Täytin äskettäin 50 vuotta. Ei ole syytä onnitella, vaan laittaa surunvalittelut. Elämä on nyt takana, ja vanhuus alkaa.
Ei, en ole fyysisesti sairaalloinen enkä raihnainen. Päinvastoin, olen koko ikäni ollut terve kuin pukki, huolimatta epäterveellisistä elämäntavoistani (olut ja tupakka).
Seuraan musiikkia, erityisesti rock-kulttuuria, sekä kulttuuria yleensäkin ja uutisia. Käyn töissä, ja teen raskasta ruumiillista työtä samaan tahtiin kuin nuoremmatkin.
Tietokoneista ja kännyköistä kiinnostuin kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen olen perehtynyt niihin suurella intensiteetillä. Muitakin, pitempiaikaisia, kiinnostuksen kohteita on, kuten kasvit, teologia, historia yms.
Perhettä löytyy vaimon ja pojan verran. Erektiossa ja seksissä ei ole ongelmia. Minkään ei siis pitäisi olla pielessä, vai? Minullahan on kaikki hyvin? No, ei ole hyvin.
Lääkärini totesi minun sairastavan keskivaikeaa masennusta. Olen siis fyysisesti terve, mutta näköjään psyykkisesti en. Kieltäydyin lääkityksestä, joka olisi piristänyt ja aktivoinut minua, joten itsepähän kärsin seuraukset.
Nykyään pukkaa eksistentiaalista ahdistusta päälle - viidenkympin kriisi vai mikä lienee... Nuorena ideologiat, uskonnot ja opit jakautuivat selvästi hyviin ja pahoihin, mutta nyt en enää pitkään aikaan ole ollut varma.
Maailma ja Suomi menevät koko ajan huonompaan suuntaan, ja se ahdistaa. Poikani mahdollisuudet selviytyä murenevassa yhteiskunnassa ahdistavat, koska näen koko ajan, että tämä maa ja tämä maailma kulkevat kohti loppuaan, kohti anarkiaa, väkivaltaa ja kolmatta maailmansotaa.
Kaipaan niitä 1960-70 -luvun aikoja, jolloin kaikki vielä oli ah niin selkeää! Oli yksikulttuurisuus, oli maalaisyhteiskunta, oli tuttu ja turvallinen Suomi tasapainottelemassa idän ja lännen välissä, oli Kekkonen jne. Nyt on koko pakka hajallaan.
Tunnen itseni vanhaksi. Hyvin vanhaksi. Ehkä tämä laulu kuvaa tuntojani parhaiten. Laulu on vanha, niin minäkin. Barry McGuire: "Eve of the destruction" vuodelta 1965:
http://www.youtube.com/watch?v=ONQ0ZHQNQ9M
50 v. mittarissa ja elämä ohi.
64
4426
Vastaukset
- 50v. vvanhus minäkin
Aikanaan 70-80 luvuilla en voinut käsittää ettäoli olemassa niin paljon ihmisiä jotka ihan vilpittömästi ja kritiikittä uskoivat sosialistiseen onnelaan. Siis muuten aivan täysipäiset ihmiset? Ihan samaa tarvitsee sanoa nyky ajan eurofanaatikoista. EU:hun uskotaan ja luotetaan kuin kallioon vaikka jokainen näkee että romahdus on edessä. Kai nämä kaikki uskonnot perustuvat tuohon samaan asiaan. Ummistetaan silmät tosiasioilta kun ne haittaavat omaa unelmaa. Suomellakin on ollut koko ajan monia vaihtoehtoja, mutta meille on vuosikymmeniä tarjottu vain yhtä ainoaa mahdollista, ja nyt se on syöksymässä kohti kallion seinää.
- Kärsimykset on ohi!
Kuinka erilaisia tuntemuksia voikaan olla!
Minä tunnen nyt 50 täytettyäni eläväni taas kuin joskus nuorena, paitsi ilman taloudellisia huolia.
"vanhus" sanoit:
"joten itsepähän kärsin seuraukset"
Ei pidä paikkaansa, sillä vaimosi ja poikasi kärsii enemmän, he kärsivät nyt, sinä vasta kun olet heidät menettänyt.- jatsipappa
Katselin vuosikymmenet vanhempieni riutumista sairauksien kourissa. Nyt sairastan itse osittain samoja sairauksia. Eli ellet heiltä mitään muuta saanut perinnöksi, niin nipun perinnöllisiä sairauksia geeneissä. On asiassa se "hyvä puoli", että näistä ei tarvinnut maksaa perintöveroa ! Mitä tulee sosialismiin, kommunismiin ja Euroopan Unioniin, niin samasta muotista ovat väännettyjä. Ja kapitalismi on tässä muodossaan tullut tiensä päähän. Ketä minä enää äänestän tässä kaaoksessa ? Jokainen puolue on kussut kintuilleen !!!! Repikää poliitikot tästä huumoria. Pitääkö perustaa uusia yrittäjiä, kun vanhoilta on lähtenyt kaikki lapasesta ?!
- Vanhus.
"Ei pidä paikkaansa, sillä vaimosi ja poikasi kärsii enemmän, he kärsivät nyt, sinä vasta kun olet heidät menettänyt." Tiedän, olen ihmispaska. Hirviö. Läheisteni kiduttaja. On kuitenkin hienoa, että sinä olet yltiöoptimistinen, nuorekas ja täydellinen 50-vuotias.
Masennus on muuten ihan oikea sairaus, ei mikään henkimaailman juttu. Sairaus, joka kannattaa hoitaa ihan siinä missä mikä tahansa muukin. Siihen ei hyvät neuvot auta.
Se että meillä jokaisella on suruja, murheita ja alakuloa tai jokin asia "masentaa" ei taas ole sairaus.
Itse puolestani joitakin vuosia sitten täyttäessäni 50 vuotta ihmettelin, kuinka minun "sieluni" tuntui yhä samalta kuin nuorena, vaikka peilikuva oli jo vanhemman näköinen. Olin luullut iän tuovan enemmän muutoksia. Toivon, että sinäkin saat sen nuoren "sielusi" takaisin.- *hyvä mieli nyt*
Minä olen 60 ja käyn välillä tälläkin palstalla. Kerron vain sen, että täyttäessäni 50, ei tuntunut miltään. Olin suht terve ja muutenkin pirteä. Kun täytin 60, niin mulle tuli ikäkriisi. Tunsin olevani jo vanha ja lähempänä sataa vuotta kuin aiemmin, siis jo "paremmalla" puolella.
Myös olen nykyisin kivuliaampi kuin nuorempana. Kärsin myös masennuksesta ja nyt vihdoin aloin käyttämään masennuslääkettä ja kas kummaa, kuukauden syötyäni on parempi olo niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Eli jos masennus vaivaa, nykyisin on hyviä lääkkeitä ja saa apua niistäkin.
