Mikä on ihminen?
Hän on henki ruumiissa. Hänen henkensä on elämänvoiman kautta yhteydessä ruumiiseen, jossa henki toimii tietoisesti.
Aivot ovat ruumiin ajatteleva osa, mutta aivot ovat vain kuori, jos ei olisi henkeä. Tietoisuus voi säilyä ruumiista irtautumisen yhteydessä, kuten kuolemanlähikokemuksessa tai unen aikana.
Kuolemankysymys keskittyy yleensä ruumiiseen, joka maatuu. Henki irtaantuu kuolemassa ruumiista ja katkaisee yhteyden ruumiiseen. Mikäli henki ei tahdo jättää fyysistä maailmaa, hän toimii kuin olisi ruumiissa, mikä saattaa aiheuttaa elävissä henkilöissä pelkoa, kun havaitaan kummittelua. Kysymys on siitä, että kuollut ei tiedosta omaa tilannettaan tai että hän ei halua siirtyä eteenpäin.
Hengen tietoisuus on jotakin havaittavaa. Unen aikana tietoisuus ruumiista ja omasta olemassaolosta katoaa ja tilalle tulee ihmisen sisäinen pelkojen, toiveiden ja ajatusten maailma. Luopuessaan epätodellisesta, ihminen voi tavoittaa todellisen olemisensa hengen tasolla ja esimerkiksi nähdä unta tietoisesti.
Kuolemaa ei tule pelätä, sillä se ei ole kaiken loppu vaan luonnollinen siirtymävaihe. Ihmisen henki hankkii kokemuksia elämän koulussa ja arvioi kuolemansa jälkeen rakkaudellisessa viisaudessa näitä kokemuksia. Kukaan ei tuomitse. Kärsimys johtuu siitä, että omantuntonsa kautta ymmärtää, mitä on tehnyt elämällään, muille ja itselle.
Henkimaailma on rakastava ja avulias, mutta karmisista syistä johtuen tietyt asiat on vain kohdattava ja ylitettävä itse. Jumala on rakkaus.
Jumala on meissä kaikissa oleva omantunnon ja oikeudentunnon kipinä. Jumala on elämän virta.
Jumala on kaikki ja ei mitään. Vain totuus vapauttaa. Totuus on saavutettavissa sitä kautta, että tiedostaa oman jumalallisen luonteensa, ottaa vastuun elämästään ja antaa muiden elää omaa elämäänsä. Oikeassa oleminen ei ole hyve. Suvaitsevaisuus on sitä.
"Ajattele itse sen sijaan, että antaisit jonkun muun, kirkon tai yhteiskunnan, äidin tai isän, puolison tai asiantuntijan, ajatella puolestasi. Silloin ymmärrät, että jokaisella on oma totuutensa ja ainoa, jota kohtaan sinulta odotetaan rehellisyyttä, on sinä itse."
Hän on henki ruumiissa. Hänen henkensä on elämänvoiman kautta yhteydessä ruumiiseen, jossa henki toimii tietoisesti.
Aivot ovat ruumiin ajatteleva osa, mutta aivot ovat vain kuori, jos ei olisi henkeä. Tietoisuus voi säilyä ruumiista irtautumisen yhteydessä, kuten kuolemanlähikokemuksessa tai unen aikana.
Kuolemankysymys keskittyy yleensä ruumiiseen, joka maatuu. Henki irtaantuu kuolemassa ruumiista ja katkaisee yhteyden ruumiiseen. Mikäli henki ei tahdo jättää fyysistä maailmaa, hän toimii kuin olisi ruumiissa, mikä saattaa aiheuttaa elävissä henkilöissä pelkoa, kun havaitaan kummittelua. Kysymys on siitä, että kuollut ei tiedosta omaa tilannettaan tai että hän ei halua siirtyä eteenpäin.
Hengen tietoisuus on jotakin havaittavaa. Unen aikana tietoisuus ruumiista ja omasta olemassaolosta katoaa ja tilalle tulee ihmisen sisäinen pelkojen, toiveiden ja ajatusten maailma. Luopuessaan epätodellisesta, ihminen voi tavoittaa todellisen olemisensa hengen tasolla ja esimerkiksi nähdä unta tietoisesti.
Kuolemaa ei tule pelätä, sillä se ei ole kaiken loppu vaan luonnollinen siirtymävaihe. Ihmisen henki hankkii kokemuksia elämän koulussa ja arvioi kuolemansa jälkeen rakkaudellisessa viisaudessa näitä kokemuksia. Kukaan ei tuomitse. Kärsimys johtuu siitä, että omantuntonsa kautta ymmärtää, mitä on tehnyt elämällään, muille ja itselle.
Henkimaailma on rakastava ja avulias, mutta karmisista syistä johtuen tietyt asiat on vain kohdattava ja ylitettävä itse. Jumala on rakkaus.
Jumala on meissä kaikissa oleva omantunnon ja oikeudentunnon kipinä. Jumala on elämän virta.
Jumala on kaikki ja ei mitään. Vain totuus vapauttaa. Totuus on saavutettavissa sitä kautta, että tiedostaa oman jumalallisen luonteensa, ottaa vastuun elämästään ja antaa muiden elää omaa elämäänsä. Oikeassa oleminen ei ole hyve. Suvaitsevaisuus on sitä.
