä päättää asioistaan jne. Mutta kyllä kuulostaa aika kamalalta, jos pieni lapsikin puhuu jo tuolleen uskonnon asioista. Eikö ne lapset voitaisi jättää rauhaan edes siihen rippikouluikään asti noin pahalta "tuputtamiselta"?!? Voihan sitä yrittää muuten opettaa ja kasvattaa kunnon kansalaista ilman, että siinä on "jeesus kuvioissa" noin kovasti...
HIENOA MOONA JA ONNEA URALLE.
NIIN ON SE KUMMA KUN LAPSI-STAROJA ON TV:KIN PULLOLLAAN,NIIN JOS KRISTITYT LAPSET LAULAA TAI ESIINTYY NIIN SE ON MUKA JOTENKIN HAITALLISTA.
IHME PUPPUA...VAAN KAI KAIKKI TAJUAA KYSYMYKSEN OLEVAN TAAS KERRAN YHDEN LAJIN USKONTOJEN VASTAISESTA KAMPANJASTA.(ERITYISESTI HYVIEN ASIOIDEN PUOLESTA OLEVIEN USKONTOJEN VASTAISESTA KAMPANJASTA...)
ONKOS KUKAAN HUOLISSAAN SATANISMIN(JOKA ON POP-ALALLA YLEINEN)VAIKUTKSESTA TAVALLISIIN LAPSI-ESIINTYJIIN?
TUO ON MUUTEN AIVAN TOTTA!
Niin tuttua...
Ikävä kyllä.
Minä olen ollut yksi noista yhdeksänvuotiaista "elävässä uskossa" ihan "omasta tahdostani" olleista.
Kumma juttu kun se ei enää nykyään tunnu yhtään OMALTA VALINNALTA!
Nyt, kun uskaltaa olla rehellinen itselleen.
Menetin lapsuuteni ja nuoruuteni tuollaisille idiooteille.
Haistakoon paskan!
Ei syy ole kuitenkaan uskonnon, vaan sen miten he on sen tajunneet ja sulle tehneet.
Vanhemmat voi olla ongelma monelle,riippumatta uskonnosta.
Ainoat uskonnot jotka aktiivisesti vaikeuttavat lasten eloa,on mm. satanistiset uskonnot,joissa esim. lapsiseksi on osana.
Voi hellanlettas sentään! Kuinka monta vuosikymmentä on toitotettu satanismin ja saatananpalvonnan eroja, ja edelleenkin jotkut viitsivät jauhaa noita vanhoja virheellisiä käsityksiään.
Monet vanhemmat ovat uskonnon - kristinuskonkin - sairastuttamia. Eivät huumeetkaan ketään itsessään sairastuta, vaan ihminen itse sairastuttaan itsensä niillä. Samalla ihminen voi sairastuttaa lapsensa samalla aineella ja mennä tekemään heidän elämästä vaikeaa.
Kukaan ei voi kuitenkaan kieltää huumeiden vaarallisuutta.
Kukaan ei voi myöskään kieltää uskontojen vaarallisuutta.
Ja ennenkuin nyt taas heität tähän väliin sen saman fraasin jota te kaikki uskovaiset aina jaksatte viljellä, että elävä usko on eri asia kuin uskonto, sanonpa; ei maksa vaivaa. Minun kokemukseni mukaan nimenomaan tämä "elävä usko" on vielä sairaampaa kuin sellainen uskonnon "harrastusmainen" harjoittaminen. Se ei vahingoita ketään yhtä paljoa kuin uskonnon tai uskon jatkuva läsnäolo joka liittyy olennaisesti tähän paljon mainostettuun "elävään uskoon".
Satanistit voisivat syyttää sinua kunnianloukkauksesta heittäessäsi väitteen että lapsiseksi kuuluu osana satanismiin. Tuo on rankka väite, ja varmasti sinulla on asiasta esittää myös vahvaa näyttöä sekä perusteluja. Perusteluthan eivät ole sitä, että olet kuullut joltakin uskovaiselta kaveriltasi sellaista tapahtuvan. Tuollaiseen yleistykseen tarvitaan vahvaa näyttöä.
Yhtä hyvin minä voisin heittää väitteen että lapsiseksi liittyy kristinuskoon, koska tiedän että lapsiseksiä esiintyy myös kristillisissä piireissä.
Tämä olisi varmaan huvittavaa, ellei se olisi niin raivostuttavaa, kuinka monet uskovaiset tulevat aina "olemaan pahoillaan" kun mainitsen jotakin omasta uskon värittämästä lapsuudestani. Te yritätte aina vedota siihen, että minun vanhempani olisivat olleet jotenkin _erilaisia_ kuin muut uskovaiset vanhemmat. Että minun lapsuuteni olisi ollut jotenkin erityisen karmea liittyen uskontoon.