Olen ollut hyvin lääkevastainen ennen, nyt koen saaneeni avun ja mieleni on pirteämpi kaikin puolin. Lääkettä ei kannata pelätä.- Vanhus.
En minäkään lääkevastainen ole. Hyväksyn lääkkeet ja hyväksyn myös luontaistuotteet. Ainoastaan masennuslääkkeitä epäilen, sillä on jotenkin luonnotonta, että ihminen, jonka perusolemukseen ja luonteeseen kuuluu pessimismi, muutetaan keinotekoisesti eriluonteiseksi. Masennuslääkkeiden toimintamekanismeja ei edes tunneta, mutta silti ne on päästetty myyntiin, ja niitä jopa käytetään yleislääkkeinä moniin eri vaivoihin.
- Liike on lääke
Hyvä ja kiva, että pillerin popsiminen on auttanut. Mutta kokeilitko edes koskaan muita keinoja, ihan oman ajatuksen tasolta lähteviä, positiivisluontoisia, valoisampia, odottavampia, tulevaisuuteen tähtääviä, luottavia ...
Mietitkö koskaan, syötkö niin, että saat ruuasta kaikki tarvittavat ravintoaineet, niin vitamiinit, hivenaineet kuin muutkin tarpeelliset. Nukutko riittävästi, liikutko säännöllisesti, jne ... Perusjuttuja; kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Enpä minäkään tästä maailman menosta niin tykkää, mutta mukana on kuljettava.
Suomenkaan menoon en voi vaikuttaa, mutta onneksi sentään omaan elämääni, ainakin jossain määrin. Vanha en ole, kun vielä eläkkeelle asti kunnossa pysyisi, niin siitähän se elämä vasta alkaisi.
Ehkä niitä lääkärin määräämiä kuitenkin kannattaisi kokeilla, saattaisi löytää jotain positiivisiakin asioita tässä ihmisten pilaamassa maailmassa.- Ja
tämäpä se vielä enemmän masentaa, kun saa lukea näitä "nappijuttuja" täältä. Onko se tosiankin näin, että täytettyäsi sen maagisen puolivuosisataa sulle ei sitten tarjota muuta kuin diapamia ja muita turrukkeita, että jotenkin raahaudut päivästä toiseen jotenkin "ihmisarvoisesti" ennen monttua???????
Jos homma on on noin köyhää valitsen itse lapualaisen irroittamaan elämän kahleet ranteltain tai siis selästäin tai mistä tahansa mistä kiristää, vittu.
Noh ei se kuiteskaan noin synkkää ole sillä itse elän aikas mukavaa aikaa kuiteskin. On rahaa harrastuksiin ja kodin ylläpitoon etc. eli ei hassumpaa. Vartutaan noita ikäviä uutisia sitten kypsemmällä iällä joista sitten rimpuloidaan eroon kuka tyylillään, eli nautitaan tästä kesästä täysin rinnoin sillä se voi olla viimoinen :) :) Ja kirjoitti:
tämäpä se vielä enemmän masentaa, kun saa lukea näitä "nappijuttuja" täältä. Onko se tosiankin näin, että täytettyäsi sen maagisen puolivuosisataa sulle ei sitten tarjota muuta kuin diapamia ja muita turrukkeita, että jotenkin raahaudut päivästä toiseen jotenkin "ihmisarvoisesti" ennen monttua???????
Jos homma on on noin köyhää valitsen itse lapualaisen irroittamaan elämän kahleet ranteltain tai siis selästäin tai mistä tahansa mistä kiristää, vittu.
Noh ei se kuiteskaan noin synkkää ole sillä itse elän aikas mukavaa aikaa kuiteskin. On rahaa harrastuksiin ja kodin ylläpitoon etc. eli ei hassumpaa. Vartutaan noita ikäviä uutisia sitten kypsemmällä iällä joista sitten rimpuloidaan eroon kuka tyylillään, eli nautitaan tästä kesästä täysin rinnoin sillä se voi olla viimoinen :) :)Vai, että nappijuttuja. Ainoat napit, mitä nappaan, on silloin tällöin valkosipuli- ja magnesiumnapit ja disperiiniä saattaa mennä puolikas parissa vuodessa harvinaiseen päänsärkyyn.
Tuskin se masennus lienee kovin hääppöinen olotila, mutta jos nappikammo on niin kova, niin saa kai siitä kärsiäkkin.
Synkkää? Ei tässä mistään synkkyydestä ole valitettu. Kesästä on nautittu täysin rinnoin, kuten kaikesta, liian vähästä vapaa-ajasta muulloinkin.
- Hapannaamaboogie
@Vanhus.
Täällä pitäis olla ikäryhmissä 50 ja 60 erikseen huumorintajuiset nuorekkaat ja vanhanoloiset ja ahdasmieliset.
Ne ahdasmieliset hapannaamat tunkis tietenkin aina pilaamaan nuorekkaampien palstan ilmapiirin, luulisin. Voishan sitä kokeilla tehdä ketjun nuorekkaille ja katsoa mitä tapahtuu. Ei olis vaikea arvata kun miinusviirustaja iskis. - 53 nainen
Itse olen joutunut syömään jo vuosia mielialalääkettä siinä kuin verenpainelääkettäkin. Kokeilin lopettaa mielialalääkkeen jossain vaiheessa mutta ahistavat ajatukset kävivät liian rankoiksi. Mitään onnellisuusnappeja nämä nyt ei ole, mutta kohottavat mielialaa ja pitävät ahdistuksen aisoissa.
Pystyn eronneena tukemaan poikaani, hoitamaan työni ja nauttimaan suht tasapainoisesta elämästä. Maailman meno kyllä huolettaa mutta vastapainona pitää voida nauraa ja tavata ystäviä keveämmissä merkeissä. - Iloisesti eteenpäin
Jaa, mulla alkaa elämä oleen vasta puolivälissä, se lepposampi osa jäljellä. Ensimmäinen vartti meni kasvamiseen, toinen ahertamiseen ja itsensä perheelle antamiseen, tää kolmas vartti on ihan itsekkäästi itselle ja neljännellä vartilla tarvii varmaankin opetella ottaan apua vastaan tarvittaessa.
Monta masentunutta ja lääkkeiden avulla eteenpäin yrittävään on tähän ketjuun löytänyt, en voi muuta kuin olla vilpittömästi pahoillani puolestanne.- *hyvä mieli nyt*
"Iloisesti eteenpäin"
Äläpä suotta ole pahoillasi meidän puolestamme, jotka edes lääkkeen avulla pystymme elämään ja jopa nauttimaan elämästä jotenkin.
Vain ihminen, joka ei ole kokenut syvää masennusta ja erittäin kovaa ahdistusta, voi sanoa noin.
On onni, että on olemassa nykyään hyviä lääkkeitä, jotka antavat elämän ja mahdollisuuden elää ihmisarvoisesti. Olen minäkin ollut lähes suurimman osan elämääni lääkkeittä, enkä ole uskonut niihin ja niiden suomaan apuun. Nyt uskon.
