Oikeusministeri Henrikssonin kiintiöopiskelupaikan siunasi Leif Sevon
Leif Sevon oli vuodesta 2001 vuoteen 2005 korkeimman oikeuden presidenttinä.
Sevonille on myönnetty Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto, joka annetaan ansioista oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on miljoona Ruotsin kruunua.
Sevon on yleisen käsityksen mukaan rkp-läinen, kielitaustansa vuoksi.
Ja siksi, että hän puolusti positiivista syrjintää, jolla ruotsinkieliset saivat kiintiöt korkakouluopetukseen mm. oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaa Helsingin yliopistoon.
Suomen juristikunta oli 1960-luvulle asti lähes ruotsinkielinen. Vielä 50-luvulla sisään pääsi ylioppilaan papereilla, mutta vain varakkaammat saattoivat ollenkaan aloittaa opiskelun yliopistossa. Suuret ikäluokat tulivat opintolainoilla opiskelemaan suurin joukoin 60-luvun lopussa ja silloin suomenkieliset valtasivat Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelupaikat. Ruotsinkieliset pyrkijät jäivät ilman opiskelupaikkoja. Rkp päätti tehdä jotain. Kiintiöt perustettiin turvaamaan ruotsinkielisten valtaa juristikunnassa. Tarkkaa vuotta en tiedä, mutta 70-luvulla todennäköisesti.
80-luvulla kiintiöt olivat varmasti.
Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksoon (Rkp) on päässyt kyseisessä ruotsinkielisessä kiintiössä Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen 1980-luvulla.
Kiintiöitä on arvosteltu, mutta turhaan, koska Rkp:lla on ollut tukijoita siellä, minne on valitettu.
Joka vuosi suomenkielisiä parempia syrjitään, että ruotsinkielinen heikompi saisi opiskelupaikan.
Vasabladetissa 12.11.2003 Leif Sevon, korkeimman oikeuden presidentti kirjoittaa artikkelissaan
Oma käännökseni:
"Kuka tarvitsee lakimiehiä? (Vem behöver jurister? 12.11.2003 Vasabladet):
Vuosia sitten saatiin ruotsinkielisille juristiopiskelijoille kiintiö Helsingin yliopistoon. Tämä tapahtui ajoittain vaikean keskustelun jälkeen. Ongelmana oli se, että harva ruotsinkielinen ylioppilas sai tarpeeksi korkeat pisteet tiedekunnan pääsykokeessa, jossa he kilpailivat suomenkielisten kanssa. Esitettiin väitteitä, että erityinen kiintiö suosisi ruotsinkielisiä ylioppilaita, minkä väitettiin riitelevän kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan.Vastaväite oli, että kansalliskielten tasavertaisuus edellytti, että kansalaisilla on samanlainen oikeus kääntyä tuomioistuinten puoleen omalla kielellään. Keskustelusta päädyttiin siihen, että koska Helsingin yliopisto on ainoa yliopisto, joka koulutti ruotsiksi lakimiehiä, voitiin ruotsinkielisille tarkoitettu kiintiö hyväksyä."
Sevonin mielestä oli siis tärkeää säilyttää ruotsinkielinen juristikoulutus Helsingin yliopistossa kiintiöineen. Hän myös halusi Vaasan ruotsinkieliseen juristikoulutukseen, lisää opiskelupaikkoja. Nyt Vaasassa on ruotsinkielisille varattuna puolet aloituspaikoista, mutta Helsingin kiintiöitä ei ole poistettu.
Nimellisesti kyse on Helsingin yliopiston antamasta opetuksesta. Vaasan yksikössä siis puolet sisänotetuista ovat ruotsinkielisiä. Lisäksi hän haluaa myös Åbo Akademiin juristikoulutusta, tietenkin vain ruotsiksi, koska ÅA on täysin ruotsinkielinen.Nyt siellä koulutetaan varanotaareja.