"Ajattele itse sen sijaan, että antaisit jonkun muun, kirkon tai yhteiskunnan, äidin tai isän, puolison tai asiantuntijan, ajatella puolestasi. Silloin ymmärrät, että jokaisella on oma totuutensa ja ainoa, jota kohtaan sinulta odotetaan rehellisyyttä, on sinä itse."
Vastaukset 7
Vanhimmat
1. Mistä henki tulee ruumiiseen, kun ihminen syntyy?
2. Mitkä kaikki eliöt omaavat hengen? Norsut, sammakot, bakteerit, voikukat ja sinilevät?
Vastaus kysymykseen 1. Se havainto sinun on parasta tehdä itse, muuten luotat muiden kertomuksiin tai auktoriteetteihin. Sen verran voin kertoa, että henkemme hakevat vähän vauhtia sieltä tai täältä elämien välissä. Eli kehomme on vain kulkuväline millä toimitaan tässä fyysisessä maailmassa. Keho siis syntyy ja sielu siirtyy.
"Vain ihmisellä on meidän planeetallamme mahdollisuus kokea jumaluus, ykseys."
Osaatko vastata kysymykseeni vai vastasitko jo, mutten ymmärtänyt? Tähän asti olen ollut samoilla linjoilla duunarin kanssa, mutta kiinnostaa tietää muidenkin ajatuksien perusteita.
Mä en niinku tajua minkä takia pitää päätään vaivata tollasilla jutuilla. mitä vitun merkistystä tolla ees on ja salee oot viel jostain kirjasta kopioinu ton tekstin jonka joku hullu on kirjottanu joskus vuonna 1 ja 2 nakkisodan aikana... puuta heinää tollanen.
Mieti sitä mitä toiset ajattelevat tommosen vuodatuksen lukiessaan. Luuletko että diggaavat sut fiksuksi???????? Ei tosiaankaan. Sun pitäs ajatella ett on toisenlaisii ihmisii, on toisenlaisii ajatuksii. Jos sä et niitä diggaa nii ehkä syy o iha sussa itessäs. Ei siks kantsi huutaa ja mesota toisen ajatuksii pihalle. Voisit miettii mitä siin todella sanottii.... Miettii löytyyks susta rakkautta, sekä ittees että toisiin.
no sun kandeis kans vähän miettiä mitä sanot koska nimenomaan ilmaisin vaan oman mielipiteeni enkä ole yhtään huutanu enkä mesonnu. jos muilla on oikeis omaan mielipiteisiin ja ajatuksiin ni eikö myös minulla ole.
Kiitos kommenteistanne.
En ole kopioinut mistään. Omasta pienestä päänupistani ja sydämestäni olen vastaukset kaivanut.
Kenenkään ei tarvitse ajatella näitä asioita, mutta miksi luet näitä viestejä, sinä, joka kommentoit, että tällainen on turhaa?
Tee jotain muuta ja iloitse elämästä!
Jos todella haluat tietää elämän totuuksia, sinun on luovuttava kaikista ennakkoluuloista, tultava uteliaaksi mutta samalla säilytettävä erottelukykysi.
Henki on todellinen Olemus. Ykseydessä ei ole kakseutta ja henki on lähtöisin ykseydestä. Siellä, missä on kakseutta, on jakautuneisuutta. Siellä on henki ja ruumis. Ruumis on materiaa, jonka aika on rajallinen. Hengen todellisuudessa ei aikaa ole, vaan hengen olemus on ikuisuus.
Persoona ja keho ovat hengen ilmentämismuotoja, joiden kautta henki saa kokemuksensa. Hengen ainoa pyrkimys on pyrkimys ykseyteen, josta se on kerran "eronnut". Itse asiassa kysymys on tietoisuuden tason kohottamisesta sellaiseksi, että älykkyydestä siirrytään asioiden tuntemiseen ja tuntemisesta kokemiseen. Tietoisessa kokemuksessa on ykseys ilman ykseyden ajatusta.
Kyllä, kaikella luomakunnassa on tietoisuus, mutta eri tasoinen. Kivellä on omansa. Aine on energiaa, kuten fysiikan alalla on todettu, ja myös kaikki kiinteältä näyttävä on itse asiassa "huokoista", mutta näyttää kiinteältä. Energiaa on myös kehossa, kasveissa, maaperässä... ja maahan elää, kuten maanjäristykset osoittavat. Vain ihmisellä on meidän planeetallamme mahdollisuus kokea jumaluus, ykseys.
Todellisuus on kuin keuhkot. Se laajenee ja supistuu jatkuvasti. Ykseyden ja kakseuden ikuinen tanssi on todellisuutta, jossa pyrkimys on jatkuvasti tulla yhdeksi, ykseydeksi. Tätä kaipuuta seuraten ihmiset hakeutuvat läheisiin parisuhteisiin. Mutta puolikas, toinen, ei ole toisessa ihmisessä vaan ykseydessä, joka on jokaisen ihmisen sisällä.
Tarkoituksenamme on säteillä rakkautta ympäristöömme vailla erottelua sen suhteen, kuka tai mikä on rakkautemme arvoinen. Niin kuin aurinko paistaa rikkaille ja köyhille, hyville ja pahoille, on jumalallinen rakkauskin tekevä.
Niin... ja ketään en yritä saada uskomaan mitään. Parasta olisi, että jokainen löytäisi oman totuutensa, koska totuus viime kädessä luodaan sisäsyntyisesti, sielullisin voimin. Se mikä on minulle totta ei ehkä ole sitä sinulle.