Kun on ollut fyysistä kipua ja sairautta sekä myös henkistä ja saanut avun kumpaankin, niin olen kiitollinen näistä lääkkeistä. Kyllä verenpaineeseenkin otetaan lääkettä, niin sama jos psyyken vaivoihin otetaan myös lääkettä. - sivuhuomaaja
*hyvä mieli nyt* kirjoitti:
"Iloisesti eteenpäin"
Äläpä suotta ole pahoillasi meidän puolestamme, jotka edes lääkkeen avulla pystymme elämään ja jopa nauttimaan elämästä jotenkin.
Vain ihminen, joka ei ole kokenut syvää masennusta ja erittäin kovaa ahdistusta, voi sanoa noin.
On onni, että on olemassa nykyään hyviä lääkkeitä, jotka antavat elämän ja mahdollisuuden elää ihmisarvoisesti. Olen minäkin ollut lähes suurimman osan elämääni lääkkeittä, enkä ole uskonut niihin ja niiden suomaan apuun. Nyt uskon.
Kun on ollut fyysistä kipua ja sairautta sekä myös henkistä ja saanut avun kumpaankin, niin olen kiitollinen näistä lääkkeistä. Kyllä verenpaineeseenkin otetaan lääkettä, niin sama jos psyyken vaivoihin otetaan myös lääkettä.Iloinenko pitäisi olla jos ihmisillä on 50 ikäsinä elämä ohi?
- vanha kulkuri
Olen 57-vuotias ja matkustanut viimeiset 20 vuotta pitkin maailmaa töissä ja matkustan kaiketi eläkkeeseen saakka. Yli puolet ajasta olen ollut poissa kotoa. Lapseni ja vaimoni voivat hyvin. Lapseni on jo päättänyt ,mikä hänestä tulee isona eli lukion jälkeen on opiskelusuunta jo tiedossa. Minä voin fyyfisesti hyvin. Joskus tämä matkustaminen vain väsyttää. Joskus asiakkaan kanssa on niin vaikeaa, että tulee mieleen Väyrysen kommentti "voiko vitutukseen kuolla". Sitten kun pyörähtää kotona niin asiat taas kirkastuvat. Pelkkä puhelu kotiin piristää päivää.
- Hei kun keikuskelen
Uskollisuudesta menneisyydelle mielemme kieltäytyy tajuamasta, että huomisen ilo on mahdollista ainoastaan, jos tämän päivän ilo tekee sille tilaa; että jokaisen aallon kaunis muoto johtuu vain edellisen väistymisestä. (Andre Gide)
- Vanhus.
"Tänään on loppuelämäsi kolmas päivä".
- Hei kun keikuskelen
Vanhus. kirjoitti:
"Tänään on loppuelämäsi kolmas päivä".
Jaa onks onks. Kuinka ajattelit?
Vai tarkoititko Menneisyyttä, joka ei milloinkaan palaa; Nykyisyys, joka ei kestä; Tulevaisuus, joka on tuntematon.
Mitäs sanot? Voi ollakin noin.
- m-------a
Itsekin n. 50 vuotta tätä elämää nähneenä voin sanoa, että ihmisillä on erllaiset lähtökohdat jo ennen syntymää, ja sen jälkeen kasvuvuodet hyvinkin erilaiset. Eihän me olla nuorinakaan samanlaisia, miksi siis vanhempina. Minulla oli 40 vuotta täytettyäni kauhea ikäkriisi, tunsin itseni todella vanhaksi. Kymmenen vuoden päästä pääsin jo paljon "vähemmällä", osittain ehkä siksi, että tajusin jo, ettei "kaikki mene aina niin kuin Strömsössä", eikä tarvitsekaan. Luopumisia ja menettämisiä on ollut, mutta jotain hyvää on tullut tilallekin. Mielestäni olisi hyvä, jos voisi hyväksyä sen, että elämänkaari on todellakin kaari, jolla on alkunsa ja loppunsa.
Ajattelepa jos vaikka elät sellaiset sata vuotta, niin sulla on varmaan todella pitkää tuo aika kun kaiken ajan vaan ajttelet että kuinka kamalaa elämä on.
Itse kun olen myös noita ihmisiä jotka välillä siellä todella syvällä suossa rämmin niin olen saanut itseni ajoittain nousemaan sieltä kun mietin että eikö todellakaan mitään hyvää ole enään elämässä.
Maailma menee niinkun menee.
Välillä ajattelen että oikeastaan eletään mielenkiintoisia aikoja kun seuraa kaikkea.
Nyt tällä hetkellä vielä on esim. ruokaa kaapissa mutta kohta en tiedä kuinka käy.
On työpaikka mutta en tiedä kuinka kauan.
Mihinkään ei voi oikein luottaa tässä maailmassa.
Silloin kannattaa pysähtyä ajattelemaan niitä asioita jotka nyt on hyvin.
Etsiä hyvän olon lähteitä tähän hetkeen.
Musta tuli isoisotäti viime viikolla ja jos ajattelen sen pikkuisen tulevaisuutta toki se pelottaa.
Toisaalta ehkä tulevat sukupolvet on meidän sukupolvea viisampia.
Kaikkihan ei voi elämässä mennä vain ylöspäin, tätä olen toitottanut jo vaikka kuinka kauan, parikymmentä vuotta.
Nyt ehkä on edessä jotain joka ensin tuntuu ihan hirveältä mutta siinä saattaa olla paremman elämän siemen sisällä.
Jossain vaiheessa kaikki kääntyy hyväksi. Ei siten kun toivotaan kenties mutta ehkä paremminkin.
Toivon että löydät tien nuoruuteen sieltä vanhuudesta. Jos et lääkkeiden avulla niin jotenkin kuitenkin. Kikkailemalla ajatuksilla.
Mehn emme missään nimessä ole vanhoja vielä, ei kiitos ainakaan minulle vuosikymmeniä kestävää vanhuutta.- Mihion katosi hyvä
Totta, 70 luvulla muistelen ajatelleeni että kaikki on mahdollista kun vain yrittää ja tekee. Tuli tunne että itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja oli mahdollisuus.
Nyt 2010 luvulla tunne on hävinnyt.- Ahtauteen
Sitä sanotaan jämähtämiseksi, karsinoitumiseksi, leipääntymiseksi, näköalattomuudeksi, uusiutumattomuudeksi ...
- valoisuus kadoksissa
Onpa ollut raskaita viestejä täällä! Ymmärrän kyllä masennuksen ja sen seuraukset, en onneksi siihen ole vielä sairastunut vaikka olenkin kokeillut luontaistuotteista mielialan kohottajia.
Minä olen huomannut 50 täytettyäni, miten ajattelutapani ja suhtautumiseni asioihin on muuttunut. Tuntuu etteivät toiset arvosta lainkaan mitä teen tai mitä olen saanut aikaan. Saman olen huomannut muistakin lähellä olevista 50:stä. Mureneeko itsetunto 50:n "vaihdevuosissa"?