Sevonin tekstissä on näkyvissä vain Suomessa tyypillinen ruotsinkielisten "positiivisen syrjinnän" perusteleminen kielilailla. Sen sijaan todellisuus unohdetaan.(92% suomenkielisiä, 5,5 % ruotsinkielisiä)
Kun vastakkain oli kansalaisten yhdenvertaisuus, siis ylioppilaiden yhdenvertaisuus sisäänpääsykokeessa ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeus saada palvelua omalla kielellään tuomioistuimissa. 5,5 % vähemmistön etu on Sevonin tulkinnan mukaan tärkeämpää kuin yhdenvertaisuus pääsykokeessa..
Ja Ruotsin Wallenberg-säätiö palkitsi hänet tästä.
Ruotsinkielisten koulumenestys on Pisassa todettu suomenkielisiä huonommaksi.
Ylioppislaskirjoituksissa ruotsinkielisillä on omat kokeentarkastajat ja äidinkielessä tietenkin eri koe. Ylioppilaskokeen arvosanoilla on merkittävä lähtöpistevaikutus valintakokeissa.
Sevonkin toteaa, että ruotsinkieliset ylioppilaat eivät menestyneet tarpeeksi hyvin pääsykokeissa, että heitä olisi päässyt sisään tarpeeksi. Opiskelijat olisi kuitenkin tietenkin pitänyt ottaa paremmuusjärjestyksessä, eikä suosia yhtä pyrkijää toisen kustannuksella.
Leif Sevon oli vuodesta 2001 vuoteen 2005 korkeimman oikeuden presidenttinä.
Sevonille on myönnetty Knut ja Alice Wallenbergin säätiön palkinto, joka annetaan ansioista oikeustieteen alalla. Palkinnon arvo on miljoona Ruotsin kruunua.
Sevon on yleisen käsityksen mukaan rkp-läinen, kielitaustansa vuoksi.
Ja siksi, että hän puolusti positiivista syrjintää, jolla ruotsinkieliset saivat kiintiöt korkakouluopetukseen mm. oikeustieteelliseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaa Helsingin yliopistoon.
Suomen juristikunta oli 1960-luvulle asti lähes ruotsinkielinen. Vielä 50-luvulla sisään pääsi ylioppilaan papereilla, mutta vain varakkaammat saattoivat ollenkaan aloittaa opiskelun yliopistossa. Suuret ikäluokat tulivat opintolainoilla opiskelemaan suurin joukoin 60-luvun lopussa ja silloin suomenkieliset valtasivat Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelupaikat. Ruotsinkieliset pyrkijät jäivät ilman opiskelupaikkoja. Rkp päätti tehdä jotain. Kiintiöt perustettiin turvaamaan ruotsinkielisten valtaa juristikunnassa. Tarkkaa vuotta en tiedä, mutta 70-luvulla todennäköisesti.
80-luvulla kiintiöt olivat varmasti.
Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksoon (Rkp) on päässyt kyseisessä ruotsinkielisessä kiintiössä Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen 1980-luvulla.
Kiintiöitä on arvosteltu, mutta turhaan, koska Rkp:lla on ollut tukijoita siellä, minne on valitettu.
Joka vuosi suomenkielisiä parempia syrjitään, että ruotsinkielinen heikompi saisi opiskelupaikan.
Vasabladetissa 12.11.2003 Leif Sevon, korkeimman oikeuden presidentti kirjoittaa artikkelissaan
Oma käännökseni:
"Kuka tarvitsee lakimiehiä? (Vem behöver jurister? 12.11.2003 Vasabladet):
Vuosia sitten saatiin ruotsinkielisille juristiopiskelijoille kiintiö Helsingin yliopistoon. Tämä tapahtui ajoittain vaikean keskustelun jälkeen. Ongelmana oli se, että harva ruotsinkielinen ylioppilas sai tarpeeksi korkeat pisteet tiedekunnan pääsykokeessa, jossa he kilpailivat suomenkielisten kanssa. Esitettiin väitteitä, että erityinen kiintiö suosisi ruotsinkielisiä ylioppilaita, minkä väitettiin riitelevän kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan.Vastaväite oli, että kansalliskielten tasavertaisuus edellytti, että kansalaisilla on samanlainen oikeus kääntyä tuomioistuinten puoleen omalla kielellään. Keskustelusta päädyttiin siihen, että koska Helsingin yliopisto on ainoa yliopisto, joka koulutti ruotsiksi lakimiehiä, voitiin ruotsinkielisille tarkoitettu kiintiö hyväksyä."