Uskovaisten piirit ovat täynnä minun kaltaisiani lapsia joilta evätään ystävällinen, hyvää tarkoittava hymy naamalla oikeus omaan valintaan. Aikuiset laittavat lapset laulamaan ja todistamaan aikuisten omasta uskosta - koska lapsihan ei voi koskaan olla oikeasti uskovainen. "Uskovainen lapsi" toimii aina aikuisen uskon jatkeena, todistuskappaleena. Tuossa Lindin tapauksesakin on selvästi huomattavissa myös tämä käsittämätön uskoviasen ihmisen kykenemättömyys ymmärtää lapsen ja aikuisen eroa. Ihan kirkkain silmin Lindkin väittää että heillä on aina vallinnut "oma valinnan vapaus" :D Tyhmäkin tietää että lapsi valitsee aina saman kuin vanhempi, varsinkin kun vanhemman elämänkatsomus on se "totuus" ainoa oikea elämänkatsomus. Lapsellahan ei ole silloin muuta mahdollisuuttaa kuin joko "olla uskovainen" tai joutua helvettiin. Mutta ihan itse saa valita - haluaako helvettiin vai ei.
Just joo.
Minä olin pienenä helluntaiystävän luona päivähoidossa koulun jälkeen. Kohta saarnasin helvetintuomioita kotiväelle ja vaadin äitiä tunnustamaan syntinsä ettei joutuisi kadotukseen. Päivähoitajani luona piti rukoilla, ruokapöydässä ja polvillaan, hän vei telttakokouksiin, seinät olivat täynnä Jeesus-kuvia, hän kirjoitteli Jeesus-juttuja lehtiin ja jutteli luonnollisesti Jeesuksesta. Ja ihan ystävällisesti.
Minä ahdistuin kauheasti ja luulin että minun PITI uskoa, yritin vimmatusti ja sisimmässäni kärsin kuin vain lapsi voi kärsiä, koska en PYSTYNYT uskomaan. Näyttelin ja olin aikeissa jatkaa...ties kuinka pitkälle? Itsariin asti?
Onneksi kotiväki älysi hommata minulle uuden iltapäivähoitopaikan. Sitä vapaudentunnetta! Minun "aito" uskoni loppui heti kohta päästyäni helluntainaisen "hyväätahtovasta" vaikutuspiiristä. Hänen oma tyttärensä, joka oli "aidosti" uskovainen jo pienenä "vapaasta tahdostaan", on nykyään vaikeasti sairas psykiatrisesti ja aika ajoin laitoshoidossa.
Tätähän tämä on. On sairasta aivopestä tuon ikäisiä lapsia tällaisella paskapuheella, mitä Lind harrastaa. Toisille taparikollisille ja linnakundeille uskoon tulo on se ainoa vaihtoehto, mutta tässäkin tapauksessa yli mennään ja reippaasti.
Toki tapahtuuhan tätä aivopesua ja pakkojeesustelua myös ihan normaaleilla ala-asteen uskontotunneilla. Ekaluokkalaisia pistetään väkisin opettelemaan uskonnollisia lauluja ja opetetaan taivaat ja helvetit jo alle kymmenvuotiaina. Ei lapsella ole silloin minkäälaista kritiikintajua ja silloinhan tällainen avuton vanhempia ihmisiä uskova lapsi juuri helpoin nakki onkin.
Silti raivostuttaa nämä tulimerijutut sun muut paskapuheet arvostelukyvyttömille lapsille.
olen myös järkyttynyt ja mietin ettei tyttö ole itse tuota kirjoittanut.Noin pieni tyttö ei tuollaista kirjoita,isä kait on korjaillut tekstiä...kamalaa
Voin kertoa sinulle joka olit huolissasi moonasta tänäpäivänä.MOONA on kaunis nuori neiti ja HUOM!TOSI FIKSU SELLAINEN.Että älä turhaan kanna huolta hänestä.
Kiitos Jumalalle että saan kertoa ilouutisen sinulle, tänäkin päivänä tuo samainen tyttö voi onnellisesti allekirjottautua siihen uskoon johon sain ensimmäisen kosketuksen 9 vuotiaana.. Tosin tuosta on jo 14 vuotta jonka aikana tyttö sai todellakin kokea myös " ei uskovan" elämää' mutta Jumalan armosta saa tänä päivänä jälleen olla "tuhlaajatyttönä" Isän Jumalan lapsi.
Toisekseen eivät vanhempani koskaan minua helvetin tulella pelottaneet, sydän vain kaipasi jo silloin Jumalan luokse ja onneks vanhempani ohjasivat minua siihen.. Eikä vanhempani minua koskaan velvoittaneet laulamaan mitään, omasta vapaasta tahdostani sain niin tehdä, kuinka hienoa olikaan 9 vuotiaana laulaa oikeassa studiossa! enkä tänä päivänä tai missään elämän vaiheessa ole katunut tuota päätöstäni jonka silloin tein, en edes silloin kun en nuoruudessani enää Jumalaan uskonut. Joten saat huokaista helpotuksesta, tämä " uskonnon uhri" ei ole ollut uhri sittenkään :)
Oikein hyvää jatkoa sinulle ja toivon että saat joskus vielä henkilökohtaisesti itse antaa elämäsi Jeesukselle, hänen sinua kutsuessa, sillä hän kutsuu jokaista
Pitäisiköhän alkaa harkita huostaanottoa...