Olen ollut odottavalla kannalla, milloin se elämä taas hymyilee ja alkaa olla elämisen arvoista taas. Kumma muuten, miten hyvän olon tunne laskee mitä enempi sukulaisia tai tuttavia on lähettyvillä! Yksin olisi melkein paras! - ghjkll
Suhde haaskaajien valitus talkoot. Minun mielestäni suurin osa naisista ei ansaitse itselleen miestä vierelleeen. Ne kun kuitenkin käyttäytytvät sitten niin ikävästi ettei sellaista mies pitempään jaksa vaan saa lähtee pettyneenä muihin maisemiin.
- Salander*
Ei elämä ole ohi ennen kuin se on ohi. Niin että turhaan sä nyt alat sammaloitumaan.
Olen jo kohta varmaan tuhat kertaa kertonut oman tarinani täällä, kuinka pääsin masennuksesta irti. Nyt tulee kerta nro 1001. Jos siitä on jollekulle virikkeitä.
Olin todella pohjalla. Päivässä ei ollut auringonpaistetta, tai jos oli niin so what. Ei se mua koskettanut. Ainut mikä piti mut elämänsyrjässä kiinni oli lapset, jonkinlainen velvollisuuden tunne, vai oliko se sittenkin järki. Mulla..? Piilevä järki? :)) Ehkä se, että olin niin syvällä, sai mut havahtumaan ittekin ja toivomaan muutosta. Voin kuvitella että keskivaikea masis hiipii niin salakavalasti yllesi ettet edes sitä tunnista. Jolloin siitä tulee kuin uusi Minä, kuin uusi takki joka on nyt sitten tästä lähtien mun look. Eikä sitä tajua riisua.
Havahduin pahemman kerran omassa masennuksessani, kun ystävä soitti ja onnistui saamaan mut nauramaan. Se tuntui niin oudon vieraalta, ei oikein ollut mun juttu, kuinka se kuulosti niin ontolta. Siis se nauru. Vaikka aina ennen olen ollut iloinen ihminen. Miten mä olin muuttunut niin!? Se oli se viimeinen pisara sille masikselle. Lääkkeitä en halunnut, ihan niin kuin sinä.
Netti auttoi, kuinkas muutenkaan. Aloin googlaamaan mistä masennukset johtuu, ja miten ne hoidetaan. Serotoniini on kuule avainsana. Sitä syötetään pillereinä, mutta sitä voi ottaa myös luonnollisella tavalla. Se erittyy aina kun tunnemme mielihyvää. Stressi ja paha olo taas vähentää serotoniinin taso aivoissa, tilalle tulee noradrenaliini ja adrenaliini. Pitkäaikainen epätasapaino näissä hormooneissa aiheuttaa taudin nimeltä masennus.
Päätin siltä istumalta että nyt loppui ressihormoonien tuotanto, ja mielihyväsellaiset astuu kuvioon. Että joka kerta, kun ajattelisin jotain negatiivista, yrittäisin vastapainoksi löytää jotain hyvää. Hymyilisin, laulaisin, nukkuisin ja liikkuisin, hoivaisin itteäni kuin olisin oma lapseni masennuksen kourissa. Nousin ylös tuolista, ja päätin että se alkaa nyt. Menin ikkunan viereen ja ajattelin että jotain hyvää on nyt silmillä löydettävä. Ja löytyi. Oli tammikuu, ja sellainen lumeton versio talvesta, ja meidän nurmikot oli aivan kirkkaan vihreät. Se paradoksi siinä sai hymyn aikaiseksi. Ja olin ylpeä. Ensimmäinen tehtävä suoritettu.
Että keskity noihin hyviin ja kauniisiin asioihin elämässä. Listaa ne vaikka! Äläkä ajattele noita asioita jotka saavat sua surulliseksi, mieti niitä vasta kun olet kyllin vahva.
Mitä tuohon tulee, että maailma menee alamäkeä, niin en ole ollenkaan samaa mieltä. Törmäsin itse vahingossa maailmanlaajuiseen auttajajärjestöön, ja että mä ihailen heidän tarmoa, energisyyttä ja positiivisuutta! Heille kaikki on mahdollista, vain taivas on kattona, ja se on kuule vain me vanhat kääkät jotka ovat liian pessimistisiä ja väsyneitä tekemään mitään jotka ajattelee että maapallo olisi turmion paikka. Totta kai täällä tapahtuu käsittämättömän pahoja asioita, mutta ei yksin sitä. Maailmassa tapahtuu myös kaikenlaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia eteenpäin vieviä asioita. Ulos siitä näiden nuorten keskuuteen, äläkä vaan istu pyllylläs ja surkuttele :)))) Anteeksi tuo loppuläksytys, se on hymyssä suin vedetty jos yhtään lohduttaa :)- kirjoitit asiaa
Uskon jatkuvan negatiivisten uutisten tulvan, työssäviihtymättömyyden, liian kiireen ja taloudellisen epävarmuuden olevan suurimmat syyt kasvaviin masennuslukuihin. Ilo on varmasti paras lääke parannuksen tiellä, valitettavasti moni masentunut on jo ehtinyt karkottaa ilon ympäristöstään itse sitä edes tajuamatta.
- Salander*
kirjoitit asiaa kirjoitti:
Uskon jatkuvan negatiivisten uutisten tulvan, työssäviihtymättömyyden, liian kiireen ja taloudellisen epävarmuuden olevan suurimmat syyt kasvaviin masennuslukuihin. Ilo on varmasti paras lääke parannuksen tiellä, valitettavasti moni masentunut on jo ehtinyt karkottaa ilon ympäristöstään itse sitä edes tajuamatta.
Jaksoit lukea, kiitos siitä, siitä tuli ihan helevatan pitkä ;D
Taidat olla oikeassa. Ensin kasvamme koko elämämme kuin lapsia, miettien että sitten kun oon tarpeeksi iso. Sitten kun mulla on duuni ja koulu läpi käyty. Sitten kun mulla on oma asunto. Auto. Puoliso. Isompi asunto. Muksuja. Isompi auto! Sitten olen onnellinen!
Ja sitten tulee työt ja korjaa sadon. Korvaa kaiken serotoniinin stressihormooneilla. Työt ovat aika henkisesti raastavat nykyisin.
Kun oikeesti se onnellisuus on tässä ja nyt. Ei se ole kiinni noista saavutetuista eduista, vaan nauttiminen elämän pienistä ihmeistä. Tästä hetkestä kun saan täydellisen kupin aamukahvia, ja jutella sun kaa hyvässä seurassa, rakentavaa keskustelua.