Sevonin mielestä oli siis tärkeää säilyttää ruotsinkielinen juristikoulutus Helsingin yliopistossa kiintiöineen. Hän myös halusi Vaasan ruotsinkieliseen juristikoulutukseen, lisää opiskelupaikkoja. Nyt Vaasassa on ruotsinkielisille varattuna puolet aloituspaikoista, mutta Helsingin kiintiöitä ei ole poistettu.
Nimellisesti kyse on Helsingin yliopiston antamasta opetuksesta. Vaasan yksikössä siis puolet sisänotetuista ovat ruotsinkielisiä. Lisäksi hän haluaa myös Åbo Akademiin juristikoulutusta, tietenkin vain ruotsiksi, koska ÅA on täysin ruotsinkielinen.Nyt siellä koulutetaan varanotaareja.
Sevonin tekstissä on näkyvissä vain Suomessa tyypillinen ruotsinkielisten "positiivisen syrjinnän" perusteleminen kielilailla. Sen sijaan todellisuus unohdetaan.(92% suomenkielisiä, 5,5 % ruotsinkielisiä)
Kun vastakkain oli kansalaisten yhdenvertaisuus, siis ylioppilaiden yhdenvertaisuus sisäänpääsykokeessa ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeus saada palvelua omalla kielellään tuomioistuimissa. 5,5 % vähemmistön etu on Sevonin tulkinnan mukaan tärkeämpää kuin yhdenvertaisuus pääsykokeessa..
Ja Ruotsin Wallenberg-säätiö palkitsi hänet tästä.
Ruotsinkielisten koulumenestys on Pisassa todettu suomenkielisiä huonommaksi.
Ylioppislaskirjoituksissa ruotsinkielisillä on omat kokeentarkastajat ja äidinkielessä tietenkin eri koe. Ylioppilaskokeen arvosanoilla on merkittävä lähtöpistevaikutus valintakokeissa.
Sevonkin toteaa, että ruotsinkieliset ylioppilaat eivät menestyneet tarpeeksi hyvin pääsykokeissa, että heitä olisi päässyt sisään tarpeeksi. Opiskelijat olisi kuitenkin tietenkin pitänyt ottaa paremmuusjärjestyksessä, eikä suosia yhtä pyrkijää toisen kustannuksella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta päätettiinkin laskea heikompien vaatimustasoaan. Tämä tehtiin lailliseksi vetoamalla kielilakiin. Kielilaki taas on kansainvälisesti kestämätön, koska toisen kansalliskielen vähimmäisvaatimus on kaikkialla muualla 20 %.
Rkp on poliittisella korruptiolla saanut sementoitua kielilain Suomeen. Alkaen sekasortoisesta sisällissodan ajasta, jatkuen sodan ja kylmän sodan yli, säätiöiden verovapauden turvin nykyaikaan.
Kenen tahansa järjen mukaan kiintiöt ovat väärin. Parhaimmat pitää ottaa sisään ankaran kilpailun jälkeen paremmuusjärjestyksessä, ei kielen mukaan.
Juristikoulutukseen hakeutuu valtavasti pyrkijöitä ja vain parhaat valitaan. Kun noudatetaan ruotsinkielisten kiintiöitä, valitaan huonompia, eikä tämä voi olla Suomelle hyväksi.
Anna-Maja Henriksson on oikeusministeirnä, päästyään sisään kiintiössä, jotka Leif Sevon, Ruotsin palkitsema, siunasi.