Mä luulen että ihmiset ei tajua että voi olla, ja PITÄÄ olla oman mielensä MindMaster. Omia ajatuksia voi tietoisesti ohjata, ja pitää ohjata. Ei pidä vaan ottaa vastaan kaiken tietotulvan seulaamatta. Tietty jokaisella pitää olla se omatunto ja empatia kohdallaan, mutta ei jonkun muu kärsimys pienene siitä että minäkin kärsin. En ole uskovainen, mutta joskus otan silti Jesuksen apuun tähän hätään, hänhän syntyi tänne kärsimään meidän kaikkien puolesta, hoitakoon hän pestinsä nyt vaan loppuun asti ;)) Se ei helpota mun elämää että jeesustelen, päin vastoin, se lamauttaa mut niin ettei ole mitään annettavaa läheisille. Siksi on tärkeää pitää ennen kaikkea itsestään huolta, vasta sitten muista. - kirjoitit asiaa
Salander* kirjoitti:
Jaksoit lukea, kiitos siitä, siitä tuli ihan helevatan pitkä ;D
Taidat olla oikeassa. Ensin kasvamme koko elämämme kuin lapsia, miettien että sitten kun oon tarpeeksi iso. Sitten kun mulla on duuni ja koulu läpi käyty. Sitten kun mulla on oma asunto. Auto. Puoliso. Isompi asunto. Muksuja. Isompi auto! Sitten olen onnellinen!
Ja sitten tulee työt ja korjaa sadon. Korvaa kaiken serotoniinin stressihormooneilla. Työt ovat aika henkisesti raastavat nykyisin.
Kun oikeesti se onnellisuus on tässä ja nyt. Ei se ole kiinni noista saavutetuista eduista, vaan nauttiminen elämän pienistä ihmeistä. Tästä hetkestä kun saan täydellisen kupin aamukahvia, ja jutella sun kaa hyvässä seurassa, rakentavaa keskustelua.
Mä luulen että ihmiset ei tajua että voi olla, ja PITÄÄ olla oman mielensä MindMaster. Omia ajatuksia voi tietoisesti ohjata, ja pitää ohjata. Ei pidä vaan ottaa vastaan kaiken tietotulvan seulaamatta. Tietty jokaisella pitää olla se omatunto ja empatia kohdallaan, mutta ei jonkun muu kärsimys pienene siitä että minäkin kärsin. En ole uskovainen, mutta joskus otan silti Jesuksen apuun tähän hätään, hänhän syntyi tänne kärsimään meidän kaikkien puolesta, hoitakoon hän pestinsä nyt vaan loppuun asti ;)) Se ei helpota mun elämää että jeesustelen, päin vastoin, se lamauttaa mut niin ettei ole mitään annettavaa läheisille. Siksi on tärkeää pitää ennen kaikkea itsestään huolta, vasta sitten muista.sulla taitaa olla kadonnut sulkakynäni, ainakin se kirjoittaa ihan ajatuksiani :)
Vietän tänään ansaittua viikkovapaatani ja nautin pienistä asioista ihan täyspäiväsesti. Hyvänolontunne alkoi jo heräämisestä, ihanaa kiireetöntä venyttelyä ja pitkä unet karistava lämmin suihku. Kahvikupponen rappusilla surraajien ja muurahaisten seurassa, ne vasta on ahkeria, viettänevätköhän koskaan vapaapäivää.
On se hienoa kun on oma sänky, lämmintä vettä, kahvia ja luonto lähellä! - Salander*
kirjoitit asiaa kirjoitti:
sulla taitaa olla kadonnut sulkakynäni, ainakin se kirjoittaa ihan ajatuksiani :)
Vietän tänään ansaittua viikkovapaatani ja nautin pienistä asioista ihan täyspäiväsesti. Hyvänolontunne alkoi jo heräämisestä, ihanaa kiireetöntä venyttelyä ja pitkä unet karistava lämmin suihku. Kahvikupponen rappusilla surraajien ja muurahaisten seurassa, ne vasta on ahkeria, viettänevätköhän koskaan vapaapäivää.
On se hienoa kun on oma sänky, lämmintä vettä, kahvia ja luonto lähellä!Ja on se hienoa että on se raastava työ jotta saa hyvin ansaitun loman! ;D
Mulla on täällä vaan tällainen vaaleanpunainen possukynä, jolla on heiluvat kädet ja jalat. Mä luulin että se on lasten, mut... :)))
Hyvää vapaapäivää! Mulla tuuppaa kohta vieraita, niin että pitää mennä nauttimaan siivoamisesta :) Kiitos aamun kahvihetkestä!
- naurakaa vaan
eihän sitä saa nauraa, se tietää pahaa, näinhän sitä tässä maassa on opetettu, ja hullun nimen saa jos ottaa rennosti ja nauraa makeasti..siinä syy, miksi on masennusta...
- qq
En lukenut aivan kaikkia vastauksia.
Kysyisin oletteko koskaan alkaneet kuntoilla, hikoilla oman hyvän olonne puolesta?
Masennukseen auttaa kuntoilu, ei surkuttelu ja masennuslääkkeet.
Kunnioittakaa itseänne, urheilkaa ja olkaa ylpeitä siitä mitä teillä jo on.
Monella ihmisellä kun on paljon vaikeammat olot.
Kuuntele seuraavaa kidutusta ja kovalla, sammuta sivu ja nauti hiljaisuudesta;)
http://www.youtube.com/watch?v=Ts4clq982fYJuuri noin! Elämän arvot remonttiin! Keskittyminen itseensä ja lähimmäisiin unohtaen asiat joille ei mahda mitään.
Kriittinen tarkastelu siitä mitä todella tarvitsee!
Valittaminen ja vertailu pois!
Työn ja harrastuksien ja niistä varsinkin liikunan keskinäisten suhteiden muuttaminen.
- ............
näin on, ylös, ulos ja lenkille se on parasta jos mieliala laskee...kävelykin rauhallisesti ajaa saman asian..
Hoitoon sanon minä! Mitä mieltä vaimosi ja lapsesi ovat voinnistasi ja tilanteestasi? Et näköjään pysty enää eläytymään muiden tunteisiin ja tuskinpa perhe-elämä kukoistaa kun olet masentunut. Ota hoito vastaan, kiitos! Nuoret löytävät omat inspiraationsa ja tapansa elää jos vain vanhemmat eivät tuhoa kaikkea esimerkiksi tekemällä itsemurhaa tai muuta typerää uskoessaan tietävänsä mikä on muille parhaaksi. Masennus sotkee ajatuksenjuoksun täysin. Lapsesi voivat vastoin luuloasi nauttia elämästä ja löytävät tiensä. Miten ihanaa on nuorena löytää kaikki parisuhteen ilot ym eikä silloin muulla ole väliä. Haluatko riistää ne lapsiltasi? Kaipaa rauhassa vanhoja "hyviä" aikoja ;) Silloiset vanhemmat ennustivat turmelusta ja maailmanloppua silloisille nuorillemm. sinulle mutta miten kävikään? Maailma muuttuu ja hyväksy se. Tulevat polvet selviytyvät aina, se on nähty kautta aikain!
Luuletko olevasi Budha?
On kahden sortin asioita. Niitä joihin voi omilla toimillaan oikeasti, eikä vain omaa tuntoaan rauhoittaakseen vaikuttaa.
Sekä niitä joille ei voi tehdä mitään. Näiden viimeeksi mainittujen kanssa on turha puristella kiveksiään!
Olen havaitsevanani vuodatuksessasi lievää ristiriitaisuutta.
Minua itseäni alkoi töisä käyminen tympimään 5-kymppisenä, lähinnä olosuhteiden, ei sisällön vuoksi.
Ratkaisu oli yksinkertainen. Palkkatyön lopetus ja ainakin valinnan tekeminen sellaisiin joista pitää.
Työ- / työttömyyspätkiinhän se minulla johti mutta olipa mukavaa.
Mutta, älä leiki Budhaa! Et pysty nielemään kaikkia maailman syntejä.Tuntuu siulla olevan se viidenkympin kriisi.
Ei hätää, kymmenisen vuotta vanhempana osaat jo ottaa paljon rennommin. Älä hädissäsi vain sählää mitään peruuttamatonta sitä ennen...- ikinuori
EAE tarkoittaa ,että elämä alkaa eläkkeellä,koeta jaksaa sinne asti!
ikinuori kirjoitti:
EAE tarkoittaa ,että elämä alkaa eläkkeellä,koeta jaksaa sinne asti!
Miulleko vastasit, olen ottanut rennosti jo kai vuosikymmenen ja jaksan kyllä eläkkeelle jos en kuole tapaturmaisesti sitä ennen.
Toivon että aloittajakin hiffaa saman...- Voivitsi
yohuuhkaja kirjoitti:
Miulleko vastasit, olen ottanut rennosti jo kai vuosikymmenen ja jaksan kyllä eläkkeelle jos en kuole tapaturmaisesti sitä ennen.
Toivon että aloittajakin hiffaa saman...Mainioita vastauksia. Olen kaikkien kanssa samaa mieltä :) Tuttuja ajatuksia, näitä samoja taitaa kaikki viisikymppiset mielessään vatvoa. Itse lohduttaudun pahan päivän tullen sillä, että ihmisen elämä muodostuu erilaisista vaiheista, hyvistä ja huonoista ja joistakin siltä väliltä. Meidän ikäiset elää jonkinlaista murrosikää ja siihen kuuluu monenlaisten asioiden uudelleen arvioimista. Sen miettimistä, mikä minulle on tärkeää ja arvokasta juuri nyt, miten haluaisin viettää loppuelämäni, kun tavallaan kaikki tavoitteet jo on saavuttanut (koulut, talot, työt, lapset).
Omille lapsille olen aina hankalissa tilanteissa sanonut, että asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Tämän olen aina yrittänyt itsekin muistaa, kun oikein nyppii ja ketuttaa. Joskus se auttaakin...
- kuuntelen Hectoria
Samanlaiset fiilikset mulla, mutta sillä erolla että sä olet kuitenkin terve muuten. Se on paljon se. Ehkä sulla ei ole varsinaista masennusta vaan sellainen nostalgian kaipuuhetki juuri nyt elämässäsi. Sehän tulee kaikille juuri viisikymppisenä kun on jo aika katsoa taakse päin kun edessä olevia vuosia todennäköisesti on vähemmän ja ne pitäisi sitten mukamas käyttää tehokkaasti.
Tuttua, tuttua, oi niitä aikoja kun meille lapsille koulussa tehtiin selväksi että Kekkonen valitaan Suomen pressaksi joka kuudes vuosi... Essolaiset ajattelevat valoisammin
" Täytin äskettäin 50 vuotta. Ei ole syytä onnitella, vaan laittaa surunvalittelut. Elämä on nyt takana, ja vanhuus alkaa. "
Me essolaiset emme allekirjoita tuollaista puhetta. Kun ihminen täyttää 50 vuotta, niin ei elämä silloin ole ohi, vaan todellisuudessa elämä vasta silloin alkaa. Monet ihmiset löytävät oman minuutensa vasta täytettyään 50 vuotta, ja vasta sen jälkeen he pystyvät nauttimaan elämästä oikealla tavalla. Tämä on Esson parlamentin yksimielinen kanta.
Seksi-Sulokin on jo melkein 70 vuotta vanha, mutta kertaakaan hän ei ole valittanut sitä, että elämä on jo eletty. Päivästä toiseen Sulo tiirailee simpsakoita neitoja Esolla, ja melko usein hän vielä saatollekin pääsee. Sulon seuralaiset alkavat kyllä olla jo vähän ikääntyneempää sorttia, mutta me essolaiset emme sellaista seikkaa paheksu. Tärkeintä on hyvä yritys.- ***
Ole ihminen onnellinen.
Mikään muu ei ole varmaa. muutos vain. - 60+ pian eläkkeellä
Kurkistin nuorison palstalla ja OI, VOIH
Just pääsen vuoden vaihtuessa eläkkeelle. Ja oon huisin onnellinen. Sain jo työeläkepäätöksen 79,37 €
Odotan Kelan päätöstä. En ole vielä ihan 65-vuotias joten Kela miinustaa eläkkeestäni varhennusvähennyksen, jotain 5 %. Tulen saamaan kansaneläkettä ja sitten muutaman kympin takuueläkettä. Mutta todellakin työeläke kansaneläke takuueläke-varhennusvähennys = kokonaiseläkkeeni jää alle takuueläkkeen 713,73 €/kk.
Olen usean lapsen äiti ja lapseni vamman vuoksi ja miehen vuorotyön vuoksi pitkään hoitanut lapsiani itse. Työt ovat olleet pätkiä. Työttömyyttäkin. Avioero, perheväkivaltaa, nukkumista makuuhuoneen ovi lukossa peloissani vielä erilleen muuton jälkeenkin vuosikausia, sairastuin ja jouduin työttömäksi. Tuloni olivat minimaaliset, rahani olivat kiinni yhtelisessä kodissamme, jossa silloin vielä asuin, enkä tiennyt, miten sen onnistuisi edes myymään exäni kanssa yhteistyössä. Siinä vaiheessa oli vaikeaa. Verenpaine huiteli 150/230, astma. Kovat kalliit lääkkeet vasta tehosivat. Järjissäni pysyin pyöräilemällä kymmeniä kilometrejä tarjousten perässä ja lasta vieden tarakalla harrastuksiinsa. Tuli fyysinen väsymys, tuli hyvä mieli, kun raha säästyi tarjousostosten avulla. Tunsin itseni reippaaksi!
Ostin uuden asunnon, yhteinen koti myytiin. Raha-asiat alkoivat olla turvallisemmin.
Kakkostyypin diabetes uhkasi laboratoriokokeiden mukaan.
Kysyin lääkäriltä, mitä voisin itse tehdä sen ehkäisemiseksi.
Kysymykseni oli lääkärille outo. Oli tottunut kirjoittamaan reseptin. Neuvoi kuitenkin laihduttamista ja liikunnan lisäämistä. Laihdutin, ja liikuin vielä entistä enemmän.
Tuli uusien labrakokeiden aika. Soitin ja kysyin lääkäriltä tuloksia. Lääkäri heti ensi työkseen naureskellen ja epäillen kysyi, että olenko onnistunut laihduttamaan. Sanoin, että kyllä vaan. Sitten vasta katsoi labratulokset. Hämmästyi! ja uskoi, minun onnistuneen laihtumaan. Samalla tuli ongelma: pyörryin tuon tuostakin, huimasi. Lääkäri arvasi sen vaivan johtuvan vahvoista verenpainelääkkeistäni. Verenpaineeni oli normaalistunut laihdutukseni ansiosta ja lääkkeitä piti vähentää. Astmakin alkoi hellittää ja kokeilin lääkkeen loppumisen jälkeen lääkkeetöntä elämää. Ja sekin onnistui. Toki olen edelleen allerginen samoille kuin ennenkin ja silloin tuntuu oireita.
Nyt olen siis terve ja yli 6-kymppinen, kohta eläkeläinen.
Ja hitsin onnellinen!
Junalla pääsen matkustamaan puoleen hintaan - lasten lipulla :DDD
Linja-autollakin 30 % alennuksella.- 60+ pian eläkkeellä
Niin, lisään vielä, että säikähdin itsekin 50-vuotta täyttäessäni ja jo 45-vuotiaana, että olen vanha ja elämä on ohi.
Tätä vanhuuden tuntemusta ei yhtään vähentänyt silloisen aviomieheni jatkuva vinoilu vanhuudestani, Aino-tossut lahjaksi, ja lyönnit ja vähättely, kun olin lapsia vain hoitanut ja hän oli elättänyt ja oli upea työssä käyvä yksilö. Aviomieheni oli vuoden minua vanhempi. - 60+ pian eläkkeellä
60+ pian eläkkeellä kirjoitti:
Niin, lisään vielä, että säikähdin itsekin 50-vuotta täyttäessäni ja jo 45-vuotiaana, että olen vanha ja elämä on ohi.
Tätä vanhuuden tuntemusta ei yhtään vähentänyt silloisen aviomieheni jatkuva vinoilu vanhuudestani, Aino-tossut lahjaksi, ja lyönnit ja vähättely, kun olin lapsia vain hoitanut ja hän oli elättänyt ja oli upea työssä käyvä yksilö. Aviomieheni oli vuoden minua vanhempi.Niin, ja äitini ei ollut tukenani, vaan sanoi, että jos minäkin olisin juonut, niin avioliittomme olisi pysynyt. Ilkeili vielä kuolemaansa saakka erostani. Olin huono, kun olin eronnut. Sisareni ja veljeni avioliitot kestivät ja äitinikin avioliitto ja sen jälkeinen avoliittokin. Veljeni ilkeili ja ei uskonut minun kertomaani mieheni pahuudesta minua kohtaan.
Olin enemmän opiskellut kuin mieheni ja hän siitä sanoi "Viisaus ja hulluus ovat vierekkäin. Olet hullu, vaikka olet viisas. Minä olen normaali. Tämä on yleinen mielipide." Yleinen mielipide oli mieheni lempisana.
Tämä kaikki on tosi.
Miksen masentunut? Uskoin, että paremmin kuin Pietari kävelen vetten päällä rannalle saakka. - 60+ pian eläkkeellä
60+ pian eläkkeellä kirjoitti:
Niin, ja äitini ei ollut tukenani, vaan sanoi, että jos minäkin olisin juonut, niin avioliittomme olisi pysynyt. Ilkeili vielä kuolemaansa saakka erostani. Olin huono, kun olin eronnut. Sisareni ja veljeni avioliitot kestivät ja äitinikin avioliitto ja sen jälkeinen avoliittokin. Veljeni ilkeili ja ei uskonut minun kertomaani mieheni pahuudesta minua kohtaan.
Olin enemmän opiskellut kuin mieheni ja hän siitä sanoi "Viisaus ja hulluus ovat vierekkäin. Olet hullu, vaikka olet viisas. Minä olen normaali. Tämä on yleinen mielipide." Yleinen mielipide oli mieheni lempisana.
Tämä kaikki on tosi.
Miksen masentunut? Uskoin, että paremmin kuin Pietari kävelen vetten päällä rannalle saakka.En ollut mikään uskis, enkä ole oikeiden uskisten mielestä vieläkään, mutta kyllä silloin annoin periksi ja rukous oli ainut apu, kun sydän pamppaili ja tuntui lyönnit päässä jyskytyksenä ja istuin sänkyni reunalla nukutettuani lapseni, niin rukoilin, ettei tapahtuisi mitään vahinkoa, kun mieheni umpihumalassa oli toisessa huoneessa. Ei tuossa tilanteessa helposti apua saa, kun asiat ovat kuitenkin ulkoapäin katsoen hyvin ja kun vielä mies ei myönnä mitään vaan sanoo minun vain luulevan ja hulluksi leimaa. Ja jamoo, ettei ole todistajia. Eihän kotona neljän seinän sisällä ole ketään todistajaa.
- pohjoismaissa
Kuinka oli nainti- naiset yli 60 ovat yleensä kovassa tahdissa, että lääke on tarpeen.
- 60+ pian eläkkeellä
Aloittajalle:
Kiinnostu muista ihmisistä ja heidän elämästään.
Se voi auttaa. - metsienlapsi
Jokainen oli oman onnensa seppä. maailma muuttuu, niinkuin tämä internet. tätä ei osattu kuvitellakkaaaan 60-70- luvulla. EIvanhuus vielä tule, sitten kun on yli 70, ,,,,ole onnellinen kun olen fyysisesti terve.
tätä ei voi kaikista sanoa. lauletaan,, elämää se on eikä yhtään enempää. - ,,,,,,
On ihan normaalia kun viisikymppisenä on joku pohdinnan aika.
Aina olen elänyt ns kunnollisesti, koin myös tympiintymistä kaikkiin sääntöihin.
Haluankin tehdä jotain eri tavoin, vaikka tuoda julki negatiivisetkin ajatukset.
Liikunnasta on apua, ja ylipäätään selviytymiskeinot ovat jokapäiväisiä juttuja.
En söisi lääkkeitä masennukseen vaan eliminoisin konkreettiset tekijät ensin.
Koskaan en ole ollut huolissani, alan vanheta ja ottaa kaiken irti elämästä, se on tuntunut tyhmältä, kun on niin klassista ja opittua.
Myös kun joku valehtelee itsensä nuoremmaksi.
Tärkeäksi koen olla vapaa kaikesta orjuuttavasta, elämää on vielä jäljellä näköjään 20-30 vuotta vanhempien mielestä kun ovat mustasukkaisia, onhan se ihmeellistä, fyysinen terveys on senverran rapistunut - Kaipaus vaan mihin
"Kaipaan niitä 1960-70 -luvun aikoja, jolloin kaikki vielä oli ah niin selkeää! Oli yksikulttuurisuus, oli maalaisyhteiskunta, oli tuttu ja turvallinen Suomi tasapainottelemassa idän ja lännen välissä, oli Kekkonen jne."
Olit kuules itsekin selkeämpi ja yksinkertaisempi silloin! Eikä me kaikki nyt viiskymppiset silloinkaan missään maalaisidyllissä eletty. 60-luvulla tapahtui paljon, vaikkei me lapset sitä mihinkään osattu verrata. 60-luku oli tämän päivän perspektiivistä monessa asiassa eteenpäin menon aikaa. 70-luku taas toi nuorisolle esimerkiksi interrailin, niin että kyllä sieltä maalaisyhteiskunnastakin pääsi maailmaa näkemään.
Mutta oikeessa olet siinä, että huonoa on paljon tässä nykyisessä ajassa. Tuskin sitä kuitenkaan korjataan kelloa takaisin kääntämällä. Nyt mennään henkisesti taaksepäin, ennen katsottiin eteenpäin. Ei meitä anarkia uhkaa, vaan tiukka kuri ja sääntely, milloin mitkäkin kiellot ja määräykset. Markkinoiden vapaus, hip hurraa! Siis kenen vapaus?- tuurilla laivatkin
Sinun vapaus ja miljoonien muiden. Kekkonen ja Venäjä oli lähes sama asia.
60 kymmenen luku oli värikästä aikaa, tuurilla pärjäsin ja järjellä.
- tunturin kukka
Olen 57, en silti koe olevani vanhus mielessäni. Onko tuo nyt sitten joku vanhuusrajan ylitys kun täyttää 50? Ei ole! Elämä jatkuu samanlaisena kuin
tähänkin asti. Paitsi että minä "reipäisin" itseni irti ahdistavasta työpaikastani.
Katselen tässä nyt maailman menoa ja nautin siitä todella täysin siemauksin.
Kyllähän sitä keväällä työpaikka pitäisi löytää, ja voipi tulla silloin se eteen että
joudun toteamaan että ikävuodet ehkä on esteenä työpaikan löytämiselle....,
no se on sen ajan murhe.
Onhan se maailma muuttunut ja minäkin kaipaan 60-70 lukua, mutta yritetään
pysyä muutosten mukana ja löytää ihania asioita tästä ajasta.
Poikasi pärjää varmasti, älä sitä murehdi, nauti vaimosi seurasta ja muistelkaa vaikka yhdessä noita vanhoja hyviä aikoja kahvikupposen ääressä :o)- vi ses.
Rehelliselle kuin sinä onnea matkaan pitkällä matkalla.
- hoida masennus.
Hoida masennus pois niin elämä alkaa maistua.
Olen ollut masentunut, se on vakava kuolemaan johtava sairaus joka kannattaa hoitaa.
Olen 68 vuotias nainen, elän elämäni parasta aikaa, nautin joakisesta päivästä.
Murhetta ja surua on ollut enemmän kuin keskiveto ihmisellä. Vaikka on tuntunut että nyt ei jaksa, aina on noustu.
On lapsen kuolema syöpään, toinenkin lapsi sairastui vakavasti, onneksi hän toipui, ei ennalleen mutta jäi eloon. Lisäksi miehen vuosikymmeniä kestänyt sairaus, Onneksi itse olen ollut aika terve, masennusta lukuunottamatta. Minulla on ollut masennukseen selkeä syy, kovat vastoinkäymiset.
Masennus voi iskeä ilman selkeää syytä, kehoitan vakavasti hoitamaan sen, lääkkeistä on apua, ainakin minun henkeni pelastui niiden avulla.- Anonyymi
Usein elämämme on liian työpainoittaista, sitten iltaisin on väsynt, kun iltatyöt viimein saa tehdyksi.
Silloin olisi mieheltäkin hyvä saada tukea ja apua, ja pieni hellyyden ja rakkauden osoitus,
että vaimo huomaa, että hän on rakastettu tuolle miehelleen.
Jos elämä on samaa puurtamista, ilman mitään hyvää ja kaunista, tulee se pian liian raskaaksi.
- Anonyymi
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että tuossa kohdassahan se vasta alkaa. - Nm. Myöhäsyntyinen(kö?)
- Anonyymi
Niin itse tässäkin yli 50 vuotias..mietin että olenko masentunut ja syrjääntynyt. .Hieman epäilen että näin voisi olla. Koska mieleni on musta ja vituttaa kaikki. Mistä lähtisin purkaan ehkä siitä että olen melko yksinäinen minulla ei ole kavereita eikä oikein tuttujakaa. Naapureita ei ole lähimainkaan ne jotka on ei morjestele eikä paljon puhe väleissä olla. Sukulaisia ei ole ..en oikein käy missään muuta kuin välttämättömät asiat en liioin harrasta mitään sellasta jossa tulis tuttuja. Töissä en ole käynyt enään 15 vuoteen siis työttömänä eikä töitä ole .löytynyt. eli pienillä rahoilla. Elän sitkustan päivästä toiseen. Nainen lähti monta vuotta sitten kävelee eikä ole uutta löytynyt..Eikä sitä valittusta jaksais kuunnella ennen jakso kun sexsihommat mieles oli ja se korvas ...keväällä oli aina kiima mutta joku vuosi sitten tuli semmonen kevät ettei tullu Kiimaa olenkaan... ei edes aamu erektiota esiintynyt...Eli olen sitten luoma kunnan kannalta hieman turha. Ellei minua vituttas tää maailma niin menisin hirteen.
- Anonyymi
En viitsinyt alkua pitemmälle lukea aloitusta, riitti jo pari riviäkin.
Olen itse 55-vuotias ja käyn työkseni avustamassa yli 80-vuotiaita. Kannattaa oikeasti avata ne silmät, valistaa sivistystään ja lähteä ihmisten ilmoille, jos oikeasti olet sitä mieltä, että 5-kymppinen olisi vanhus. Vanhuuden on virallisestikin määritelty alkavan vasta noin 75-vuotiaana.- Anonyymi
Hyvä ja hieno kommentti sinulta, mutta siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa, kun opiskelin aikuisena ja jo silloin määriteltiin, että vanhuus alkaa 80 tuolla puolen, jos ihminen on terve ja toimintakykyinen.
- Anonyymi
Jos seuraa jotain rock-kulttuuria, niin enpä ihmettele, jos on joku ikäkriisi. Rockpiirit ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat jääneet ulkonäössään, tyylissään ym. teini-ikäisten tasolle.
Kannattaisi varmaan löytää itsestään se 50-vuotias mies, joka on onnistunut saamaan elämässään jo vaikka ja mitä. Jokaisella ei ole mm. vaimoa ym.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)745338Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu172396- 261917
- 451625
- 121571
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51368- 91287
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa71248"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71219- 141183